Harmaaorava

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harmaaorava
Squirrel 4 db.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Sciurinae
Suku: Sciurus
Laji: carolinensis
Kaksiosainen nimi
Sciurus carolinensis
Gmelin, 1788
Levinneisyyskartta
Harmaaoravan luontainen levinneisyys
Harmaaoravan luontainen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harmaaorava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harmaaorava Commonsissa

Harmaaorava (Sciurus carolinensis) on Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinnyt jyrsijä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaaorava on väriltään pääosin harmaa. Turkin selkäpuolella on hajanaisia, ruosteenruskeita karvoja. Vatsa on väriltään vaaleampi. Harmaaorava on pituudeltaan noin 20–31 senttiä, ja sen häntä on lähes ruumiin pituinen, noin 20–25-senttinen. Aikuinen yksilö painaa 510–700 grammaa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaaorava on peräisin Yhdysvaltain ja Kanadan itäisistä osavaltioista ja territorioista. Niiltä laji on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikan länsiosiin, Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja moniin Euroopan valtioihin, kuten Britanniaan ja Italiaan.[1] Isossa-Britanniassa se on vieraslajina lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan (Sciurus vulgaris). Harmaaorava onkin luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaaorava Lontoossa, Englannissa.

Pariutumishaluinen harmaaoravanaaras levittää hormonipitoisia eritteitä ympäri elinaluettaan. Sen tuoksu saattaa houkutella paikalle jopa 30 urostalähde?. Ne ajavat naarasta takaa, kunnes voimakkain uros voittaa kisan ja parittelee naaraan kanssa. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras rakentaa poikaspesän, johon se synnyttää jälkeläisensä.

Vastasyntyneet poikaset käyttävät ravinnokseen emon maitoa ja ne ovat valmiita jättämään pesän seitsemän viikon ikäisenä. Nuoret oravat joutuvat kuitenkin helposti petojen saaliiksi. Nuoret yksilöt ovat myös hyvin leikkisiä. Tämän käyttäytymisen uskotaan kehittävän eläimen selviämistaitoja. Poikaset itsenäistyvät lopullisesti noin puolivuotiaina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaaoravat käyttävät mieluiten ravinnokseen pähkinöitä ja tammenterhoja, joiden kuorien avaamiseen niiden etuhampaat soveltuvat hyvin. Syksyisin orava kätkee talvea varten ravintoa, joita se ei heti tarvitse. Kätköt orava löytää muistinsa ja hajuaistinsa avulla. Oravat syövät myös hedelmiä ja puiden mahlaa kun niitä on saatavilla. Joskus se ryöstää myös linnunpesiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Linzey, A.V., Koprowski, J. & NatureServe (Hammerson, G.): Sciurus carolinensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Global Invasive Species Database. Invasive Species Specialist Group. Viitattu 10.11.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]