Tämä on lupaava artikkeli.

Douglaskuuset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Douglaskuuset
Lännendouglaskuusi(Pseudotsuga menziesii var. menziesii)
Lännendouglaskuusi
(Pseudotsuga menziesii var. menziesii)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Douglaskuuset
Pseudotsuga
Carr., 1867[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Douglaskuuset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Douglaskuuset Commonsissa

Douglaskuuset (Pseudotsuga) on havupuusuku mäntykasvien (Pinaceae) heimossa.[2][3] Sukuun kuuluu lajien määrittelystä riippuen 4–6 lajia. Douglaskuuset ovat suurehkoja ainavihantia puita, jotka kasvavat luonnonvaraisina läntisessä Pohjois-Amerikassa ja itäisessä Aasiassa. Nimestään huolimatta douglaskuuset eivät kuulu kuusiin (Picea) eivätkä ole kovin läheistä sukua kuusille.[1][4][5][6]

Nimien alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuusten suomenkielinen nimi viittaa skotlantilaiseen kasvitieteilijä David Douglasiin, joka toi lännendouglaskuusia ensimmäisenä Eurooppaan.[1][7] Suomenkielisen nimen loppuosasta huolimatta douglaskuuset eivät ole erityisen läheistä sukua kuusille (Picea). Suvun tieteellinen nimi Pseudotsuga (suom. ”valehemlokki”)[7] viittaa douglaskuusten ja hemlokkien (Tsuga) samankaltaisuuteen.[1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuuset ovat tyypillisesti suorarunkoisia keskisuuria tai suuria puita, jotka kasvavat 20–100 metriä korkeiksi. Useimmat douglaskuusten osat ovat pihkaisia ja pihkatiehyitä on puuaineessa, kaarnassa, neulasissa ja kävyissä. Kaarna on vanhemmilla puilla hyvin paksu ja uurteinen. Silmut ovat hieman kartiomaisen munanmuotoisia tai sukkulamaisia. Silmuja peittävät kolmiomaiset silmusuomut pysyvät silmusta kasvavan verson tyvessä 1–2 vuotta.[1][4]

Lehdet eli neulaset ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia. Niiden asento on kierteinen, ja ne voivat siirottaa lähes säteittäisesti rangan ympärillä tai olla tyvestään kääntyneitä kaksirivisen kampamaisesti rangan kummallekin puolelle. Neulanen jättää varistessaan pyöreän lehtiarven. Ilmarakoja on ainoastaan neulasen alapinnalla, missä on kaksi näkyvää ilmarakojuovaa. Douglaskuuset ovat ainavihantia.[1][4]

Douglaskuuset ovat yksikotisia, joten hede- ja emikukinnot kehittyvät samaan puuyksilöön. Kukinnot kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Hedekukinnot eli hedekävyt ovat norkkomaisia ja tavallisesti 1–2 senttimetriä pitkiä. Ne muodostuvat kierteisesti asettuneista kilpimäisistä hedelehdistä, joissa on kussakin kaksi siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1] Emikukinnot eli kävyt ovat perällisiä ja kypsyvät yhden kasvukauden aikana.[4] Ne ovat pölytyksen aikaan pystyjä, mutta kääntyvät kypsyessään riippuviksi. Käpysuomut ovat leveitä ja kärjestään pyöristyneitä. Käpyjen kolmiliuskaiset suojussuomut ovat yleensä pidempiä kuin käpysuomut, joten ne näkyvät käpysuomujen alta. Siemenet ovat siivellisiä, ja puikea lenninsiipi on kiinnittynyt siementä yhdeltä puolelta ympäröivällä maljalla. Sirkkalehtien määrä voi vaihdella viidestä neljääntoista.[1][4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuusia kasvaa luonnonvaraisena läntisessä Pohjois-Amerikassa pohjoisesta Alaskasta etelään Meksikon vuoristoihin sekä Itä-Aasiassa lännestä Himalajan vuoristosta itään Japaniin ja Taiwaniin sekä etelään Etelä-Kiinaan ja Vietnamiin.[1][4][6]

Douglaskuuset ovat lauhkean ilmaston puita. Osa lajeista kasvaa hyvinkin kosteassa ilmastossa, kun taas kaliforniandouglaskuusi kasvaa kuivissa vuoristometsissä, jossa ei usein sada kesäkaudella ollenkaan. Pohjois-Amerikassa lännendouglaskuusi muodostaa usein lähes yksilajisia metsiä. Aasiassa douglaskuuset kasvavat yleensä monilajisissa sekametsissä.[1]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliforniandouglaskuusi.

Douglaskuusten lajeja luokiteltiin 1800-luvulla vaihtelevasti hemlokeiksi, pihdoiksi (Abies) ja männyiksi (Pinus). Lännendouglaskuusen sijoitti omaan sukuunsa ensimmäisen kerran vuonna 1867 ranskalainen kasvitieteilijä Elie-Abel Carrière. Myöhemmin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tähän lännendouglaskuusesta kuvattuun sukuun siirrettiin muita lajeja.[6][8][9]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukuun kuuluu havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin määrityksen mukaan neljä lajia ja viisi muunnosta.[1] Jotkin tutkijat pitävät osaa muunnoksista tai osaa niiden populaatioista omana lajeinaan tai alalajeinaan, ja esimerkiksi useiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kokoamassa Flora of Chinassa sukuun katsotaan kuuluvaksi kuusi lajia.[1][4][5][6]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännendouglaskuusi on yksi maailman taloudellisesti tärkeimpiä puita.[8][7] Sitä käytetään laajalti metsäteollisuudessa varsinkin läntisessä Pohjois-Amerikassa, jossa se on yksi yleisimpiä luonnonpuita, mutta myös muilla maailman lauhkean vyöhykkeen alueilla, missä puuta on käytetty paljon metsänistutuksessa. Myös japanindouglaskuusta ja lajia Pseudotsuga sinensis on käytetty sahateollisuudessa. Douglaskuusia, lähinnä lännendouglaskuusta, käytetään myös koristepuina.[1][6][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 929–936. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
  2. Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 115. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. a b c d e f Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Pseudotsuga Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2015.
  4. a b c d e f g Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pseudotsuga Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  5. a b Lipscomb, Barney: Pseudotsuga Flora of North America North of Mexico. Vol. 2. 1993. Flora of North America Editorial Committee. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Earle, Cristopher J.: Pseudotsuga The Gymnosperm Database. 24.1.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  7. a b c Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 86. Suom. Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  8. a b c Earle, Cristopher J.: Pseudotsuga menziesii The Gymnosperm Database. 24.1.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  9. Earle, Cristopher J.: Pseudotsuga macrocarpa The Gymnosperm Database. 5.6.2013. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]