Jääkarhu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkarhu
Jääkarhu tutkii usein ympäristöään erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla päätään.
Jääkarhu tutkii usein ympäristöään erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla päätään.
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Karhut Ursidae
Suku: Karhut Ursus
Laji: maritimus
Kaksiosainen nimi
Ursus maritimus
Phipps, 1774
Levinneisyyskartta
Jääkarhun levinneisyys
Jääkarhun levinneisyys
Alalajeja
Synonyymit
  • Thalarctos maritimus (Phipps, 1774) [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jääkarhu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jääkarhu Commonsissa

Jääkarhu (Ursus maritimus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella tavattava karhulaji. Se on kodiakinkarhun ohella suurin karhu ja suurin maalla elävä lihansyöjä.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkarhu on erittäin nuori laji, sillä se erkani karhusta (ruskeakarhusta) vasta noin 150 000 vuotta sitten sopeutuen nopeasti elämään arktisella merijäällä.[2] Lajina se on näin ollen nuorempi kuin nykyihminen, joka on ollut olemassa ehkä vähän alle 200 000 vuotta. Vanhin tunnettu jääkarhufossiili on 110 000–130 000 vuotta vanha leukaluu.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkarhuja elää Venäjän pohjoisosissa, läntisessä ja pohjoisessa Alaskassa, Kanadan arktisilla alueilla, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Pohjois-Siperiassa.[1]

Viime jääkaudella ja sen jälkeisinä kylminä aikoina jääkarhun levinneisyys oli nykyistä laajempi. Esihistoriallisten jääkarhujen jäänteitä on löydetty esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta.[4] Lajin arvellaan eläneen tuolloin myös Suomessa, vaikkakaan asiasta ei ole varmoja todisteita.[4]

Alaskan ABC-saarilla elävä ruskeakarhu on DNA-tutkimusten perusteella läheisempää sukua jääkarhulle kuin muualla maailmassa eläville ruskeakarhuille.[5]

Ruumiinrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruumiinrakenteeltaan jääkarhu on muita karhuja pidempi ja hoikempi vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Jääkarhut ovat pituudeltaan runsaasta kahdesta metristä jopa 2,8 metriin,[4] ja niiden säkä yltää 120 senttimetristä 150 senttimetrin korkeuteen. Häntä on noin 18 senttimetrin pituinen.[4] Naaraat painavat 175–300 kilogrammaa[4] ja urokset 350–700 kilogrammaa, vaikkakin suurimmat yksilöt voivat painaa jopa yli 800 kilogrammaa[6][7]. Jääkarhun nahka on musta, karvat ovat kirkkaita (eli niissä ei ole lainkaan pigmenttiä), vaikka näyttävätkin valkoisen eri sävyiltä. Karvat ovat putkilomaisia ja ne heijastavat ja imevät auringonvaloa taittaen sen valkoisen väriseksi. Silmät, kirsu ja kynnet ovat tummat. Jääkarhun etuvarpaiden välissä on räpylämäiset poimut ja pitoa jäällä parantavia ihonystyröitä polkuanturoissa.[8]

Luonnossa jääkarhut elävät noin 30 vuotta, vankeudessa pidempäänkin. Vanhin oli Detroitin eläintarhan Doris (1948–1991), joka saavutti 43 vuoden ja kahdeksan kuukauden iän.[9]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkarhu syömässä saalistaan.

Jääkarhu käyttää ravinnokseen pääasiassa hylkeitä. Niiden puuttuessa se syö myös muita eläimiä ja marjoja.[4] Jääkarhu saalistaa harvoin myös sitä jopa puolta painavampia mursuja, mieluiten nuoria tai haavoittuneita, ja nuoria maitovalaita näiden hengitysaukoilta. Useimmat arktisen alueen maaeläimet juoksevat jääkarhua kovempaa ja merieläimet ovat sitä ketterämpiä vedessä. Jään ja veden rajapinta onkin jääkarhun ominta saalistusmaastoa. Jäällä se lähestyy saalistaan hiipimällä ja hyökkää päästyään noin 10 metrin etäisyydelle. Jääkarhu vaanii usein hylkeiden jäässä olevien hengitysreikien kohdalla. Se voi olla käytännöllisesti katsoen liikkumatta useita tunteja. Kun hylje nousee hengittämään, puree karhu sitä päähän tai yläruumiiseen ja kiskoo sen jäälle.

Keväisin erityisesti naarasjääkarhut etsivät hylkeiden poikaspesiä lumesta. Jos karhu kuulee hylkeen tai kuutin olevan pesässä, se nousee äänettömästi takajaloilleen ja koettaa murskata pesän paksun lumisen katon. Aina tämä ei onnistu kerralla, ja saalis voi päästä pakenemaan.[10] Joskus jääkarhu ja naali saalistavat yhdessä. Kun naali havaitsee paremmalla hajuaistillaan hylkeenpesän, se kiinnittää jääkarhun huomion löytöönsä. Jääkarhu jättää pesään kaivauduttuaan yleensä osan saalistaan syömättä ja näin myös napakettu saa ravintoa. Täysikasvuisilla jääkarhuilla on tapana usein syödä ainoastaan energiapitoinen rasva, kasvavat tarvitsevat myös lihan sisältämän proteiinin.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaston lämpeneminen on vakava uhka jääkarhulle.

Vuonna 1973 Kanada, Yhdysvallat, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Jääkarhujen määrä on nykyisinmilloin? 20 000–25 000 yksilöä. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä[1] ja aiheuttaa jääkarhuissa epämuodostumia.[11]

Ilmastonmuutoksesta johtuvasta arktisen merijään sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Riittävä kylmyys on edellytys myös niiden lisääntymiselle, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan[4]. Vuonna 2005 tutkijat havaitsivat hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lämmetessä. Vuonna 2006 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli jääkarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jääkarhujen määrä vähenee 50–100 vuodessa 50–100 prosenttia.[12] Jääkarhujen vaikeutunut ruoansaanti on johtanut kannibalismitapauksiin jääkarhujen keskuudessa.[13]

Ennusteiden mukaan kahden kolmasosan jääkarhuista, ja kaikkien Alaskan ja Venäjän jääkarhujen, ennustetaan kuolevan ilmaston lämpenemisen seurauksiin vuoteen 2050 mennessä. Laajan tutkimuksen teki Yhdysvaltain sisäministeriön (USGS) yksikkö vuonna 2007.[14]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN lisäsi jääkarhun vuonna 2007 uuteen uhanalaisten lajien luetteloon, sillä sen elinalueiden arvellaan supistuvan seuraavan 45 vuoden aikana 30 prosenttia ilmastonmuutoksen seurauksena.[15] Nykyisin laji on uhanalaisuusluokituksessa arvioitu vaarantuneeksi[1].

Jääkarhuja on useissa maailman eläintarhoissa. Korkeasaaren eläintarhassa on ollut ainakin 1890-luvulta 1980-luvun alkuun asti jääkarhuja, mutta nykyään Suomessa voi nähdä eläviä jääkarhuja vain Ranuan eläinpuistossa.

Jääkarhu ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkarhunaaras Ranuan eläinpuistossa.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia, jääkarhua. Sitä pidettiin älykkäänä, vahvana ja lähes ihmismäisenä. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssä kävelevistä ja puhuvista, igluissa asuvista jääkarhuihmisistä.

Jääkarhu symboliikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkarhusta on tullut 2000-luvulla eräs tunnetuimmista ilmastonmuutoksen symboleista.[11] Myös Kanadan luoteisterritoriot käyttää sitä symbolinaan. Jääkarhu oli yksi vuoden 2014 talviolympialaisten kolmesta maskotista.

Jääkarhun ja ihmisen kohtaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi ihminen kuoli ja neljä loukkaantui vakavasti, kun jääkarhu hyökkäsi brittiläisen turistiryhmän kimppuun 5. elokuuta 2011 Van Postin jäätiköllä noin 40 kilometrin päässä Longyearbyenistä Norjan Huippuvuorilla.[16] Edellinen vastaava tapaus sattui vuonna 1995, kun kaksi ihmistä kuoli jääkarhun kynsissä. Jääkarhut ovat surmanneet neljä ihmistä 40 viime vuoden aikana.lähde?

On väitetty, että jääkarhu on suurista petoeläinlajeista ainoa, joka ei luontaisesti pelkää ihmistä.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Schliebe, S.; Wiig, Ø.; Derocher, A. & Lunn, N. (IUCN SSC Polar Bear Specialist Group): Ursus maritimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
  2. Polar Bears Evolved Just 150,000 Years Ago LiveScience. 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  3. Ancient polar-bear fossil yields genome Nature News. 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 98–99. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  5. The Brown Bear: Father of the Polar Bear? Alaska Science Forum. 5.12.1996. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  6. Polar bear Toronto Zoo. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  7. Russia’s Arctic: Polar bears BBC News. 26.8.2013. BBC. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  8. Polar Bears – Physical Characteristics SeaWorld. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  9. Debby, A Short History The Zoo Society’s Weblog: Blogging About the Assiniboine Park Zoo. 27.11.2008. The Zoological Society of Manitoba. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  10. Polar Bears – Dieting & Eating Habits SeaWorld. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  11. a b Mannila, Johanna: Jääkarhusta tulossa ilmastonmuutoksen symboli Helsingin Sanomat. 3.6.2006. Viitattu 18.3.2017.
  12. More species slide to extinction BBC News. 1.5.2006. BBC. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  13. Amstrup, Steven et al.: Recent observations of intraspecific predation and cannibalism among polar bears in the southern Beaufort Sea Polar Biology. Lokakuu 2006. Springer. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  14. Ilmastonmuutos ajaa jääkarhut ahtaalle Yle Uutiset. 8.9.2007. Viitattu 27.5.2017.
  15. Mitä missä milloin junior 2007, s. 47. Otava, 2006. ISBN 951-1-20459-9
  16. Jääkarhu raateli brittipojan kuoliaaksi Huip­pu­vuo­ril­la Kaleva. 5.8.2011. Viitattu 27.5.2017.
  17. Karhulajit Karhuseura.net. Viitattu 27.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]