Margaret Atwood
| Margaret Atwood | |
|---|---|
 Margaret Atwood vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Kanada |
| Kansalaisuus | Kanada |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aikakausi | 1961– |
| Tyylilajit | historiallinen fiktio, spekulatiivinen fiktio, scifi, dystopia |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
Kenraalikuvernöörin palkinto 1966, |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko.[1][2] Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)[3] ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.[4][5][6][7]
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margaret Atwoodin isä Carl Edmund Atwood oli hyönteistutkija ja eläintieteen professori ja hänen äitinsä Margaret Dorothy Killiam ravitsemusterapeutti. Hänellä oli kaksi vuotta vanhempi veli ja nuorempi sisko, joka oli syntynyt vuonna 1951.[2] Vuonna 1946 perhe muutti Torontoon.[8]
Atwoodin vanhemmat ja veli opettivat häntä lapsena, ja hän meni kouluun vasta kahdeksanvuotiaana. Lukion jälkeen hän meni opiskelemaan Toronton yliopistoon, ja suoritti siellä Bachelor-tutkinnon englannin kielessä. Eräs hänen luennoitsijoistaan kehotti häntä jatkamaan opiskelua Harvardin yliopistossa. Siellä hän opiskeli historiaa ja kirjallisuutta. Hän kirjoitti runoja ollessaan Harvardissa suorittamassa tohtorintutkintoa, joka kuitenkin jäi kesken.[2]
Asuttuaan useita vuosia eri puolilla maailmaa, muun muassa Englannissa ja Australiassa, Atwood palasi Torontoon, jossa hän yhä asuu. Atwoodilla ja kirjailija Graeme Gibsonilla on vuonna 1976 syntynyt tytär. Gibson kuoli 18. syyskuuta 2019.[9]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atwoodin tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, runokokoelmia ja lastenkirjoja. Hänen kirjailijamaineensa perustuu lähinnä romaaneihin, joita hän alkoi kirjoittaa 1960-luvun lopulla. Niiden päähenkilönä on usein työssäkäyvä nainen, ja tapahtumat sijoittuvat nykyajan kulutusyhteiskuntaan. Atwoodin teos Orjattaresi sai suurta huomiota kun siihen perustuva tv-sarja The Handmaid’s Tale – Orjattaresi alkoi 2017. Orjattaresi on tulevaisuusvisio ajasta, jolloin sukupuolitaudit ja hysteerinen viha vapaata seksuaalisuutta kohtaan muuttavat ihmiskäsitystä.[10]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atwood on myöhemmin joutunut feministien arvostelemaksi sosiaalisessa mediassa. Hän on arvostellut Me Too -kampanjaa ja puolustanut yliopiston professoria, jota syytettiin seksuaalisesta ahdistelusta ja hän allekirjoitti avoimen kirjeen jossa vaadittiin asian oikeudenmukaista käsittelyä. Atwoodia syytettiin tuolloin "huonoksi feministiksi". Tuolloin Atwood kirjoitti kanadalaiseen Globe and Mail -lehteen esseen Am I a bad feminist?.[11]
Myöhemmin Atwoodia on jopa syytetty transfobiasta. Häntä on verrattu toiseen transfobiasta syytettyyn kirjailijaan, J. K. Rowlingiin.[12]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atwood on saanut Booker-palkinnon vuonna 2000 kirjasta Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin) ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit. Lisäksi ollut ehdolla useiden kirjallisuuspalkintojen saajaksi.[3][4][5][6][7] Vuonna 1966 hän sai Kanadan huomattavimman kirjallisuuspalkinnon Kenraalikuvernöörin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisestä runokokoelmastaan The Circle Game.[10]
Teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Edible Woman. (McClelland and Stewart, 1969). ISBN 9780860681298.
- Yli veden. (Surfacing, 1972). Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-3093-1.
- Rouva Oraakkeli. (Lady Oracle, 1976). Suomentanut Marja Haapio. Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3646-8.
- Kivettyneet leikit. (Life Before Man, 1979). Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2072-31.
- Lievää vakavampi. (Bodily Harm, 1981). Suomentanut Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä (Arena-sarja), 1982. ISBN 951-26-2219-X.
- Orjattaresi. (The Handmaid’s Tale, 1985). Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2857-0.
- Kissansilmä. (Cat’s Eye, 1989). Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-26-3311-6.
- Ryövärimorsian. (The Robber Bride, 1993). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 1994. ISBN 951-1-13142-7.
- Nimeltään Grace. (Alias Grace, 1996). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 1997. ISBN 951-1-14749-8.
- Sokea surmaaja. (The Blind Assassin, 2000). Suomentanut Hanna Tarkka. Otava, 2000. ISBN 951-1-16782-0.
- Oryx ja Crake. (Oryx and Crake, 2003). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 2003. ISBN 951-1-18818-6.
- Penelopeia: Penelopen ja Odysseuksen myytti. (The Penelopiad, 2005). Suomentanut Kristiina Drews. Tammi (Myytti-sarja), 2005. ISBN 951-31-2330-8.
- Herran tarhurit. (The Year of the Flood, 2009). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24117-1.
- Uusi maa. (Maddaddam, 2014). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28204-4.
- Viimeisenä pettää sydän. (The Heart Goes Last, 2015). Suomentanut Hilkka Pekkanen. Otava, 2020. ISBN 9781408867792. Red Tentacle -palkinto.[13]
- Noidan sikiö. (Hag-Seed. The Tempest revisited, Hogarth Shakespeare Project, 2016). Suomentanut Kristiina Drews. Johnny Kniga Kustannus, 2019. ISBN 978-951-0-44473-3.
- Testamentit. (The Testaments, 2019). Suomentanut Hilkka Pekkanen. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-35485-7.
Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dancing Girls (1977)
- Murder in the Dark (1983)
- Siniparran muna. (Bluebeard’s Egg and Other Stories, 1983). Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3169-5.
- Wilderness Tips (1991)
- Good Bones and Simple Murders (1994)
- The Tent (2006)
- Poikkeustila. (Moral Disorder, 2007). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21467-0.
- Stone Mattress: Nine Tales (2014)
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Circle Game (1964)
- Expeditions (1965)
- Speeches for Doctor Frankenstein (1966)
- The Animals in That Country (1968)
- The Journals of Susanna Moodie (1970)
- Procedures for Underground (1970)
- Power Politics (1971)
- You Are Happy (1974)
- Selected Poems (1976)
- Two-Headed Poems (1978)
- True Stories (1981)
- Interlunar, Selected Poems 1976–1986 (1984), suom. yhdessä kokoelman Eating Fire kanssa. Myös sinun nimesi, suomentanut Tero Valkonen. WSOY, 2001. ISBN 951-02-5843-1.
- Morning in the Burned House (1996)
- Eating Fire: Selected Poems, 1965–1995 (1998), suom. yhdessä kokoelman Interlunar kanssa. Myös sinun nimesi, suomentanut Tero Valkonen. WSOY, 2001. ISBN 951-02-5843-1.
- The Door (2007)
- Dearly (2020)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Atwood, Margaret: Biography Margaretatwood.ca. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Potts, Robert: Light in the wilderness The Guardian. 26.4.2003. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Holcombe, Garan: Margaret Atwood Contemporary Writers – British Art Council. Arkistoitu 4.12.2005. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Flood, Alison: Margaret Atwood and Bernardine Evaristo share Booker prize 2019 The Guardian. 14.10.2019. Viitattu 16.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Atwood and Evaristo share Booker Prize bbc.com. 15.10.2019. Viitattu 16.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Booker-palkinto poikkeuksellisesti kahdelle kirjailijalle Yle Uutiset. 15.10.2019. Viitattu 16.11.2019.
- ↑ a b Booker-palkinto poikkeuksellisesti kahdelle kirjailijalle Ilta-Sanomat. 15.10.2019. Viitattu 16.11.2019.
- ↑ Nelson, David Erik: Women's Issues in Margaret Atwood's The Handmaid's Tale, s. 12–. Greenhaven Publishing LLC. ISBN 978-0-7377-5799-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Bresge, Adina: Canadian author Graeme Gibson, partner of Margaret Atwood, dies at age 85 CP24. 18.9.2019. Viitattu 16.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10083–10084, art. Atwood, Margaret. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Margaret Atwood faces feminist backlash on social media over #MeToo 15.1.2018. Guardian.
- ↑ 'Handmaid’s Tale' author Atwood sparks controversy: The danger of passive transphobia 20.10.2021. USA Today.
- ↑ Flood, Alison: Margaret Atwood wins Kitschies Red Tentacle award for The Heart Goes Last The Guardian. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margaret Atwood Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Margaret Atwood Otava. Viitattu 1.6.2020.
- Am I a bad feminist?, Globe and Mail