Yksi maa, kaksi järjestelmää

Yksi maa, kaksi järjestelmää (engl. One country, two systems) on Kiinan kansantasavallan ja siihen 1990-luvun lopussa liittyneiden erityisalueiden Hongkongin (aiemmin Brittiläinen Hongkong) ja Macaon (aiemmin Portugalin Macao) välinen sopimus tai toimintaperiaate, jossa taataan erityisalueiden taloudellinen ja osittainen poliittinen autonomia 50 vuodeksi emämaahan nähden. Hongkongin kohdalla tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että Hongkong on osa Kiinan kansantasavaltaa, mutta toteuttaa omaa poliittistaloudellista järjestelmäänsä, joka ei ole sosialistinen. Hongkongin autonomiaan kuuluvat oma toimeenpanovalta, lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja talous, kun taas emämaa vastaa alueiden ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Järjestelmä muistuttaa jokseenkin valtioliittoa.

Kiina on tarjonnut samanlaista järjestelmämallia myös Taiwanille, joka on siitä kuitenkin kieltäytynyt. Tiibetin hengellisen johtajan 14. dalai-laman on kerrottu olleen kiinnostunut järjestelmän käytöstä myös Tiibetin alueella, jota taas Kiina ei ole hyväksynyt, sillä sen virallisen kannan mukaan Tiibet on jo osa Kiinaa.