Turner-palkinto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turner-palkinto jaetaan Gatesheadin Baltic-nykytaiteen keskuksessa.

Turner-palkinto on vuosittain myönnettävä kuvataiteen palkinto. Palkinto on nimetty taidemaalari J. M. W. Turnerin mukaan. Palkinnon saajan on oltava alle 50-vuotias.

Palkinnon myöntää Tate Gallery, ja luovutustilaisuus järjestettiin aikaisemmin Tate Britainissa, Lontoossa. Alusta pitäen, vuodesta 1984, se on ollut Britanniassa eniten julkisuutta saanut taidepalkinto. Palkinto myönnetään mille tahansa taiteenlajille ja taidemaalareitakin on palkittujen joukossa. Nykyisin palkintoon liittyvät näyttelyt ja luovutustilaisuus järjestetään Baltic-nykytaiteen keskuksessa Gatesheadissa.[1]

Vuonna 2011 palkintosumma oli 25 000 puntaa.[1] Rahoittajat ovat vaihdelleet. Palkinnon luovuttaa joku merkittävä julkisuuden henkilö, kuten vuonna 2006 Yoko Ono.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinto saa vuosittain ehdokkaiden nimeämisen jälkeen huomattavasti julkisuutta ja maailman lehdistö kirjoittaa aiheesta runsaasti.[2][3] Palkitut taiteilijat työskentelevät usein uusien innovatiivisten taiteiden parissa, kuten videotaide, installaatiotaide tai perinteestä poikkeava kuvanveisto. Vuonna 2010 voittajaksi valittiin Susan Philipsz, joka tunnetaan äänitaiteestaan.

Taiteilijat valitaan heidän esittelemiensä teosten perusteella, jotka on julkistettu edellisen vuoden aikana. Ehdokkaita pyydetään usein yleisöltä, joskin sillä on katsottu olevan kielteinen vaikutus, minkä vahvisti vuonna 2006 yksi tuomareista Lynn Barber.[4] Ehdokkaita on vuodesta 1991 ollut neljä. Heidän töidensä näyttely esitetään Baltic-taidekeskuksessa Gatesheadissa. Palkinto ei siis pohjaudu tämän näyttelyn teoksiin, vaan voittaja valitaan aikaisempien näyttelyiden teosten perusteella.

Esimerkiksi vuonna 2013 eddokkaita olivat Lynette Yiadom-Boakye maalauksillaan, Tino Sehgal edellisenä kesänä esoillä olleilla Tate Modernin turbiinisalin performansseillaan, Laure Prouvost nokkelilla ja absurdeilla elokuvainstallaatioillaan ja David Shrigley sarjakuvamaisilla piirustuksillaan, animaatioillaan ja veistoksillaan.[5]

Taiteilijat tulevat yleensä ehdokkuusvalinnan yhteydessä ensi kerran tutuksi laajalle yleisölle, ja jotkut ovat valitelleet äkillisen julkisuuden aiheuttamia ongelmia. Voittajien teosten myyntihinnat ovat yleensä nousseet.[6]. Jotkut taiteilijat ovat kieltäytyneet kutsusta ehdokkuuteen, heistä maineikkaimpana Sarah Lucas.

Palkitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Charlotte Higgins: Martin Boyce wins Turner prize 2011 The Guardian. 5.12.2011. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
  2. "Head to Head: Turner Prize – Is It Art?" BBC, 2.12.1999 viitattu
  3. "Turner Prize: Is It Art? BBC, 4.11.2002
  4. Barber, Lynn (2006)"How I suffered for art's sake" The Observer, 1.10.2006
  5. Charlotte Higgins: Turner prize 2013 shortlist takes a mischievous turn The Guardian. 25.4.2013. Guardian News and Media Limited. Viitattu 26.4.2013. (englanniksi)
  6. Kennedy, Maev (2004)"Turner prize shock: out of four serious competitors, the best artist wins" The Guardian, 7.12.2004.
  7. Mark Brown: Turner prize 2014: Duncan Campbell wins Britain’s prestigious art award The Guardian. 1.12.2014. Guardian News and Media Limited. Viitattu 3.12.2014. (englanniksi)
  8. Brown, Mark: Helen Marten wins Turner prize, securing second award in a month The Guardian. 6.12.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]