Perusuusiutumisluku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Epidemiologiassa perusuusiutumisluku R0 (R-nolla), mediassa usein tartuttavuusluku, voidaan ajatella yhden henkilön keskimäärin tartuttamien uusien tapausten lukumääräksi tilanteessa, jossa väestöllä ei ole aiemmasta sairastumisesta tai rokotuksesta johtuvaa immuniteettia vaan koko väestö on altis tartunnalle.

R0 ei ole biologinen, taudinaiheuttajan ominaisuus vaan se riippuu tartunnanaiheuttajan ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi väestön tiheydestä ja keskinäisten kontaktien määrästä sekä siitä kauanko sairastunut henkilö levittää tautia.

Perusuusiutumisluvun tärkein käyttötapa on sen arvioimisessa voiko tartuntatauti levitä väestössä, ja kuinka suuren väestönosan tulee saavuttaa immuniteetti, joko taudin sairastamalla tai rokotuksella, ennen kuin tauti pysähtyy. Tavallisimmissa infektiomalleissa epidemia käynnistyy jos R0 ≥ 1, eli jos ensimmäiset sairastuneet tartuttavat kukin keskimäärin vähintään yhden uuden henkilön. Epidemia tukahtuu alkuunsa, jos R0 < 1. Epidemian tukahduttaminen ilman rokotetta on sitä vaikeampaa mitä suurempi R0 on.

Yksinkertaisimmissa malleissa immuunin väestön osuuden on ohitettava arvo 1 − 1/R0 ennen kuin käynnistynyt epidemia tukahtuu. Jos esimerkiksi perusuusiutumisluku R0 = 2, epidemia tukahtuu kun puolet väestöstä on saavuttanut immuniteetin.

Kun osa väestöstä ei enää ole altis infektiolle efektiivistä uusiutumislukua merkitään R.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Basic reproduction number  –  Alkuosaa käännetty, muokattu ja järjestelty. Suomenkielisiä lähteitä kaivataan