Brittiläinen kulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brittiläinen kulttuuri on vaikuttanut ympäri maailmaa. Maalla on paljon yhteyksiä vanhoihin siirtomaihinsa, etenkin niihin jotka ovat omaksuneet englannin kielekseen. Kulttuuriin vaikuttaa nykyisin myös maan suuri siirtolaisväestö, josta suuri osa on kotoisin Intiasta.

Yhdistynyt kuningaskunta muodostuu neljästä toisiinsa sitoutuneesta kansakunnasta, ja vaikka elämäntapa on laajalti samankaltainen, kulttuurissa on eroja niin näiden kansakuntien välillä kuin paikallisella ja alueellisella tasolla. Skotlannin kansallispuolueen keskeinen kysymys on talous, etenkin Pohjanmeren öljytulojen jakautuminen, kun taas Walesin kansallispuolue on kiinnostunut kielen ja kulttuurin säilyttämisestä. Murre ja puhetapa kertovat usein ihmisen taustasta ja kotiseudusta. Oman jalkapallojoukkueen kannattamisesta on tullut monille tärkeä ylpeyden aihe.[1]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittein saarten varhaisimmat kirjalliset tuotokset kirjoitettiin paikallisilla kelttiläisillä kielillä. Walesilainen kirjallisuusperinne ulottuu aina 500-luvulle saakka ja irlantilainen runouskin on jatkunut eheänä kokonaisuutena 500-luvulta nykypäivään.

Anglosaksiseen kirjallisuuteen voidaan lukea kuuluvaksi muinaisenglanniksi kirjoitettu eeppinen sankariruno Beowulf. Normannien valloitettua Englannin maahan tuli mannermaisia vaikutteita, jotka syrjäyttivät anglosaksisia perinteitä.

Geoffrey Chaucer oli yksi ensimmäisiä englantilaisia kirjailijoita, joka kirjoitti englanniksi aikana jolloin suuri osa hovirunoilijoista käytti latinaa. Hänen 1300-luvulla julkaistu teoksensa Canterburyn tarinoita on yhä lukijoiden suosiossa.[2]

Kirjapainon rantauduttua Englantiin vuonna 1476 etenkin runous ja näytelmäkirjallisuus alkoivat kukoistaa. Tuolta ajalta kuuluisin brittiläinen hahmo on epäilemättä William Shakespeare, joka ei ole menettänyt suosiotaan 2000-luvullakaan. Shakespearen klassikkonyätelmiin kuuluvat Hamlet ja Romeo ja Julia.[3]

Romaaneja alettiin kirjoittaa enenevissä määrin 1700-luvulta alkaen. Tunnettuja ovat muun muassa Daniel Defoen Robinson Crusoe vuodelta 1719 ja Henry Fieldingin Tom Jones vuodelta 1745. Runoudessa suosioon nousi kansankielinen esitystapa, jota noudatteli esimerkiksi Robert Burns. Hän sai runsaasti vaikutteita Skotlannin runoudesta, jota kirjoitettiin kansanomaisesti skotin kielellä.

1800-luvun alussa kirjallisuutta hallitsi romantiikan aikakausi, jolloin runouden saralla vaikuttivat William Blake, John Keats ja Lordi Byron. Viktoriaaninen aikakausi oli englantilaisessa kirjallisuudessa realismin kulta-aikaa. Sitä edustivat Jane Austen, Brontën sisarukset (Charlotte, Emily ja Anne), Charles Dickens, George Eliot ja Thomas Hardy.[4]

Ensimmäisen maailmansodan myötä nousi sotakirjallisuuden ja -runouden suosio. 1900-luvun alussa koettiin myös irlantilaisen ja skotlantilaisen kirjallisuuden elpymistä. Irlannin vapaavaltion erottua Yhdistyneestä kuningaskunnasta sen kirjallisuuskin on kuitenkin nähty erillisenä osana muusta Britanniasta. Modernismi rantautui Skotlantiin 1900-luvulla ja myös gaelin- ja skotinkielinen kirjallisuus alkoi taas saada jalansijaa.

Romaanikirjallisuudesta kehittyi pian suosituin kirjallisuuden muoto ja se on sitä nykyäänkin. Britteinsaarilla vaikuttavat kirjalliseen ilmapiiriin myös runsas maahanmuuttajaväestö, joka tuo oman tyylinsä ja säväyksensä kirjallisuuteen. Maineikkaita nykyajan brittiläisiä kirjailijoita ovat muun muassa Sherlock Holmesin luoja Arthur Conan Doyle, D. H. Lawrence, George Orwell, Salman Rushdie, Mary Shelley, Zadie Smith, J. R. R. Tolkien, Virginia Woolf ja J. K. Rowling. Runoilijoista mainittavia ovat T. S. Eliot, Ted Hughes, John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat brittikirjailijoista saaneet John Galsworthy 1932, T. S. Eliot 1948. Bertrand Russell 1950, Winston Churchill 1953, Elias Canetti 1981, William Golding 1983, V. S. Naipaul 2001, Harold Pinter 2005 ja Doris Lessing 2007.[5]

Esittävät taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisellä teatterilla on pitkät perinteet Shakespearen ajoista asti.

Nykyään Lontoon West End on teatterimaailman keskus.[6] Sir Andrew Lloyd Webber on hallinnut West Endiä monta vuotta, valloittanyt myös Broadwayn ja hänen musikaaleistaan on tehty suosittuja elokuvia.[7] Maailmankuulu Royal Shakespeare Company toimii Shakespearen kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa ja esiintyy myös muualla.[8] Merkittäviä nykyisiä näytelmäkirjailijoita ovat Alan Ayckbourn, John James Osborne, Harold Pinter, Tom Stoppard ja Arnold Wesker.[9]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikilla on keskeinen merkitys Britanniassa, jossa on tehty paljon merkittävää ja kotimaansa ulkopuolellakin tunnettua popmusiikkia. Sieltä ovat saaneet alkunsa muun muassa The Beatles, The Rolling Stones, Led Zeppelin, David Bowie, Sex Pistols, Phil Collins, Iron Maiden ja monet uudemmatkin jättimenestykset kuten Oasis, Spice Girls, Coldplay ja Robbie Williams.

Kuuluisia brittisäveltäjiä ovat Henry Purcell, Edward Elgar, Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista.[10]

1960-luvulta lähtien Britannia on ollut Yhdysvaltojen rinnalla eräänlainen populaarimusiikin supervalta, joka tuottaa suuret määrät kansainvälisesti tunnettuja tähtiä. Kaikkien aikojen suosituin brittiläinen yhtye on The Beatles. Yhtyeeltä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi äänitettä. The Beatlesin aiheuttama fanihysteria (yleisesti tunnetaan nimellä "beatlemania") oli aikoinaan ennennäkemätön ilmiö.[11] Muita tunnettuja ja suosittuja brittiläisiä yhtyeitä ovat 1960-luvulta lähtien olleet muun muassa The Rolling Stones, The Who, The Kinks ja kitaristi Eric Claptonista tunnettu Cream. Ja tietenkin kestotähti Tom Jones. Näiden ja monien muidenkin 1960-luvulla toimineiden brittiyhtyeiden saavuttamaan maailmanmenestykseen on viitattu englanninkielisellä käsitteellä "the British Invasion".[12]

Myös 1970-luvulla Britanniasta nousi maailmanmaineeseen lukemattomia pop- ja rocktähtiä ja -yhtyeitä - näiden joukossa glam rockia edustava David Bowie, progressiivisen rockin legendat Pink Floyd, King Crimson, Genesis, Queen, Yes, Jethro Tull ja Camel. Britannia on myös heavy metallin syntypaikka. Suuria nimiä ovat muun muassa Iron Maiden, Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple, Uriah Heep, Judas Priest, Motörhead ja Saxon sekä punkin ja uuden aallon edustajat Sex Pistols, The Clash, The Jam, The Police ja Joy Division. 1980-luvun brittiläisiä musiikkimenestyksiä olivat muun muassa syntetisaattorivetoista popia esittänyt Duran Duran, intellektuelli poprock-yhtye The Smiths, psykedeelinen Stone Roses, heavy metal -yhtye Iron Maiden, rock- ja popmuusikko Phil Collins ja skotlantilainen rockyhtye Big Country. 1990-luku nosti suosioon sekä Oasiksen, Blurin ja Radioheadin kaltaisia kitararockyhtyeitä että elektronisen musiikin edustajia, kuten The Prodigy ja Massive Attack, unohtamatta tyttöpopyhtye Spice Girlsiä. Robbie Williams on yksi 2000-luvun suosituimmista poplaulajista.[13][14]

2000-luvulla maineeseen on noussut monia vaihtoehtorockin yhtyeitä kuten Bloc Party, Arctic Monkeys, Coldplay, Muse, The Kooks, Kasabian ja The Ting Tings.[15] Vuonna 2010 Time-lehti listasi brittiläisen indie-rockin suurimmiksi nimiksi yhtyeet Florence and the Machine , Mumford & Sons, The xx , Laura Marling ja Foals .[16]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britanniassa on monia tv-kanavia, esimerkiksi BBC:n kanavat. Britanniassa tehdään myös suosittuja televisio-ohjelmia. Tunnettuja tv-sarjoja ovat muun muassa Sydämen asialla, Top Gear, Pitkän Jussin majatalo, Mr. Bean, Lunta tupaan, Bottom, Pikku-Britannia, Kaksi tuoppia, kiitos!, Pokka pitää, Monty Pythonin lentävä sirkus, Uusi Sherlock, Doctor Who ja Torchwood. Britannia on myös hyvin tunnettu koomikoistaan, joista kuuluisimpiin lukeutuvat John Cleese ja Monty Python -huumoriryhmä, Rowan Atkinson sekä Sacha Baron Cohen.

Suomen katsoituimpien televisiosarjojen joukossa on useita brittisarjoja kuten Emmerdale, Miss Marple, Midsomerin murhat ja Avaran luonnon näyttämät. Richard Attenboroughin juontamat BBC:n luontodokumentit.[17]

Kuvataiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelttiläinen risti.
Thomas Gainsborough, Sininen poika, 1770

Vanhimmat Britteinsaarilta löytyneet taide-esineet ovat kivikauden hautalöytöjä. Pronssikaudella käytettiin kuparia, tinaa ja Wessexissä myös kultaa. Keltit toivat uusia taideperinteitä, metallien rinnalla käytettiin kiveä ja puuta. Roomalaisten valtakaudella alettiin tehdä patsaita, rintakuvia ja hautamonumenttejä. Uusina materiaaleina he toivat lasin ja mosaiikit.[18] Roomalaisten jälkeen maata hallitsivat monet eri kuningaskunnat, kelttiläinen taide levisi laajalle ja skandinaavit toivat uusia elementtejä.

Kristinusko levisi kansan keskuuteen 500-luvulta alkaen, ja kelttiläiseen taiteeseen tuli kristillisiä symboleita. Taidetta tekivät usein Manner-Euroopasta muuttaneet tai siellä opiskelleet munkit, ja brittiläinen taide lähestyi jälleen muuta eurooppalaista taidetta.

Uskonpuhdistusta vuonna 1536 seurasi kuvienriisto ja kirkon omaisuuden takavarikointi. 1800-luvulla kehittyi englantilaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalauksen tyylisuunta muotokuviin ja maisemamaalauksiin. Sen kärkinimiä olivat Joshua Reynolds, George Stubbs ja Thomas Gainsborough. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla brittiläinen taide oli radikaaleimmillaan, ja sitä edustivat William Blake, John Constable, William Hogarth ja William Turner.[19] Ennen kaikkea Turnerin lähes abstrakit maisemat vakuttivat myöhemmin suuresti impressionismin kehitykseen.

1840-luvulta alkaen vaikuttivat brittiläiset prerafaeliitit, jotka maalasivat värikkäitä ja yksityiskohtaisia maalauksia usein uskonnollisista aiheista. William Morrisin perustama arts and crafts -liike tuotti Viktorian aikakaudelle tyypillisiä tapetteja ja kaakeleita.[19] Beatrix Potterin kuvittamat lastenkirjat ovat ihastuttaneet vuodesta toiseen. 1900-luvun merkittäviin brittitaiteilijoihin kuuluvat Henry Moore, Lucian Freud, Barbara Hepworth, Frank Auerbach ja Francis Bacon.[20]

Reaktiona abstraktin ekspressionismin syntyi 1950-luvulla pop-taide, jota edustivat Richard Hamilton, Eduardo Paolozzi, Peter Blake, Allen Jones ja David Hockney. 1980-luvun lopulla Young British Artists -liikkeeseen kuuluivat Damien Hirst ja Tracey Emin.[19] 2000-luvulla esillä ovat olleet myös Mark Wallinger, Chris Ofili, Gilbert & George, Mike Nelson ja Steve McQueen.[20]

Vuodesta 1984 alle 50-vuotiaalle brittiläiselle taiteilijalle on myönnetty suuri Turner-palkinto. Maan suurimpia taidelaitoksia ovat Allied Artists Association, Royal College of Art, Royal Society of Arts, Royal Academy of Arts, Tate Britain ja Tate Modern.


Arkielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brittiläinen keittiö
Englantilainen aamiainen.

Brittiläisen ruokakulttuurin tunnetuin ilmentymä on tukeva englantilainen aamiainen. Siihen kuuluu munia keitettyinä, paistettuna tai munakokkelina, paistettua pekonia, paahtoleipää, teetä tai kahvia. Usein tarjotaan myös paistettuja herkkusieniä, paistettuja tomaatteja ja valkeita papuja tomaattikastikkeessa.[21]

Toinen tärkeä ateria on fish and chips, joka on uppopaistettua leivitettyä kalaa ja ranskalaisia perunoita. Fish and chips -annoksia myydään nakkikioskia vastaavissa kojuissa sekä pubeissa oluen kanssa. Sunnuntailounaalla briteillä on ollut kautta aikojen tapana syödä paahtopaistia ja "Yorkshire Puddingia". Sen lisäksi ympäri Britanniaa on useita suosittuja alueellisia ruokia, kuten Skotlannissa haggis (täytetty lampaan mahalaukku) ja Walesissa Welsh Rarebit (paahtoleipä, jossa on runsaasti munaa ja juustoa).

Britit ovat erittäin suuria teen ja oluen ystäviä. Teetä tarjotaan usein kahviloissa höystettynä erilaisilla lisukkeilla. Olutta juodaan myös isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen. Nuoret juovat ns. limuviinoiksi kutsuttuja sekoituksia nopeasti humaltumistarkoituksessa.

Yhteiskuntaluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britanniassa yhteiskuntaluokilla on suurempi merkitys kuin etnisellä taustalla. Monet määrittelevät itsensä työväenluokan tai keskiluokan edustajiksi. Vaikka harvat myöntävät kuuluvansa yläluokkaan, mutta siihen määritellään yleensä maaomaisuutta perineet aateliset. Työväenluokkainen tausta on kunniallinen mutta vähävarainen. Koulutus on vähäistä, asunto on vuokralla ja palkkaa saadaan viikoittain. Työväenluokka liitetään työväenpuolueen ja ammattiliittojen arvoihin, mutta tosielämässä luokkarajat eivät ole niin suoraviivaisia kuin luokkajärjestelmän arvostelijoiden ja poliitikkojen puheissa.[1] Vaikka luokkajärjestelmää pidetään vanhakantaisena, esimerkiksi lasten koulumenestys on edelleen voimakkasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan.[22]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu, etenkin jalkapallo- sekä tennisturnaukset, mutta myös rugby ja kilpasoutu ovat merkittäviä. Myös hevosurheilu ja pubien darts-kisat ovat suosittuja. Kaunis ja rehevä luonto tasaisine ruohokenttineen luo hyvät edellytykset golfin peluulle, joka urheilumuotona on varsin keskeisessä asemassa heti jalkapallon ja tenniksen jälkeen. Pelataan krikettiä ja biljardia. Lyödään vetoa mitä erilaisimmista kohteista. Niinpä vedonvälittäjillä onkin työtä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bryson, Bill: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta. (Notes from a small island, 1995.) Suomentanut Risto Mäenpää. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24931-9.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Reginald F. Byron (toim.): Culture of United Kingdom Countries and their cultures. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  2. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  3. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: William Shakespeare (1564-1616) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  4. The Classical Fiction Writers: Biographies Blue Pete
  5. All Nobel Prizes in Literature Nobel.org
  6. Theatreland History Official London Theatre. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  7. Lloyd Webber rules West End LA Times. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  8. Royal Shakespeare Company (RSC) Stratford-upon-Avo
  9. Modern theatre: The explosion of new writing Victoria & Albert Museum. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  10. London Orchestras Visit London
  11. British Beatlemania Susn Young
  12. The 1960s British Music Invasion The 60s Official Site
  13. England's Culture : Britpop Anglobilia
  14. Robbie Williams Biography VH1
  15. Grammy countdown: The best new artist spotlight turns to Silver Lake and Brooklyn LA Times 2010
  16. Five British Indie Bands to Watch Time 2010
  17. Katsotuimmat TV-ohjelmat HS.fi / Finnpanel Oy. Viitattu 15.1.2011.
  18. Technology and the Arts in Roman Britain York Archaeological Trust 2007
  19. a b c An introduction to British Art and British Artists Red Rag Gallery. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  20. a b Mike Nelson to make history at the British Pavilion for 2011 Venice Biennale British Council
  21. Why the great British breakfast is a killer 18.4.2008. Times Online.
  22. Social class 'determines child's success' Independent 18.9.2008