Geoffrey Chaucer

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chaucer Ellesmeren käsikirjoituksessa pyhiinvaeltajaksi kuvattuna.

Geoffrey Chaucer (n. 134325. lokakuuta 1400) oli englantilainen kirjailija, runoilija, filosofi ja diplomaatti. Hänen sanotaan usein ensimmäisenä kirjoittaneen kaunokirjallisuutta ja runoutta englannin kielellä aikana, jolloin sivistyneistö käytti kielenään lähes yksinomaan latinaa.

Tullimestarin työnsä ohella Chaucer käänsi englanniksi aikansa merkittäviä teoksia. Hänen omista teoksistaan tunnetuimmat ovat Canterburyn tarinoita sekä Troilus ja Criseyde.[1]

Chaucerin kuva Thomas Occleven teoksessa Regiment of Princes (1412). Occleve tunsi Chaucerin, joten kuva on luultavasti näköinen.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chaucerin tarkkaa syntymävuotta ei tiedetä. Hänen isänsä oli varakas lontoolainen kauppias, joka oli tehnyt palveluksia kuningashoville. Isän hyvät suhteet kuninkaallisiin osoittautuivat tarpeellisiksi vuonna 1359, kun Chaucer oli joutunut sotaretkellä Ranskassa vihollisten vangiksi. Kuningas Edvard III maksoi Chaucerista pyydetyt lunnaat omista varoistaan.[2]

1360- luvulla Chaucer oli kiinnitetty hovin palvelukseen ja siellä hän saavutti nopeasti arvostusta. Arvostusta hän saavutti käytöksellään: hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ei leuhkinut tekemisillään. Samalla hän osoitti kuitenkin ymmärtävänsä sekä maailmaa että ihmisiä. Vuonna 1372 kuningas lähetti Chaucerin Genovaan neuvottelemaan kauppasuhteiden luomisesta Englannin ja Genovan välille. Kun asia oli hoidettu, Chaucer matkaili ympäri Pohjois- Italiaa ja toi kotiinsa tuliaisina Petrarcan, Danten ja Boccaccion teoksia.[3]

Tämän jälkeen Chaucerin ura virkamiehenä oli nousujohteinen. Vuonna 1374 hänet nimitettiin Lontoon tullitarkastajaksi, mutta hän sai hoidettavakseen myös diplomaatin tehtäviä. Vuonna 1385 hänestä tuli sekä parlamentin jäsen että Kentin rauhantuomari. Viimeisinä elinvuosinaan Chaucer joutui poliittisen juonittelun uhriksi ja hän joutui syrjään tehtävistään. Rahahuolet värittivät hänen viimeisiä vuosiaan.[4]

Teoksissaan Chaucer osoittaa arvostaneensa hyvää ruokaa ja juomaa, kauniita naisia ja hyvää taloudellista asemaa. Hän arvosti myös muita kirjailijoita ja hänen onnistui koota aikansa oloissa merkittävä kirjasto. Erityisesti italialaiset renessanssirunoilijat tekivät häneen suuren vaikutuksen. Omiin teoksiinsa hän suhtautui kriittisesti.[5]

Chaucer kirjoitti allegorisia runoelmia italialaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaisesti. Elämänsä viimeiset vuodet hän käytti Canteburyn tarinoiden kirjoittamiseen. Hän oli ensimmäinen runoilija, joka osoitti, että myös englantia voi käyttää taiteelliseen ilmaisuun. [6]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaucer, Geoffrey: Canterburyn tarinoita. Suomentanut Toivo Lyy. 2. painos (1. painos 1962). Porvoo, Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-06795-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 10, Renessanssi. Porvoo, 1981: WSOY:n graafiset laitokset. ISBN 951-0-09738-1
  1. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Geoffrey Chaucer (1342/43-1400) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 18.1.2012. (englanniksi)
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, 119, 1981
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, 120, 1981
  4. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, 120-121, 1981
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, 120, 1981
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 10, 121, 1981

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hume, Cathy: Chaucer and the Cultures of Love and Marriage. Cambridge: D. S. Brewer, 2012. ISBN 978-1-84384-321-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Geoffrey Chaucer.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.