Epidemiologia
Epidemiologia on terveys- ja lääketieteen ala, joka tutkii terveyteen liittyvien tilojen ja tapahtumien ja niihin liittyvien tekijöiden jakaantumista ja syy-yhteyksiä väestötasolla. Epidemiologian voisi kääntää siis väestöterveystieteeksi.
Tartuntatautiepidemioita tutkiva ja hallitseva infektioepidemiologia on vain yksi epidemiologisten menetelmien sovellusalue.
Sisällysluettelo
Epidemiologiset tutkimustyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epidemiologiset tutkimustyypit voidaan jakaa kolmeen tasoon, jotka ovat kuvaileva (deskriptiivinen), etiologinen (analyyttinen) ja kokeellinen (interventiivinen) epidemiologia. [1]
Kuvaileva epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä epidemiologian tyyppi tutkii sairauksien esiintyvyyttä eri väestöryhmissä ja eri oloissa. Tavoitteena ei ole varsinaisesti sairauksien syiden selvittäminen. Esimerkiksi työlääketieteessä sen käyttötarkoituksia voivat olla muun muassa työpaikkojen tai ammattiryhmien "ryhmädiagnoosin" teko, työperäisen terveysvaaran tunnistaminen, työterveysongelmien kehityksen suunnan seuranta, normaaliarvojen määrittäminen ja syy-yhteyttä koskevien hypoteesien luominen. Kuvaileva epidemiologia on lähinnä käytännön apuväline - tieteellistä käyttöä sille on harvemmin.[1]
Etiologinen epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etiologinen epidemiologia tutkii sairauksien ja toisaalta perinnöllisten ja ympäristöperäisten tekijöiden välisiä syy-yhteyksiä. Yksinkertaisinta syy-yhteyttä kutsutaan ns. karkeaksi yhteydeksi. Karkea yhteys ei anna tarkkaa kuvaa tutkimuksen kohteesta, joka voi muuttua huomattavasti vaikutusta muovaavien tekijöiden ansiosta. Vaikutusta muovaava tekijä voi muuttaa altistumisen vaikutuksia jopa niin, etteivät vaikutukset ilmene ollenkaan tekijän puuttuessa tai siten, että tekijän läsnäolo vahvistaa vaikutusta suhteettoman paljon.
Etiologisen epidemiologian kysymyksenasettelu voi olla joko kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen. Termillä "kvalitatiivinen" tarkoitetaan tässä syy-seuraussuhteen tutkimista ja "kvantitatiivisella" altistumis-vastesuhteen tutkimista.[1]
Interventiivinen epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkimustyypissä altistumisoloja muutetaan aktiivisesti ja tutkitaan niiden seurauksia. Eettisistä syistä aktiivista interventiota voidaan käyttää vain vähentämään altistumista tai esimerkiksi parantamaan ergonomiaa. Interventio muistuttaa osittain kokeellista tutkimusta, joten sitä kutsutaan joskus kokeelliseksi epidemiologiaksi. Useinkaan tutkittavia ei kuitenkaan voi satunnaistaa, joten se eroaa oleellisesti todellisesta kokeesta. Interventiivistä epidemiologiaa voidaan käyttää kahden ilmiön välisen yhteyden kausaalisuuden tutkimiseen. Jos altistumisolosuhteiden muutos vaikuttaa sairastumiseen, tämä tukee näiden ilmiöiden välistä kausaalisuutta.[1]
