James Wolfe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Wolfe
17271759
General-James-Wolfe-2.jpg
Syntymäpaikka 2. tammikuuta 1727 Union flag 1606 (Kings Colors).svg Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta
Kuolinpaikka 13. syyskuuta 1759 Pavillon LouisXIV.svg Quebec, Uusi-Ranska
Maa tai osapuoli Union flag 1606 (Kings Colors).svg Ison-Britannian kuningaskunta (vuoteen 1759 asti)
Palvelusvuodet -1759
Ylin sotilasarvo Kenraalimajuri

James Wolfe (2. tammikuuta 1727 Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta13. syyskuuta 1759 Quebec, Uusi-Ranska) oli englantilainen kenraalimajuri, joka tunnetaan erityisesti ponnisteluistaan Siirtomaasodassa.[1][2]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolfen vanhenpansa olivat kenraaliluutnantti Edward Wolfe ja Henrietta Thompson. He asuivat yhdessä Jamesin synnyin kaupungissa, Westerhamissa ja Greenwichissä, jonne perhe muutti 1738.[1] Vuonna 1740 Wolfe oli pyrkinyt vapaaehtoisena tutkimusmatkalle Kolumbiaan, mutta ei ollut päässyt mukaan sairauden takia. Wolfe liittyi armeijaan vain 14-vuotiaana.[2]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1740 Wolfe oli toisen luokan luutnantti ensimmäisessä merijalkaväen rykmentissä, jossa hänen isänsä oli eversti. Hän ei kuitenkaan koskaan taistellut merijalkaväessa vaan vaihtoi 12.jalkaväki rykmenttiin ja matkasi Belgiaan. Yhden vuoden kuluttua, 16-vuotiaana Wolfe sai tulikasteensa Dettingen taistelussa Baijeria vastaan. Taistelun jälkeen Wolfesta tehtiin luutnantti. 1744 Wolfe palasi Englantiin 4.jalkaväki rykmentin kapteenina tukahduttamaan Prinssi Charles Edwarsin invaasion. Hän toimi myös vähän aikaa kenraaliluutnantti Henry Hawleyn adjutanttina. Tässä roolissa hän otti osaa muun muassa Cullodenin taistelussa ja Laffeldtin taistelussa, jossa hän myös haavoittui. Kun Itävallan perimyssota loppui, Wolfe nimitettiin majuriksi 20.jalkaväki rykmentissä, jonka jälkeen hänet ja hänen rykmenttinsä sijoitettiin Glasgowiin,Skotlantiin. Siellä hän opetteli latinaa ja matematiikkaa. Vuonna 1750 hänestä tuli everstiluutnantti.[1]

Seitsenvuotinen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolfen ensimmäinen tehtävä seitsenvuotisessa sodassa oli hyökätä Biskajanlahden kautta Ranskan Rochefortiin, jota pidetään yleisesti suurena epäonnistumisena, koska britit eivät edes yrittäneet mitäään. Tammikuussa 1758 Wolfe lähetettiin taistelemaan Nova Scotian Louisburgiin prikaatinkomentajana.[1]

Kuolema ja Quebecin valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Quebecin taistelu (1759)

Quebecin taistelu käytiin 13. syyskuuta 1759 brittien ja ranskalaisten välillä.

Molempien osapuolten joukot olivat kokoontuneet yhteislaukaukseen. Wolfe sai osuman kolmesta luodista taistelun aikana ja hän kuoli minuuteissa. Hän kuoli vain 32-vuotiaana. 18. syyskuuta 1759 Quebec antautui ja pian perässä antautui myös Montreal ja koko Kanada oli Britannian armoilla.

James Wolfen muistomerkki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]