Kanadan kuninkaallinen laivasto

Kanadan kuninkaallinen laivasto Royal Canadian Navy Marine royale canadienne
Kanadan kuninkaallisen laivaston tunnus.
Toiminnassa	1910–⁠
Valtio	Kanada
Rooli	Puolustushaara
Osa joukkoa	Kanadan asevoimat
Motto	”Parati vero parati”
Marssi	”Heart of Oak”
Sodat ja taistelut	Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota Kylmä sota Korean sota Persianlahden sota Afganistanin sota Operaatio Artemis Operaatio Prosperity Guardian
Vuosipäivät	21. lokakuuta (Nioben päivä)
Komentajat
Nykyinen komentaja	Vara-amiraali Angus Topshee
Infobox OK

Kanadan kuninkaallinen laivasto (engl. Royal Canadian Navy, ransk. Marine royale canadienne) on Kanadan asevoimien merisodankäynnistä vastaava puolustushaara.

Helmikuussa 2024 laivastolla oli käytössä 12 Halifax-luokan fregattia, 4 Kingston-luokan vartiolaivaa, 4 Victoria-luokan sukellusvenettä, 5 Harry DeWolf-luokan partioalusta, 8 Orca-luokan partioalusta ja useita apualuksia. Virallisesti laivasto koostuu 7 700 aktiivipalveluksessa olevasta sotilaasta, 4 100 reserviläisestä ja yli 3 800 siviilityöntekijää.

Kanadan kuninkaallinen laivasto on palvellut ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, Korean sodassa, Persianlahden sodassa, Afganistanissa sekä lukuisissa YK:n rauhanturvaoperaatioissa ja Naton operaatioissa.

Historia

Kanadan merivoimat (engl. Naval Service of Canada, NSC) perustettiin pääministeri Sir Wilfrid Laurierin esittämän merivoimien perustamista koskevan lain (Naval Service Act) jälkeen. Sen tarkoituksena oli luoda Kanadalle erilliset merivoimat, jotka tarvittaessa voitaisiin asettaa Britannian alaisuuteen. Laki sai kuninkaallisen hyväksynnän 4. toukokuuta 1910. Aluksi laivastolla oli käytössään kaksi entistä Britannian kuninkaallisen laivaston alusta, HMS Niobe ja HMS Rainbow, ja kuningas Yrjö V antoi 29. elokuuta 1911 luvan käyttää kuninkaallisen laivaston nimitystä.

Ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina kuuden aluksen laivue partioi sekä Pohjois-Amerikan länsirannikkoa että itärannikkoa torjuakseen Saksan laivaston uhkaa. Seitsemäs alus, HMCS Shearwater, liittyi laivueeseen vuonna 1915.

MARCOMin muodostaminen

Canadian Forces Maritime Command eli MARCOM muodostettiin 1. helmikuuta 1968 yhdistettäessä Kanadan asevoimien puolustushaarat, jolloin sen päämaja sijoitettiin Atlantin merivoimien päämajan yhteyteen Halifaxiin. Yhdistymisen seurauksena laivaston univormut vaihdettiin vihreisiin kaikkien aselajien yhteiseen univormuun sekä otettiin käyttöön yhteiset arvoasteet maavoimien ja ilmavoimien kanssa. Yhdistymisen jälkeen ainoastaan olkamerkit ja lakit paljastivat merimiehet.

MARCOM palasi 1970 perinteisiin laivaston arvoasteisiin. Kanadan asevoimat ottivat käyttöön 1987 kussakin aselajissa omat univormut, jolloin laivaston univormut palasivat vanhaan lukuun ottamatta upseereiden aiemman kahdeksannappisen takin vaihtumista kuusinappiseen ja huivin pois jättämistä. Lisäksi komentajan nauha jätettiin pois ja arvoasteet merkittiin samoin kuin maavoimissa.

Kanadan asevoimien järjestelmä oli ensimmäinen kerta, jolloin nykyaikaisiin asevoimiin luotiin yhdenmukainen komentohierarkia kaikkiin aselajeihin ja puolustushaaroihin. Luomisen yhteydessä myös laivaston ilmavoimista tehtiin laivaston lentorykmentti (engl. Maritime Air Group), joka siirrettiin 1975 perustettujen Kanadan ilmavoimien (engl. Canadian Forces Air Command, AIRCOM) alaisuuteen.

MARCOMin päämaja sulautettiin 1990-luvun puolessa välissä osaksi Kansallista päämajaa (engl. Department of National Defence Headquarters, NDHQ)Ottawassa samassa yhteydessä kuin AIRCOMin päämaja siirrettiin Winnipegistä ja maavoimien päämaja Saint-Hubertista Quebecista.

Kanadan hallitus ilmoitti 16. elokuuta vuonna 2011 että Canadian Forces Maritime Commandin' nimeksi tulee vanha Royal Canadian Navy.

Aluskannan uudistaminen

Kanadan laivaston alus HMCS Toronto.

Kanadan kuninkaallisen laivaston yksiköt kokivat perustettaessaan joitakin muutoksia. Ainoa palveluksessa ollut lentotukialus HMCS Bonaventure (CVL 22) oli toisen maailmansodan lopulla valmistunut ja siten lähellä käyttöikänsä loppua. 1970-luvun alussa päätettiin alus poistaa palveluksesta ilman korvaavaa alusta ja keskittyä perinteisimpiin aluksiin.

Aluskannan kasvattaminen aloitettiin 1972 neljällä Iroquois-luokan hävittäjällä, jotka perustuivat Britannian Kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan aluksiin. Vuosikymmenen puolessa välissä laivasto pyrki hankkimaan palvelukseensa uuden helikopterein varustetun fregatti-luokan korvaamaan vanhentumassa olleet St. Laurent-, Restigouche-, Mackenzie- ja Annapolis-luokkien alukset. Alusluokaksi valittiin niin kutsuttu Kanadan partiofregatti (engl. Canadian Patrol Fregate, CPF) -tyyppiset alukset, joiden hankinnalle saatiin hallituksen valtuutus 1980-luvun alussa. Luokan aluksista kuusi valmistettiin 1980-luvun lopulla, jolloin luokka nimettiin Halifax-luokaksi ja samalla ilmoitettiin kuuden samanlaisen aluksen tilaamisesta. Kaikki luokan alukset rakennettiin Kanadassa.

Iroquois-luokan alukset päätettiin modernisoida 1980-luvun puolivälissä ja samalla muuttaa ilmatorjuntahävittäjiksi, jolloin aluksiin asennettiin Standard SM-2 ilmatorjuntaohjukset. Ohjelma sai nimen TRUMP (engl. Tribal Update and Modernization Program).

Uudet Kingston-luokan rannikkopuolustusalukset otettiin palvelukseen 1990-luvulla, jolloin Kanadan kuninkaallisen laivaston miinantorjunta ja valvontakyky parani merkittävästi. Luokan alusten miehistöinä käytetään reserviläisiä, joten ne toimivat samalla koulutusaluksina.

Operaatiot

Kanadan kuninkaallisen laivaston alukset ottavat osaa Naton Atlantin joukkoihin (engl. Standing Naval Forces Atlantic), osallistuvat harjoituksiin Norjan rannikolla tukien Kanadan sotilaallisia sitoumuksia Pohjois-Skandinavian alueella, partioivat Pohjois-Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä valvoen Kanadan etuja ja suorittaa sukellusveneiden valvontaa Luoteis-Atlantilla osana Nato-joukkoja.

Kanadan kuninkaallinen laivaston kiirehti elo–syyskuussa 1990 Restigouche-luokan saattuehävittäjä HMCS Terra Novan, Iroquois-luokan hävittäjän HMCS Athabaskanin ja tukilaiva HMCS Protecteurin modernisointia Persianlahden sodan vuoksi. Alukset tukivat Persianlahden alueella olevia joukkoja operaatio Desert Shieldissä ja myöhemmin operaatio Desert Stormissa suojaten alueella olleita muita aluksia.

Kanadan kuninkaallinen laivaston osallistui 1990-luvun lopulla Adrianmerellä entisen Jugoslavian rannikon edustalla NATOn laivasto-osastoon Kosovon kriisin aikana. Se myös osallistui operaatio Apolloon eli Kanadan terrorisminvastaiseen operaatioon. Yhteensä 20 Kanadan kuninkaallisen laivaston alusta on palvellut Persianlahdella.

Palveluksessa oleva laivasto

Palveluksessa olevaan laivastoon kuuluu 33 pinta-alusta ja sukellusvenettä sekä runsaasti erilaisia tukilaivoja. Kalusto on suurin piirtein jaettu tasan Atlantille ja Tyynelle valtamerelle, vaikka Atlantilla onkin hieman enemmän kalustoa. Laivastoon kuuluu lisäksi lentokalustoa, joka on kuitenkin hallinnollisesti liitetty osaksi 1 Canadian Air Divisionia:

• CH-124 Sea King aluksille sijoitetut helikopterit mahdollistavat sukellusveneidentorjunnan, etsintä- ja pelastustehtävät sekä tiedustelutehtävien suorittamisen. Kalusto kuuluu 12. Lennostoon, joka on jaettu kahteen tukikohtaan Shearwateriin ja Patricia Bayhin
• CP-140 Aurora sukellusveneidentorjunta ja merialueiden valvonta lentokoneet on sijoitettu 14. ja 19. Lennostoihin

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanadan kuninkaallinen laivasto Wikimedia Commonsissa