Arctic Monkeys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arctic Monkeys

Arcticmonkeyslogo.jpg
Arctic Monkeys Roskilde Festivaleilla 5. heinäkuuta 2014.
Arctic Monkeys Roskilde Festivaleilla 5. heinäkuuta 2014.
Tiedot
Toiminnassa 2002–
Tyylilaji indie rock[1], garage rock[2], post-punk revival[1], psykedeelinen rock[3]
Kotipaikka Iso-Britannia Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta[1]
Laulukieli englanti
Jäsenet

Alex Turnerlaulu, kitara
Jamie Cook, kitara
Nick O’Malleybasso
Matt Heldersrummut

Entiset jäsenet

Andy Nicholson, basso (20022006)

Levy-yhtiö

Domino Records2005
[1]

Kotisivut

Arctic Monkeys on vuonna 2002 Sheffieldissä perustettu brittiläinen rockyhtye.[1] Siihen kuuluu Alex Turner (laulu, kitara), Matt Helders (rummut, laulu), Jamie Cook (kitara) ja Nick O’Malley (basso, taustalaulu).[1] Entinen jäsen Andy Nicholson jätti yhtyeen vuonna 2006, pian debyyttialbumin julkaisun jälkeen.[1]

Arctic Monkeys on julkaissut viisi studioalbumia: Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not (2006), Favourite Worst Nightmare (2007), Humbug (2009), Suck It and See (2011), AM (2013), ja lisäksi yhden live-albumin At the Apollo (2008).[1] Heidän debyyttialbumi oli Britanniassa kautta aikain nopeiten myynyt debyyttialbumi[1], ja vuonna 2013 musiikkilehti Rolling Stone listasi sen kaikkien aikojen 30. parhaaksi debyyttialbumiksi.[4]

Yhtye on voittanut seitsemän Brit Awards -palkintoa[5], ja he ovat olleet ehdolla Grammy-palkinnon saajiksi.[6] He ovat myös voittaneet Mercury Prize -palkinnon vuonna 2006.[7] Vuosina 2007 ja 2013 he esiintyivät Glastonburyn festivaalilla.[8]

Arctic Monkeys sai aluksi suosiota fanien tekemien demo-nauhojen kautta.[9] Yhtye on nimetty yhdeksi ensimmäisistä, jotka saavuttivat suosionsa internetin kautta.[1] Tätä on pidetty esimerkkinä siitä, kuinka uusia bändejä voidaan nykyisin promotoida ja markkinoida.[10] Yhtye levyttää itsenäiselle Domino Records -levy-yhtiölle.[11] Heidän tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”I Bet You Look Good on the Dancefloor”, ”When the Sun Goes Down”, ”Fluorescent Adolescent”, ”Brianstorm”, ”Crying Lightning”, ”R U Mine?” ja ”Do I Wanna Know?”.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuodet ja levytyssopimus (2003–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen solisti Alex Turner ja kitaristi Jamie Cook aloittivat musiikkiuransa vuonna 2001, kun he aloittivat kitaran soittamisen.[1] Kaksi vuotta myöhemmin he aloittivat esiintymisen kotikaupungissaan Sheffieldissä rumpali Matt Heldersin ja basisti Andy Nicholsonin kanssa.[1] Arctic Monkeys soitti ensimmäisen kerran julkisesti 13. kesäkuuta 2003 The Grapes -pubissa, Sheffieldissä.[12] Sen jälkeen he julkaisivat 18 kappaletta sisältäneen demoalbumin Beneath the Boardwalk. Demokappaleita jaettiin internetissä nopeaan tahtiin, ja täten Arctic Monkeys oli ehtinyt jo kasvattaa faniryhmän ilman levy-yhtiön apua.[1]

Kun yhtyeeltä kysyttiin heidän MySpace-sivun suosiostaan Prefix Magazinessa, he eivät tienneet siitä, ja sivun olivat alun perin luoneet yhtyeen fanit.[13]

Yhtyeen suosio alkoi kasvaa Pohjois-Englannissa[14] ja se sai huomiota BBC Radiolta ja Britannian tabloidilehdistöltä. Paikallinen amatöörivalokuvaaja Mark Bull kuvasi yhtyeen esiintymisiä ja teki musiikkivideon kappaleelle ”Fake Tales of San Francisco”, jonka hän julkaisi nettisivullaan.[13] Toukokuussa 2005 Arctic Monkeys julkaisi ensimmäisen singlensä, Five Minutes with Arctic Monkeys heidän omalla 'Bang Bang' -levy-yhtiöllään. Se sisälsi kappaleet ”Fake Tales of San Francisco” ja ”From the Ritz to the Rubble”. Tämä julkaisu oli rajoitettu 500:n CD-levyyn ja 1 000:n 7 tuuman vinyyliin, mutta se oli myös saatavilla iTunes-kaupasta. Pian sen jälkeen Arctic Monkeys esiintyi Reading and Leeds Festivals -tapahtumassa, jossa heitä oli katsomassa poikkeuksellisen suuri yleisö.

Arctic Monkeys teki sopimuksen brittiläisen Domino Records -levy-yhtiön kanssa kesäkuussa 2005. He kertoivat olleensa kiinnostuneita Dominon perustaja Laurence Bellin tee se itse -periaatteesta. Britannian Daily Star -lehti kertoi, että tätä seurasi miljoonan punnan kustannussopimus EMI:n kanssa ja 725 000 punnan sopimus Epic Recordsin kanssa Yhdysvaltoihin.[15] Yhtye kiisti tämän omalla nettisivullaan, ja kutsui lehteä nimellä ”The Daily Stir” (suom. Päivittäinen hämmennys). Domino oli kuitenkin lisensoinut Australian ja Uuden-Seelannin kustannusoikeudet EMI:lle ja Japanin oikeudet itsenäiselle levy-yhtiö Hostessille.[14] Yhtyeen ensimmäinen single Dominon kanssa ”I Bet You Look Good on the Dancefloor”, joka oli äänitetty Chapel Studiosilla Lincolnshiressa, julkaistiin 17. lokakuuta 2005, ja se nousi suoraan ykköseksi Britannian singlelistalla[1] Kaksi viikkoa aiemmin se oli tehnyt ensimmäisen esiintymisensä NME -lehden kannessa. Toinen single ”When the Sun Goes Down” julkaistiin 16. tammikuuta 2006, ja se nousi myös listaykköseksi.[1] Yhtyeen alkuaikojen suosiota on pidetty esimerkkinä siitä, kuinka uusia artisteja voidaan nykyisin promotoida ja markkinoida.[10]

Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not (2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arctic Monkeys esiintymässä vuonna 2006.

Kun yhtyeen debyyttialbumi Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not julkaistiin tammikuussa 2006, siitä tuli Englannin nopeiten myyty debyyttialbumi (ennätystä oli aiemmin pitänyt hallussaan Oasiksen Definitely Maybe)[1] Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not myi jo ensimmäisen viikon aikana Britanniassa yli 360 000 kappaletta ja nosti Arctic Monkeysin laajaan julkisuuteen.[1] Albumi sai tunnustusta myös kriitikoilta, ja se voitti vuoden 2005 Mercury Prize -musiikkipalkinnon[16] sekä BRIT Awardsin parhaan albumin palkinnon. Lisäksi albumi oli ehdolla Grammyn saajaksi.[17] Vuonna 2013 musiikkilehti NME julkaisi listan kautta aikojen 500 parhaasta albumista, jossa Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not oli sijalla 19.[18]

Favourite Worst Nightmare (2007–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen toinen albumi Favourite Worst Nightmare julkaistiin huhtikuussa 2007.[19] Edeltäjänsä tapaan se nousi nopeasti listaykköseksi Britanniassa.[20] Se myi jo ensimmäisenä päivänä 85 000 kappaletta ja sen kaikki 12 kappaletta ylsivät Britannian singlelistan top 200:n.[1] Arctic Monkeys voitti parhaan brittiläisen yhtyeen ja albumin palkinnot vuoden 2008 BRIT Awardsissa.[21] Favourite Worst Nightmare oli myös ehdolla Mercury Prize -palkinnon saajaksi.[22] Albumin ensimmäinen single ”Brianstorm” ylsi Britannian singlelistalla parhaimmillaan toiselle sijalle.[20] Toisen singlen ”Fluorescent Adolescentin” paras sijoitus oli 5.[20] Favourite Worst Nightmarelta julkaistiin singlenä kappaleet ”Brianstorm”, ”Fluorescent Adolescent” ja ”Teddy Picker”.[23]

Humbug (2009–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Humbug

Kolmas albumi Humbug julkaistiin elokuussa 2009[19] ja se erosi tyyliltään kahdesta ensimmäisestä albumista ollen synkempi ja kokeilevampi. Se myi Britanniassa platinaa ja nousi listaykköseksi[20] mutta sillä ei ollut yhtään top 10-singleä.[24]Crying Lightning” ylsi singlelistalla parhaimmillaan sijalle 12.[24] Suomen virallisella listalla Humbugin paras sijoitus oli 11.[25] Humbugilta julkaistiin niin ikään kolme singleä, ”Crying Lightning”, ”Cornerstone”, ”My Propeller”.[23]

Suck It and See (2011–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suck It and See

Yhtyeen neljäs albumi Suck It and See julkaistiin kesäkuussa 2011.[19] Se on muuttunut edellisestä albumista kevyempään tyylisuuntaan.[26] Albumilta julkaistiin neljä singleä: ”The Hellcat Spangled Shalalala”, ”Suck It and See”, ”Black Treacle” ja ”Don't Sit Down 'Cause I've Moved Your Chair”.[23], joista jälkimmäinen sijoittui Britannian singlelistalla parhaimmillaan sijalle 28.[20]

AM (2012–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: AM

Helmikuussa 2012 Arctic Monkeys julkaisi uuden kappaleen ”R U Mine?” videopalvelu YouTubessa. Syyskuussa 2013 julkaistiin yhtyeen viides albumi AM,[19] josta julkaistiin singlenä kuusi kappaletta.[23] Levyllä oli mukana myös Queens of the Stone Agesta tuttu Joshua Homme.[27] AM nousi aiempien tavoin Britannian albumilistan kärkeen, ja saavutti laajaa suosiota.[20] AM voitti myös parhaan albumin palkinnon Brit Awardsissa.[28]

Yhtyeestä sanottua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Mikko Aaltonen kuvailee yhtyettä ”alkujaan peri-brittiläiseksi, näsäviisastelevaksi ja vähän räkänokkaiseksi indiebändiksi”, joka on myöhemmin muuttunut ”miehekkääksi amerikkalaistyyliseksi rockyhtyeeksi”.[29]

»Harva yhtye osaa laajentaa identiteettiään näin radikaalisti musiikin käyttökelpoisuuden ja uskottavuuden kärsimättä.»
(Mikko Aaltonen, Nyt (HS))

»Toisin kuin yksioikoiset genrebändit, Arctic Monkeys venyy vaivattomasti ”I Bet You Look Good on the Dancefloorin” kiihkeästä räpellyksestä ”Arabellan” Black Sabbath -riffittelyyn ja ”Knee Socksin” dramaattiseen diskorockiin.»
(Ilkka Mattila, Helsingin Sanomat)

[30]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Arctic Monkeys - Biography & History AllMusic. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  2. Arctic Monkeys explore new sounds with latest album Technique. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  3. Arctic Monkeys begin work on ‘psychedelic’ third album NME. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  4. 100 Best Debut Albums of All Time Rolling Stone. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  5. Arctic Monkeys say rock-and-roll is the winner at top UK music awards Reuters. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  6. Nominations for 2015 Grammy Awards have been revealed Consequence of Sound. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  7. Arctic Monkeys take Mercury prize The Guardian. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  8. Arctic Monkeys at Glastonbury 2013 – review The Guardian. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  9. Dyson, Matt: Review: Arctic Monkeys 30.8.2005 julkaisija=BBC News. (englanniksi)
  10. a b Barton, Laura: The question: Have the Arctic Monkeys changed the music business? 25.10.2005. The Guardian. (englanniksi)
  11. Domino - Artists Domino Record Co.. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  12. 11 years since their first: Arctic Monkeys' 17 most important gigs Gigwise. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  13. a b Arctic Monkeys aren't fooling around Prefix Magazine. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  14. a b Fever rises for Arctic Monkeys Monsters and Critics. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  15. Arctic Monkeys Sign £1million Publishing Deal Gigwise. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  16. Arctic Monkeys win Mercury Prize 6.9.2006. BBC News. (englanniksi)
  17. Arctic Monkeys and U2 nominated for Grammys NME. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  18. The 500 Greatest Albums Of All Time: 100–1 25.10.2013. NME. (englanniksi)
  19. a b c d Arctic Monkeys - Albums, Songs, and News Pitchfork. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  20. a b c d e f Arctic Monkeys - Full Official Chart History Official Charts. Viitattu 29.1.2017. (englanniksi)
  21. Brit Awards 2008: The winners BBC. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  22. Arctic Monkeys break America 3.5.2007. Muse. (englanniksi)
  23. a b c d Arctic Monkeys - Album Discography Singles AllMusic. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
  24. a b Arctic Monkeys Bio MTV. Viitattu 29.1.2017. (englanniksi)
  25. Suomen virallinen lista - Albumit 36/2009 Musiikkituottajat – IFPI Finland. Viitattu 29.1.2017.
  26. Arctic Monkeys: Suck It and See – review The Guardian. Viitattu 29.1.2017. (englanniksi)
  27. Josh Homme: Arctic Monkeys Album Is a 'Sexy, After-Midnight Record' Rollling Stone. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  28. Arctic Monkeys' Alex Turner Defend Rock & Roll at BRIT Awards Rollling Stone. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  29. Arctic Monkeys muuttui miehekkääksi rockyhtyeeksi 19.9.2013. Nyt.fi.
  30. Arctic Monkeys oli Roskildessa melkein huippuyhtye 6.7.2014. Helsingin Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arctic Monkeys.