Rowan Atkinson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rowan Sebastian Atkinson
Rowan Atkinson vuonna 2011
Rowan Atkinson vuonna 2011
Henkilötiedot
Koko nimi Rowan Sebastian Atkinson
Syntynyt6. tammikuuta 1955 (ikä 67)
Consett, County Durham, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä
Puoliso Sunetra Sastry
(vih. 1990; ero. 2015)
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
Rowan Atkinson Mr. Bean lomailee -elo­kuvan julkistamis­tilaisuudessa vuonna 2007.

Rowan Sebastian Atkinson (s. 6. tammikuuta 1955 Consett, County Durham) on englantilainen näyttelijä, koomikko ja käsikirjoittaja. Atkinsonin tunnetuin rooli on hänen itse keksimänsä komedia­hahmo Mr. Bean,[1] jonka seikkailut hän on myös käsi­kirjoittanut. Mr. Bean on äänestetty yhdeksi tunnetuimmaksi britti­kulttuurin hahmoista.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen koomikon­uraansa Atkinson ehti opiskella sähkö­insinööriksi Oxfordin yliopistossa.[2] Opiskelu­aikanaan hän alkoi työskennellä lupaavan käsi­kirjoittajan Richard Curtisin kanssa. He kirjoittivat ensin teatteri­arvosteluja ja sitten omaa materiaalia Edinburgh Fringe -festivaalille. Atkinson aloitti televisiossa Ei yhdeksän uutisissa, josta hänelle myönnettiin Bafta-palkinto. Vuonna 1983 hän ja Curtis keksivät hahmon nimeltä Musta Kyy, joka yritti turhaan päästä Englannin kuninkaaksi Tudorien aikana. BBC:llä Musta Kyy -sarjaa mainostettiin tilanne­tragediana.[3]

Myös Mr. Bean on Atkinsonin ja Curtisin yhteinen luomus[3], 1990–1995 esitetty[4] Nolojen tilanteiden mies -televisiosarja saavutti suuren kansainvälisen suosion[3] ja palkittiin muun muassa kansainvälisellä Emmy-palkinnolla.[4] Vuonna 1997 Mr. Bean siirtyi myös valkokankaalle elokuvassa Bean – äärimmäinen katastrofielokuva,[3] joka sai jatko-osan Mr. Bean lomailee vuonna 2007. Hahmolle tehtiin lisäksi animaatiosarja vuonna 2002[4] ja Aktinson esiintyi Mr. Beanin roolissa myös Lontoon kesä­olympialaisten avajaisissa 2012.[5] Edellisenä vuonna Atkinson oli ilmaissut, että hän alkaa käydä liian vanhaksi esittämään hahmoa, jonka hän ei haluaisi ikääntyvän.[6] Hän ilmoitti tammi­kuussa 2020, ettei hän enää näyttele Mr. Beania, koska ”se on liian raskasta”. Hahmo saattaa kuitenkin esiintyä vielä animaatioissa.[7]

Atkinson on näytellyt pää­osaa myös menestyneessä komediaelokuvassa Johnny English (2003) ja sen jatko-osissa Johnny English – uudestisyntynyt (2011)[3] ja Johnny English iskee jälleen (2018).[4]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Atkinsonille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritari­komentajan kunnia­merkki CBE.[8]

The Observer -lehti listasi Rowan Atkinsonin Iso-Britannian yhdeksi kaikkien aikojen hauskimmaksi koomikoksi, ja tunnetuimmaksi näyttelijäksi.[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rowan Atkinson oli helmi­kuusta 1990 lähtien naimisissa meikki­taiteilija Sunetra Sastryn kanssa. Heillä on kaksi lasta,[2] Benjamin Alexander Sebastian (s. 1993) ja Lily Grace (s. 1995).[10] Parin avio­ero tuli voimaan marras­kuussa 2015. Atkinson seurustelee näyttelijä Louise Fordin kanssa.[11]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atkinson Mr. Beanin roolissa.

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1979 The Secret Policeman’s Ball useita
1981 Fundamental Frolics oma itsensä
1982 The Secret Policeman’s Other Ball useita, oma itsensä
1983 Dead on Time Bernard Fripp
Älä kieltäydy kahdesti Nigel Small-Fawcett
1988 The Appointments of Dennis Jennings tri. Schooner
1989 Pitkä jenkki Ron Anderson
1990 Kuka pelkää noitia hra Stringer
1991 The Driven Man oma itsensä
1993 Hot Shots 2 – kaikkien jatko-osien äiti Dexter Hayman
1994 Neljät häät ja yhdet hautajaiset isä Gerald
Leijonakuningas Zazu (ääni)
1997 Bean – äärimmäinen katastrofielokuva Mr. Bean
2000 Vauva­kuume Mr. James
2001 Rottaralli Enrico Pollini
2002 Scooby-Doo Mondavarious
2003 Johnny English Johnny English
Rakkautta vain Rufus
2005 Mami hoitaa Walter Good­fellow
2007 Mr. Bean lomailee Mr. Bean
2011 Johnny English – uudestisyntynyt Johnny English
2018 Johnny English iskee jälleen

Televisio
Vuosi Sarja Rooli
1979 Canned Laughter useita
1979–1982 Ei yhdeksän uutiset useita
1983–1989 Musta kyy Edmund
1989–1995 Nolojen tilanteiden mies Mr. Bean
1995 Kovat koppalakissa tarkastaja Fowler
2002–2019 Mr. Bean Mr. Bean
2016–2017 Komisario Maigret Jules Maigret
2022 Man vs. Bee Trevor
Televisioelokuva
1991 Bernard and the Genie Charles Pinkworth
1995 Full Throttle Sir Henry Birkin
1999 Doctor Who – The Curse of Fatal Death 9. tohtori

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rowan Atkinson Biography. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  2. a b Carpenter, Julie: Rubber Face Rowan Atkinson Has the Midas Touch 31.1.2013. The Daily Express. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Biography (sisältö All Movie Guide) The New York Times. New York: The New York Times Company. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  4. a b c d Rowan Atkinson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  5. Rowan Atkinson reveals a big secret about his famous 2012 Olympics performance Classic FM. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  6. Palmer, Katie: Why did Rowan Atkinson want to quit as Mr Bean? Express.co.uk. 24.6.2022. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  7. Hopi, Anna: Tätä suomalaisten rakastamaa hahmoa et enää näe uusissa seikkailuissa – Rowan Atkinsonilta tyly arvio Mr Beanista Iltalehti. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 11.1.2021.
  8. Birthday Honours: Adele Joins Blackadder Stars on List BBC News. 14.6.2013. Lontoo: British Broad­casting Corporation. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
  9. Rowan Atkinson, 67, palaa komediatähdeksi Netflixin erikoisessa uutuussarjassa – tältä ”Britannian hauskin mies” näyttää nykyään Ilta-Sanomat. 24.6.2022. Viitattu 2.8.2022.
  10. Bull, Sarah: She Definitely Takes After Her Mother in the Looks Department! Rowan Atkinson’s Stunning Daughter Lily Steals the Show at Johnny English Reborn Premiere 2.10.2011. Daily Mail. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  11. Rowan Atkinson Divorced in 65 Seconds on Grounds of His ’Unreasonable Behaviour’ The Daily Telegraph. 10.11.2015. Lontoo: Tele­graph Media Group. Arkistoitu 18.5.2018. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]