Korkeakoulutus Yhdysvalloissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valmistujaisjuhla Pennsylvanian yliopistossa 2006.
USA:n 40 arvostetuinta korkeakoulua painottuvat sijainniltaan itärannikolle ja Kaliforniaan. (Lähde: 2007 US News Top 40 colleges)

Korkeakoulutus Yhdysvalloissa tarkoittaa toisen asteen koulutuksen jälkeisiä, vapaaehtoisia opintoja Yhdysvalloissa sijaitsevassa korkeakoulussa, joista yleisimpiä ovat colleget ja yliopistot (university). Collegeissa voi suorittaa kaksivuotisen associate-tutkinnon tai nelivuotisen bachelor-perustutkinnon. Yliopistoissa voi suorittaa bachelor-tutkinnon ja sen jatkoksi ylemmän korkeakoulututkinnon (master), tohtoritutkinnon (esim. Doctor of Philosophy, PhD) tai erikoisalan first professional -tutkinnon (esim. lääketieteen M.D.).

Nelivuotisia bachelor-tutkintoja myöntäviä oppilaitoksia oli Yhdysvalloissa vuonna 2012 yli 4 700.[1] Ne voivat olla julkisrahoitteisia yliopistoja, kuten osavaltioiden ylläpitämät yliopistot (state university), yksityisiä yliopistoja (private university) tai yleissivistäviä collegeja (liberal arts college). Niiden lisäksi on noin 1 800 community collegea tai junior collegea, jotka tarjoavat kaksivuotisia associate-tutkintoja sekä transfer-ohjelmia, joista voi jatkaa suorittamaan bachelor-tutkintoa muissa korkeakouluissa.[2]

Yhdysvaltojen parhaiden yliopistojen ansiosta maata pidetään yleisesti eri tieteenalojen huippumaana. Esimerkiksi Universitas 21 -yliopistoverkosto arvioi Yhdysvaltojen korkeakoulujärjestelmän maailman parhaaksi vuonna 2012. Opetuksen kustannuksia ei huomioitu.[3] Vahva panostus tutkimukseen on tehnyt yhdysvaltalaisista yliopistoista ja korkeakouluista maailmanlaajuisesti arvostettuja niin, että niiden opiskelijoiksi hakeutuu paljon opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa myös Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Suuri vaikutus on myös englannin kielen asemalla suosituimpana vieraana kielenä maailmassa. Yhdysvallat onkin kotimaasta muualle opiskelemaan lähtevien suosikkimaa, joka kerää 16 prosenttia maailman kansainvälisistä opiskelijoista. Toisena on Britannia 11 prosentin osuudella. Eniten opiskelijoita Yhdysvaltoihin tulee Kiinasta, Intiasta ja Etelä-Koreasta.[4] Ulkomaisilta opiskelijoilta edellytetään yleensä TOEFL-testin hyväksyttyä suorittamista (Test of English as a Foreign Language), ja kukin oppilaitos voi määritellä oman TOEFL-minimipisterajansa hakijoiden kielitaidolle.[5] Lisäksi kaikilta hakijoilta edellytetään yleensä SAT- tai ACT-testin hyväksyttyä suorittamista.

Etenkin parhaiden Yhdysvaltojen yliopistojen opetusmetodit ovat hyvin suorituskeskeisiä, kilpailullisia ja tiivistä osallistumista vaativia mutta myös kannustavia ja palkitsevia. Luennot ovat tyypillisesti pikemminkin keskustelutilaisuuksia, joissa käsitellään jo edeltä käsin pohdittaviksi annettuja tekstejä. Professorit ovat opiskelijoiden käytettävissä eurooppalaisia tiiviimmin. He keräävät ympärilleen työryhmiä lahjakkaimmista opiskelijoistaan, jotka avustavat professoreita tutkimus- ja luennointityössä sekä tutkimusraporttien ja esitelmien laadinnassa. Huippuyliopistot kykenevät maineensa ja resurssiensa ansiosta houkuttelemaan parhaita kykyjä niin opettajiksi kuin opiskelijoiksi sekä varmistamaan rahoitustaan lahjoitusten ja korkeiden opiskelumaksujen avulla.[6]

Vuonna 2009 Yhdysvaltojen aikuisväestöstä 21,3 prosenttia oli osallistunut korkeakouluopintoihin suorittamatta tutkintoa, 7,5 prosenttia oli suorittanut kaksivuotisen associate-tutkinnon, 17,6 prosenttia nelivuotisen bachelor-tutkinnon ja 10,3 prosenttia ylemmän korkeakoulututkinnon. Valtaosa korkeakouluopiskelijoista on nykyisin naispuolisia. Eniten korkeakoulutettuja oli maan koilliskulman eli Uuden Englannin osavaltioissa ja Coloradossa, vähiten Texasissa ja sen naapuriosavaltioissa.

Alemmat korkeakoulututkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alempiin korkeakoulututkintoihin tähtääviä opintoja kutsutaan Yhdysvalloissa termillä undergraduate studies.

Associate-tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksivuotiset associate-tutkinnot (Associate of Arts, A.A., tai Associate of Science, A.S.) antavat pätevyyden eräisiin ammatteihin tai muodostavat osan bachelor-tutkinnosta. Niitä ei hyväksilueta suomalaisissa korkeakouluissa.[7]

Transfer-tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transfer-ohjelman avulla associate-tutkinto voidaan lukea täysimääräisesti hyväksi opiskelijan siirtyessä jatkamaan opintojaan nelivuotiseen collegeen tai yliopistoon. Osa ammatillisista associate-tutkinnoista muodostaa kuitenkin oman kokonaisuutensa, joka ei kelpaa osaksi bachelor-tutkintoa.[7]

Bachelor-tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä neljä vuotta kestävä bachelor-tutkinto koostuu Yhdysvalloissa yleissivistävistä aineista sekä pää- ja sivuaineesta. Yleissivistävien aineiden osuus korostuu liberal arts collegeissa. Bachelor of Architecture -tutkinnon (B.Arch.) suorittaminen kestää noin viisi vuotta.[7]

Pääaine (major) valitaan viimeistään toisen lukuvuoden lopulla. Lisäksi tutkintoon kuuluu pääainetta tukevia sivuaineita (minors) sekä pakollisia yleisopintoja kuten äidinkieli, luonnontieteet, matematiikka ja mahdollinen vieras kieli. Lisäksi voi suorittaa vapaavalintaisia opintoja.[7]

Tavallisimpia bachelor-tutkintonimikkeitä lyhenteineen ovat:[7]

  • Bachelor of Arts (B.A., käytössä monien alojen tutkintonimikkeenä)
  • Bachelor of Science (B.S., käytössä monien alojen tutkintonimikkeenä)
  • Bachelor of Education (B.Ed., kasvatustiede ja opetus)
  • Bachelor of Fine Arts (B.F.A., kuvataiteet ja esittävät taiteet)
  • Bachelor of Music (B.Mus., musiikki)
  • Bachelor of Business Administration (B.B.A., liiketaloustieteet)

B.A.- ja B.S.-tutkintonimikkeet ovat käytössä monen pääaineen tutkintonimikkeinä, ja niiden käyttö vaihtelee oppilaitoksittain. Esimerkiksi kauppatieteellinen bachelor-tutkinto voi jossakin korkeakoulussa olla nimeltään Bachelor of Arts, jossakin toisessa Bachelor of Science tai Bachelor of Business Administration. Bachelor of Arts -tutkintoon sisältyy yleensä 50–75 % yleissivistäviä opintoja, Bachelor of Science -tutkintoon noin 50 %, kun taas Bachelor of + oppiaineen tarkka nimi -tyyppiset tutkinnot koostuvat valtaosin erikoistumisalan opinnoista ja vain nonin 25 prosentin osuudelta yleisopinnoista.[8]

Yhdysvalloissa suoritettu bachelor-tutkinto vastaa yleensä Suomen alempaa korkeakoulututkintoa (kandidaatti), mutta sen hakukelpoisuus jatko-opintoihin vaihtelee korkeakouluittain.[7]

Ylemmät korkeakoulututkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylempiin korkeakoulututkintoihin (master’s ja doctor’s) tähtääviä opintoja kutsutaan Yhdysvalloissa termillä graduate studies ja niitä tarjoavia itsenäisiä tai yliopiston osana toimivia oppilaitoksia nimellä graduate school.

Master-tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Master-tutkinnon suorittaminen vaatii 1–2 vuoden opinnot bachelor-tutkinnon jälkeen. Tutkintoon vaaditaan yleensä loppukokeen suorittamista tai muuta osoitusta alansa hallitsemisesta. Tutkielmaa (master’s thesis) ei aina vaadita, mutta sen teko on kuitenkin tavallista humanistisissa tieteissä, luonnontieteissä ja tekniikan alalla.[9]

Master-tutkinto vastaa Suomessa lähinnä maisterin tutkintoa tai muuta ylempää korkeakoulututkintoa.[9]

Tohtorintutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa tohtorintutkintoon tähtäävään tutkijakoulutukseen voi hakea joko bachelor-tutkinnon tai master-opintojen jälkeen. Tohtorintutkinnon teko kestää alasta ja pohjakoulutuksesta riippuen 4–7 vuotta bachelor-tutkinnon pohjalta ja vähintään 2–3 vuotta master-tutkinnon pohjalta. Tutkintovaatimuksiin kuuluu lähes aina väitöskirja (dissertation). Yleisin tohtorintutkinto on Doctor of Philosophy (PhD), mutta muilla aloilla ja yksittäisissä korkeakouluissa on omia tutkintonimikkeitään.[9][10]

First professional degree[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiettyjen erikoisalojen opinnoissa pyritään bachelor-tutkinnon suorittamisen jälkeen first professional degree -koulutukseen, joka kestää alasta riippuen vähintään kolme lukuvuotta. Näitä aloja ei voi lainkaan opiskella undergraduate-tasolla.[9] Tutkintojen nimien osana käytetään doctor-sanaa, mutta niihin ei sisälly väitöskirjan tekoa eikä sitä edeltävää tutkijakoulutusta kuten varsinaisissa tohtoritutkinnoissa.

First professional degree on käytössä kymmenellä alalla:[11]

  1. kiropraktiikka (D.C. tai D.C.M.)
  2. hammaslääketiede (D.D.S. tai D.M.D.)
  3. oikeustiede (L.L.B., J.D.)
  4. lääketiede (M.D.)
  5. optometria (O.D.)
  6. osteopatia (D.O.)
  7. farmasia (Pharm.D.)
  8. podiatria (D.P.M., D.P. tai Pod.D.)
  9. teologia (M.Div., M.H.L., B.D. tai Ordination)
  10. eläinlääketiede (D.V.M.)

Eri tyyppisiä korkeakouluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harvardin yliopiston kampusta, taustalla ensimmäisen vuoden opiskelijoiden asuntoloita.
Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) suuri kupoli.

Yhdysvalloissa collegeilla ja yliopistoilla on erilaisia tavoitteita ja toiminta-ajatuksia. Jotkut tähtäävät tiukkaan erikoistumiseen johonkin ammatti- tai tieteenalaan, kuten kauppatieteisiin, insinööriopintoihin tai teologiaan. Niiden vastakohtia ovat yleissivistävät liberal arts colleget ja -tutkinnot. Suuret yliopistot tarjoavat usein molempien kaltaisia koulutusohjelmia.

Yhdysvalloissa termi college voi tarkoittaa:

  1. itsenäistä oppilaitosta, joka ei ole osa mitään yliopistoa, kuten community college tai liberal arts college;
  2. yliopiston osana toimivaa, yleensä tietyn alan bachelor-tutkintoja tarjoavaa collegea.

Monet Yhdysvaltain korkeakouluista olivat alun perin joko mies- tai naisopiskelijoille tarkoitettuja, kunnes 1970-luvulla lähes kaikki miesten colleget alkoivat hyväksyä myös naisopiskelijoita. Naisia varten perustetuista korkeakouluista taas yli 80 prosenttia lakkautettiin tai yhdistettiin, ja nykyisin pelkästään naisia hyväksyviä korkeakouluja on enää viitisenkymmentä. Afroamerikkalaisille tarkoitettuja korkeakouluja on toiminnassa noin sata, osa yksityisiä ja osa julkisrahoitteisia.

Yhdysvaltojen korkeakouluja arvioivat erilliset valtiosta ja oppilaitoksista riippumattomat akkreditointiorganisaatiot, jotka ovat erikoistuneet kukin oman alansa oppilaitoksiin. Niiden arvioinnin kohteita ovat muun muassa akateeminen taso, kirjastojen laajuus ja taso, henkilökunnan julkaisutoiminta ja koulutustaso sekä oppilaitoksen taloudellinen tila.

Community college[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 1 200 community collegea ovat Yhdysvaltojen korkeakoulujärjestelmän suurin sektori. Niissä opiskelee vuosittain noin 11 miljoonaa opiskelijaa eli noin 40 prosenttia kaikista korkeakouluopiskelijoista.[12]

Community colleget ovat useimmiten kaksivuotisia, ja niihin pääsee opiskelemaan ilman sisäänpääsykokeita. Niissä opiskelu tähtää associate-tutkintoon, josta transfer-ohjelman kautta voi mahdollisesti jatkaa bachelor-tutkintoa opiskelemaan toisessa korkeakoulussa.[13][14]

Community colleget erikoistuvat usein kouluttamaan työvoimaa paikallisiin erikoistarpeisiin: esimerkiksi Community College of Southern Nevada (CCSN) Las Vegasissa kouluttaa työvoimaa kasino- ja hotellialalle.[12]

Liberal arts college[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liberal arts college

Liberal arts college on vain bachelor-tutkintoja tarjoava itsenäinen oppilaitos, jonka opetussuunnitelma painottaa yleissivistäviä aineita. Ne ovat yleensä sisäoppilaitoksia ja painottavat opetuksen vuorovaikutteisuutta ja henkilökunnan ja opiskelijakunnan yhteisöllisyyttä.

Yliopisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa yliopistot ovat tutkimuspainotteisia oppilaitoksia, jotka tarjoavat sekä bachelor-tutkintoon tähtäävää undergraduate- että master- ja doctor-tutkintoihin tähtäävää graduate-tason opetusta, usein myös first professional -tutkinnon kaltaisia tohtorintutkintoja. Historiallisista syistä jotkut yliopistot ovat säilyttäneet college-nimen, kuten Boston College, Dartmouth College ja The College of William & Mary, mutta useimpien nimessä on sana university.

Yliopistojen yhteydessä toimivat graduate schoolit tai muut graduate-ohjelmat tarjoavat valikoiman master-tutkintoja, kuten Master of Arts (M.A.), Master of Science (M.S.), Master of Business Administration (M.B.A.) ja Master of Fine Arts (M.F.A.) sekä tohtorintutkintoja. Yliopistolla ei Yhdysvalloissa ole mitään yksiselitteistä määritelmää, mutta muun muassa yliopistoja arvioiva Carnegie-säätiö on pitänyt master-tutkintojen tarjoamista yhtenä keskeisenä kriteerinä korkeakoulun luokittelussa yliopistoksi.

Yhdysvaltalaisten yliopistojen eri aloihin keskittyneitä tiedekuntia kutsutaan yleensä nimillä school tai college eikä nimellä faculty, joka taas tarkoittaa amerikanenglannissa korkeakoulun henkilökuntaa. Tiedekunnat jaetaan tarvittaessa edelleen osastoiksi (department), mutta nimitykset vaihtelevat: joissakin yliopistoissa tiedekunnat voivat olla collegeja ja niiden osat schooleja.

Yhdysvalloissa yliopistojen toiminnassa suuressa roolissa on kilpaurheilutoiminta monessa eri lajissa, joista suosituimpia ovat joukkuelajit kuten amerikkalainen jalkapallo, koripallo ja baseball. Usein kaikki yliopiston urheilujoukkueet kantavat samaa nimeä, joka on tapana johtaa yliopiston historiasta, seudun maantieteestä tai paikallisesta kansanperinteestä. Suosittuja ovat eläinaiheiset nimet, jotka antavat mahdollisuuden myös maskottihahmon luontiin. Yliopistojen urheilutoiminnan maanlaajuinen kattojärjestö on NCAA.

Urheilulaitosten lisäksi näkyvä instituutio yliopistojen kampuksilla ovat veljes- ja sisarkuntien (fraternities, sororities) toimitalo- ja asuntolarakennukset.

Korkeakoulujen hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen korkeakoulujärjestelmä on hyvin hajautettu. Liittovaltion hallitus tai viranomaiset eivät säätele korkeakouluja, lukuun ottamatta sotilaskoulutusta, mutta myöntävät niille kyllä erilaisia rahallisia avustuksia. Liittovaltiolla ei myöskään ole opetusministeriötä, vaan eri alojen korkeakoulujen valvonnasta huolehtii 52 akkreditointiorganisaatiota.

Julkiset korkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Public university -verkosto koostuu osavaltioiden ja itsehallintoalueiden ylläpitämistä yliopistoista. Jokainen osavaltio ylläpitää vähintään yhtä osavaltionyliopistoa. Saman osavaltion osavaltionyliopistot (state universities) ovat yhä useammin keskitetty yhteisen hallinnon alle, josta käytetään nimistystä state university system. Kaliforniassa on kolme tällaista ”järjestelmää”: kymmenellä kampuksella toimiva Kalifornian yliopisto (University of California), 23 kampuksella toimiva Kalifornian osavaltionyliopisto (California State University) ja 112 paikallista collegea käsittävä California Community Colleges System.

Myös monesta eri paikkakunnilla sijaitsevasta kampuksesta muodostuvat yksityisyliopistot tai tiivistä yhteistyötä tekevät itsenäiset korkeakoulut saattavat kutsua kokonaisuuttaan termillä university system.

Osavaltion- ja muilla julkisilla yliopistoilla on yleensä monia tiedekuntia, paljon opiskelijoita ja satoja yhtaikaa menossa olevia peruskursseja, joita usein opettavat master-tutkintoa opiskelevat opetusassistentit.

Julkisiin korkeakouluihin lukeutuvat myös alkuperäiskansoille tarkoitetut ”heimokorkeakoulut”, tribal colleges and universities.

Yksityiset korkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun julkiset korkeakoulut saavat osan rahoituksestaan osavaltioilta, yksityisten korkeakoulujen rahoitus perustuu lukukausimaksuihin ja yksityisiin lahjoituksiin.

Yksityiset korkeakoulut Yhdysvalloissa voivat olla uskonnollisesti sitoutuneita tai sitoutumattomia. Uskonnolliset korkeakoulut voivat tunnustautua tietyn kristinuskon suuntauksen edustajiksi tai olla yleiskristillisiä (non-denominational). Uskonnolliset korkeakoulut ulottuvat pappisseminaareista (seminary) suuriin yleisyliopistoihin, joiden uskonnollinen tausta ei enää juuri näy niiden toiminnassa (esim. metodistien perustama Ohio Wesleyan University).

"Valekorkeakoulut"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat yksityiset korkeakoulut Yhdysvalloissa toimivat voittoa tuottamattomasti (non-profit), mutta niiden joukkoon kuuluu myös liikeyrityksen tavoin toimivia yksityisiä oppilaitoksia. Näistä monet, tunnetuimpina Corinthian Colleges ja ITT Tech, ovat joutuneet 2010-luvulla lopettamaan toimintansa paljastuneiden väärinkäytösten takia: niitä pyörittävät yhtiöt ovat olleet kiinnostuneita vain saamaan liittovaltiolta mahdollisimman paljon opintotuki- ja opintolainarahaa, joten ne ovat rekrytoineet mahdollisimman vähävaraisia opiskelijoita painostavin rekrytointikeinoin, väärentäneet heidän allekirjoituksiaan rahahakemuksiin, antaneet tilastojen vastaisia lupauksia työllistymisestä ja tutkintojen kelpoisuuksista jne. ja panostaneet mahdollisimman vähän opetustarjontaansa. Jopa näiden oppilaitosten akkreditointiin erikoistuneet tahot ovat olleet vilpillisiä, koska siihen ei ole vaadittu muuta kuin akkreditointimaksun maksamista.[15][16][17][18][19]

Opintojen rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa opiskelijoiden vanhemmat usein osallistuvat lastensa koulutuksen kustannuksiin. Monet opiskelijat kuitenkin tekevät töitä opiskelujen ohessa, tai ovat säästäneet rahaa työnteosta ennen opintojen aloittamista. Opintolainoja voidaan myöntää joko itse opiskelijalle tai hänen vanhemmilleen. Yksi opintojen rahoitusta helpottava keino on opintolainan korkovähennykset. Olemassa on myös joillekin opiskelijoille myönnettäviä stipendejä. Asevoimien palveluksessa toimiminen oikeuttaa maksuttomaan korkeakoulutukseen, jota monet miehet hyödyntävät päästäkseen korkeakouluun ja rahoittaakseen opiskelunsa.[20]

Opintolainoja myöntää muun muassa Yhdysvaltain liittovaltio viiden eri järjestelmän kautta. Niitä myöntävät myös pankit ja muut finanssilaitokset. Stipendejä jakavat erityisesti osavaltiot. Yksityiset korkeakouluissa voi saada tarveharkintaan perustuvia stipendejä, joita myönnetään vanhempien tulojen ja nuoren koulumenestyksen perusteella. Tällaiset stipendit voivat kattaa jopa kaikki opiskelukustannukset, jolloin huippuyliopisto voi osoittautua vähävaraisen perheen lahjakkaan nuoren edullisimmaksi opiskelupaikaksi.[21]

Ulkomaisten opiskelijoiden Yhdysvalloissa tapahtuvien opintojen rahoittamiseen on olemassa kahdenvälisiä järjestelmiä kuten Suomen ja Yhdysvaltojen välinen Fulbright-ohjelma sekä kansainvälisten järjestöjen stipendijärjestelmiä, esimerkkinä Rotary-järjestön säätiön apurahat, joiden avulla voi opiskella muuallakin maailmassa. Monet yhdysvaltalaiset yliopistot myöntävät rahallista tukea ulkomaisille opiskelijoille, ja opintolainaakin on mahdollista saada, jos sitä anoo yhdessä maassa jo pysyvästi asuvan tai Yhdysvaltain kansalaisen kanssa. Verkossa on myös sivustoja ja hakukoneita kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettujen apurahamahdollisuuksien löytämiseksi.[22]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnolliset siirtolaisyhteisöt alkoivat perustaa Amerikan mantereelle oppilaitoksia kouluttaakseen pappeja. Niistä monista on sittemmin kehittynyt merkittäviä korkeakouluja. Esimerkiksi Harvardin yliopisto perustettiin siirtomaa-ajan lainsäädännöllä 1636 ja koulutti aluksi nuoria miehiä papiston jäseniksi. Virginiaan perusti paikallinen hallitus College of William & Maryn lahjoittamalla sille maata ja keräämällä raakatupakan myynnistä veroa. Yalen yliopisto sai alkunsa vuonna 1701 perustetusta Yale Collegesta, joka vuonna 1716 muutti Connecticutin New Haveniin. Princetonin yliopisto oli alun perin College of New Jersey.[23]

Pohjois-Amerikan korkeakoulut olivat aluksi pieniä ja tarjosivat lähinnä yleissivistävää opetusta liberal arts -oppiaineissa kuten kreikan ja latinan kielissä, geometriassa, antiikin historiassa, logiikassa, etiikassa ja retoriikassa. Vallitseva opetusmetodi oli toisto ja ulkoa opettelu. Opiskelijat olivat usein pappisperheiden vielä teini-ikäisiä poikia, ja kuri oli kova. Urheilua ei vapaa-aikana suosittu, mutta kirjalliset piirit olivat yleisiä.[24]

Tällaiset pienet koulut auttoivat Yhdysvaltojen elinkeinorakenteen alkavaa muutosta maatalousyhteiskunnasta kohti kaupungistumista. Kouluista valmistuvista papeista tuli usein oman työnsä ohella yhteisöjensä johtajia eri puolille maata myös maallisissa asioissa. Toisaalta elitistisimpien koulujen, kuten Harvardin, voidaan katsoa sosiaalisen nousun sijasta edistäneen sisäänlämpiävän yläluokan syntymistä etenkin Uuden Englannin osavaltioihin.

Laki- ja lääketieteelliset korkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisissa brittisiirtokunnissa ei ollut opetusta lakiasioissa, mutta jonkin verran Amerikasta lähdettiin opiskelemaan lakia Lontooseen. 1700-luvulla 117 amerikkalaisen tiedetään valmistuneen lääkäreiksi Skotlannin Edinburghissa, mutta valtaosa lääkäreistä omaksui taitonsa oppipoikina. Ensimmäinen lääketieteen oppilaitos oli Pennsylvaniaan vuonna 1765 perustettu The Medical College of Philadelphia, joka tuli osaksi Pennsylvanian yliopistoa 1791. New Yorkiin perustettiin lääketieteellinen tiedekunta King’s Collegeen (nyk. Columbian yliopisto).

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa toimi alle tuhat korkeakoulua, joissa oli yhteensä noin 160 000 opiskelijaa. Korkeakouluopetuksen ensimmäinen nopea kasvupyrähdys tapahtui vuosina 1900–1930 ja toinen vuosina 1950–1970. Osavaltionyliopistoista kasvoi jopa kymmeniä tuhansia opiskelijoita kouluttavia laitoksia, ja niiden opetusta levitettiin useille kampuksille ympäri osavaltiota. Yhä suurempien ikäluokkien perusopetusta varten oli 1830-luvulta lähtien alettu perustaa opettajia kouluttavia collegeja, ja monista niistä kehittyi sittemmin osavaltionyliopistoja.

1900-luvun alussa alettiin myös perustaa yhä enemmän paikallisia kaksivuotisia junior college- ja community college -oppilaitoksia tyydyttämään elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttamaa kysyntää toimistoammattien ja vaativampien tehdastehtävien opetuksesta. Myös nelivuotisia collegeja perustettiin yhä enemmän.

1930-luvun lama aiheutti amerikkalaisten yliopistojen rahoituksessa muutoksen julkisesta rahoituksesta kohti yritysten ja vauraiden yksityishenkilöiden myöntämiä avustuksia.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan Academically Adrift: Limited Learning on College Campuses sosiologit Richard Arum ja Josipa Roksa osoittavat monien tutkimusten perusteella, että yhdysvaltalaisten collegeiden ja yliopistojen oppimistulokset ovat nopeasti heikentyneet. Opiskeluun käytetään entistä vähemmän aikaa: vuonna 1981 tyypillinen opiskelija käytti opiskeluun noin 20 tuntia viikossa, nyt enää 12. Noin 45 prosenttia opiskelijoista ei lainkaan kehity analyyttisessa ajattelussaan tai tekstin tuottamisessaan ensimmäisen ja kolmannen opiskeluvuoden välillä. Tutkinnon saamisesta on tullut tärkeämpi tavoite kuin oppimisesta. [25] Lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja kielitaitoja mittaavien SAT-kokeiden tulokset ovat laskeneet. Silti hyviä arvosanoja korkeakoulujen kursseista annetaan entistä helpommin. Johns Hopkinsin yliopiston selvityksen mukaan parhaan A-arvosanan kursseista saa 47 prosenttia USA:n korkeakouluopiskelijoista, kun vielä 1998 vastaava prosenttiosuus oli 38,9 ja 1960-luvulla alle 20. Jopa Harvardin yliopistossa annettujen arvosanojen mediaani oli 2010-luvun alussa toiseksi paras arvosana, A−.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ How many educational institutions exist in the United States?, National Center for Education Statistics, U.S. Department of Education. Viitattu 17.9.2015.
  2. ↑ Korkeakoulutus Yhdysvalloissa: Akateeminen perustutkinto, Fulbright Center, viitattu 17.9.2015.
  3. ↑ Kingkade, Tyler: United States Ranked To Have Best Higher Education System In The World, Huffington Post 14.5.2012. Viitattu 17.9.2015.
  4. ↑ Global Flow of Tertiary-Level Students, Unesco. Viitattu 18.9.2015.
  5. ↑ TOEFL iBT Test of English as a Foreign Language, Fulbright Center, viitattu 18.9.2015.
  6. ↑ Loikkanen, Sisko (haastattelija): Yhdysvallat on tieteen ehdoton ykkösmaa - taustalla ahkeruus, lahjakkaat maahanmuuttajat ja erinomaiset resurssit (Audio, 50 min. Haastateltavina Pennsylvanian yliopistossa opiskellut Kalle Michelsen ja Stanfordissa opiskellut Hanna Ollila.) Tiedeykkönen, Yle Radio 1. 12.7.2019. Viitattu 12.7.2019.
  7. ↑ a b c d e f Perustutkinto, Fulbright Center, viitattu 17.9.2015.
  8. ↑ Bachelor of Science (BS) vs. Bachelor of Business Admin. (BBA) is one better than the other? (Arkistoitu – Internet Archive), Answers.com 2011. Viitattu 18.9.2015.
  9. ↑ a b c d Maisterin- ja tohtorintutkinnot, Fulbright Center, viitattu 17.9.2015.
  10. ↑ United States of America - Education system, Higher Education Systems Database, International Association of Universities / UNESCO, International Centre on Higher Education. U.S. Network for Education Information (USNEI), Washington, 2001. Viitattu 18.9.2015.
  11. ↑ Glossary: First-professional (Arkistoitu – Internet Archive), National Center for Education Statistics (NCES), viitattu 18.9.2015.
  12. ↑ a b Adams, Anneli: Community college – varteenotettava vaihtoehto. Fulbright Center News, 1/2004. Lehti Issuu-palvelussa. Viitattu 16.6.2022.
  13. ↑ Assefa, Mariam: Glossary of United States Educational Terminology, Tampereen yliopisto 4.4.2010. Viitattu 17.9.2015. Internet Archive tallennettu 27.8.2015.
  14. ↑ Snellman, Ritva-Liisa: Hassu hattu ja hiekkarannat houkuttelevat nuoria opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Suomalaisille tarjotaan koulutusta ja ”koulutusta”. Helsingin Sanomat, 22.6.1994, s. 41. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  15. ↑ Lobosco, Katie: Biden administration cancels $5.8 billion in student loan debt for former Corinthian students CNN. 1.6. 2022. Viitattu 12.3.2023.
  16. ↑ Andrews, Greg: What did ITT in? Short-sighted thinking, critic says Indianapolis Business Journal. 1.9.2016. Viitattu 12.3.2023.
  17. ↑ Pedroncelli, Rich: Biden administration cancels $3.9 billion in ITT Tech student debt NBC News. 17.8.2022,. Viitattu 12.3.2023.
  18. ↑ Halperin, David: Good Riddance: 6 Facts About The ITT Tech Shut Down The Huffington Post. 6.9.2016. Viitattu 12.3.2023.
  19. ↑ ITT and Corinthian: Ending the scams world.edu. 16.10.2016. Viitattu 12.3.2023.
  20. ↑ http://www.marines.com/being-a-marine/benefits/education
  21. ↑ Vedantam, Shankar: Elite Colleges Struggle To Recruit Smart, Low-Income Kids, NPR.org 9.1.2013, viitattu 18.9.2015.
  22. ↑ International Financial Aid, International.student.com, viitattu 18.9.2015.
  23. ↑ Thelin, John R. (2004): A History of American Higher Education, s. 1–40.
  24. ↑ Rudolph, Frederick (1991): The American College and University: A History, sivu 3–22.
  25. ↑ Maunula, Marko: Mikä mättää yliopistoissa? Suomen Kuvalehti. 29.11.2011. Viitattu 14.5.2017.
  26. ↑ Flinkman, Vilma: Yhdysvaltojen kouluja vaivaa arvosanojen inflaatio – opiskelijasta on tullut asiakas, ja nyt puolet saavat pelkkiä kymppejä Helsingin Sanomat. 19.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Higher education in the United States
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korkeakoulutus_Yhdysvalloissa&oldid=21787097”