Duran Duran

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee brittiyhtyettä. Muita merkityksiä täsmennyssivulla
Duran Duran
Duran Duran esiintymässä vuonna 2012.
Duran Duran esiintymässä vuonna 2012.
Tiedot
Toiminnassa 1978
Tyylilaji vaihtoehtorock
uusi aalto
poprock
Kotipaikka Birmingham, Englanti
Laulukieli englanti
Jäsenet

Simon Le Bon,  laulu
Nick Rhodes,  kosketinsoittimet
John Taylor,  basso, taustalaulu
Roger Taylor,  rummut

Levy-yhtiö

EMI
Capitol Records
Hollywood Records
Epic Records

Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Duran Duran on englantilainen pop- ja rock-yhtye. Se perustettiin vuonna 1978, ja se oli hyvin suosttu kautta maailman vuosina 1982–1985. Yhtye on tunnettu lukuisista tarttuvista, syntetisaattoria hyödyntävistä hiteistään ja eloisista musiikkivideoista. Duran Duran jatkaa edelleen levyttämistä ja konsertointia. Yhtye on myynyt yli 70 miljoonaa levyä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duran Duranin perustivat vuonna 1978 Birminghamissa koulukaverukset Nick Rhodes (kosketinsoittimet) ja John Taylor (kitara) yhdessä kaveriensa Simon Colleyn (bassokitara, klarinetti) ja Stephen Duffyn (laulu) kanssa. Yhtye otti nimensä Roger Vadimin elokuvan Barbarella eräästä hahmosta ja alkoi esiintyä Birminghamin Barbarella-klubilla rumpukoneen säestyksellä.[1]

Vuoden kuluessa Duffy ja Colley jättivät yhtyeen, ja heidän tilalleen tulivat laulaja Andy Wickett ja rumpali Roger Taylor. Yhtye levytti demon, minkä jälkeen John Taylor siirtyi bassokitaraan ja Alan Curtis liittyi kitaristiksi. Hänen lähdettyään yhtye sai lehti-ilmoituksen kautta kitaristikseen Andy Taylorin. Wickettin lähdettyä yhtye kokeili kahta laulajaa kunnes teatteriopiskelija, punkyhtye Dog Daysin laulaja Simon Le Bon sai paikan alkuvuonna 1980.[1]

Yhtyeen musiikillisena ajatuksena oli yhdistää punkin energia ja Chic-yhtyeen kaltaisten R&B- ja discosoul-yhtyeiden rytmisyys ja tanssittavuus.[2] Muita vaikutteita yhtye sai taiderockista kuten Roxy Musicilta ja David Bowielta.[3] Yhtye liitettiin nopeasti uuden aallon elektroniikka- ja syntetisaattorivaikutteiseen pop-musiikkiin ja erityisesti Lontoon Blitz-klubilla syntyneeseen uusromanttiseen[4] tyyliin.

Duran Duran sai vuoden 1980 aikana Englannissa mainetta esiintyjänä ja levytyssopimuksen EMI:ltä. Esikoissingle ”Planet Earth” nousi keväällä 1981 Britannian singlelistan sijalle 12. Yhtye nousi nopeasti suursuosioon nykyaikaisten musiikkivideoidensa kuten rohkean ja erikoisen ”Girls on Film” ansiosta, joka antoi yhtyeelle sen ensimmäisen top-10-listasinglen.[1]

Duran Duranin esikoisalbumi Duran Duran (1981) nousi Britannian albumilistan kolmoseksi ja pysyi listalla 118 viikon ajan. Toinen albumi Rio (1982) nousi listakakkoseksi ja singlet ”Hungry Like the Wolf” ja ”Save a Prayer” menestyivät singlelistalla. Marraskuussa 1981 yhtye julkaisi remix-EP:n Carnival. Yhtye nousi suursuosioon myös Euroopassa ja MTV-musiikkivideokanavan ansiosta myös Yhdysvalloissa vuoteen 1983 mennessä.[1]

Duran Duranin ensimmäinen Britannian listaykkössingle oli ”Is There Something I Should Know”. Kolmas albumi Seven and the Ragged Tiger (1983) nousi Britannian listaykköseksi ja Yhdysvaltain listalla sijalle kahdeksan. Single ”The Reflex” oli yhtyeen ensimmäinen listaykkössingle Yhdysvalloissa. Albumin julkaisua seurasi puolentoista vuoden mittainen maailmankiertue, jonka loputtua keväällä 1984 yhtye piti pienen tauon. Vuoden lopulla se julkaisi singlen ”Wild Boys”, joka nousi listakakkoseksi kummallakin puolella Atlanttia.[1]

Vuonna 1985 Duran Duran esitti Bond-elokuvan 007 ja kuoleman katse tunnussävelmän ja lähti sen jälkeen tauolle. Tauon aikana Andy Taylor ja John Taylor perustivat superyhtyeen The Power Station, joka julkaisi albumin. Nick Rhodes, Simon LeBon ja Roger Taylor niin ikään perustivat yhtyeen nimeltä Arcadia, joka myös julkaisi albumin. Kumpikin yhtye saavutti listamenestystä singleillään.[1]

Roger Taylor ja Andy Taylor jättivät Duran Duranin vuonna 1986. Kolmimiehinen yhtye julkaisi sen jälkeen albumin Notorious (1986), mutta se ei ollut yhtä suuri myyntimenestys kuin yhtyeen aikaisemmat albumit. Yhtyeen suosio jatkoi hiipumistaan albumilla Big Thing (1988). Yhtye otti kitaristikseen Warren Cuccurullon. Liberty (1990) ei enää myynyt kultaa kuten yhtyeen kaikki aiemmat albumit olivat tehneet.[1]

Albumi Duran Duran (1993) sisälsi funk- ja soulvaikutteita. Se myi hyvin ja sai kiittävät arvostelut sekä tuotti kaksi top-10-hittiä Britannian ja Yhdysvaltain listoille. John Taylor jätti yhtyeen vuonna 1996. Yhtyeen 1990-luvun loppupuolen albumit eivät tuottaneet enää listahittejä.[1]

Andy, John ja Roger Taylor alkoivat taas soittaa yhdessä vuonna 2001, ja kun Rhodes ja LeBon liittyivät mukaan, yhtye oli jälleen viisijäseninen. Se äänitti seuraavien kolmen vuoden aikana uutta albumia ja konsertoi harvakseltaan. Albumi Astronaut julkaistiin vuonna 2004. Sitä seurasi Red Carpet Massacre vuonna 2007. All You Need Is Now (2011) nousi brittilistalla sijalle 11. Yhtyeen uusimmalla albumilla Paper Gods (2015) kuullaan myös vierailevia artisteja.[1]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simon Le Bon (laulu), 1980–
  • Nick Rhodes (kosketinsoittimet), 1978–
  • John Taylor (bassokitara, taustalaulu), 1978–1997, 2001–
  • Roger Taylor (rummut), 1979–1985, 2001–

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stephen Duffy (laulu, rummut, bassokitara) 1978–1979
  • Simon Colley (bassokitara) 1978–1980
  • Andy Wickett (laulu) 1979–1980
  • Alan Curtis (kitara) 1979–1980
  • Jeff Thomas (laulu) 1980
  • Andy Taylor (kitara), 1980–1986, 2001–2006
  • Warren Cuccurullo (kitara), 1989–2001
  • Sterling Campbell (rummut), 1989–1991


Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duran Duran Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duran Duran on esiintynyt Suomessa kahdesti, konserteissa Turussa ja Helsingissä syyskuussa 1982. Lähes 29 vuoden tauon jälkeen yhtyeen piti esiintyä Helsingissä 18. kesäkuuta 2011 KaisaFest-tapahtumassa. Laulaja Simon Le Bonin ääniongelmien vuoksi konsertti kuitenkin peruttiin, eikä uutta päivämäärää yrityksistä huolimatta saatu sovittua.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Duran Duran Artist Biography Stephen Thomas Erlewine. Viitattu 13.4.2018.
  2. Haastattelu Suosikki-lehdessä 5/1985 s. 32.
  3. Nick Rhodesin haastattelu Aamulehti Valo-lisälehdessä 24/2011
  4. Gavin Baddeley-Gothic Chic, johdatus pimeän puolen estetiikkaan Like 2005 ISBN 952-471-503-1 s.249
  5. Duran Duran perui Helsingin keikkansa yle.fi. YLE. Viitattu 15.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]