Lintuinfluenssa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elektronimikroskoopilla otettu kuva H5N1-viruksista (Lähde: tri. Erskine Palmer, CDC).

Lintuinfluenssa on linnuissa ja joissain nisäkkäissä esiintyvä virustauti, joka löydettiin Italiassa 1900-luvun alkupuolella. Tautia tiedetään esiintyvän maailmanlaajuisesti. Lintuinfluenssaviruksesta on löydetty yli 140 erilaista tyyppiä, joista suurin osa aiheuttaa linnuille vain lieviä oireita (ns. matalan vaarallisuusluokan tai matalapatogeeniset tyypit) ja on ihmisille vaarattomia. Osa tyypeistä aiheuttaa vakavampia oireita; näitä tyyppejä ei normaalisti esiinny luonnonvaraisissa linnuissa, vaan ne ovat tyypillisesti siipikarjan sairauksia (ns. korkean vaarallisuusluokan tai korkeapatogeeniset tyypit).

Suurimpia viruksen aiheuttamia huolenaiheita on sen nopea leviäminen muuttolintujen kulkureittejä pitkin. Tosin esimerkiksi BirdLife Suomi ja lukuisat muut lintutieteelliset yhdistykset eivät usko muuttolintujen levittäneen tautia Aasiasta siinä määrin kuin on pelätty – lintuinfluenssa on levinnyt lähinnä siipikarjan kuljetusreiteillä.[1][2]

Korkeapatogeeninen H5N1-virus löydettiin vuonna 1996 Kiinassa, jossa se levisi siipikarjasta ihmisiin aiheuttaen laajamittaisia kuolemia vuosina 1996–1997. Vuonna 2003 löydettiin uusi H5N1-virus Kaakkois-Aasiassa, aiheuttaen voimakkaita tartuntoja siipikarjassa. Vuoteen 2005 mennessä virus oli levinnyt Lähi-itään ja Eurooppaan luonnonvaraisten lintujen mukana. Nykyisen laajan lintuinfluenssaepidemian aiheuttaa jälleen uusi H5N1-virus, joka löydettiin vuonna 2021 Pohjois-Amerikasta.[3] Virus leviää heikosti ihmisiin, eikä ihmisten välisiä tartuntoja ole vahvistettu[4]. Ihmiseen tarttuessaan virus kuitenkin aiheuttaa vakavan taudin.

Tartuntatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taudin aiheuttaa influenssa A virus. Virus leviää ensisijaisesti virusta sisältävien eritteiden saastuttamien pintojen välityksellä. Ilmateitse leviämistä on todettu, mutta sen merkittävyys riippuu alatyypistä.

Ihmisille vaaralliset muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintuinfluenssavirukset jaotellaan muiden A-influenssavirusten tapaan pintaproteiinien perusteella. Nämä proteiinit ovat hemagglutiniineja (H) ja neuraminidaaseja (N).[5] Lisäksi virukset jaetaan matalaan ja korkeaan vaarallisuusluokkaan sen mukaan, miten ne tappavat siipikarjaa. Useimmat lintuinfluenssakannat ovat matalapatogeenisia[6].

Kaikista 16 tunnetusta H-tyypistä vain tyyppien H5, H7 ja H9 tiedetään pystyvän siirtymään linnuista ihmisiin. Useiden asiantuntijoiden mukaan on vain ajan kysymys, milloin viruksesta syntyy ihmisestä toiseen siirtyvä muunnos. Pandemian todennäköisyyttä ja mahdollisen pandemian ajankohtaa on mahdotonta ennustaa. Pidetään kuitenkin selvänä, että sellainen ennemmin tai myöhemmin kehittyy[6].

Vain A-influenssavirukset pystyvät tarttumaan sekä lintuihin että ihmisiin. Ihmisiin ja lintuihin tarttuvissa tyypeissä on huomattavia geneettisiä eroavaisuuksia.lähde?

Influenssavirusten alatyypeissä on lisäksi eri kantoja. Influenssavirukset H5 ja H7 voidaan lajitella matalapatogeenisiin ("heikosti tarttuviin") ja korkeapatogeenisiin ("erittäin tarttuviin") muotoihin viruksen geneettisen rakenteen ja tartunnan aiheuttaman sairauden vakavuuden perusteella. Influenssavirus H9:ää on havaittu ainoastaan matalapatogeenisessa muodossa.

Tyypin H1N1-viruksia.

H1N1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H1N1 oli ensimmäinen tunnistettu A-tyypin influenssa. Lokakuussa 2005 tutkijat ilmoittivat onnistuneensa luomaan espanjantautia aiheuttavan viruksen. Geenitutkimuksen perusteella vuoden 1918 pandemian aiheutti H1N1, jota aiemmin pidettiin sikainfluenssan muunnoksena (joka puolestaan on lintuinfluenssan muunnos). Tässä tapauksessa virus siirtyi suoraan linnuista ihmisiin. Uudelleenluotu virus poikkeaa huomattavasti tavallisista ihmisviruksista, sillä se tarttuu keuhkosoluihin, jotka normaalisti kestävät viruksia erittäin hyvin.

H5N1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: H5N1:n levinneisyys

H5N1 on ihmiselle vaarallinen lintuinfluenssan muunnos. H5N1 -viruksen korkeapatogeeninen muoto on levinnyt lintujen mukana ympäri maailmaa vuodesta 1997 asti, ja jo toukokuussa 1997 todettiin myös ensimmäinen kuolemaan johtanut tartunta ihmisellä[6]. Vuodesta 2002 alkaen on tavattu alatyypin H5N1 2.2 virusta, joka voi aiheuttaa vakavan sairauden myös vesilinnuille. Sittemmin korkeapatogeeninen H5N1 on aiheuttanut kymmenien miljoonien lintujen kuolemia ja joukkoteurastuksia. Korkeapatogeenisenkin virusmuodon tartunta on luonnonvaraisilla vesilinnuilla yleensä lieväoireinen ja luonnonvaraisten lintujen massakuolemat ovat toistaiseksi olleet hyvin harvinaisia[6]. Vuoteen 2009 mennessä yli 380 ihmistä on varmistetusti saanut korkeapatogeenisen H5N1 -tartunnan. Ihmisellä tauti on usein raju ja tapauskuolleisuus on yltänyt yli 60 prosenttiin.[7][6] H5N1 on huolestuttanut terveysviranomaisia, sillä mahdollisesti juuri tästä virustyypistä voi kehittyä tulevaisuudessa erittäin tappava pandemia.

H5N1-viruksen on todettu tarttuvan ihmisestä toiseen vain pari kertaa ja silloinkin perheen sisällä. Virus siirtyy myös äidistä sikiöön. Tartunta aiheuttaa viruskeuhkokuumeen, johon liittyy usein myös suolisto-oireita. Serologisten tutkimusten perusteella oireettomat tartunnat ovat harvinaisia.[6] H5N1-virusta on löydetty tartunnan saaneiden lintujen ja nisäkkäiden keskushermostosta[8]. Tutkimukset ovat osoittaneet, että H5N1 -virukset pystyvät kiinnittymään ja tunkeutumaan keskushermoston soluihin ihmisissä kiertäviä H1N1- ja H3N2-viruksia paremmin. Tämän uskotaan liittyvän H5N1-viruksen hemmaglutiinini -proteiinissa olevaan MBCS -leikkauskohtaan, sekä ko. proteiinin vaihtoehtoiseen aktivaatiomekanismiin. [4]

Luonnossa H5N1-lintuinfluenssan kantajina toimivat pääasiassa vesistöjen linnut, erityisesti sorsalinnut, lokit ja tiirat[6].

Tuore, klaadiin 2.3.4.4b kuuluva H5N1-virus löydettiin vuonna 2021, joka vuoden loppuun mennessä oli levinnyt Pohjois-Amerikasta Afrikkaan, Aasiaan, Eurooppaan ja Lähi-itään[3]. Kesällä 2023 todettiin Suomessa H5N1-viruksen aiheuttamia luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemia. Virus levisi myös turkistarhoihin aiheuttaen turkiseläimissä laajoja tartuntoja ja kuolemia[9].

Muut alatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alatyyppien H5N1, H7N2, H7N3, H7N7 ja H9N2 tiedetään tarttuneen myös ihmisiin vuoden 1997 jälkeen.

H2N2 ja H2N3

H2N2 aiheutti vuosina 19571958 "aasialaisen" pandemian, joka tappoi maailmanlaajuisesti 1-4 miljoonaa ihmistä. Virusmuoto on käytännössä kadonnut ihmisiltä 1960-luvun lopun jälkeen. H2N3-virusta tavataan edelleen lintujen lisäksi tarhatuilla sioilla ja näätäeläimillä. Koska H2N3-viruksella on muotoja, jotka saattaisivat kyetä sitoutumaan ihmisen siaalihapporeseptoreihin viruksen muuntumista on syytä seurata tarkasti.[6]

H3N2

Tämä alatyyppi syntyi antigeenisen siirtymän avulla H2N2:sta, ja aiheutti vuosina 1968–1969 "hongkongilaisena" tunnetun pandemian, joka tappoi noin 750 000 ihmistä. Tämä oli 1900-luvun pandemioista lievin.

H5N8

Alatyypin virus tarttui ensimmäisen kerran ihmiseen helmikuussa vuonna 2021 Etelä-Venäjällä. Suomessa sitä ilmeni Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuodulta kanahaukalta, ja lintulan hoidokit jouduttiin lopettamaan.[10]

H7N2

Vuonna 2002 yhden ihmisen todettiin saaneen Virginiassa H7N2-tartunnan; vuonna 2003 New Yorkin osavaltiosta löydettiin toinen tartunta. Molemmat potilaat toipuivat.

H7N3

H7N3-virusta löydettiin siipikarjatiloilta helmikuussa 2004. Tällöin 18 maatilaa asetettiin karanteeniin, ja kaksi ihmistä sai tartunnan. Potilailla esiintyi silmätulehdusta sekä lieviä influenssan kaltaisia oireita. Molemmat potilaat toipuivat.

H7N7

89 ihmisellä todettiin H7N7-infektio Hollannissa helmikuussa 2003, kun tauti oli päässyt leviämään useilla siipikarjatiloilla.

H7N9

Vuonna 2013 tätä alatyyppiä tavattiin Kiinassa ja se on aiheuttanut kuolemantapauksia. Sen ei ole havaittu tarttuvan ihmisestä ihmiseen[11] ennen kuin keväällä 2013 Kiinassa, kun siipikarjasta sairastunutta miestä hoitanut tytär sai sairauden. Isä ja tytär kuolivat sairauteen. Silti arvellaan, ettei tämäkään alatyyppi ole ainakaan vielä helposti ihmisestä toiseen tarttuva.[12]

H9N2

Tätä virustyyppiä on havaittu vain heikosti patogeenisessa muodossa. Pääisäntänä ovat ilmeisesti kanat ja viiriäiset, ja virus tarttuu myös sikoihin. Ihmisellä tartuntoja on tavattu muutamia. Hongkongissa havaittiin kaksi lievää tapausta vuonna 1999 lapsissa ja yksittäiset tapaukset joulukuun puolessa välissä 2003 ja 2008.[6] Kolumbiassa havaittiin H9N2:ta lokakuussa 2005, mutta tauti ei levinnyt ihmisiinlähde?.
H9N2 viruksesta esiintyy yleisesti Euroopassa ja Aasiassa muotoa, joka kykenee tarttumaan linnuista ihmisiin ja viruksella on siten mahdollisuus kehittyä pandeemiseksi.[6]

H10N7

Egyptissä tavattiin H10N7:ää ensimmäisen kerran ihmisissä vuonna 2004, kun kaksi vauvaa sairastui. Toisen lapsen isä myi siipikarjaa.

Ehkäisy ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taudin leviämisen ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeilla toimilla lintuinfluenssan levittäytymistä ja tarttumista ihmisiin voidaan hillitä.

  • Estetään siipikarjan ja siipikarjatuotteiden kuljetukset alueilta, joissa tautia on tavattu.
  • Kielletään siipikarjan käsittelemättömän tai kaiken lannan käyttö lannoitteena.
  • Rajoitetaan kansainvälistä lemmikkilintukauppaa.
  • Parannetaan siipikarjan kasvatusoloja ja estetään luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan kosketus. Siipikarja on pidettävä sisällä riskialueilla koko kevään ja kesän. Mikäli siipikarjaa sairastuu, on asiasta ilmoitettava viranomaisille heti.
  • Kuolleisiin lintuihin ei saa koskea, tai tulee käyttää suojakäsineitä ja pestä kädet. Lukuisista kuolleista linnuista tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille.
  • Sorsia tai kaupunkilintuja ei saa ruokkia kesällä. Ruokkija on silloin lähellä parvilintuja, jotka muita todennäköisemmin kantavat lintuinfluenssaa. Ruokinta myös kerää lintuja parviin, joissa lintuinfluenssa voi helpommin levitä. Kesäruokinta ei yleensäkään kannata, sillä se tekee linnuista riippuvaisia ihmisistä.
  • Kielletään lintujen metsästys tautialueilla, jotta virus ei leviäisi metsästetyistä sairaista linnusta ihmisiin.
  • Linnunpöntöt tulee puhdistaa vanhoista pesistä ja ulosteista jo talvella. Lintuinfluenssaa mahdollisesti kantavat linnut eivät ole vielä ehtineet pesiä, ja puhtaat pesäpöntöt edistävät lintujen terveyttä.
  • Kissoja ei tule päästää vapaaksi ulos, sillä ne voivat saalistaa lintuja ja tuoda mukanaan lintuinfluenssaviruksen, vaikka ne eivät siihen itse sairastuisikaan.
  • Saastuneen alueen ihmiset eristetään ulkomaailmasta, jotteivat he tartuta tautia muihin.

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdollisen kuoleman aiheuttaa yleensä tukehtuminen keuhkoihin kertyvään nesteeseen. Tätä pyritään hoidon yhteydessä poistamaan.

Taudista toipuvien osuus on vaihdellut epidemioittain muun muassa siksi, että virus muuttuu. Erään arvion mukaan lintuinfluenssaan kuolleisuus on pienentynyt. Se voi edesauttaa viruksen leviämistä ihmispopulaatiossa, mikäli ihmisestä ihmiseen helposti leviävä muoto kehittyy, koska taudinkantajat elävät pidempään.

Useimmat lääkkeet ovat influenssalääkkeitä ja niiden – vrt. 2000-vuosikymmenellä annettujen influenssarokotteet – tehokkuutta voidaan epäillä. Lintuinfluenssa voi merkittävästi muuttaa vauraiden maiden tavallisen flunssan hoitoa ihmisten tultua tietoisiksi, että virustauteja voi hoitaa lääkkeillä.

Tamiflu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintuinfluenssan lääkehoitoon on monissa maissa hankittu oseltamiviiria, jota lääkeyhtiö Roche myy kauppanimellä Tamiflu. Yhdysvalloissa kansallisessa lintuinfluenssastrategiassa suositellaan influenssalääkkeitä varattavaksi 40 miljoonaa lääkekuuria, jotta määritellyt seitsemän priorisoitua ihmisryhmää voidaan pyrkiä hoitamaan. 10 %:a varattavista lääkekuureista suositellaan zanavimiiriksi.[13]

Tämä lisäksi on tutkittu myös patenteiltaan vanhentuneita geneerisesti valmistettavia influenssalääkkeitä, joilla voi olla Tamiflu:n kaltainen tai sitä tehokkaampi vaikutus joihinkin sairaustapauksista.

Amantadiini ja rimantadiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amantadiini ja sitä vanhempi rimantadiini ovat nykyisin jo geneerisiä lääkkeitä, joten niitä voivat useammat valmistajat valmistaa. Niiden arvellaan vaikuttavan 130 tautitapauksesta ehkä neljännekseenlähde?. Newyorkilainen Forest Laboratories Inc. rimantadinea ja Chadss Fordissa Pennsylvaniassa sijaitseva Endo Pharmaseuticals Holdings Inc. amantadiinia nimellä Symmetrel. Suomessa Leiras markkinoi amantadiinia reseptilääkkeenä Atarin-nimellä.[14]

Rokote[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintuinfluenssan rokotetta kehittävät monet yhtiöt. Unkarin pääministeri ilmoitti 15. helmikuuta 2006, että Unkarissa on olemassa lintuinfluenssarokote, joka on jo markkinoilla. Omnivest Kft. on Unkarin lääkkeen kehittäjä. Sille Unkarin hallitus on luvannut kahden miljardin euron takaukset lainaan valmistuskapasiteetin laajentamiseksi sekä saman verran tukea.

Suomessa kansanedustaja Lauri Oinonen ja FIT Biotechin Kalevi Reijonen ovat ehdottaneet kansallista rokotetuotantoa.[15]

Rokotetta valmistamaan kykeneviä lääkeyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdollinen pandemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman terveysjärjestö on vuosina 2006 ja 2023 varoittanut mahdollisen influenssaepidemian aiheuttamasta uhasta lähitulevaisuudessa. Mahdollinen pandemia olisi H5N1-tyyppiä. Lukuisat maat ovat jo aloittaneet varustautumisen mahdollisen epidemian varalle. Lyhyen tähtäyksen strategioissa pyritään hävittämään ja rokottamaan siipikarjaa sekä rajoittamaan niiden liikkumista. Pitkän tähtäyksen strategiat vaativat suurimmassa riskiryhmässä olevilta väestöryhmiltä huomattavia muutoksia elintavoissa.

Maailman terveysjärjestö jakaa pandemian kuuteen vaiheeseen minimaalisesta riskistä aina täyteen pandemiaan saakka. Pandemia edellyttäisi viruksen muuttumista ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi. Useimmat terveydenalan ammattilaiset luokittelevat vuoden 2005 tilanteen vaiheeseen 3.

Suomi on varautunut mahdolliseen lintuinfluenssapandemiaan suunnittelemalla etukäteen toimia sen varalle, sekä rokotehankinnoin. Suomen lainsäädännössä H5N1- ja H7N9 -tyyppien A-influenssat on luokiteltu yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, mikä mahdollistaa viranomaistoimet taudin leviämisen estämiseksi. Sama luokitus koskee myös muita harvinaisia ihmiseen tarttuneita A-influenssatyyppejä.[17]

  • 9. tammikuuta 2006 WHO kertoi, että Aasiassa lintuinfluenssaan sairastuneiden ihmisten määrää on saatettu pahasti aliarvioida. Tuhansilla on lintuinfluenssaa muistuttavia oireita ja satojen, joilla on näitä oireita, on arveltu olleen kosketuksissa kuolleisiin lintuihin.
  • 17. helmikuuta 2008 Indonesian terveysviranomaiset ilmoittivat, että 16-vuotias poika oli kuollut sairauteen Solon kaupungissa. Kaikkiaan sairaus on vienyt maassa 104 ihmisen hengen.[18] Sairaus on vaatinut koko maailmassa yli 200 kuolonuhria.[7]
  • 12. heinäkuuta 2023 WHO totesi ympäri maailmaa lisääntyneiden lintuinfluenssatapausten muodostavan riskin ihmisille. H5N1-viruksen 2.3.4.4b -alatyypin aiheuttamia paikallisia epidemioita on havaittu luonnonvaraisilla linnuilla vuodesta 2020 lähtien Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Vuonna 2021 virustyyppi levisi Pohjois-Amerikkaan ja 2022 Keski-ja Etelä-Amerikkaan. Tautia on esiintynyt myös valtioissa, joissa lintuinfluenssasta ei ole juuri aikaisempaa kokemusta. Paikallisissa tautiesiintymissä linnuilla on esiintynyt varsin korkeaa kuolleisuutta. Viruksen on myös todettu tarttuneen ainakin minkkeihin, hylkeisiin sekä kissoihin. Tartunnat ihmisiin ovat toistaiseksi olleet hyvin harvinaisia, mutta niihin on liittynyt raju taudinkuva ja korkea tapauskuolleisuus.[19]
  • 4. elokuuta 2023 Suomessa THL varoitti lintuinfluenssan tuottamasta terveysuhasta ihmisille, ja peräänkuulutti turkistarhojen mikrobiologisen turvallisuuden parantamista. Varoituksen perusteena ollut tutkimus julkaistiin Eurosurveillance-julkaisusarjassa.[20][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • HHS Pandemic Influenza Plan, s. 78/396. U.S. Department of Health and Human Services, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.3.2020).
  • Jong, Menno D. de & Tran Tan Thanh & Truong Huu Khanh et al.: Oseltamivir Resistance during Treatment of Influenza A (H5N1) Infection. The New England Journal of Medicine, 2005, nro 353, s. 2667–2672. doi:10.1056/NEJMoa054512. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  • UN warning over Turkey bird flu BBC News. 11.1.2006. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  • Global Alert and Response (GAR) World Health Organization – WHO. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  • Responding to the avian influenza pandemic threat: recommended strategic actions. World Health Organization – WHO, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.3.2020).
  • Tuusa, Pirjo: Pahimpaan varauduttava – Jopa kolmannes väestöstä voi sairastua. Kuntalehti, 2006, nro 3, s. 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lintuinfluenssa BirdLife Suomi. Viitattu 1.3.2020.
  2. Koskimies, Pertti: Tutkimus: Muuttolinnut eivät levitä lintuinfluenssaa Suomen Luonto. 29.2.2016. Viitattu 1.3.2020.
  3. a b Emergence and Evolution of H5N1 Bird Flu | Avian Influenza (Flu) www.cdc.gov. 6.6.2023. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  4. a b Jurre Y. Siegers, Marco W. G. van de Bildt, Zhanmin Lin, Lonneke M. Leijten, Rémon A. M. Lavrijssen, Theo Bestebroer, Monique I. J. Spronken, Chris I. De Zeeuw, Zhenyu Gao, Eefje J. A. Schrauwen, Thijs Kuiken, Debby van Riel: Viral Factors Important for Efficient Replication of Influenza A Viruses in Cells of the Central Nervous System. Journal of Virology, 2019-06, 93. vsk, nro 11. PubMed:30867311. doi:10.1128/JVI.02273-18. ISSN 0022-538X. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Yasuo Suzuki: Sialobiology of Influenza Molecular Mechanism of Host Range Variation of Influenza Viruses. Biological and Pharmaceutical Bulletin, 2005, 28. vsk, nro 3, s. 399—408. doi:10.1248/bpb.28.399. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j Hui-Ling Yen & Robert G. Webster: Pandemic Influenza as a Current Threat (in Vaccines for Pandemic Influenza). Springer, 2009. ISBN 978-3-540-92164-6. lähde tarkemmin?
  7. a b Lintuinfluenssa leviää Intiassa Yle Uutiset. 28.1.2008. Viitattu 10.5.2008.
  8. Haeman Jang, David Boltz, Katharine Sturm-Ramirez, Kennie R. Shepherd, Yun Jiao, Robert Webster, Richard J. Smeyne: Highly pathogenic H5N1 influenza virus can enter the central nervous system and induce neuroinflammation and neurodegeneration. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 18.8.2009, 106. vsk, nro 33, s. 14063–14068. PubMed:19667183. doi:10.1073/pnas.0900096106. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  9. Lintuinfluenssa - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.12.2023.
  10. Lintuinfluenssa on tarttunut ihmisiin siipikarjatehtaalla Venäjällä Ylen uutiset 20.2.2021
  11. WHO: Kiinan lintuinfluenssa ei anna aihetta paniikkiin Turun Sanomat. 8.4.2013. Viitattu 1.3.2020.
  12. Mielonen, Matti: Tappava lintuinfluenssa tarttui ihmisestä ihmiseen Helsingin Sanomat. 7.8.2013. Viitattu 1.3.2020.
  13. HHS Pandemic Influenza Plan, s. 78/396. U.S. Department of Health and Human Services, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.3.2020).
  14. Zamiska, Nicholas: Old viral drug may join battle against bird flu Post-gazette.com. 15.3.2006. Arkistoitu 1.3.2020. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  15. Laurila, Aila-Liisa: Kotimainen pandemiarokote olisi halvempi kuin ulkomailta hankittu Turun Sanomat. 21.3.2006. Viitattu 1.3.2020.
  16. Vaccines: the first line of defence Solvay-influenza.com. 30.8.2008. Arkistoitu 2.10.2008. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  17. THL: Ilmoitettavat taudit ja mikrobit thl.fi. 3.7.2023. Viitattu 2.8.2023.
  18. Lintuinfluenssa tappoi jälleen Indonesiassa Yle Uutiset. 31.10.2008. Viitattu 10.5.2008.
  19. WHO: Ongoing avian influenza outbreaks in animals pose risk to humans WHO News. 12.7.2023. Viitattu 2.8.2023. (englanniksi)
  20. Lindh, E. et al.: Highly pathogenic avian influenza A(H5N1) virus infection on multiple fur farms in the South and Central Ostrobothnia regions of Finland, July 2023 Eurosurveillance vol. 28 iss. 31. 3.8.2023. Viitattu 4.8.2023. (englanniksi)
  21. THL: Lintuinfluenssa aiheuttaa riskin kansanterveydelle - turkistarhojen terveysturvallisuutta parannettava thl.fi. 4.8.2023. Viitattu 4.8.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lintuinfluenssa.
Wikiuutiset
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka: