McGill-yliopisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
McGill University
McGill College (1821–1885)
McGill University CoA.svg
Moyse Hall Theatre - panoramio.jpg
lat. Universitatis McGill
Motto Grandescunt Aucta Labore
Perustettu 1821
Tyyppi julkinen
Säätiön varat 920,7 miljoonaa Kanadan dollaria
Rehtori Suzanne Fortier
Kansleri Michael A. Meighen
Henkilökunta 1 677[1]
Opiskelijoita 40 493[2]
Sijainti Montreal, Quebec
Kanada
Maskotti Marty the Martlet
Sivusto http://www.mcgill.ca/

McGill-yliopisto (engl. McGill University, ransk. Université McGill) on julkinen yliopisto Kanadan Montrealissa.

McGill-yliopistolla on yhteensä 10 tiedekuntaa ja 12 akateemista yksikköä, ja se tarjoaa korkeakoulututkintoja noin kolmellasadalla eri alalla.[3] Vuonna 2016 yliopistossa opiskeli 40 493 opiskelijaa, ja opetushenkilökuntaa oli 1 667.[3]

Yliopisto on nimetty kanadalais-skotlantilaisen kauppiaan James McGillin mukaan, jonka perintö mahdollisti yliopiston perustamisen. Kuningas Yrjö IV allekirjoitti yliopiston kuninkaallisen perustamiskirjan vuonna 1821.[4] Yliopiston pääkampus sijaitsee Mont Royal-vuoren juurella Montrealin keskustassa, minkä lisäksi sillä on maatalous- ja ympäristötieteiden kampus Saint-Anne-De-Bellevuessa 30 kilometriä keskustakampuksesta lounaaseen.[4]

McGill-yliopistolla on Kanadan yliopistoista keskimäärin kaikkein korkeimmat sisäänpääsyvaatimukset.[5] Yliopistosta valmistuneiden joukkoon lukeutuu muiden muassa 12 Nobel-palkinnon saajaa[6], 145 Rhodes-stipendin saajaa[7], Kanadan nykyinen pääministeri Justin Trudeau, viisi entistä Kanadan pääministeriä, nykyinen Kanadan kenraalikuvernööri, muiden maiden nykyisiä tai entisiä valtionpäämiehiä, kymmeniä Kanadan parlamentin, Yhdysvaltain kongressin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin jäseniä, 28 eri maiden suurlähettilästä[8] ja viisi astronauttia[9]. Yliopiston opiskelijat ja alumnit ovat vaikuttaneet merkittävästi jääkiekon, amerikkalaisen jalkapallon ja koripallon syntyyn ja kehitykseen[10], ja sieltä on valmistunut 28 eri maiden olympiamitalistia. Valmistuneiden joukossa on myös yhdeksän Oscar-palkinnon voittajaa, neljä Pulitzer-palkinnon voittajaa[11], 11 Grammy-palkittua ja 16 Emmy-palkittua.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppias James McGill kuoli vuonna 1813. Hän jätti Montrealin ulkopuolella olleen tilansa ja 10 000 puntaa lahjoituksena collegea varten. Edunsaajaksi merkittiin 1801 perustettu Royal Institution for the Advancement of Learning. McGillin perilliset haastoivat testamentin. Royal Institution for the Advancement of Learning sai kuitenkin 1821 luvan perustaa yliopiston ja lopulta 1829 Montrealin lääketieteen instituutista tuli McGill-yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. Humanististen tieteiden tiedekunta perustettiin 1843.[13]

Royal Institution for the Advancement of Learning yhdistyi 1852 McGill-yliopistoon.[13] Geologi John William Dawsonista oli 1855–1893 yliopiston rehtori.[14] Hän rakensi McGill-yliopistosta maailmanlaajuisesti tunnustetun oppilaitoksen. Hän oli kiinnostunut myös julkisesta koulutuksesta ja perusti siksi yliopiston yhteyteen normaalikoulun. McGill-yliopisto alkoi saada vasta 1960-luvulla julkista tukea, mutta Dawson onnistui hankkimaan yliopistolle monia varakkaita tukijoita, kuten Molsonin perheen, Donald Smithin ja William Christopher Macdonaldin.[13]

Dawsonin seuraaja William Peterson kannusti McGill-yliopistoa suuntautumaan erityisesti lääketieteeseen, biologiaan ja fysiikkaan. Hän muun muassa hankki 1898 Ernest Rutherfordin Cambridgen yliopistosta fysiikan professoriksi. Peterson myös rohkaisi Henry Marshall Toryä perustamaan McGill Collegen Vancouveriin (nykyinen Brittiläisen Kolumbian yliopisto), ja hänen aikanaan Sainte-Anne-de-Bellevuehen perustettiin yliopiston osaksi Macdonald College, jossa oli maatalous- ja elintarviketieteellistä sekä opettajien koulutusta.[13]

Arthur Currien rehtorikautena McGill-yliopistosta muodostui Kanadan toinen jatko-opintoja tarjoava yliopisto Toronton yliopiston rinnalle. Toisen maailmansodan jälkeen yliopiston opiskelijamäärä kasvoi, kun sotilaat palasivat rintamalta. Vuonna 1939 yliopistoon kirjautui noin 3 400 oppilasta, kun vuonna 1948 niitä tuli yli 8 000. Sota-aikana ja sen jälkeen rehtorina oli Frank Cyril James, joka taisteli liittovaltion tuen puolesta. Sodan jälkeen yliopiston ainevalikoimaan tuli runsaasti uusia oppiaineita.[13]

Tunnettuja opiskelijoita ja tutkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Quick facts McGill University. Viitattu 14.7.2017. (englanniksi)
  2. Students McGill University. Viitattu 14.7.2017. (englanniksi)
  3. a b Faculties and Schools | About McGill – McGill University www.mcgill.ca. Viitattu 13.7.2017. (englanniksi)
  4. a b Frost, Stanley Brice: McGill University : for the advancement of learning . Volume I, 1801–1895. Montreal, Quebec: McGill-Queen's University Press, 1980. ISBN 9780773503533. (englanniksi)
  5. Average entering grade now 85 % – Macleans.ca www.macleans.ca. Viitattu 3.1.2019.
  6. About McGill About McGill. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
  7. Taking the Rhodes less travelled McGill Reporter. 30.11.2018. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
  8. List of McGill University people. Wikipedia, 29.12.2018. Artikkelin verkkoversio. en
  9. McGill grad Jennifer Sidey becomes Canada’s newest astronaut McGill Reporter. 5.7.2017. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
  10. Doug Lennox: Now You Know Big Book of Sports. Dundurn, 2009-09-07. ISBN 9781770705876. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.1.2019). en
  11. Malline:Global.authorName: Malline:(global.pageOgTitle) ? global.pageOgTitle : global.pageTitle www.pulitzer.org. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
  12. McGill University. Wikipedia, 1.1.2019. Artikkelin verkkoversio. en
  13. a b c d e Frost, Stanley B.: McGill University The Canadian Encyclopedia. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)
  14. Flourishing under Sir John William Dawson McGill University. Viitattu 17.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]