Kiina

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. syyskuuta 2011 kello 00.39 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee manner-Kiinassa toimivaa Kiinan kansantasavaltaa. Taiwanin saarta hallitsee Kiinan tasavalta.
中华人民共和国
Zhōnghuá Rénmín Gònghéguó
Kiinan kansantasavalta
Kiinan kansantasavallan lippu Kiinan kansantasavallan vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto kansantasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Hu Jintao
Wen Jiabao
Pääkaupunki Peking (7 741 274 as.)
Muita kaupunkeja Shanghai (10 840 516 as.),
Wuhan (5 147 431 as.),
Tianjin (5 083 657 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 9 596 961[1] (sijalla 4)
– josta sisävesiä 2,8 %
Väkiluku (2011) 1 336 718 015 [1] (sijalla 1)
– väestötiheys 140,9
– väestönkasvu 0.493[1] (2011)
Viralliset kielet mandariinikiina1
Valuutta renminbi (CNY)
BKT (2010)
– yhteensä 10 085 mrd. USD (PPP)[1]  (sijalla 2)
– per asukas 7 600 USD
HDI (2019) 0,761[2] (sijalla 85)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 9,6[1]
– teollisuus 46,8[1]
– palvelut 43,6[1]
Aikavyöhyke +8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – perustettu
1. lokakuuta 1949
Lyhenne CN
– ajoneuvot: PRC
– lentokoneet: B
Kansainvälinen
suuntanumero		 +86
Tunnuslause –
Kansallislaulu ”Vapaaehtoisten marssi”

1 Hongkongissa myös englanti, Macaossa myös portugali

Kiinan kansantasavalta (yksink.: 中华人民共和国; perint.: 中華人民共和國; pinyin: Zhōnghuá Rénmín Gònghéguó), josta yleensä käytetään nimitystä Kiina (yksinkertaistetut merkit: 中国, perinteiset merkit: 中國, pinyin: Zhōngguó), on maa Itä-Aasiassa. Kiina on 1,3 miljardilla asukkaallaan väkiluvultaan maailman suurin maa ja edustaa noin viidesosaa maapallon väestöstä. Kiinan naapurimaita ovat Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar, Laos, Vietnam, Venäjä, Korean demokraattinen kansantasavalta, Pakistan, Mongolia, Kirgisia, Tadžikistan, Afganistan ja Kazakstan.

Kiina on hallitusmuodoltaan kansantasavalta, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue (KKP). Talousjärjestelmältään se ei kuitenkaan ole kommunistinen, vaan "sosialistinen markkinatalous", joka on eräänlainen yhdistelmä suunnitelmataloutta ja vapaata markkinataloutta.

Nykyinen Kiinan kansantasavalta on entisen Kiinan tasavallan seuraaja. Kansantasavalta syntyi, kun Mao Zedongin johtamat kommunistit voittivat Kiinan sisällissodan ja tasavaltalaiset joukot pakenivat Taiwanin saarelle. Kansantasavalta julistettiin perustetuksi 1949. Kiina joutui alkuaikoinaan kamppailemaan suurten ongelmien, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän keskellä, mutta laajojen talousuudistusten seurauksena Kiina onnistui lopulta nousemaan köyhästä maatalousyhteiskunnasta teollistuneeksi suurvallaksi. Erityisesti Kiinan taloudellinen avautuminen on tehnyt siitä yhden maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Länsimaissa Kiina on tullut tunnetuksi halvan työvoiman maana, jonka seurauksena on alettu puhua ns. Kiina-ilmiöstä. Tosin Kiinan vaurastumisen myötä kiina-ilmiö on siirtynyt enemmän muihin Itä-Aasian maihin.

Nykyään Kiina voidaan laskea poliittiseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. Se on väkiluvultaan maailman suurin ja pinta-alaltaan maailman neljänneksi suurin valtio. Kiinan kansanarmeijan miesvahvuus on maailman suurin yli 2,8 miljoonalla sotilaallaan. Lisäksi Kiina on ydinasevaltio. Kiinan markkinat ovat yhdet maailman laajimmista ja kiinalaisten ostovoima on maailman nopeimmin kasvava. Kiinalla on myös suuria ongelmia, muun muassa demokratiavaje, ihmisoikeustilanne, suuret elintasoerot maaseudun ja kaupunkien välillä, kasvavat tuloerot ja ympäristöongelmat. Kiina on nykyään maailman suurin saastuttaja.[3]

Historia

Pääartikkelit: Kiinan historia, Kiinan kansantasavallan historia ja Kiinan tasavallan historia

Esihistoria

Kiinan vanhimpia hominidilöytöjä on Pekingin läheltä luolasta tavattu pekinginihminen, jonka luut ovat noin 400 000-300 000 vuotta vanhoja. Lantianin läheltä löydettiin myöhemmin 700 000 vuotta vanhoja hominidien luita.[4]

Myös Kiinaan saapui nykyihmisen metsästykseen, kalastuksen ja villikasvien keräilyyn perustuva kivikautinen myöhäispaleoliittinen kulttuuri. Kiistellyn Liujangin luulöydön mukaan nykyihminen olisi tullut jo 67 000 vuotta sitten, eli paljon ennen kuin Eurooppaan. Työkalulöydöistä päätellen Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa oli ihmisiä jo noin 50 000-40 000 vuotta sitten[5], mikä vihjaa ihmisen asuttaneen viimeistään silloin myös Kiinan. Zhoukoudianin ylemmässä luolassa olevat ihmisen jäänteet lienevät 40 000[6][7] vuotta vanhoja, ehkä jopa hieman yli 10 000 vuotta nuorempia.[5]

Kiinaan lienee saapunut tai kehittynyt maanviljely ja karjanhoito melko varhain, n. 9 000–8 000 eaa.[8]

Yksi myöhemmistä neoliittisista kulttuureista oli Pohjois-Kiinan niin sanottu Yang-shao-kulttuuri (noin vuodesta 5 000 eaa.), jossa valmistettiin merkittävää keramiikkaa. vuoden 4500 eaa. paikkeilla se sulautui Longshan-kulttuuriin, jolle olivat ominaista pysyvä asutus ja tekninen kehitys ennen kaikkea talojen rakentamisessa ja asumismukavuudessa.lähde?

Keisariaika

Pääartikkeli: Kiinan dynastiat

Kiina kuuluu maailman vanhimpiin sivilisaatioihin, joissa on katkeamaton historia. Sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo tuhansia vuosia. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti vain noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.[9]

Kiinan kiistelty ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa, mutta todennäköisesti se ei hallinnut läheskään koko nykyisen Kiinan aluetta. Myöhemmin Kiina jakautui moneksi pieneksi valtioksi, ja alkoi taistelevien valtioiden kausi, jolloin ne kävivät alinomaa sotia keskenään. Kiinan yhdisti 200-luvulla eaa. Qin-dynastian keisari Shi Huang Ti. Hän perusti tiettävästi ensimmäisen koko Kiinaa hallinneen dynastian, Qin-dynastian, jonka nimestä myös nimi Kiina johtuu. Tästä lähtien Kiina on eräitä lyhyiksi jääneitä välivaiheita lukuun ottamatta ollut valtiollisesti yhtenäinen. Keisarien on katsottu hallitsevan maata taivaan mandaatilla. Hallitseva dynastia kuitenkin on vaihtunut useita kertoja. Qin-dynastiakin jäi lyhytikäiseksi ja sen syrjäytti pian Han-dynastia, jonka valtakausi kesti useita vuosisatoja.[9]

Kiinalaiset ovat keksineet muun muassa kirjanpainotaidon (Tang-dynastia), paperin valmistuksen (Han-dynastia), ruudin ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa), kompassin, leijat, paperirahan (Song-dynastia) ja pankkiluotot (Song-dynastia).

Mongolit valloittivat Kiinan vähitellen 1200-luvulla. Vuodesta 1271 Kiinaa hallitsi mongolien perustama Yuan-dynastia, jonka pääkaupunki oli Dadu eli nykyinen Peking. Sen valtakaudella kaikkia tärkeimpiä virkoja hoitivat mongolit. Kiinan mongolihallitsijoista kuuluisin oli Kublai-kaani, jonka valtakaudella myös Marco Polo teki tutkimusretkensä Kiinaan.

Mongolit kuitenkin karkotettiin maasta vuonna 1368, jolloin valtaan tuli viimeinen kotimainen, Ming-dynastia. Se pysyi vallassa, kunnes maan valloittivat mantšut. Mantšujen perustama Qing-dynastia hallitsi kiinaa vuosina 1644-1912.[10]

Kiinan bruttokansantuote henkeä kohti oli tuhannen vuoden ajan Länsi-Eurooppaa korkeampi. Ming-dynastian aikana kehitys pysähtyi ja BKT henkeä kohti ei noussut käytännössä lainkaan 300 vuoteen.[11] 1800-1900 Kiina eristäytyi kunnes länsimaat pakottivat sen avautumaan kansainväliselle kanssakäymiselle Hong Kongissa ja muissa satamissa.

Kiinan tasavalta

Pääartikkelit: Kiinan tasavalta ja Kiinan tasavallan historia

Vuonna 1911 Kiinassa alkoi vallankumous, jonka tuloksena seuraavana vuonna maasta tuli tasavalta. 1920-luvulta lähtien maassa käytiin sisällissotaa pääasiassa Sun Yat-senin ja Tšiang Kai-šekin johtaman Guomindang-puolueen ja kommunistien välillä.[12]

Vuonna 1932 Japani miehitti Mantšurian ja perusti sinne nukkevaltionsa Mantšukuon. Vuonna 1937 ns. Marco Polon sillan välikohtauksen jälkeen Japani aloitti täysimittaisen sodan miehittäen Kiinan rannikon. Miehitys jatkui siihen asti kun Japani antautui toisen maailmansodan lopussa liittoutuneille.[13]

Sisällissota jatkui vuosina 1945–1949, jonka jälkeen Mao Zedongin johtamat kommunistit nousivat valtaan ja tasavaltalaiset vetäytyivät Taiwanin saarelle.[14]

Kiinan kansantasavalta

Tiedosto:China, Mao (2).jpg
Mao Zedong julistaa Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949.

Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949 Mao Zedongin julistaessa sen syntyneeksi Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Mao tunnettiin kirjallisuutta opiskelleena intellektuellina, joka oli noussut puolueen huipulle sisällissodan myötä.[15] Hänen valtansa kasvoi nopeasti. Mao jatkoi Kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja siten maan johtajana. Neuvostoliitto tunnusti kansantasavallan lähes välittömästi, Itä-Euroopan maat ja suurin osa Länsi-Euroopankin maista tunnusti sen 1950 vaikka diplomaatit karkotettiinkin.[15]

Pian valtaan päästyään Kiinan kommunistihallitus tuki Kim Il-sungin Pohjois-Korean hyökkäystä Etelä-Koreaan Korean sodassa 1950. YK-joukkojen tehtyä maihinnousun Mao näki mahdollisuuden sotia länsimaiden kanssa ja joukot hyökkäsivät YK-joukkojen kimppuun, mutta raskaat tappiot pakottivat vetäytymään.[15] Vuonna 1951 kommunistit marssivat Tiibetiin.[16]

Neuvostoliiton tuella toteutettu "ensimmäinen viisivuotissuunnitelma" kehitti jonkin taloutta jonkin verran. Kiinan alkuvuosina toteutettiin "Neljä modernisaatiota". Koulutus sosialisoitiin ja maaseudulla osaksi lopetettiin. Vuonna 1957 80 % kaupunkien alakoulusta lähtevistä jätettiin ilman koulutusta, koska voimavarat suunnattiin muualle ja osa opettajista oli jo teloitettu oikeistolaisina. Suuri osa korkeakoulutuksesta oli ulkomaalaisten perustamia ja monet olivat saaneet koulutuksen lännessä, jonka vuoksi heidät luokiteltiin tuhottaviksi liberaaleiksi.[15]

Vuonna 1957 aloitettiin "100 kukkaa kampanja", jonka jälkeen porvarismista epäiltyjä "uudelleenkoulutettiin" tai teloitettiin "Oikeistolaisuuden vastaisen liikkeen" voimin vuodesta 1959. Samana vuonna Kiina valloitti myös alueita Intialta. Toinen viisivuotissuunnitelma, vuosien 1958 ja 1963 välinen Suuri harppaus, pyrki luomaan pieniä raskaasti verotettuja kollektiiveja. Se tappoi arviolta 14–43 miljoonaa ihmistä[17] ja kymmenet miljoonat lapset jäivät syntymättä neljän vuoden aikana.[18] Kiinalaiset söivät eri lähteiden mukaan keskimäärin 1200-1534 kaloria eli jopa vähemmän kuin Auschwitziläiset orjatyöläiset ja esimerkiksi perheenäitien työtaakka kollektiiveissa oli 11 tuntia joka päivä.[15] Suuren harppauksen aikana oli ihmiskunnan historian pahin nälänhätä, ja uhrien määräksi on arvioitu 17-30 miljoonaa.[19]

Vuosina 1958–1959 Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kärjistyivät, kun Kiina syytti Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa liian oikeistolaiseksi. Neuvostoliitto lopetti Kiinan ydinaseohjelman auttamisen ja suunnitteli jopa ydiniskua Kiinaan estääkseen Kiinaa saamasta ydinaseen. Yhdessä Neuvostoliiton ja Kiinan välisissä kiistoissa, Kiina marssitti joukkonsa 150 km Intian puolelle 1962 saadakseen tahtonsa läpi.[15]

Mao Zedongin jälkeinen aika

Kommunistien havaittua suuren osan väestöstä olevan kuoleman partaalla, Mao Zedong meni syrjään politiikasta, ja Liu Shaoqi teki uudistuksia kuten yksityisten peltojen palauttaminen ja tuottajien suurempi autonomia. Vuonna 1964 Kiinasta tuli ydinasevaltio.[20] Kiina auttoi Pol Potia Kambodžassa ja Pohjois-Vietnamin kommunisteja valtaamaan tasavaltalaisen Etelä-Vietnamin Vietnamin sodassa.lähde?

Vuonna 1966 aloitettiin "Kulttuurivallankumous", jonka päämäärä oli "päästä eroon liberaaleista porvareista" ja jatkaa Liu Shaoqin hidastamaa luokkataistelua. 11 miljoonaa punakaartilaista lähetettiin jahtaamaan jäljellä olevia porvareita ja valvomaan että porvarismia "kritisoidaan" kaikkialla. Ylemmät kouluasteet lopetettiin ja monet hengissä olevat koulutetut teloitettiin. Porvarillisiksi epäillyt vanhat kirjoitukset, taide, museot, temppelit ja muu perintö tuhottiin. Monien tutkijoiden mielestä kiinalaisen kulttuurin pohja hävisi näinä vuosina. Mao nautti laajamittaista suosiota länsimaiden vasemmistolaisten keskuudessa ja maolaisia puolueita perustettiin ympäri maailmaa, mutta ulkomaiden saatua vihjeitä tuhon laajuudesta suosio hiipui. Maasta tiedettiin hyvin vähän sillä ihmisiä ei päästetty maahan sisään tai ulos. Monet tiedoista pohjautuivat Ison-Britannian Hong Kongiin ja muualle karanneiden kiinalaispakolaisten tietoihin.lähde?

Mao kutsui Richard Nixonille vierailulle 1971 ja pian Jimmy Carterin kaudella Yhdysvallat ja muut länsimaat antoivat YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden Taiwanin sijaan kommunistiselle Kiinalle. Kulttuurivallankumous kesti vuoteen 1976, jolloin Mao kuoli ja äärivasemmistolainen "Neljän kopla" pidätettiin syyllisenä katastrofeihin.[14]

Zhou Enlai luonnosteli ja Deng Xiaoping aloitti "Neljä modernisaatiota". Puolueen edustajat mm. vierailivat kapitalistisessa Japanissa, mutta sosialismi säilytettiin virallisena ideologiana. Kiinan talousuudistukset vuonna 1978 sallivat kapitalismin ensiksi viidessä kommunistisen puolueen tarkkailemassa koekaupungissa: Shenzhen, Zhuhai, Shantou, Xiamen ja Hainan. Vuonna 1984 näiden lisäksi 14 rannikkokaupunkia avattiin ulkomaisille investoinneille.[21]

Vuosina 1981–2001 jääkaappien, pesukoneiden ja sähkötuulettimien yleisyys kasvoi nollasta lähes yhteen jokaista kaupunkilaista kohti ja puolet vähempään maaseudulla.[11] Kiinalaiset saivat esimerkiksi avioitua ilman kommunistien lupaa, muuttaa toiseen kaupunkiin, omistaa asunnon ja ostaa monia uusia asioita. Akateemiset, tieteilijät, taiteilijat ja yrittäjät saavat toimia joutumatta epäillyiksi oikeistolaisiksi. Kiina hyväksyttiin Maailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2001. Vuonna 1989 Taivaallisen rauhan aukion demokratiavaatimusten tukahduttaminen asetti kuitenkin rajat poliittiselle vapaudelle,[14] ja kommunismin kritisointi on vapaata vain Hongkongissa ja Macaossa. Ne siirtyivät Kiinalle vuosina 1997 ja 1999, mutta ovat laajasti erillisiä yhteiskuntia. 2000-luvulla Kiinan taloudellisesta noususta tuli yleinen puheenaihe. Tulot ovat jatkaneet maailmaan nopeinta nousua.lähde?

Politiikka

Osa artikkelisarjaa
Kiinan kansantasavallan
politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan hallinto ja politiikka

Kiinan kansantasavalta on sosialistinen marxismi-leninismin ja maolaisten ajatusten ohjaama valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Kiinan perustuslaki kuvaa maata sosialistiseksi valtioksi, joka on työväenluokan johtama kansan demokraattinen diktatuuri ja perustuu työläisten ja talonpoikien liitolle.[22] Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon.[23] Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.[24]

Kiinan hallinnon pääosat ovat:[25]

Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa on kahdeksan pienpuoluetta.[26] Ne ovat Kommunistisen puolueen valvonnassa toimivia "demokraattisia puolueita".[12] Myös kommunistisen puolueen sisällä on alkanut näkyä oireita jakautumisesta populisteihin ja elitisteihin.[27]

Maa on vuodesta 1978 lähtien siirtynyt markkinatalousjärjestelmään säilyttäen kuitenkin paljon keskusjohtoisuutta. Kiinan 500 suurimmasta yrityksestä (jotka tuottavat yli 80 % BTK:sta) vuonna 2007 349 yritystä on valtion omistuksessa tai valtion hallinnoimia. Yksityisomisteisia yrityksiä oli 89,[28] mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa.lähde?

Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia.[12]

Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan, ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.lähde?

Tärkeitä poliittisia ongelmia ovat keisariajalta periytyvä korruptio ja kasvaneet tuloerot.[29] Hu Jintao on nostanut tärkeäksi poliittiseksi teemakseen maaseudun hyvinvoinnin edistämisen, poistaen muun muassa vuosituhansia vanhan maaveron.[30]

Ulkopolitiikka

Presidentit Hu Jintao ja George W. Bush sekä heidän puolisonsa Liu Yongqing ja Laura Bush vilkuttavat Valkoisen talon parvekkeelta. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen suhde on monimutkainen, ja maailma seuraa sen kehitystä kiinnostuneena.kenen mukaan?
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka

Kiinan kansantasavalta sai YK:n jäsenyyden ja turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenpaikan ja veto-oikeuden Taiwanille paenneen Kiinan tasavallan sijaan 1971. Jäsenyyttä auttoivat Yhdysvaltain tuki sekä presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministerin Henry Kissingerin sukkuladiplomatia, jonka jälkeen Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin.

Vuonna 1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin ja asevientikieltoon kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen. Euroopassa Ranska ja Espanja ovat pyrkineet poistamaan boikotteja Britannian, Alankomaiden ja vähemmässä määrässä Saksan vastustaessa ja Yhdysvaltain painostaessa[31].

Kiinalla on ollut aluekiistoja lähes kaikkien naapuriensa kanssa, ja 1960- ja 1970-luvulla monet niistä kehkeytyivät aseellisiksi selkkauksiksi.

Venäjän ja Kiinan välit ovat parantuneet vuodesta 1991 alkaen.[32][33][34]

Myös Yhdysvaltain ja Kiinan välit ovat parantuneet viime vuosikymmeninä. Pitkällisten kiistojen taustalla on erityisesti Taiwanin tilanne ja Yhdysvaltain sotilastuki sille. Yhdysvaltain suhteita heikensivät myös Tainmenin tapahtumat, NATO:n koneiden Kiinan lähetystön pommitus Belgradissa 1999 ja vuoden 2001 vakoilukoneskandaali. Vuoden 2002 jälkeen maiden ylin johto on tavannut säännöllisesti.[12]

Kiina on pyrkinyt turvaamaan kasvuaan hankkimalla raaka-aineita, ruokaa, energiaa ja markkinoita Afrikasta. Kiinalaiset ovat ostaneet viljelysmaata, perustaneet viljelijäyhteisöjä ja satojatuhansia siirtolaisia on lähtenyt maatalousyrittäjiksi.[35][36] Länsimaat ovat arvostelleet Kiinan asekauppaa Afrikassa. Kiinan virallinen politiikka ulkomaansuhteissa on puuttumattomuus sisäisiin asioihin. Kiinan mukaan ihmisoikeudet ovat suhteellisia ja jokaisen maan itsensä määrittelemiä ja ulkomainen painostus rikkoo maan suvereniteettia.[37][38]

Asevoimat

Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija (varsinaiseen asepalvelukseen kelpaavia asevelvollisia miehiä vuonna 2005 oli noin 281 240 000). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa supervallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea muun muassa Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.lähde?

Kiinan virallinen sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardiaselvennä. Kriitikoiden mukaan Kiinan on arveltu kuluttavan 2-3 kertaa enemmän sotilasmenoja maan omiin virallisiin tilastoihin verrattuna.[39] Kiina on kaksinkertaistanut vuosittaiset asemenonsa vuosien 2001 ja 2007 välillä.[40] SIPRIn mukaan Kiinan asemenot vuonna 2007 olivat 58,3 miljardia US$, eli maailman kolmanneksi suurimmat Yhdysvaltain (692 Mrd US$) ja Britannian (59,7 Mrd US$) jälkeen. Summa vastasi 5 prosenttia koko maailman asemenoista vuonna 2007.[41]


Ympäristö- ja energiapolitiikka

Pääartikkeli: Kiinan ympäristöpolitiikka

Kiinan ympäristöhaasteet ovat valtavat. Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan 1/4 kiinalaisista juo saastunutta vettä, 1/3 väestöstä hengittää vakavasti saastunutta ilmaa ja 70 % syöpätapauksista johtuu ympäristösaasteista. Kiinan ilmastokaasupäästöt ovat maailman suurimpia. 300 kaupungissa on vakava vesipula. Joista 70 % on vakavasti saastuneita. Kiinalaisista eläinlajeista 385 on vaarassa kuolla sukupuuttoon.[42]

Kiina julkaisi ensimmäisenä kehitysmaana kansallisen ilmastosuunnitelman 4.6.2007. Talouskehityssuunnitelma 2006-2010 sisältää energiansäästö- ja ympäristötavoitteita, kuten energiankulutuksen 20 % lasku BKT:een verrattuna 2010 mennessä.[43][42]

Greenpeacen Kiinan energiavastaavan Ailun Yangin mukaan Kiinalla on ratkaiseva rooli maailman ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kiinan energiankulutus ja päästöt vaikuttavat merkittävästi koko maailman energiavaroihin ja ilmastovaikutuksiin. Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta kehitysmaana sopimus ei velvoita Kiinaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ennen vuotta 2012.[44]

Worldwatch instituutin mukaan 80 % Kiinan energiasta oli hiiltä vuonna 2007.[45] Vuonna 2005 Kiinan energiasta oli 70 % hiilivoimaa ja 2 % ydinvoimaa. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiiltä hankitaan halvan työvoiman avulla turvattomista kaivoksista ja päästöistä piittaamatta. Greenpeacen Yangin mukaan hinta nousisi 30 %, jos ympäristö- ja terveysvaikutukset otettaisiin huomioon.[44]

Kiinan tuulivoimamarkkinat kasvavat nopeiten maailmassa.[46] Kiinan hallituksen tuulivoimatavoite 5 GW tuulivoimaa 2010 saavutettiin paljon ennen tavoiteaikaa. Vastaavasti hallituksen tavoite 30 GW vuonna 2020 ennustetaan saavutettavan ennen määräaikaa. Alan teollisuus uskoo, että siihen mennessä voidaan saavuttaa 170 GW.[47]Myös aurinkolämmityksen, aurinkosähkön, vesivoiman ja biopolttoaineiden käytön lisäämistä suunnitellaan.[48]

Hiilen hinnannousu ja sähkön kasvava kysyntä on tehnyt ydinvoimasta tärkeän. Kiina aikoo ohittaa Ranskan maailman suurimpana ydinvoimamaana.[49]

Terveyspolitiikka ja epidemiat

Pääartikkeli: Terveydenhoito Kiinassa

80 % sairaanhoitoresursseista on kaupungeissa, vaikka 70 % väestöstä asuu maalla. Yrtit - yrttilääketiede, rohdokset, rohdoshoito, osuus lääkemarkkinoista on yhä 30-50 %. Sairaalat saavat tulonsa lääkkeiden myynnistä. Siksi lääkärit myyvät mahdollisimman kalliita lääkkeitä. Sairausvakuutuksen puutteen vuoksi vähävaraisilla ei ole varaa etsiä hoitoa. Järjestelmä tukee antibioottien ylitarjontaa, joka lisää resistenttikantojen riskiä. Tiedonvapauden puute hidastaa terveyskatastrofien torjuntaa.

AIDS

Tästä on esimerkkinä 1990-luvulla maaseudulla ollut AIDS-katastrofi, joka levisi verenmyynnin kautta. Verenluovutuskertoja lisättiin palauttamalla veren plasma luovuttajille. Plasma oli seos useamman luovuttajan verestä, mikä johti HIV-epidemiaan.[50]

Pekka Mykkäsen mukaan AIDS-katastrofi oli uhrien määrän mukaan todennäköisesti suurin Kiinan tragedia kulttuurivallankumouksen jälkeen ja mittavin ihmisen aiheuttama terveydenhuollon katastrofi. Joku saattoi luovuttaa verta 11 kertaa vuorokaudessa. Tavallista oli kaksi kertaa päivässä. Vuonna 2003 kiinalaisista 20 % ei tiennyt AIDS:sta. 2,6 % tiesi että kondomi suojaa siltä. Ketään virkamiehistä ei ainakaan vuonna 2004 ollut pantu vastuuseen verikaupasta. Laittomien asemien pitäjiä rangaistiin.[51]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 700 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 190 000 henkeä, mutta sitä sai vain viidennes heistä, noin 35 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2004 lääkettä sai alle viisi prosenttia tarvitsijoista.[52]

Muut epidemiat

Vuonna 1997 Kiinassa havaittiin lintuinfluenssavirus H5N1. Vuonna 2002 Kiinassa ja Hongkongissa oli 6 700 SARS-tapausta ja yli 600 ihmistä kuoli. Alison Baileyn mukaan terveysviranomaisten hidas reaktio sai aikaan vakavan luottamuspulan.[53]

Alueellinen hallinto

Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto

Kiina on jaettu 22 maakuntaan (省, pinyin: shěng), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. maakunnaksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Maakuntien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).lähde?

Kiinan maakuntatason aluejako.

Maakunnat

 

0

 

Autonomiset alueet


Itsehallinnolliset kaupungit


Erityishallintoalueet


Tilastot

Juha Remeksen mukaan Aasiassa tilastoihin on syytä kohdistaa epäilyksiä. Useita tilastoja on laadittu laiskasti tai tuloksia vääristäen. Tuloksiin on syytä suhtautua varauksellisesti ja varmistaa ne useista lähteistä. Tilastojen tehtävä on mielipiteiden muokkaus maan sisällä ja ulkona ja ne voidaan laatia esimerkiksi eurooppalaisia päämääriä ajatellen positiivisesti.[54]

Maantiede, ilmasto ja luonto

Kiinan kartta
Pääartikkeli: Kiinan maantiede

Kiina on pinta-alaltaan Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen jälkeen maailman neljänneksi suurin valtio. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan (yhteistä rajaa vain 76 km), Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam.[1]

Kiinan maastonmuodot laskevat neljänä portaana Himalajalta merenpinnan tasolle. Ylimpänä on "maailman katoksi" kutsuttu Tiibetin ylänkö, yli neljä kilometriä merenpinnan yläpuolella. Siellä on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Seuraava askelma, tyypillisesti yhdestä kahteen kilometrin korkeudessa, käsittää Sisä-Mongolian, Lössin ja Yunnanin ja Guizhoun tasangot, Tarimin altaan, Džungarian ja Sichuanin. Kolmas askelma kattaa 500-1000 m korkeita kukkuloita näiden alueiden itäpuolella, ja neljäs askelma jatkuu mannerlaattana merenpinnan alle jossa vesi on alle 200 metriä syvää.[55]

Kiinassa on yli 1500 sellaista jokea, jonka valuma-alue on yli tuhat neliökilometriä. Useimmat joista saavat alkunsa Tiibetin ylängöltä. Osa niistä laskee meriin, osa haihtuu autiomaahan tai laskee järveen. Näistä sisäjoista pisin on 2179 km pitkä Tarim. Tyyneenmereen laskevista joista suurimpia ovat Jangtsejoki eli Chang Jiang ja Keltainenjoki eli Huang He. Yarlung Zangbo virtaa Tiibetissä ja laskee Intian valtamereen. Irtyš virtaa uiguurialueilta pohjoiseen Jäämereen.[56]

Ilmasto

Ilmastokaavioita Kiinan eri osista
(sademäärä sinisin pylväin, maksimilämpötila punaisella)
Harbin pohjoisessa
Shanghai rannikolla
Xining lännessä, 2275 m
Kunming lounaassa, 1892 m
Keskimääräinen vuosittainen sademäärä Kiinassa.

Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään ja vuoristoista aavikoihin.[57]

Aasian monsuunit korostavat vuodenaikojen eroja. Talvella vallitsevat pohjoisenpuoleiset tuulet, jotka tuovat kylmää ilmaa Siperiasta maan pohjoisosiin.[58] Lämpötilaerot maan osien välillä ovat silloin suurimmillan, pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on talvikuukausina pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa pakkanen on harvinaista, ja lounaassa sitä on harvakseltaan vain vuoristoissa.[57]. Kesämonsuuniin liittyy etelävirtaus, kuuma kausi ja sateet huhtikuusta syyskuuhun.[58]

Kasvillisuus ja eläimistö

Kiinan kaksi suurta metsäaluetta ovat Mantsuria pohjoisessa ja Lounais-Kiinan subtrooppiset metsät. Pohjoisessa kasvavat koreansembra ja lehtikuuset, sekä koivut, saarnet, poppelit, vaahterat ja lehmukset. Etelän lajeja ovat Picea asperata, Pinus yunnanensis, tiikki, santeli, kamferi sekä neidonhiuspuu. Pandojen ruokakasvia bambua kasvaa metsinä lännempänä kuten Sichuanin maakunnassa.[59] Etelän metsäalue jatkuu Vietnamin puolelle, ja se on määritelty erityiseksi luontotyypikseen. Koska alue on tiheän asuttua, luonnontilaisia metsiä on jäljellä erittäin vähän.[60]

Kiina on eurooppalais-siperialaisen ja kaakkois-aasialaisen eläimistön ja kasvillisuuden kohtaamispaikka. Kiinassa elää hirviä ja ilveksiä, mutta myös apinoita ja alligaattoreita. Kiinassa elää 18 apinalajia, joista suurin osa lauhkealla vyöhykkeellä, mikä on melkein ainutlaatuista. Tunnetuimmat apinat ovat karhumakaki, lumiapina ja muut pystynenäapinat, joista monia on metsästetty hienon turkin takia. Eräs pystynenäapinalaji elää vuoristossa havumetsävyöhykkeellä kolmen tuhannen metrin korkeudessa. Kiinan ikonisimmat nisäkkäät ovat kultapanda ja isopanda, mutta niitä tapaa enää lähinnä Länsi-Kiinan syrjäisessä vuoristossa. Vuoristojen syvissä laaksoissa on kehittynyt muutamia erikoisia eläimiä, kuten maamyyräpäästäinen. Suuria kasvissyöjänisäkkäitä on vain vähän ja monet hirvieläimet ovat pienikokoisia, kuten kiinanmuntjakki, japaninpeura, myskihirvi ja lyyrysarvi. Hieman suurempia ovat serovi, härkägemssi, tupsuhirvi, goraali ja valkonaamahirvi. Tiibetin alueilla elää myös jakkeja.

Kiinan uhanalaisimpia eläimiä ovat kiinanjokidelfiini, kiinanalligaattori ja kiinantiikeri, jotka kaikki ovat välittömässä häviämisvaarassa erityisesti elinympäristön kutistumisen takia.[61] Myös leopardi ja puuleopardi ovat Kiinassa harvinaisia, mutteivät välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiinassa elää myös villisikoja ja karhuja. Tiikereiden, leopardien ja apinoiden kohtalona voi tulevaisuudessa olla suosiotaan länsimaissakin nostanut kiinalainen lääketiede, joka käyttää eläinten ruumiin osia erilaisiin vaivoihin, joille ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Kiinan hallinto on kuitenkin ryhtynyt toimiin uhanalaisten eläimien kieltämiseksi lääketeollisuuden ja kansanlääketieteen raaka-aineena.[62][63]

Linnusto on monipuolinen muiden eliöiden tapaan, etenkin fasaanilajit menestyvät. Kiinassa elää noin kolmasosa maailman fasaanilajeista eli tiettävästi 62 lajia.[64] Kaikkiaan lintulajeja tunnetaan noin 1100.[65] Sini-irenan huilumainen luritus on olennainen osa Kauko-Aasian metsiä. Kaijaset sen sijaan viihtyvät vain subtrooppisilla seuduilla. Kurjetkin ovat Kiinassa hyvin edustettuina, mantsuriankurki, mustakaulakurki ja neitokurki ovat kaikki pääosin kiinassa tavattavia lajeja. Runsaaseen lintulajistoon kuuluu myös punavarpusia, vihertalitiaisia, pyrstötimalejaselvennä, minivettejä, tikkoja ja varislintuja. Vesilinnustokin on omalaatuinen, siihen kuuluu mm. mandariinikoskelo, amurinkoskelo ja amurinsorsa.lähde?

Sammakko- ja matelijalajisto on melko runsas. Endeemisiä matelijalajeja on yli 140.[66] Suurin sammakkoeläinlaji on 180 cm:n pituiseksi kasvava kiinanjättisalamanteri, joka on äärimmäisen uhanalainen.[67]

Luonnonmullistukset, sääilmiöt ja uhkat

Sichuanin maanjäristys 2008 oli rajuin Kiinassa kolmeen vuosikymmeneen. Kiinan lumimyrskyt 2008 olivat pahimmat Kiinassa 50 vuoteen: ne aiheuttivat 7,7 mrd. euron vahingot ja tappoivat yli 80 ihmistä. 23 miljoonaa ihmistä oli väliaikaisesti ilman sähköä, 300 000 taloa sortui ja 8 % maatalousmaasta vahingoittui.[68] Vuonna 2006 oli lämpöennätys, kuivuusennätys (Chongqing ja Sichuan), vakava kuivuus Pohjois-Kiinassa, taifuuni Saomai (Zhejiang), joka oli voimakkain vuodesta 1951, 330 000 tonnin pölylaskeuma yhdessä yössä (Beijing) ja vakavimmat metsäpalot vuodesta 1987.lähde?

UNEPin mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa Kiinassa aavikoitumista ja biodiversiteetin vähenemistä (koralliriutat, mangrovet) ja on uhka Kiinan taloudelle.[69] Vuosi 2006 oli lämpimin Kiinassa aikavälillä 1951–2006. Lämpötila on kohonnut 0,5–0,8°C sadassa vuodessa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan vähentävän maan vesivaroja. Tulevaisuudessa sadepäivien määrä kasvaa Pohjois-Kiinassa, kun Etelä-Kiinassa sateiden runsaus kasvaa. Jangtse-joen yläjuoksulla rankkasateet voivat lisätä mutavyöryjä.lähde?

Saastuminen ja ympäristön pilaantuminen ovat nousseet Kiinassa vakaviksi ongelmiksi elintason nousun myötä. Pelkästään Hongkongissa ja muualla Etelä-Kiinassa lasketaan saasteiden aiheuttavan 10 000 kuolemaa vuosittain.[70] Kiinan suurten jokien kuntoa pyritään parantamaan Euroopan unionin ja Maailmanpankin tuella.[71] Ilmastonmuutos ja teollistuminen ovat nopeuttaneet Gobin ja Taklimakan aavikoiden laajenemista. Kiinan tavoite on pysäyttää aavikoituminen istuttamalla puita.[72] Kiina on ollut lähes metsän peitossa. Nyt maasta on noin 10 % metsää. Jokainen 11 vuotta täyttänyt on velvollinen istuttamaan 5 puuntainta 5 vuoden aikana.[73]

Talous

Kiinan bruttokansantuotteen kehitys vuodesta 1952 vuoteen 2005.
Etelä-Kiinan työpajat ovat tarjonneet työpaikkoja miljoonille.
Shanghain rakennuksia. Kiinassa käytetään puolet maailman teräksestä ja kolmasosa betonista.
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous

Vuonna 1978 alkaneet Kiinan talousuudistukset sallivat kapitalistisen järjestelmä ja ulkomaiset yritykset ensiksi viidessä kommunistisen puolueen tarkkailemassa koekaupungissa: Shenzhen, Zhuhai, Shantou, Xiamen, Hainan. Hyvien tulosten myötä uudistuksia laajennettiin muualle Kiinaan. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistalousalueilla. Vaikka kaikkien tulot ja työllisyys kasvavat nopeasti, Kiinassa on suuret tuloerot ensimmäisenä kapitalismiin siirtyneiden rannikkokaupunkien ja sisämaan välillä. Kiinan kokonaistuotanto on kasvanut vuosina 2003–2006 joka vuosi yli kymmenen prosentin vuosivauhtia, ja Kiina ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 2005 kasvu oli 10,2 ja 2006 10,5 %. Nopea talouskasvu on asettanut energiantuotannon ja ympäristön koetukselle.lähde?

Ostovoimakorjattu BKT oli vuonna 2010 arviolta 10 000 miljardia USA:n dollaria.[1] Suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi), ohittaen Japanin talouden koon vuoden 2011 alussa.[12] Kiinan kokonaistuotanto on kasvanut keskimäärin noin kymmenen prosentin vuosivauhtia. Vaikka puolet kiinalaisista elää edelleen alle 2 dollarilla päivässä, Kiinassa on kasvava ja kansainvälisesti merkittävä keskiluokka. Palkat kasvavat kaupungeissa 13 %–19 % vuodessa.[74]

Teollisuus ja rakentaminen ovat noin 46,8 % bruttokansantuotteesta. Maa on suosittu globaalin tuotannon ulkoistamiskohde.[12] Palveluiden osuus oli 40,3 % bruttokansantuotteesta vuonna 2010.[1]

Yunnanin riisipeltoja. Etenevästä kaupungistumisesta huolimatta Kiina on edelleen maaseutuvaltainen maa.

Kiinan maataloussektori ruokkii 20 prosenttia maailman väestöstä vain 8 prosentilla maailman viljeltävästä alasta. Kommunistinen puolue on hiljalleen taipumassa maaseutuväestön vaatimaan yksityistämiseen, jolloin pelloilla työskentelevät omistaisivat pääoman ja paikallispoliitikoiden mahdollisuus korruptioon vähenisi.[75] Kiina on yksi teen tärkeimmistä tuottajista heti Intian jälkeen. Kiinan kalasaalis on ylivoimaisesti maailman suurin, ja maa myös kuluttaa enemmän kalaa kuin mikään muu valtio.[76]

Kommunistinen puolue lupasi aikaisemmin kaikille virkamiesten valitseman turvatyöpaikan eli ns. "rautaisen riisikulhon". Seurauksena työmarkkinat olivat tuottamattomat. Rautaisesta riisikulhosta on luovuttu, ja suuri osa ihmisistä etsii nykyään työt itse ja vaihtaa työpaikkoja.[77]

Korruptio on edelleen yleistä kaikilla tasoilla ja vaikuttaa moniin asioihin. Esimerkiksi ympäristömääräyksien toimeenpaneminen on osoittanut hyvin vaikeaksi. Taloustieteilijät moittivat hallintoa valtavista ympäristöongelmista. EU:n kauppakamarin mukaan eurooppalaisfirmat valittavat Kiinassa tuotekopioinnista, paikallisten suosimisesta ja vaatimuksista yhteistoiminnasta kiinalaisfirmojen kanssa.[78] Korruptiota ja oikeusjärjestelmän puutetta pidetään yhtenä suurimmista taloudellisista ongelmista.

Kiinan yli 100 ministeriötä ja asevoimat pyörittävät edelleen valtionyhtiöitä. Kiinassa on edelleen hintasäätelyä jollain aloilla, ja esimerkiksi bensiinin hintaa tuetaan.[79] Valtion omistama sektori vastaa noin 40 prosentista bruttokansantuotteesta.[12]

Tiede ja teknologia

Kiinan miehitetty avaruuslento Shenzhou 5 laukaistiin lokakuun 15. vuonna 2003, mikä teki Kiinasta järjestyksessä neljännen ihmisiä avaruuteen lähettäneen maan.[80] Kiina suunnittelee rakentavansa avaruusaseman lähitulevaisuudessa ja laskeutuvansa kuuhun ensi vuosikymmenellä.[81]

Kiinan hallitus jatkaa merkittävää panostusta tutkimuksen ja kehitykseen. Se kannustaa kekseliäisyyteen sekä uudistaa finanssi- ja verojärjestelmää tukeakseen kasvua tulevaisuuden aloilla. Maassa on esimerkiksi syntynyt lupaavaa geeniteknologiaa viime vuosina. Kiina kehittää ohjelmisto-, mikropiiri- ja energiatoimintaansa, mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoima.[82] Vähentääkseen saastuttavia hiilivoimaloitaan Kiina on ollut pioneeri uudenlaisten ydinvoimaloiden kehittämisessä, jotka toimivat viileämmin ja turvallisemmin, ja mahdollistavat vetytalouden.[83]

Koulutus

Koululaisia Xinjiangissa.

Kiinalainen koulu kestää 12 vuotta, ja se jakaantuu viisi- tai kuusivuotiseen alakouluun, kolmevuotiseen yläkouluun ja kolmevuotiseen lukioon tai ammattikouluun. Ensimmäiset yhdeksän vuotta ovat pakollisia. 98,6% ikäluokasta kävi alakoulua vuonna 2002.[84]

Kiinassa on kirjava joukko erilaisia korkeampaa koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Koulutusjärjestelmässä nähdään olevan monia ongelmia,lähde? mutta se kehittyy nopeasti ja Kiinassa on jo kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä yksiköitä. Monet ulkomaalaiset yliopistot ovat viime vuosina aloittaneet yhteistyöprojekteja tai perustaneet yksiköitä Kiinassa.lähde?

Monet vanhemmat haluavat panostaa suuren osan elannostaan lastensa koulutukseen ja yksityinen koulutus on suosittua. Esimerkiksi yksityiset kielikoulut, musiikkikoulut ja erilaiset harrasteet ovat suosittuja keskiluokan parissa, jolla on varaa niihin. Opiskelu ulkomailla on arvostettua.lähde?

Hongkongin peruskoulut ja korkeakoulut sijoittuivat PISA-vertailussa maailman huipulle.[85]

Vuodesta 1986 Kiinassa asuneen ja Pekingin yliopistossa matematiikkaa ja kemiaa opiskelleen ruotsalaisen Johan Björkstenin mukaan opiskelu Kiinassa on nykyään kallista, mikä vaikeuttaa vähävaraisten opiskelua. Kiina sijoittaa henkeä kohti opiskeluun vähän. Kokeet ovat pääasiassa monivalintakysymyksiä, jotka testaavat lähinnä tietoja ennemminkin kuin kykyä pohtia käsitteitä. Kilpailu on kovaa ja ryhmätyötä on harvoin. Monien kiinalaisten keskustelijoiden mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä soveltuu huonosti moderniin tietoyhteiskuntaan.[50]

Alison Baileyn mukaan (2007) Kiina käyttää alle 3 % BKT:stä koulutukseen, puolet kehittyneiden maiden määrästä, ja siksi koulutus on kallista. Alisonin mukaan vuodesta 2006 maaseudun lapset säästävät koulumaksut 400 yuania (40 euroa), mutta maksavat yhä koulukirjat. Maaseudun vanhemmat ovat muuttaneet maalta kaupunkiin maksaakseen koulumaksuja. Kaupungeissa ei ole riittävästi kouluja kaupunkeihin muuttaneiden lapsille.[53]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Kiinalainen kulttuuri
Ateria Jiangsun maakunnassa. Aterioita pidetään tärkeinä sosiaalisina hetkinä perheen tai ystävien kesken.

Konfutselaiseen ajatteluun sisältyy vahva luokkayhteiskunnan rakenne, jossa ylimpänä on sivistyneistö, heidän alapuolellaan viljelijät ja käsityöläiset ja alimpana sotilaat ja kauppiaat. Luokkakierto on ollut mahdollista, perhe on vointy säästää rahansa lähettääkseen vanhimman pojan opiskelemaan. Kommunistit pyrkivät muokkaamaan arvomaailmaa ja edistämään tasa-arvoa ja kovan ytön arvostamista.[86]

Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina. Varsinaisen kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea "viisi klassikkoa ja neljä kirjaa". Kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari. Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (西游记 Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (紅樓夢 Punaisen huoneen uni), Shuihu-zhuan (水浒传 Joenvarren kertomus) ja Sanguo yanji (三國志演 Kolmen kuningaskunnan romanssi).lähde?

Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkuulonkin osalta. Cui Jian oli yksi ensimmäisiä kiinalaisen rock-musiikin 1980-luvun puolivälissä suosioon nostaneita. Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera. Kiinalainen maalaustaide on niin ikään omaleimaista. Merkittävin juhlapäivä kiinalaisessa kalenterissa on kiinalainen uusivuosi, joka osuu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden alkupuolelle.lähde?

Lautapelejä kuten shakkia, kiinalaista šakkia (xiangqi) ja piiritysšakkia (weiqi) pelataan yleisesti. Niistä järjestetään kilpailuja ja turnauksia. Weiqi on sivistyneistön peli. Xiangqi ja majiang puolestaan ovat tavallisen kansan suosiossa.lähde?

Fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidetään tärkeänä. Aamuharjoitukset ovat yleisiä. Lapsille opetetaan jo koulussa itsehierontaa ja qigong-harjoituksia, joilla monet oppitunnit aloitetaan. Tapa jatkuu yliopistossa ja myöhemmin työelämässä. Vanhuksia näkee puistoissa tekemässä päivittäisiä qigong-harjoituksiaan.lähde?

Urheilu

Kiinan urheilukulttuuri on yksi maailman vanhimmista. Monet historioitsijat uskovat jalkapallon olevan peräisin Kiinasta.[87] Perinteiset kunto- ja taistelulajit kuten qigong ja taijiquan ovat edelleen suosittuja.[88]

Kiina on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1932 vuoteen 1952 ja uudelleen vuodesta 1980 alkaen. Vuoden 2008 kotikisoissa sillä oli 600 urheilijan joukkue, muutkin kesäkisajoukkueet ovat olleet yli 200 jäsenen joukkueita.[89]

Kiinan jalkapallomaajoukkue on saanut Aasian-mestaruuskilpailuissa hopeaa 1984 ja 2004. Lokakuussa 2010 se oli FIFAn rankingissa sijalla 89. Maassa on 2 221 jalkapalloseuraa joissa yli 700 000 rekisteröityä pelaajaa. Rekisteröimättömiä pelaajia on arvioitu olevan yli 25 miljoonaa.[90]

Muita suosittuja lajeja ovat pöytätennis, sulkapallo, koripallo ja nykyään myös golf.[91]


Väestö

Kiinan väestönkasvu.

Vuoden 2010 väestönlaskennan tulos, 1,34 miljardia, oli pienempi kuin YK:n ennuste. Väestön kasvuvauhti oli pienempi kuin koskaan 50 vuoden aikana. Hedelmällisyysluku oli laskenut 1,4 lapseen naista kohti. Sataa tyttölasta kohti syntyy 118 poikalasta. Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen on nopeaa, ja koulutettujen osuus on kasvussa. Epätasapainoinen ikärakenne on lisännyt vaatimuksia yhden lapsen politiikasta luopumiseen.[92] Guangdingin provinssi on ehdottanut, että toinen lapsi sallittaisiin selaisile perheille, joissa kummallakaan vanhemmalla ei ole sisaruksia.[93]


Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät

Valtaosa (91,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia[1]. Loppu 8,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido kaikkia vähemmistökansoja.[93]

Jotkut vähemmistöt, kuten mantsut, ovat assimiloituneet valtakiinalaiseen kulttuuriin lähes täysin. Vaikka he ovat säilyttäneet kielensät ja uskontonsa, identiteetiltään he ovat ensisijaiseti kiinalaisia ja etninen ryhmä on toissijainen identiteetti. Toisille ryhmille, kuten mongoleille ja kasakeille, tiibetiläisille ja Hainanin saaren asukkaille, etninen identitetti on ensisijainen. Varsinkin tiibetiläisille ja uiguureille kysyys itsenäisyydestä on ollut tärkeä.[86]

Uskonnot

Suitsukkeen polttaminen on Kiinassa yleinen esi-isiä kunnioittava rituaali taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa.
Pääartikkeli: Kiinan uskonnot

Kiinan hallitus hyväksyy viisi uskontoa: buddhalaisuus, taolaisuus, islam, katolisuus ja protestanttisuus. Ateismia ja taikauskon vastaisuutta on opetettu aktiivisesti koko koululaitoksessa vuosikymmenten ajan. Silti Purduen yliopiston 2010 teettämän tutkimuksen mukaan 85 prosentilla oli jonkinlainen uskonnollinen vakaumus, ja buddhalaisia oli enemmän (18 %) kuin ateistisen vakaumuksen omaavia (15 %).[94]

Virallisten tietojen mukaan maassa on noin 100 miljoonaa uskonnollisesti aktiivista ihmistä, eräiden arvioiden mukaan 300 miljoonaa. Näistä noin 200 miljoonaa olisi buddhalaisia, taolaisia tai palvoisi legendaarisia hahmoja kuten lohikäärmekuningasta tai hyvän onnen jumalaa. Buddhalaisuuden suuntauksista theravada- ja tiibetinbuddhalaisuus ovat etnisten vähemmistöjen kannattamia. Perinteisesti islaminuskoisia kansoja, huita, kazakkeja ja uiguureja on Kiinassa noin 20 miljoonaa. Kristittyjä on mahdollisesti jopa 40 miljoonaa, virallisten lukujen mukaan 16 miljoonaa.[95] Toisen tutkimuksen mukaan maassa olisi 40 miljoonaa protestanttia ja 14 miljoonaa katolilaista. Katoliset ovat jakautuneet kommunistihallinnolle uskolliseen niin sanottuun patrioottiseen kirkkoon sekä Vatikaanille lojaaliin maanalaiseen kirkkoon.[96] Vuonna 1949, kun ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta, siellä oli 700 000 kristittyä.[97]

1990-luvun lopulla Kiinassa oli ainakin 70 miljoonaa Falun Gong -menetelmän harjoittajaa.[98][99] Menetelmän harjoittajat joutuivat väkivaltaisen vainokampanjan kohteeksi, kun heidän lukumääränsä ylitti kommunistipuolueen kokonaisjäsenmäärän, mutta mm. Yhdysvaltain hallituslähteiden mukaan kymmenet miljoonat kiinalaiset saattavat yhä harjoittaa Falun Gongia yksityisesti.[100][101]

Kielet

Pääartikkeli: Kiinan kieli
Kiinalaisten luoma yhteinen merkistö on helpottanut kommunikointia Itä-Aasiassa vuosituhansien ajan.

Kiinan de facto virallinen kieli on mandariinikiina. Kansan päivälehden[102] mukaan vuonna 2004 sitä puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki koulutetut kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Sitä on yritetty saada ainoaksi opetuskieleksi jopa vähemmistöalueilla kuten Tiibetissä.[103] 2000-luvun puoliväliin asti se oli myös etelevisio-ohjelmien ainoa kieli.[104]

Klassinen ja moderni kiinan kieli ovat kaksi eri kieltä. Kiinassa on tusinoittain kieliä. Merkit voivat olla samoja, vaikka muutoin murteet voivat erota kuten ruotsi ja saksa. Useimmat ymmärtävät mandariinikiinaa, jota yksinomaan käytetään radiossa ja tv:ssä. Kaikki eivät puhu sitä. Vain Guăngzhōussa sallitaan ohjelmat paikalliskielellä. Kiinan puhekieli on verraten helppoa. Siihen ei sisälly sanojen taivutusta, aikamuotoja, yksikköä ja monikkoa, vahvoja verbejä ja akkusatiivia, datiivia jne. Sanajärjestys välittää merkityksen. Merkkikirjoitus sopii tähän kieleen. Äänialoja on neljä: ā, á, ă ja à. Laajin kiinan kielen sanakirja vuodelta 1718 sisältää 47 035 merkkiä. Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.[50]

Han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, mutta muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100–120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet. Ethnologue-kirjan mukaan Kiinassa puhuataan 292 kieltä.[105]

Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):

   

Suurimmat kaupungit

Pudong, Shanghai
Asuintaloja Pekingissä.
Shenyang
Guangzhou

Vuonna 2010 maassa arvioitiin olevan 11 yli kolmen miljoonan asukkaan kaupunkia.[106]

  1. Shanghai 16,3 miljoonaa asukasta
  2. Peking 7,9 milj.
  3. Chingqing 4,7 milj.
  4. Xian 4,6 milj.
  5. Wuhan 4,3 milj.
  6. Chengdu 3,9 milj.
  7. Tianjin 3,6 milj.
  8. Shenyang 3,5 milj.
  9. Harbin 3,4 milj.
  10. Guangzhou 3,1 milj.

Juhlapäivät

Pääartikkeli: Kiinalaiset juhlat
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uusivuosi 元旦
4. tai 5. huhtikuuta Qing ming jie (Kuolleiden muistopäivä / "Puhtaan kirkkauden juhla") 清明节 106. päivä talvipäivänseisauksen jälkeen
1. toukokuuta Vappu 劳动节
4. toukokuuta Nuorison päivä 青年节 Muistopäivä toukokuun neljännen päivän liikkeelle
1. heinäkuuta Kiinan kommunistisen puolueen perustamispäivä 建党节 Ensimmäisen Poliittisen neuvoa-antavan konferenssin muodostaminen 1.7.1921
1. elokuuta Armeijan päivä 建军节 Nanchangin kansannousu 1.8.1927
1. lokakuuta Kansallispäivä 国庆节 Kiinan kansantasavallan perustaminen 1.10.1949
Kuukalenterin 1. kuun 1. päivä Kiinalainen uusivuosi (eli "Kevätjuhla") 春节 Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 1. kuun 15. päivä Lyhtyjuhla 元宵节 Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 5. kuun 5. päivä Lohikäärmeveneiden juhla 端午节 Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 7. kuun 15. päivä Henkien juhla 中元节 Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 8. kuun 15. päivä Keskisyksyn juhla 中秋节 Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 9. kuun 9. päivä Kaksoisyhdeksännen juhla 重阳节 Kiinalaisen kalenterin mukaan

Katso myös

Lähteet

  • Jung Chang & Jon Halliday: Mao. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2005. ISBN 978-9511131687.
  • Repo & Markkula: Olympian Kiina. 3. painos. Olympia Kaukomatkatoimisto, 2007. ISBN 9789519823034.
  • David Leffman, Simon Lewis, Jeremy Atiyah: Rough guide to China. Rough Guides, 2003. ISBN 9781843530190.
  • Robert L. Worden, Andrea Matles Savada and Ronald E. Dola (toim.).: China: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio.
  • China in Brief 2000. China International Publishing Group. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k China The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Kiina USA:ta pahempi saastuttaja 15.4.2008. taloussanomat.fi. Viitattu 27.4.2010.
  4. ↑ 'Peking Man' older than thought 2009. BBC.
  5. ↑ a b Recent Human Evolution in East Asia and Australasia Philosophical Transactions: Biological Sciences, Volume 337, Issue 1280, pp. 235-242
  6. ↑ An early modern human from Tianyuan Cave, Zhoukoudian, China PNAS
  7. ↑ Progress for Plentiful Paleolithic Archaeology China.org
  8. ↑ Scarpari, Maurizio: Historialliset kulttuurit, s. 21. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32992-4.
  9. ↑ a b Repo & Markkula, s.9-10
  10. ↑ Repo & Markkula, s.12
  11. ↑ a b W. Michael Cox and Jahyeong Koo: China: Awakening Giant Dallas Fed 2003
  12. ↑ a b c d e f g Background Note: China US Department of State
  13. ↑ Repo & Markkula, s. 14-15
  14. ↑ a b c China timeline BBC News
  15. ↑ a b c d e f Jung Chang and Jon Halliday (sivunnumerot puuttuvat !)
  16. ↑ TIBET 23 May 2011 China annexed Tibet 60 years ago News Ahead
  17. ↑ Peng Xizhe (彭希哲), "Demographic Consequences of the Great Leap Forward in China's Provinces," Population and Development Review 13, no. 4 (1987), 639-70.
    For a summary of other estimates, please refer to this link
  18. ↑ China's great famine: 40 years later
  19. ↑ Liu Yuan: Revisiting the Causes of China’s Great Leap Famine after 50 Years: Loss and Recovery of the Right to Free Exit from Communal Dining Halls South China Normal University
  20. ↑ 1964: China's first atomic bomb explodes China Org
  21. ↑ Special Economic Zones and Open Coastal Cities Opening to the outside world China in Brief
  22. ↑ perustuslain artikla 1
  23. ↑ President of the People's Republic of China China in Brief
  24. ↑ National People's Congress China in Brief
  25. ↑ Political system China in Brief
  26. ↑ Political Parties and Social Organizations Chna in Brief
  27. ↑ China and the Fights Within its Single Party Newsweek 2009
  28. ↑ Kiinan 500 suurinta yritystä tuotti yli 80 % viime vuoden BKT:sta Radio86. Viitattu 28.10.2007.
  29. ↑ China's Ruling Party Vows to Root Out Corruption Businessweek 10.3.2011
  30. ↑ Country Profile China BBc News
  31. ↑ L'UE fait miroiter à Pékin la fin de l'embargo sur les armes Le Figaro 2010 (ranskaksi)
  32. ↑ Kiina ja Venäjä - yhä tiiviimmin yhdessä Radio86. Viitattu 28.10.2007.
  33. ↑ Russian top legislators meet China's top judge, hail bilateral ties People's Daily. Viitattu 28.10.2007.
  34. ↑ Reception marks 58th anniversary of China, Russia diplomatic relations People's Daily. Viitattu 28.10.2007.
  35. ↑ China's new export: farmers Independent. Viitattu 30.12.2008.
  36. ↑ China in Africa: Developing ties BBC News 2007
  37. ↑ China, Africa, and Oil Council of Foreign Relations. Viitattu 9.9.2008.
  38. ↑ China's Influence in Africa: Implications for the United States Heritage Foundation. Viitattu 9.9.2008.
  39. ↑ Kinas militära rustning oroar omvärlden Dagens Nyheter 7.6.2008
  40. ↑ SIPRI military expenditure database: China (luettu 7.8.2008)
  41. ↑ SIPRI Yearbook 2008: Armaments, Disarmament and International Security, Summary, s. 11
  42. ↑ a b China after the Olympics: Lessons from Beijing Greenpeace 28.7.2008. Yhteenveto s.9-11
  43. ↑ “The National Eleventh Five-year Plan for Environmental Protection.”
  44. ↑ a b Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan Helsingin Sanomat 21.1.2007 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”HS 1-2008” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  45. ↑ China on Pace to Become Global Leader in Renewable Energy 2007 Worldwatch Institute
  46. ↑ Global Wind 2007 Report, Global Wind Energy Council GWEG 1.4.2008, sivut 6, 7, 10, 12 ja 28-31
  47. ↑ A Study on the Pricing Policy of Wind Power in China Greenpeace 26.10.2006
  48. ↑ Renewables 2007 Global Status Report, REN21 sihteeristö (Pariisi) ja Worldwatch instituutti (Washington, DC), 2008. Sivut: UE tavoite s 22 UE velvoite 25-26, UE s. 40-41, biopolttoaineet s. 44
  49. ↑ China ready to start its nuclear power plan People's Daily (englanniksi)
  50. ↑ a b c Johan Björksten: I mittens rike, Det historiska och moderna Kina. Bilda förlag 2006. AIDS-katastrofi s. 190-191, koulutus s. 192, kielet s. 11, 21, 24, 30 ja 32/204.
  51. ↑ Pekka Mykkänen: Kiina rymistää huipulle. Nemo 2004. s.314-319
  52. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS China 2008 WHO. Viitattu 22.7.2011. (englanniksi)
  53. ↑ a b Bailey Alison: Kiina, Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia 2007 Tammi (Dorling Kindersley Ltd 2007), koulutus s. 129, terveys s. 129
  54. ↑ Juha Remes: Tunne Aasia. WSOY 1997. tilastot s. 120-121.
  55. ↑ Topography China in Brief
  56. ↑ Rivers China in Brief
  57. ↑ a b Country Guide China BBC Weather
  58. ↑ a b Climate China in Brief
  59. ↑ Repo & Markkula s. 29-30
  60. ↑ South China-Vietnam subtropical evergreen forests (IM0149) Terrestrial ecoregions of the Indo-Pacific: a conservation assessment from Island Press / WWF
  61. ↑ Rough Guide s. 215-217
  62. ↑ Traditional Chinese medicine WWF.
  63. ↑ Overview An International Conference on Traditional Chinese Medicine and Endangered Wildlife Conservation, 1999
  64. ↑ Why should I go to China for bird watching? Bird Watching China
  65. ↑ Repo & Markkula s. 30
  66. ↑ Checklist of Endemic Reptile Species Living National Treasures
  67. ↑ Chinese Giant Salamander (Andrias davidianus) Edge of existence
  68. ↑ Enorm 5förödelse efter snöstormarna i KinaHBL 11.2.2008 s.12-13
  69. ↑ Qin Dahe, China: Climate change and development Our planet magazine, Climate change and the cryosphere, UNEP 5/2007 s. 16
  70. ↑ Maapallo ei kestä Kiinan kasvua Tekniikka & talous 12.6.2008
  71. ↑ Jokien kuntoa yritetään kohentaa Kiinassa YLE 17.10.2007
  72. ↑ Bailey Alison: Kiina, Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia 2007 Tammi (Dorling Kindersley Ltd 2007) s. 126
  73. ↑ Repo & Markkula, s. 30
  74. ↑ "Average Wage of On-Duty Staff and Workers in Urban Areas Jumped in the First Three Quarters". National Bureau of Statistics of China 29.10.2007
  75. ↑ China Economic Review: Pressure Builds for Chinese Farm Privatization
  76. ↑ China has world's largest 'SeafoodPrint'; U.S. ranks third Washinton Post 2010
  77. ↑ The End of China’s Iron Rice Bowl 1997
  78. ↑ Ympäristömarkkinat nousevat Kiinassa, Helsingin Sanomat 4.12.2007 B9
  79. ↑ http://www.economist.com/node/11453151
  80. ↑ Wade, Mark. Shenzhou (6 January 2006). Retrieved April 16, 2006.
  81. ↑ Wade, Mark. (30 March 2005)Project 921-2. Retrieved April 16, 2006.
  82. ↑ "Blinding Science: China's Race to Innovate" Bruce Einhorn, Business Week, 31 March 2006, accessed: 16 April 2006.
  83. ↑ Robert J. Saiget: "China leading world in next generation of nuclear plants" DAGA 5.10.2004.
  84. ↑ Primary and secondary education China Education Center 2004-2011
  85. ↑ Pisa international rankings BBC 2007
  86. ↑ a b {{Verkkoviite | Osoite=http://www.everyculture.com/Bo-Co/China.html | Nimeke = Culture of China | Julkaisu = Countries and their cultures | Tekijä = Eleanor Stanford (toim.) | KIeli = {{en)} | Viitattu = 26.7.2011}}
  87. ↑ Cuju, true origin of soccer, to be exhibited during World Cup People's Daily 2006 (englanniksi)
  88. ↑ Traditional Ethnic Sports China in Brief
  89. ↑ China Sport reference
  90. ↑ China PR FIFA
  91. ↑ Sport in China Foreigner CN
  92. ↑ New Census Finds China’s Population Growth Has Slowed 28.4.2011. NY Times. (englanniksi)
  93. ↑ a b Province wants relaxation of China's one-child policy 11.7.2011. BBC.
  94. ↑ Prof: Christians remain a small minority in China today 26.7.2010. Purduen yliopisto. (englanniksi)
  95. ↑ Survey finds 300m China believers BBC.
  96. ↑ LogosMedia: Kristinusko kiinnostaa Kiinassa. Kirkko & kaupunki, 2008, nro 29, s. 5.
  97. ↑ China Survey Reveals Fewer Christians than Some Evangelicals Want to Believe ASSIST News Service. (englanniksi)
  98. ↑ Renee Schoof, "Growing group poses a dilemma for China," The Associated Press, 26 April 1999
  99. ↑ Seth Faison, "In Beijing: A Roar of Silent Protestors," New York Times, 27 April 1999
  100. ↑ U.S. Department of State, 2009 International Religious Freedom Report: China (includes Tibet, Hong Kong, Macau)
  101. ↑ Falun Gong said to total tens of millions," United Press International, 24 April 2009
  102. ↑ 40% Chinese cannot speak putonghua People's Daily 2006 (englanniksi)
  103. ↑ Tibetan Students Protest Alleged Plan to Use Mandarin Exclusively in Class Voanews 2010
  104. ↑ CHINA: Dialect use on TV worries Beijing Asia Media 2006
  105. ↑ Languages of China Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.
  106. ↑ China: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer

Kirjallisuutta

Yhteiskunta

  • Jakobson, Linda: Miljoona totuutta. Vuosikymmen Kiinassa.. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4197-6.
  • Shaughnessy, Edward L. (toim.): Kiehtova Kiina. (China: The land of the heavenly dragon, 2000.) Suomentanut Riitta Bergroth. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6.

Kulttuuri ja historia

  • Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. 5. tarkistettu painos (1. painos 1990). Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-15943-7.
  • Man, John: Terrakotta-armeija: Kiinan ensimmäinen keisari ja kansakunnan synty. (The terracotta army: China’s first emperor and the birth of nation, 2007.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5142-8.
  • Nieminen, Pertti: Mandariini kainalossa: Kirjoituksia vanhan Kiinan kulttuurista, eritoten runoudesta. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10549-3.

Aiheesta muualla

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: listaa lyhennettävä ja osittain kuvauksia voisi kääntää suomeksi
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiina.

Uutiset

Yleiskatsaukset

Turismi

Muuta

Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
Erityisalueet
1Lasketaan kuuluvaksi myös Eurooppaan.
G8-jäsenet
Edustettuna
G8+5

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link LA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiina&oldid=10630186”