Genesis (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Genesis.svg
Genesis Mellon Arenalla, Pittsburghissa vuonna 2007.
Genesis Mellon Arenalla, Pittsburghissa vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa: 1967–1999, 2006–
Tyylilaji: progressiivinen rock, pop rock
Kotipaikka: Englannin lippu Godalming, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.genesis-music.com
Jäsenet
Tony Banks kosketinsoittimet, taustalaulu
Phil Collins laulu, rummut
Mike Rutherford kitarat, basso, taustalaulu
Entiset jäsenet
Peter Gabriel laulu, huilu
Steve Hackett kitarat
Anthony Phillips kitarat
John Mayhew rummut
John Silver rummut
Chris Stewart rummut
Ray Wilson laulu
Levy-yhtiöt
Decca Records  
Charisma Records  
ABC Records  
Atco Records  
Atlantic Records  
Rhino Entertainment  

Genesis on vuonna 1967 perustettu englantilainen yhtye, joka on yksi pisimpään toimineista ja menestyneimmistä rock/pop-yhtyeistä. Genesis on kolmenkymmenen maailmanlaajuisesti eniten levyjä myyneen artistin joukossa. Yhtyeen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti n. 150 miljoonaa. Lisäksi yhtyeen jäsenten soololevyjen myyntimäärä on huikea (mm. Phil Collins yli 150 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet (1960-luku)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustajat olivat opiskelukaverit laulaja Peter Gabriel ja kosketinsoittaja Anthony "Tony" Banks. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat lisäksi Michael "Mike" Rutherford (basso), Chris Stewart (rummut) ja Anthony Phillips (kitara). Yhtyeen jäsenet pitivät aluksi itseään ensisijaisesti säveltäjinä ja vasta toissijaisesti muusikoina/esittäjinä. Tavoitteena olikin tehdä musiikkia muiden esitettäväksi, mutta lopulta yhtye päätyi hieman vastentahtoisesti itse esittämään omia kappaleitaan.

Progressiivisen rockin kausi (1970-luku)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesiksen 1970-luvun materiaali on Pink Floydin, King Crimsonin, Yesin ja Gentle Giantin kaltaista progressiivista rockia. Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui vuonna 1971 Gabriel, Banks, Rutherford, Collins ja Hackett. Uusista jäsenistä Philip "Phil" Collins oli rummuissa ja Stephen "Steve" Hackett kitarassa. Taiteellisesti yhtye oli monen mielestä parhaimmillaan Peter Gabrielin johtamalla kaudella 1970-luvun alkupuolella. Tällöin ilmestyivät mm. progressivisen rockin klassikkoihin kuuluvat levyt Nursery Cryme (1971), Foxtrot (1972), Selling England by the Pound (1973) ja The Lamb Lies Down on Broadway (1974). Nämä levyt myös myivät hyvin varsinkin Englannissa ja Keski-Euroopassa. Ensimmäinen ja ainoa single-hitti tältä kaudelta oli "I Know What I Like (In Your Wardrobe)" vuodelta 1973, mutta kuten muutkin sen ajan proge-yhtyeet Genesis ei pyrkinytkään menestykseen single-listoilla. Muita Gabrielin kauden keskeisiä kappaleita olivat mm. "Supper's Ready", "The Musical Box" ja "Firth of Fifth".

Vaikka Gabriel oli tällä aikakaudella yhtyeen selvä nokkamies ja keulakuva, niin yhtyeen sävellyksistä vastasivat ensisijaisesti yhdessä Gabriel, Banks ja Rutherford, mutta myös Hackett ja Collins osallistuivat jonkin verran kappaleiden tekemiseen.

Gabrielin aikakaudella yhtyeestä tuli erittäin suosittu sekä ahkera live-esiintyjä ja sen omaleimaiseen esiintymistapaan kuului mm. Gabrielin kummalliset esiintymisasut, joita hän vaihtoi moneen kertaan konsertin aikana sekä Gabrielin eriskummalliset tarinat, joita hän kertoi pitkien proge-kappaleiden välissä.

Peter Gabriel erosi yhtyeestä The Lamb Lies Down on Broadway -levyn (1974) jälkeen tehdyn kiertueen jälkeen vuonna 1975 ja lähti menestyksekkäälle soolouralle. Uuden solistin etsintä ei tuottanut toivottua tulosta ja lopulta rumpali Phil Collins alkoi toimia myös laulajana. Collins on sittemmin todennut tapahtuman olleen tärkein hetki hänen omalla urallaan.[1] Yhtye siirtyi Phil Collinsin johtamaan aikakauteen ja vaikka Collinsin laulu ainakin alkuvaiheessa oli varsin Gabriel-tyylistä, niin musiikin tyyli vaihtui selkeästi, vaikka progressiivinen ja melodinen linja yhä jatkui.

Ensimmäinen ilman Gabrieliä tehty levy A Trick of the Tail (1976) oli menestys ja myi yllättäen paremmin kuin aikaisemmat levyt. Studiolevyn Wind & Wuthering (1977) ja hyvät arvostelut saaneen live-tuplalevyn Seconds Out (1977) jälkeen kitaristi Hackett lähti tuotteliaalle soolouralleen. Hackettin lähdön jälkeen yhtyeen vakituinen amerikkalainen kiertuekitaristi Daryl Stuermer ei kuitenkaan saanut kutsua yhtyeen "viralliseksi" jäseneksi, koska basisti Rutherford otti tehtäväkseen soittaa kitaraa levytyssessioissa basson lisäksi. Näin alun perin viisimiehinen yhtye oli "virallisesti" kutistunut kolmen koplaksi, mihin osaltaan viittasi yhtyeen seuraavan levyn nimikin: And then There Were Three (1978) (suom. ja sitten heitä oli kolme).

Keikoilla Banks (kosketinsoittimet), Collins (laulu, lyömäsoittimet) ja Rutherford (kielisoittimet) saivat Stuermerin ohella nauttia kymmenisen vuotta myös toisesta "ulkojäsenestään" amerikkalaisesta rumpali Chester Thompsonista, jolloin Collins saattoi keskittyä laulamiseen ja lähinnä hän soitti keikoilla rumpuja vain joihinkin kappaleisiin sisältyvien pitkien instrumentaaliosuuksien aikana. Lavalla oli yleensä kaksi rumpusettiä: yksi vasenkätiselle Collinsille ja toinen oikeakätiselle Thompsonille ja usein he myös soittivat niitä yhtä aikaa.

Suosion nousu (1980-luku)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye nousi maailmanlaajuiseen suosioon 1980- ja 1990-luvulla selvästi popahtavammilla levyillään.

1980-luvun alussa ilmestyneet levyt Duke (1980), Abacab (1981) ja Genesis (1983) veivät Genesiksen musiikkia yhä lähemmäksi valtavirran poppia ja progressiivisen rockin osuus väheni levy levyltä. Näiltä levyiltä alkoi löytyä myös listoille nousseita single-hittejä kuten mm. "Misunderstanding", "Turn it on Again", "Mama" ja "That's All". Nämä levyt toivat Genesikselle vihdoin listamenestyksen myös Amerikassa ja nostivat Genesiksen stadion rock -kategoriaan. Myös rumpali Phil Collinsin menestyksekkäästi käynnistynyt sooloura vauhditti samalla yhtyeenkin levyjen myyntilukuja.

Genesiksen ura huipentui kaupallisessa menestyksessä kahteen seuraavaan studiolevyyn Invisible Touch (1986) ja We Can't Dance (1991), jotka molemmat olivat aikakautensa eniten myytyjä levyjä. Molemmilta levyltä julkaistiin myös runsaasti menestyneitä single-hittejä mm. "Invisible Touch" USA #1, "In Too Deep" USA #3 ja "Land of Confusion" USA #4 sekä näyttäviä musiikkivideoita TV:tä varten.

Myöhemmät vaiheet (1990- ja 2000-luku)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Collins erosi yhtyeestä samoin kuin kiertuemuusikot Stuermer ja Thompson. Uudeksi laulajaksi tuli Stiltskin–yhtyeen Ray Wilson, jonka kanssa Genesis teki vain yhden ja yhtyeen viimeiseksi jääneen studiolevyn Calling All Stations (1997). Levyä seurannut Euroopan-kiertue päättyi keväällä 1998 Suomen konserttiin Helsingin Hartwall-areenassa. Mukana kiertuemuusikkoina olivat tällä kertaa rumpali Nir Zidkyahu sekä kitaristi Anthony Drennan. Odotettua heikomman menestyksen ja henkilökemia-ongelmien vuoksi Wilson lähti yhtyeestä samana vuonna ja sen jälkeen Genesis jäi telakalle kaikkien jäsenten jatkaessa kuitenkin musiikin tekemistä muissa projekteissa.

Kesällä 2007 Phil Collinsin palattua mukaan remmiin Genesis lähti "Turn It on Again" -nimiselle reunion-kiertueelle aloittaen Euroopan osionsa Helsingin Olympiastadionilta 11.6.2007. Alun perin suunniteltu Banks, Collins, Rutherford, Hackett ja Gabriel –reunion-kokoonpano ei toteutunut Gabrielin muun työaikataulun vuoksi. Hackett ei myöskään ollut mukana. Näin ollen "kolmen koplan" kanssa kiertueella olivat tutut "ulkojäsenet" Stuermer ja Thompson. Kiertueesta julkaistiin livealbumi Live over Europe 2007, jolle Helsingin konsertista pääsi kappale "Land of Confusion". Euroopan kiertueen viimeisenä etappina oli Rooma, jossa pidettyä ilmaiskonserttia seurasi noin 500 000 kuulijaa.

Genesiksen jäsenet ovat soolourallaan myös menestyneet loistavasti. Ensimmäisen soololevyn teki Steve Hackett jo vuonna 1975 ja sen jälkeen kaikki yhtyeen jäsenet ovat tehneet näihin päiviin asti säännölliseti soololevyjä. Parhaiten on kaupallisesti menestynyt Phil Collins, joka aloitti soolouransa v. 1980 menestyslevyllä "Face Value". Myös Peter Gabriel ja Mike Rutherford (ja hänen Mechanics-yhtyeensä) ovat tehneet listahittejä sekä kansainvälisesti menestyneitä albumeja. Collins, Gabriel ja Mike & Mechanics ovat saaneet huomattavaa menestystä Euroopan lisäksi myös Amerikassa. Myös Tony Banks on tehnyt arvostettuja levyjä, vaikka hittejä ei olekaan tullut.

Vuonna 2009 Collins ilmoitti, ettei enää kykene soittamaan rumpuja selkäydinvamman vuoksi.

Genesis pääsi Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi 15.3.2010.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studio- ja livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Silent Sun / That's Me  (1968)
  • A Winter's Tale / One-Eyed Hound  (1968)
  • Where the Sour Turns to Sweet / In Hiding  (1969)
  • The Knife (Part 1) / The Knife (Part 2)  (1971)
  • Happy the Man / Seven Stones  (1972)
  • I Know What You Like (In Your Wardrobe) / Twilight Alehouse  (1974)
  • Counting Out Time / Riding the Scree  (1974)
  • The Carpet Crawlers / Evil Jam (The Waiting Room Live)  (1975)
  • A Trick of the Tail / Ripples...  (1976)
  • Your Own Special Way / It's Yourself  (1977)
  • Follow You Follow Me / Ballad of Big  (1978)
  • Many Too Many / The Day the Lights Went Out/Vancouver  (1978)
  • Turn It on Again / Behind the Lines Part 2  (1980)
  • Duchess / Open Door  (1980)
  • Misunderstanding / Evidence of Autumn  (1980)
  • Abacab / Another Record  (1981)
  • Keep It Dark / Naminanu  (1981)
  • Man on the Corner / Submarine  (1982)
  • Mama / It's Gonna Get Better  (1983)
  • That's All / Taking It All Too Hard  (1983)
  • Illegal Alien / Turn It on Again (Live)  (1984)
  • Invisible Touch / The Last Domino  (1986)
  • In Too Deep / Do the Neurotic  (1986)
  • Land of Confusion / Feeding the Fire  (1986)
  • Tonight, Tonight, Tonight / In the Glow of the Night  (1987)
  • Throwing It All Away / I'd Rather Be You  (1987)
  • No Son of Mine / Living Forever  (1991)
  • I Can't Dance / On the Shoreline  (1991)
  • Hold on My Heart / Way of the World  (1992)
  • Jesus He Knows Me / Hearts on Fire  (1992)
  • Invisible Touch (Live) / Abacab (Live)  (1992)
  • Tell Me Why / Dreaming While You Sleep (Live)  (1993)
  • Congo / Papa He Said / Banjo Man / Second Home by the Sea  (1997)
  • Shipwrecked / No Son of Mine / Lover's Leap / Turn It on Again / Phret / 7/8  (1997)
  • Not About Us / Dancing With the Moonlit Knight (Live) / Follow You Follow Me (Live) / Anything New / Sign Your Life Away / Run Out of Time  (1998)
  • The Carpet Crawlers 1999 / Follow You, Follow Me / Turn It on Again  (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laulava lyömäsoittaja Phil Collins 1.11.1989. Yle Elävä arkisto. Viitattu 10.7.2012.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Genesis.