Tapaus-verrokkitutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tapaus-verrokkitutkimus (engl. case-control study) on erityisesti epidemiologiassa käytettävä tutkimusmenetelmä. Siinä verrataan koehenkilöitä joilla on tutkittava sairaus tai oire ("tapaukset") koehenkilöihin joilla sitä ei ilmene ("verrokit"). Tavoitteena on tyypillisesti selvittää koehenkilöiden ominaispiirteiden tai erilaisten altistumisten yhteyttä sairauteen.[1][2]

Tapaus-verrokkitutkimukset ovat suhteellisen halpoja sekä yksinkertaisia ja niitä käytetään erityisesti harvinaisten sairausten syiden selvittämiseen.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä tapaus-verrokkitutkimusta on käyttänyt William August Guy vuonna 1843, joka tutki tällä asetelmalla ammatin ja keuhkotuberkuloosin välistä yhteyttä.[3] Hän vertaili keuhkotuberkuloosiin kuolleiden osuuksia eri ammateissa ja lisäksi hän vertaili keuhkotuberkuloosia sairastavien miesten ammatteja muita tauteja sairastavien miesten ammatteihin.[4] 1920-luvulla tapaus-verrokkitutkimusta käytettiin syöpään altistavien syiden tutkimiseen. Vuonna 1920 Broders löysi yhteyden piipun polttamisen ja huulisyövän välille. [5] Lane-Claypon teki ensimmäisen suuren sairaalapohjaisen tapaus-verrokkitutkimuksen vuonna 1926, jossa löydettiin ensimmäisen kerran yhteys matalan hedelmällisyyden ja rintasyövän välille.[6] Tämä tutkimus toistettiin vuonna 1931 Wainwrightin toimesta.[7] Lombard ja Doering puolestaan löysivät vuonna 1928 yhteyden tupakoimisen ja suusyövän välillä. [8]

Yksi merkittävimmistä epidemiologisista tapaus-verrokkitutkimuksista on Richard Dollin ja Bradford Hillin tutkimus tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteydestä vuosina 1950 ja 1952. Vuoden 1950 tutkimuksessa he tutkivat, onko ilmansaasteiden lisääntyminen vai tupakoinnin yleistyminen aiheuttanut keuhkosyöpätapausten lisääntymisen. Tutkimus oli järjestetty siten, että 20 Lontoolaista sairaalaa pyydettiin ilmoittamaan kaikki sairaalaan kirjautuneet keuhko-, maha-, paksusuoli- ja peräsuolisyöpäpotilaat. Ilmoituksen jälkeen nämä potilaat käytiin haastattelemassa ja samalla etsittiin ja haastateltiin vastaava kontrolliryhmän potilas (jolla ei ollut syöpää). Yhteensä koehenkilöitä oli 2475, joista 709 oli keuhkosyöpätapauksia ja 709 oli kontrolliryhmään kuuluneita henkilöitä. Koska tupakointi alkoi ennen syövän ilmaantumista, oli oletettavaa, että tupakointi aiheutti keuhkosyöpää ennemmin kuin toisin päin. He eivät myöskään pystyneet keksimään syytä, joka aiheuttaisi sekä tupakoinnin aloittamisen että taudin ilmaantumisen, joten johtopäätös oli, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Lisäksi he huomasivat, että tupakoinnin määrän kasvu lisäsi keuhkosyövän kehittymisen todennäköisyyttä.[9][10]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What is a case-control study? ehib.org. Environmental Health Investigations Branch, Kalifornia. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  2. a b Epidemiologia Ympäristöterveyden www-materiaali. Kuopion yliopisto. Viitattu 5.12.2009. (suomeksi)
  3. Lilienfeld A.M., Lilienfeld D.E.: A century of case-control studies: progress?. J Chronic Dis, 1979.
  4. Guy, William August: Contributions to a Knowledge of the Influence of Employments upon Health. Journal of the Statistical Society of London, 1843, nro 32, s. 5–13.
  5. Broders A.C.: Squamous-cell epithelioma of the lip. A study of five hundred and thirty-seven cases. J Am Med Assoc, 1920, nro 74, s. 656–664.
  6. Lane-Claypon J.E.: A further report on cancer of the breast. Her Majesty’s Stationery Office, London, 1926, nro 74, s. 656–664.
  7. Wainwright, J. M:  A Comparison of Conditions Associated with Breast Cancer in Great Britain and America. Am. J. Cancer, 1931, nro 15, s. 2610-2645.
  8. Lombard H.L., Doering C.R.:  Cancer studies in Massachusetts. 2. Habits, characteristics and environment of individuals with and without cancer.. N Engl J Med, 1928, nro 198, s. 481–487.
  9. Doll R., Hill A.B.:  Smoking and carcinoma of the lung. Preliminary report.. Br Med J, 1950, nro 2, s. 39–748. Artikkelin verkkoversio (pdf).
  10. Doll R., Hill A.B.:  A study of the aetiology of carcinoma of the lung. Br Med J, 1952, nro 2, s. 1271–1286. Artikkelin verkkoversio (pdf).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stolley, Paul & Schlesselman, James: Case-control studies: design, conduct, analysis. Oxford Oxfordshire: Oxford University Press, 1982. ISBN 978-0-19-502933-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]