SARS

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
WHO:n ilmoittamat SARS-tapaukset[1]
1.11.2002−31.7.2003**
Maa Tapauksia Kuolleita Toipuneita
Australia 6 0 6
Espanja 1 0 1
Etelä-Afrikka 1 1 0
Etelä-Korea 3 0 3
Filippiinit 14 2 12
Indonesia 2 0 2
Intia 3 0 3
Irlanti 1 0 1
Iso-Britannia 4 0 4
Italia 4 0 4
Kanada 251 43 208
Kiina * 5327 349 4968
Hongkong * 1755 299 1456
Macao * 1 0 0
Taiwan * 346 37 309
Kuwait 1 0 1
Malesia 5 2 3
Mongolia 9 0 9
Ranska 7 1 6
Romania 1 0 1
Ruotsi 5 0 5
Saksa 9 0 9
Singapore 238 33 205
Sveitsi 1 0 1
Thaimaa 9 2 7
Yhdysvallat 27 0 27
Venäjä 1 0 1
Vietnam 63 5 58
Uusi-Seelanti 1 0 1
Yhteensä 8096 774 (9,6%) 7322 (90,4%)
(*) WHO ilmoittaa Kiinan, Macaon,
Hongkongin ja Taiwanin tapaukset erikseen.
(**) WHO tilastot sisältävät
sairastumistapaukset 1.11.2002 ja 31.7.2003 välillä,
tilastot perustuvat 31.12.2003 kerättyihin tietoihin.

Äkillinen vakava keuhkotieoireyhtymä eli SARS (engl. Severe acute respiratory syndrome) on epätavallinen keuhkokuume, joka havaittiin ensimmäistä kertaa Itä-Aasiassa helmikuussa 2003. Taudinaiheuttaja on nimetty SARS-koronavirukseksi (SARS-CoV) ja sen käyttäytyminen ihmisessä tunnetaan huonosti, sillä lyhyen epidemian jälkeen tapauksia ei ole ollut lisää. Tehokasta lääkettä tai rokotetta ei toistaiseksi tunneta.

Virus aiheutti Kiinan Guangdongin maakunnasta 2002 lopussa alkaneen lyhyen epidemian, joka levisi vuoden 2003 alussa useisiin muihin Itä- ja Kaakkois-Aasian maihin ja Kanadaan. Kansainvälisen yhteistyön avulla epidemia saatiin pysäytettyä samana vuonna, eikä sen jälkeen, vuoteen 2009 mennessä maailmassa ole ilmennyt SARS-tapauksia yhtä 2004 sattunutta laboratoriovahinkoa lukuun ottamatta.[2]

Oireet ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmälepakoita

Tartunnan ihmisten välillä uskotaan tapahtuvan pääasiassa aivan kuten influenssassa: lähikontaktissa pisaratartuntana tai kosketusteitse suuhun, nenään tai silmiin. Tauti ei tiettävästi yleensä tartu oireettomasta kantajasta.

Tauti alkaa normaalisti korkealla, yli 38 °Cn kuumeella, johon voi liittyä moninaisia oireita, yleensä päänsärkyä, lihassärkyä ja vilunväreitä, sekä mahdollisesti ripulia.[3][4] Muita mahdollisia oireita ovat kurkkukipu, lihasjäykkyys ja nuha.[4] 2–7 vuorokauden kuluttua voi kehittyä kuiva yskä ja lievää hengenahdistusta, kunnes lopuksi tyypillisesti keuhkokuume, jolloin vakavissa tapauksissa potilas joudutaan kytkemään hengityskoneeseen.

Laboratorionäytteistä on mitattu on imusolujen ja myös veren valkosolujen vähentymää. [3] [4] [5]

Tunnettuja laajakirjoisia viruslääkkeitä, kuten ribaviriiniä on käytetty, mutta niiden teho laboratoriotesteissä on ollut heikko. Muita ehkä käyttökelpoisia, kokeiltuja lääkkeitä ovat olleet immunoglobuliini, interferonit ja glykyrritsiini. Vaikka tauti on tällä hetkellä (2009) näkymättömissä, on mahdollista että 2003 epidemia toistuu tulevaisuudessa, ja sekä tehokkaan lääkityksen että rokotteen löytämiseksi tehdään jatkuvaa työtä. [6]

Vuosina 2004–2008 osin Euroopan komission rahoittama eurooppalais-kiinalainen tutkimusprojekti SEPSDA tuotti tuloksenaan joukon lupaavia lääkeyhdisteitä, jotka ovat valmiina tarkempiin testeihin, jos tilanne niin vaatii. [7]

Vuoden 2008 lopulla yhdysvaltalainen tutkimusrymä onnistui keinotekoisesti luomaan lepakoissa esiintyvän SARS-viruksen, jota ryhmä pitää ihmisen SARS-viruksen kantamuotona. [8] Jo vuonna 2005 arveltiin, että lepakoista lähtöisin oleva virus olisi muuttunut sivettikissoissa ihmiselle vaaralliseksi. Toisen teorian mukaan eteläkiinalaiseen ruokavalioon kuuluvat lepakot olisivat suoraan aiheuttaneet ihmistartunnan.[9]

Vuoden 2003 epidemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SARS -epidemia 01.11.2002-07.08.2003
  Kuolemantapauksia
  Tartuntoja
  Ei tartuntoja
SARS-tapauksia hoitava sairaala Taiwanilla

Marraskuussa 2002 Kiinassa Hongkongia ympäröivässä Guangdongin maakunnassa ilmeni tautiepidemia, joka saattoi olla SARS tai läheistä sukua sille.[10] 305 sairastuneesta viisi kuoli. Tämä epidemia saavutti huippunsa helmikuun puolivälissä, jolloin asiasta tiedotettiin Maailman terveysjärjestölle. Kiinan viranomaiset pyrkivät selvittämään WHO:n kanssa epidemian mahdollista yhteyttä SARS:iin.

Noin 80 prosenttia Hongkongin tapauksista jäljitettiin kiinalaiseen lääkäriin, joka oli hoitanut potilaita Guangdongissa, varannut huoneen hongkongilaisesta Metropole-hotellista ja tartuttanut seitsemän muuta ennen kuin itse menehtyi 4. maaliskuuta. Nämä seitsemän tartuttivat taudin edelleen sairaalahenkilökuntaan.

12. maaliskuuta 2003 WHO antoi maailmanlaajuisen hälytyksen ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. WHO suositteli, että epäillyt tartuntatapaukset hoidetaan eristetyissä tiloissa. Määritelmän mukaan epäilyttävä tapaus oli potilas, joka tulee hoidettavaksi 1. helmikuuta 2003 jälkeen ja jolla on:

  • korkea kuume (yli 38 °C) -ja-
  • yksi tai useampi hengitystieoire, kuten yskä, hengenahdistus, hypoksia tai keuhkokuume -ja-
  • ainakin toinen seuraavista on tapahtunut:
    • lähikontakti epäillyn SARS-tapauksen kanssa -tai-
    • matkustanut äskettäin alueille, joissa on ilmoitettu SARS-tapauksia

Virustutkijat tunnistivat elektronimikroskooppien avulla Saksassa ja Hongkongissa potilaista eristettyjen viruspartikkelien kuuluvan paramyksoviruksiin. Viruksen emäsjärjestys määriteltiin Hongkongissa, ja virus löydettiin kolmesta muusta potilaasta PCR-tekniikan avulla. Terveysviranomaiset muistuttivat kuitenkin, että paramykso-tartunnat ovat varsin yleisiä, eikä ole takeita, että virus olisi varsinainen taudinaiheuttaja.

20. maaliskuuta 2003 WHO ilmoitti, että useat vietnamilaiset ja hongkongilaiset sairaalat kärsivät vajaamiehityksestä, koska työntekijät pysyttelivät tartunnan pelossa kotonaan. WHO oli huolissaan terveydenhoidon laadun heikkenemisestä ja sen mahdollisesta vaikutuksesta taudin leviämiseen.

16. huhtikuuta 2003 Vain kuukautta aiemmin alkanut maailmanlaajuinen tutkimusyhteistyö tuotti tuloksia ja WHO saattoi tiedottaa SARS:in aiheuttajaksi varmistuneen aiemmin tuntemattoman koronaviruksen. [11]

24. kesäkuuta 2003 WHO poisti viimeisen Pekingiä koskeneen matkustusrajoituksen.

Maalis–huhtikuussa 2004 SARS-virus tartutti Pekingissä kaksi virusta laboratoriossa tutkinutta henkilöä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]