Suitsuke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suitsukkeen polttaminen on Kiinassa yleinen esi-isiä kunnioittava rituaali taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa.
Katolinen pappi tai messupalvelija valmiina suitsuttamiseen

Suitsuke on aromaattinen aine, joka palaessaan levittää ympäristöönsä tuoksua. Palaminen on suitsevaa. Suitsukkeita käytetään mm. uskonnollisissa riiteissä. Suitsuke voidaan polttaa käsissä pitäen tai telineessä. Tällainen suitsuke on yleensä joko pieniä alustalla poltettavia kakkuja tai bambutikun ympärille liima-aineella koottua hajuainetta.

Kristilliset kirkot

Suitsuttaminen on Vanhan testamentin jumalanpalveluksesta periytyvä kristillinen tapa.Idän kirkossa suitsuttamista alettiin käyttää 400-luvulla ja läntisen kirkon piirissä kaksisataa vuotta myöhemmin. Se on käytössä etenkin katolisessa ja ortodoksisissa kirkoissa. Myös protestanttisissa kirkoissa, etenkin anglikaanisessa kirkossa suitsuttaminen on säilynyt käytössä lähes keskeytyksettä. Luterilaiset kirkot Ruotsissa ja USA:ssa ovat 1900-luvun lopulta alkaen ottaa tämän tavan uudelleen käyttöön jumalanpalveluselämässään. Martin Lutherille suitsuttaminen kuului jumalanpalvelustapana samaan ryhmään kuin kellojen soitto, alttarikynttilöiden käyttö, se oli ns. ardiafora- vähemmän tärkeä asia. Myös Suomen ev. lut. kirkossa on annettu ohjeita miten suitsuttaminen voi tapahtua.[1][2]

Läntisissä kirkoissa suitsuttamiselle jumalanpalveluksessa on kolme eri kohtaa: Jumalanpalveluksen alussa, evankeliumin lukemisen yhteydessä sekä ehtoollisosan aikana, ennen ehtoollisen viettämistä.

Suitsuttaminen tapahtuu yleensä siten, että pappi ottaa vasemmalla kädellä kiinni suitsuttimen ketjun päästä ja oikealla kädellä kiinni ketjusta noin puolivälistä tai lähempää kohti suitsuttimen astiaa. Heilauttamalla oikeaa kättään eteenpäin liturgi tekee pieniä heilautuksia suitsuttimella. Kun avustaja suitsuttaa, avustaja pitää kiinni oikealla kädellään suitsuttimen ketjun päästä ja heiluttaa suitsutinta pitkässä kaaressa edestakaisin.[2]

Ortodoksinen kirkko käyttää suitsuketta, joka on tehty puun pihkasta, johon on sekoitettu hajuaineita. Tämä suitsuke esiintyy pieninä palasina, jotka asetetaan erityisessä suitsutusastiassa olevan hehkuvan hiilen päälle. Suitsuke alkaa palaa ja kehittää hyväntuoksuista savua; varsinaisen suitsutuksen tekee pappi tai diakoni heiluttamalla suitsutusastiaa ristinmuotoisessa kuviossa edessään. Suitsutus kuvaa rukous. Jumalanpalveluksissa suitsutetaan ikoneille, ikonostaasille ja kirkkokansaan päin. Suitsuttaminen kuuluu erityisen vahvasti eukaristian sakramentin toimittamiseen, kun ehtoollislahjoja valmistetaan ja pyhitetään. Suitsuttamisia tapahtuu palveluksen aikana useita.[3]

Erityisen paljon suitsuketta käytetään suuren paaston aikana sekä hautaus- ja muistopalveluksissa.

Sanalla "suitsuke" viitataan usein olibaanihartsiin: esimerkiksi Raamatussa (Matt. 2:11) mainittu suitsuke tarkoittaa olibaanihartsia ja todennäköisesti Boswellia sacra -puusta saatavaa, jota pidetään laadulta parhaana.[4]

Muut uskonnot

Kiinassa käytettiinmilloin? suitsuketuoksuja lääketieteessä parantavana terapiana. Tuoksut luokiteltiin viiden elementin mukaan. Myöhemmin käytäntö levisi naapurimaihin. Erityisesti Japanissa tuoksujen käyttöä kehitettiin ja jalostettiin. Tuoksujen parantavia ominaisuuksia kuvataan lääkintää koskevassa kirjallisuudessa. Suitsukeopista tuli myös osa samuraikoulutusta. Kodō eli ”suitsukkeen tie” hiottiin huippuunsa Muromachi-kaudella (1336–1573). Nykyään toiminnassa on yhä kaksi suitsukekoulua: Oiyeryū ja Shinoryū. Shino-koulu noudattaa samuraiden perinteitä. Oiye-koulu noudattaa puolestaan runoilija Sanetaka Sanjonishin perinteitä.

Egyptissä suitsuke oli myös haluttua tavaraa, ja sitä haettiin kaukaa Puntin maasta.

Miellyttävän tuoksun ohella suitsukkeiden polttamisen on myös todettu vaikuttavan sisäilman laatuun heikentävästi ja olevan siten mahdollinen terveyshaitta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suitsutus lisääntyy kirkoissa rauhantervehdys.fi. Viitattu 20.4.2020.
  2. a b Ohjeita jumalanpalveluksiin Suitsuttaminen evl.fi. Viitattu 20.4.2020.
  3. Tuohus, lampukka ja suitsutus oph.fi. Viitattu 20.4.2020.
  4. Päivi Arvonen: Suitsukkeen syntysijoilla Omanissa Kirkko ja kaupunki. 20.12.2005. Viitattu 10.8.2008.
  5. Hazard assessment of United Arab Emirates (UAE) incense smoke. Cohen R, Sexton KG, Yeatts KB. 2013.

2. Kauan Sitten - Matka maailman historiaan (Kirja, kustantanut WSOY)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.