Niagaran putoukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niagaran putoukset
Oikealta vasemmalle Horseshoe Falls, Goat Island, Bridal Veil Falls, Luna Island ja American Falls.
Oikealta vasemmalle Horseshoe Falls, Goat Island, Bridal Veil Falls, Luna Island ja American Falls.
Sijainti Yhdysvaltain ja Kanadan raja
Joki Niagarajoki
Korkeus 58 m
Putousten määrä 3
Korkein yksittäinen putous 58 m
Leveys 670+320 m
Keskivirtaama 2,8 milj. l/s

Niagaran putoukset (engl. Niagara Falls) on kolmiosainen vesiputous Niagarajoessa Kanadan Ontarion ja Yhdysvaltain New Yorkin osavaltioiden rajalla.[1]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niagaran kolmesta putouksesta suurin on Kanadan-puoleinen, kaarevan muotoinen Horseshoe Falls, joka on 57 metriä korkea ja 670 metriä leveä. Yhdysvaltain-puoleinen American Falls on 58 metriä korkea ja 320 metriä leveä.[1] Aivan American Fallsin vieressä on kapea Bridal Veil Falls, jonka erottaa American Fallsista pieni Luna Islandin saari. Bridal Veil Fallsin ja Horseshoe Fallsin välissä on Goat Islandin saari.[2]

Horseshoe Fallsin kautta virtaa 90 prosenttia putousten kaikesta vedestä.[1]

Putousten jälkeen vesi jatkaa matkaa kanjonia pitkin alavirtaan. Joen vesi on kirkasta, sillä siinä ei ole sedimenttiä.[1]

Putouksissa virtaa noin 2,8 miljoonaa litraa vettä sekunnissa.[3]

Suuri osa virtauksesta johdetaan nykyisin putousten ohi neljän tunnelin kautta alajuoksun vesivoimaloihin. Tämä on vähentänyt ja tasoittanut virtausta putouksissa ja sitä kautta vähentänyt myös eroosiota.[1] Voimalaitosten kapasiteetti on yli 4,5 GW, joka jakaantuu melko tasan Yhdysvaltain ja Kanadan välillä.[4]

Vasemmalla puolella American Falls ja Bridal Veil; oikealla Horseshoe Falls. Näkymä Skylon Towerista.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niagaran putousten alueella pinnan maakerros on kalliota ja sen alla oleva kerros pehmeämpää maa-ainesta. Virtaava vesi on kuluttanut kovan maakerroksen reunaa pikkuhiljaa syövyttäen samalla pehmeää maa-ainesta kallion alapuolelta. Joen yläjuoksu on siis suunnilleen maanpinnan tasolla, mutta alajuoksu syvässä kanjonissa. Aikoinaan putoukset ovat olleet 23 kilometriä nykyistä paikkaa pohjoisempana Ontariojärven rannalla. Putousten paikka on siirtynyt noin 865 metriä viimeisen 250 vuoden aikana.[5] Kun joen virtausta säätelemällä eroosiota vähennettiin, American Fallsin juurelle on kerääntynyt dolomiittikasaumia niin että putous on alkanut muistuttaa koskea. Vuonna 1969 American Fallsin kalliopohjaa vahvistettiin sementillä kivivyöryjen ehkäisemiseksi.[1]

Nähtävyytenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Horseshoe Falls vuonna 2017.
American Falls ja Bridal Veil Falls vuonna 2006.

Putousten ympärillä on puistoja ja silta, joista on hyvä näköala putouksille. Putousten väliselle Goat Islandille pääsee jalankulkusiltaa pitkin, ja hissi vie putousten juurelle Cave of the Winds -luolaan.[1]

Niagaran putouksilla käy noin kahdeksan miljoonaa turistia vuosittain.[6]

Putoukset juhlavalaistiin sini-valkoisiksi Suomen täyttäessä 100 vuotta 6. joulukuuta 2017.[7]

Putouksiin liittyviä ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen onnistunut:

  • sukellus putoukseen: 7. lokakuuta 1829 – Sam Patch sukelsi pää edellä Niagaraan pääputousten välissä sijaitsevan Goat Islandin reunalle rakennetulta, 26 metriä korkealta hyppytornilta. Kymmenen päivää myöhemmin hän toisti temppunsa onnistuneesti, tällä kertaa 40 metriä korkeasta tornista.
  • ylitys nuoralla kävellen: 30. kesäkuu 1859 – Charles Blondin kulki 335 metriä − läpimitaltaan alle yhdeksän senttimetriä leveää − köyttä yli putousten. Lyhyen levähdyksen jälkeen hän palasi köyttä pitkin takaisin.
  • uinti Whirlpool Rapids -kosken läpi: 22. elokuu 1886 – William J. Kendall ui korkki(pelastus)liiviin pukeutuneena kosken läpi kärsien vain muutamia mustelmia.
  • veneily Whirlpool Rapids -kosken läpi: 28. elokuu 1887 – Charles A. Percy ohjasi venettä.
  • lasku kosken halki tynnyrillä: 11. heinäkuuta 1886 – Carlisle Graham suoritti temppunsa itse rakentamallaan tynnyrillä.[3][8][9][10]
  • lasku putouksesta tynnyrillä: 24. lokakuuta 1901 – Annie Edson Taylor laski Horseshoe Fallsista alas puutynnyrissä[11][12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Niagara Falls Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2020.
  2. Facts About Niagara Falls Niagarafallslive.com. Viitattu 11.3.2020.
  3. a b Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s. 34–39.
  4. Niagaran vesivoimasta kertovat sivut (englanniksi)
  5. Niagara daredevils: Historical Niagara - History of the Falls[vanhentunut linkki]
  6. Mike Desmond: As peak travel season approaches, Niagara Falls could see fewer international tourists 11.3.2020. WBFO. Viitattu 13.3.2020.
  7. 30 maata, 50 sinivalkoista kohdetta - maailma onnittelee satavuotiasta Suomea iltalehti.fi. Viitattu 5.12.2017.
  8. Daredevils of Niagara Falls
  9. Niagara Falls Daredevils: a history www.niagarafrontier.com. Viitattu 10.7.2021.
  10. History of Niagara Falls Daredevils - Carlisle Graham Niagara Falls Info. 3.2.2017. Viitattu 10.7.2021. (englanniksi)
  11. History com Editors: First barrel ride down Niagara Falls HISTORY. Viitattu 10.7.2021. (englanniksi)
  12. Niagara Falls Daredevils: a history www.niagarafrontier.com. Viitattu 10.7.2021.
  13. The First Niagara Falls "Barrel" Daredevil: Annie Edson Taylor WednesdaysWomen. 3.7.2019. Viitattu 10.7.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]