Finnair

Wikipedia
Ohjattu sivulta Aero O/Y
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finnairin uusi logo.svg
Finnair
Finnairin Airbus A330-300 yhtiön värityksessä.
Finnairin Airbus A330-300 yhtiön värityksessä.
IATA: AY – ICAO: FIN
Kutsukoodi Finnair
Perustettu 1. marraskuuta 1923
Tunnuslause Designed for you (suom. Sinulle suunniteltu)
Solmukohdat Helsinki-Vantaa (HEL/EFHK)
Emoyhtiö Finnair Oyj
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Kanta-asiakasohjelma Finnair Plus
Allianssi oneworld
Avainhenkilö(t) Pekka Vauramo (tj)
www.finnair.fi
Finnair Oyj

Finnairin uusi logo.svg

Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: FIA1S
Markkina-arvo 354,9 milj. € (31.12.2013)[1]
Perustettu 1923
Toimitusjohtaja Pekka Vauramo
Kotipaikka Suomen lippu Helsinki, Suomi
Toimiala ilmailu
Liikevaihto Laskua 2 400 milj. (2013)[1]
Liikevoitto -8,8 milj. € (2013)[1]
Henkilökuntaa 5 803 (vuoden 2013 lopussa)[1]
Tytäryhtiöt Amadeus Finland
Area
Aurinkomatkat
Finnair Cargo
Finnair Facilities Management
Finnair Aircraft Finance
Finnair Travel Services
Northport
Suomen Matkatoimisto
Omistaja Suomen valtio 55,81 %
Hallintarekisteröidyt 8,22 %
Kotisivu www.finnairgroup.com
Finnairin pääkonttori - House of Travel and Transportation (HOTT)
Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistökeskus (TOKE-rakennus).
Finnair Lounge Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalissa 2.
OH-LXI Finnair Airbus A320-214 - cn 1989 taxiing 15july2013 pic-002.JPG

Finnair on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä niin koti- kuin ulkomailla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero O/Y. Finnair on maailman viidenneksi vanhin edelleen toimivista lentoyhtiöistä.[2]

Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön (55,81 %).[3] Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Finnairin kotipaikka on Helsinki,[4] mutta sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla.[5] Yhtiö listautui Helsingin pörssiin vuonna 1989.

Finnair-konsernin toimialoja ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskenteli vuoden 2013 lopussa noin 5 800 henkilöä.[1]

Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Suomen Matkatoimisto ja maapalveluyhtiö Northport. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kauppa toteutettiin osakevaihtona. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Finnair myi vuoden 2013 huhtikuussa koko 1 649 862 osakkeen omistuksensa eli 4,69 prosenttia Norwegianin osakekannasta. Osakkeet myytiin noin 53 miljoonalla eurolla, josta Finnair sai voittoa 34 miljoonaa euroa. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja hankki samalla omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta.

Finnairilla on ollut historiansa aikana kolme matkustajien kuolemiin johtanutta onnettomuutta, joista kaikki tapahtuivat yhtiön toimiessa vielä Aero-nimellä. Ensimmäinen tapahtui välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Suomenlahdella, kun Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas matkustajalentokone Kalevan. Myöhemmät onnettomuudet olivat Koivulahden lentoturma vuonna 1961 ja Maarianhaminan lentoturma vuonna 1963. Vuonna 2012 Finnair oli saksalaisen lento-onnettomuustutkintatoimiston (JACDEC) tilastojen mukaan maailman turvallisin lentoyhtiö.[6] Vuonna 2013 Finnair listattiin myös maailman täsmällisimmäksi lentoyhtiöksi.[7]

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valtio omistaa Finnair Oyj:n osakkeista 55,81 %. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 8,22 %.[3] Osake on listattu Helsingin pörssissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aero O/Y:n perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta.[8][9] Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923,[4] joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta.[8][9] Yhtiön osakkeista 50 % oli saksalaisen lentokonevalmistajan, Junkersin, hallussa.

Yhtiön ensimmäinen lento starttasi kello 15.40 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F-13 -lentokoneella.[9][10][11][9] A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924[12] Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.[13]

1930-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun Artukaisten kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet "Salama" ja "Lappi". Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet "Sampo", "Kaleva" ja "Karjala". 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

1940-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan.

Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet "Sisu" ja "Voima".

Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön.

Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki–Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokentälle.[14]

Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin Airbus A319 OH-LVE, 50-luvun värityksessä.

Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö.[15] Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin Super Caravelle Baselin lentoasemalla vuonna 1976.

Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui ensimmäinen Aero Oy:n kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus, kun DC-3 (OH-LCC) syöksyi maahan Koivulahdessa. Tapausta tutkineen lautakunnan raportin mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli ohjausvirhe, johon myötävaikutti ohjaajan ja perämiehen onnettomuutta edeltävänä iltana ja yönä nauttimat alkoholijuomat sekä valvominen.[16] Toinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus tapahtui 8. marraskuuta 1963: Aeron DC-3 (OH-LCA) syöksyi maahan Maarianhaminassa. Onnettomuuden syntyyn vaikuttivat muun muassa huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari.[17] Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin DC-9 Heathrow'n lentoasemalla vuonna 1985.

Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkoisen lentokoneensa McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäinen, Caravellet korvaamaan tarkoitettu, DC-9-51-kone OH-LYN saapui Suomeen 27. tammikuuta 1976.

Oulun lentokonekaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Oulun lentokonekaappaus

Vuonna 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi 30. syyskuuta Finnairin matkustajakoneen matkalla Oulusta Helsinkiin. Helsingissä hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinkiin, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot DC-10-30ER-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Euroopasta Kiinaan lentänyt lentoyhtiö.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin MD-11

Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. 1990-luvun alun taloudellinen lama ja juuri alkanut Persianlahden sota vähensi lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. Tytäryhtiöt Karair ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön syksyllä 1996. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin logo vuosina 2000–2010.

Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtovarma ohjaamo. 1. huhtikuuta 2003 Finnair antoi tulosvaroituksen tappiolliseksi painuvan tuloksen vuoksi ja ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut 1 200 työntekijän vähentämiseksi.[18] Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa. Vuoden 2006 maaliskuussa Finnair ilmoitti lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuoden 2007 heinäkuussa Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle (Norwegian.no). Vastineeksi Finnair sai noin 5 % Norwegianin osakkeista. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines AS lopetti toimintansa.

AEA:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi täsmällisin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6 %:lla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA – Czech Airlines, Brussels Airlines, Malév – Hungarian Airlines ja Austrian Airlines. Vuonna 2013 Finnairin kaikista lennoista 89 % saapui aikataulussa.[1]

16. marraskuuta 2009 alkoi Finnairin lentäjien lakko vastauksena yhtiön toimille kannattavuuden parantamiseksi. Kiistanaiheisiin sisältyi lentäjien työtehtävien ulkoistaminen. Lakosta aiheutui kannattavuuttaan menettäneelle lentoyhtiölle miljoonien eurojen vahingot.[19] Lakko päättyi kahdessa päivässä, kun osapuolet pääsivät sopimukseen palkanalennuksista ja tuottavuutta lisäävistä työehdoista.[20] Matkustamohenkilökunnan ja tekniikan väen palkkoja alennettiin sopimuksella yhteensä 26 miljoonalla eurolla. Myös yhtiön johto laski palkkaansa viisi prosenttia.

Toimitusjohtaja Jukka Hienosen ilmoitettua erostaan vuoden 2009 elokuussa 18 yrityksen johtoryhmän jäsenelle ja avainhenkilöksi määritellylle luvattiin yhteensä 2,8 miljoonaa euroa, mikäli he jatkavat yhtiössä myös toimitusjohtajan vaihdosta seuraavan kauden. Avainhenkilöistä neljä erosi myöhemmin sitouttamisajan umpeuduttua.[21]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. marraskuuta 2010 alkaneen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen – vedoten lentoliikenteen kilpailutilanteeseen ja kulutasoon – katsoi, että työntekijöiden tulisi tinkiä työehdoistaan tai muuten työtä jouduttaisiin siirtämään halvan työvoiman maihin.[22]

Keväällä 2011 yhtiössä tapahtui runsaasti johtajavaihdoksia. Nokian globaalista viestinnästä vastannut Arja Suominen siirtyi Finnairin palvelukseen, kun viestintäjohtajana toiminut Christer Haglund siirtyi Suomen Messujen toimitusjohtajaksi. Haglund kuului siihen 18 hengen joukkoon, jolle Finnairin hallitus maksoi ylimääräisen bonuksen sitouttaakseen avainhenkilöitä pysymään Finnairin palveluksessa toimitusjohtajavaihdoksen ylimenokauden.

Sitouttamisbonuksia koskevan uutisoinnin yhteydessä Iltalehti listasi myös vuoden 2008 osalta joidenkin Finnairin johtoon kuuluneiden ansiot, jotka sisälsivät edellisvuoden tulokseen perustuvia kannustinpalkkioita. Vuoden 2008 ansiot eivät tosin liittyneet sitouttamisbonuksiin. Haglundin kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 366 575 euroa.[21] Sijoittajasuhteiden johtaja Taneli Hassinen siirtyi SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajaksi maaliskuussa 2011. Varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen erosi Finnairin palveluksesta toukokuun puolivälissä 2011 ja siirtyi Tiedon talous- ja rahoitusjohtajaksi. Heinosen kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 422 000 euroa.[21]

15. maaliskuuta 2012 Kataisen hallituksen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ilmoitti vaativansa Finnairin hallituksen stay-bonuksista päättäneiden jäsenten eroa.[23] Helsingin Sanomat oli samana päivänä uutisoinut toimitusjohtaja Mika Vehviläisen saaneen toimitusjohtajana aloittaessaan 180 000 euron allekirjoitusbonuksen kompensaationa edelliseen työsuhteeseen liittyneiden kannustinpalkkioiden menettämiselle.[24]

11. huhtikuuta 2012 Finnair ilmoitti aikeistaan ulkoistaa moottori- ja laitehuollot. Finnair ja sveitsiläinen SR Technics ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan Finnair hankkii koneiden moottori- ja laitehuoltopalveluja sveitsiläisyhtiöltä. Yhteistyö SR Technicsin kanssa tarkoittaa käytännössä Finnairin oman moottorihuoltotoiminnan lopettamista ja laitehuoltotoiminnan sopeuttamista. Laite- ja moottorihuollon ulkoistaminen on osa säästösuunnitelmaa, joka tähtää 140 miljoonan euron säästöihin. 17. huhtikuuta 2012 Finnair aloitti henkilöstön kanssa yt-neuvottelut näistä suunnitelmista ja heinäkuun alussa päättyneiden neuvottelujen lopputuloksena Finnair ilmoitti irtisanovansa 280 työntekijää laite- ja moottorihuollosta.[25] Kaikkiaan huollossa työskentelee 350 ihmistä.

Pääjohtajat ja toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin Boeing 757-200 (OH-LBR) laskeutumassa Lanzarotelle.
Finnairin uusi A321-231
Nykyinen lentokalusto[27]
Konetyyppi Paikkaluku Lukumäärä joista omia Tilauksia Käyttötarkoitus
Airbus A319 123-138 9 7 Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A320 159–165 10 6 Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321 196 6 4 Euroopan ja kotimaan liikenne
Airbus A321-231 209 5 0 Lomaliikenne[28]
Airbus A330-300 E 297/271/263 8 4 Mannertenvälinen liikenne
Airbus A340-300 E 270/269 7 5 Mannertenvälinen liikenne
Airbus A350-900XWB 0 0 11 (8 optiota) Mannertenvälinen liikenne
Embraer ERJ-170 76 9 - Euroopan ja kotimaan liikenne, operoi Flybe Nordic
Embraer ERJ-190 100 12 - Euroopan ja kotimaan liikenne, operoi Flybe Nordic
Yhteensä Tilauksia Optioita
66 11 8

Koko laivaston keski-ikä on 9,8 vuotta.[27]

Finnairilla on sitova tilaus 11 Airbus A350 -koneen hankinnasta sekä viidestä A321ER-koneesta. Uudet A350-koneet liittyvät Finnairin kaukoliikennelaivastoon loppuvuodesta 2015, jolloin ne korvaavat ainakin osan A330/340-koneista. Airbus A321-231 -koneet tulevat pääasiassa käyttöön Finnairin lomalennoille, jolloin ne korvaavat ikääntyneet Boeing 757 -koneet. A321-231-koneita voidaan käyttää tarvittaessa myös reittikohteisiin Euroopassa. Ensimmäinen A321-231-kone toimitettiin vuonna 2013 syyskuussa. Viimeinen Boeing 757 -kone poistui laivastosta 19. tammikuuta 2014.

Kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Säännöllinen lento
  Lomalento

Finnair lentää säännöllisesti reittilentoja Aasiaan, Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikaan. Kaikki Finnairin reittilennot operoidaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Osaa Finnairin myymistä lennoista lentää suomalainen Flybe Nordic. Finnair lentää myös lomalentoja, joiden määrä vaihtelee vuodenajasta riippuen.

Finnair aloitti lennot Hanoihin ja Xi'aniin kesällä 2013.[29]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[33]

Aasia ja Tyynenmeren alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[34]

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[35]

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finnair-konsernin historia Finnair Oyj. Viitattu 7.6.2007.
  • Haapavaara, Heikki: Aika lentää. Finnair 75. Finnair Oyj, 1998. ISBN 951-98041-0-2.
  • Hengi, B. I.: Airlines Worldwide. Leicester: Midland, 2000. ISBN 1-85780-103-2. (englanniksi)
  • Hirvonen, Pauli: Selvä nousuun Caravelle. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1958.
  • Virkkunen, A. T.: Lentämään! Lentoaapinen ilmailun harrastajille. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1943.
  • Wegg, John: Finnair. The Art of Flying since 1923. Finnair Oy, 1983. ISBN 951-99450-3-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Vuosikertomus 2013 Finnair Group. Viitattu 4.4.2014.
  2. Finnair-nimi täyttää 50 vuotta 27.3.2003. Finnair. Viitattu 15.10.2013.
  3. a b Suurimmat osakkeenomistajat 31.3.2014. Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  4. a b YTJ-tietopalvelu: Finnair Oyj Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. 31.10.2005. Patentti- ja rekisterihallitus, Verohallinto. Viitattu 12.1.2008.
  5. Yhteystiedot Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  6. Finnair on maailman turvallisin lentoyhtiö 8.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2013.
  7. Finnair on maailman täsmällisin lentoyhtiö MTV Uutiset. 11.6.2013. Viitattu 1.7.2013.
  8. a b Wegg 1983, s. 21.
  9. a b c d Finnair-konsernin historia / Ennen sotia Finnair Oyj. Viitattu 17.6.2007.
  10. Wegg 1983, s. 23.
  11. Haapavaara 1998, s. 12.
  12. Virkkunen 1943, s. 161.
  13. Virkkunen 1943, s. 162.
  14. Haapavaara 1998, s. 37.
  15. Helsingin Sanomat, 29.11.1955, s. 10.
  16. DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCC maahan syöksyminen Koivulahdella 3.1.1961 (PDF) (s. 24, Onnettomuuden todennäköinen syy) 22.6.1961. Helsinki: Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Viitattu 16.10.2009.
  17. DC-3 tyyppisen lentokoneen OH-LCA maahansyöksy Maarianhaminan lentokentän lähellä 8.11.1963 (PDF) (s. 23-24, Onnettomuuden syy tutkijalautakunnan käsityksen mukaan) 29.1.1964. Helsinki: Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö. Viitattu 17.10.2009.
  18. Liljeblom, Eva: Mitä Missä Milloin 2004, s. 217. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  19. Aamun lakkotapaamisesta ei tuloksia 16.11.2009. Yle Uutiset.
  20. YLEn uutiset: Lentäjälakko ohi, Finnair lentää jo keskiviikkona (17.11.2009) Viitattu 18.11.2009
  21. a b c Finnairin salainen ohjelma tyrmistyttää: "Miten tämä on mahdollista?" Julkaistu: 10.03.2012 08:56. Iltasanomat.fi.
  22. Rossi, Juhana: Finnairin Vehviläinen: Harkitsemme työn siirtämistä ulkomaille HS.fi. 30.11.2010. Viitattu 3.12.2010.
  23. He saavat potkut Finnairin hallituksesta 15.3.2012. Taloussanomat. Viitattu 15.10.2013.
  24. Sajari, Petri: Finnair maksoi Vehviläiselle korvauksen menetetyistä palkkioista 15.3.2012. HS.fi. Viitattu 15.10.2013.
  25. Finnair irtisanoo lähes 300 moottori- ja laitehuollosta 4.7.2012. hs.fi. Viitattu 4.7.2012.
  26. Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen jättää Finnairin 28.1.2013. finnairgroup.com. Viitattu 30.1.2013.
  27. a b http://www.planespotters.net/Airline/Finnair
  28. Finnair saa tänään uuden koneen lomareiteille – katso kuvat ja tiedot!. Ilta-Sanomat, 6.9.2013. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.1.2014.
  29. Finnair to be the first airline to connect Xi’an with Europe visitfinland.com. Viitattu 15.10.2013.
  30. Finnairin kohteet Suomessa Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  31. [http://finnish.ruvr.ru/news/2014_08_19/Finnair-aloitti-lennot-valilla-Helsinki-Kazan-2644/ Finnair aloitti lennot välillä Helsinki-Kazan Lue lisää: http://finnish.ruvr.ru/news/2014_08_19/Finnair-aloitti-lennot-valilla-Helsinki-Kazan-2644/] 19.8.2014 klo: 20:36. Radio Venäjän Ääni. Viitattu 26.8.2014.
  32. Lennot Finnairilla muihin kohteisiin Venäjällä Viitattu 26.8.2014.
  33. Finnairin kohteet Euroopassa Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  34. Finnairin kohteet Aasiassa ja Tyynenmeren alueelle Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  35. Lennot Pohjois-Amerikkaan Finnair. Viitattu 4.4.2014.
  36. Finnairin kohteet Lähi-idässä Finnair. Viitattu 4.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]