Amerikanpyökki
| Amerikanpyökki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fagales |
| Heimo: | Pyökkikasvit Fagaceae |
| Suku: | Pyökit Fagus |
| Laji: | grandifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Amerikanpyökki (Fagus grandifolia) on pyökkikasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan itäosissa.[2] Tämä suurikokoinen puu on ainoa Pohjois-Amerikassa kasvava pyökkilaji, joka tunnetaan erityisesti kolmionmuotoisista, syötävistä pähkinöistään. Lisäksi sitä käytetään saha- ja polttopuuna sekä kreosootin raaka-aineena.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpyökki on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen puu, joka kasvaa yleensä 20–25 metriä korkeaksi, mutta voi saavuttaa suotuisissa olosuhteissa yli 40 metrin korkeuden ja jopa 300–400 vuoden iän.[2][3] Sillä on lähelle maanpintaa levittäytyvä juuristo, paksu runko, siniharmaa ja sileä kaarna, yläviistot ja vahvat haarat sekä tiheä ja kupumainen latvus.[2][4]
Kuluvan kesän kasvainranka on karvainen, ja suipot silmut ovat hoikkia ja 2 senttimetriä pitkiä.[4] Korvakkeettomat, kellanvihreät lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti ja niissä on 4–12 millimetriä pitkä lehtiruoti.[2][4][5] Lehtilapa on 6–14 senttimetriä pitkä, sahalaitainen, soikea, suippotyvinen ja suippokärkinen.[4]
Amerikanpyökki on yksikotinen kasvi, joka kukkii maalis–toukokuussa ja kantaa hedelmää syys–lokakuussa.[2] Hedekukinto on tiheä ja pallomainen viuhkosto, joka riippuu pitkän kukintoperän varassa.[4] Pareittain puussa sijaitsevista emikukista kehittyy pölytyksen jälkeen ruskeita tai punaruskeita, piikkisiä kehtoja, joiden läpimitta on noin 2,5 senttimetriä. Kehtojen sisälle kätkeytyy yleensä kaksi onttoa pähkinää, joiden läpimitta on 12–18 millimetriä.[2][4][5] Kehto halkeaa liuskoiksi loka–marraskuun aikana ja pähkinät putoavat maahan.[2][4]
Amerikanpyökin siementuotanto alkaa kunnolla vasta 40 vuoden iässä ja saavuttaa huippunsa 60 vuoden iässä. Hyvät siemenvuodet kertautuvat 2–8 vuoden välein. Siemenet ovat raskaita, joten ne putoavat yleensä puun lähiympäristöön, mistä jyrsijät ja linnut voivat levittää niitä kauemmaksi. Siementen lisäksi laji leviää kanto- ja juurivesojen avulla erityisesti levinneisyysalueen pohjoisosissa.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpyökki on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, missä sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Cape Bretonin saarelle ja Nova Scotiaan, luoteessa Pohjois-Michiganiin ja Itä-Wisconsiniin, lounaassa Itä-Texasiin ja kaakossa Pohjois-Floridaan.[2] Parhaiten se menestyy Ohiojoen ja Mississippijoen laaksojen alluviaalisessa maaperässä.[3] Sitä tavataan myös Koillis-Meksikon vuoristoalueilla (var. mexicana).[2] Ennen jääkausia levinneisyysalue ulottui koko mantereen poikki Kaliforniaan saakka.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpyökki kasvaa sekapuuna tuoreissa, kosteissa ja runsasravinteisissa metsissä, yleensä pohjoisen puolella.[4] Sitä tavataan 1 000 metrin korkeudelle asti Appalakkien vuoriston eteläosissa – pohjoisessa se menestyy vain alavilla mailla.[2][5]
Amerikanpyökki on valtapuu tai lisävaltapuu koillisissa osavaltioissa, Isojenjärvien ympäristössä ja Appalakkien vuoristossa kasvavissa lehtimetsissä, jotka ovat jo saavuttaneet päätemetsävaiheen.[2] Sen tavallisimpia seuralaislajeja ovat sokerivaahtera, punavaahtera, keltakoivu, amerikanlehmus, kiiltotuomi, kuningasmagnolia, strobusmänty, punakuusi, hikkorit ja tammet.[3]
Amerikanpyökin kasvukausi vaihtelee sijainnin mukaan 100 päivästä 280 päivään. Vuoden keskilämpötila on 4–21 celsiusastetta ja vuotuinen sademäärä 760–1 270 millimetriä.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpyökin tiivis puuaines kestää hyvin kulutusta ja soveltuu erinomaisesti sorvaukseen ja höyrytaivutukseen. Metsäteollisuudessa siitä tehdään lähinnä lattialautoja, huonekaluja, puuviilua ja ratapölkkyjä.[2][3] Kemianteollisuudessa siitä valmistetaan myrkyllistä kreosoottia, jota käytetään puun kyllästämisessä. Siitä saadaan myös erinomaista polttopuuta.[2]
Ennen vanhaan amerikanpyökin lehtiä ja kaarnaa käytettiin kasvivärjäyksessä. Sen kolmikulmaisia pähkinöitä on syöty sellaisenaan ja niistä on paahdettu kahvinkorviketta.[2][3] Ihmisten lisäksi pähkinöitä käyttävät ravintonaan monet villieläimet, esimerkiksi hiiret, oravat, mustakarhut, valkohäntäpeurat, ketut, röyhelöpyyt, sorsat ja sinitöyhtönärhet.[2] Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat amerikanpyökistä erilaisia rohdoksia, joilla puhdistettiin verta ja hoidettiin matoja, tuberkuloosia, sankkeria, sydänvaivoja, palohaavoja ja myrkkymuratin aiheuttamaa ihottumaa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Barstow, M.: Fagus grandifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Milo Coladonato: Fagus grandifolia Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Carl H. Tubbs & David R. Houston: American Beech Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 10.9.2011. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Alanko: 106–107
- ↑ a b c d Hong Song: Fagus grandifolia Flora of North America. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
|