Olibaanihartsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kasa olibaanihartsia.
Jemeniläistä olibaanihartsia.

Olibaanihartsi (arab. لبٌان‎, lubbān) eli frankinsensi on aromaattista pihkaa, jota saadaan olibaanien eli Boswellia-suvun puista, etenkin temppeliolibaani -puusta (Boswellia sacra)[1], joka kuuluu tohtorinpuukasvien heimoon.

Olbaanien hartsia käytetään suitsukkeena, hajuvesissä ja lääkeaineena.[2]

Historiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Egyptissä palsamoijat käyttivät frankinsensia faaraoiden ruumiiden käsittelyyn ja sitä laitettiin mukaan hautoihin. Sen tuhka jauhettiin silmämeikiksi. Rabbit polttivat sitä uhrilahjana Jerusalemin temppeleissä.[2] Profeetta Muhammed suositteli sitä käytettäväksi tuholaisten torjuntaan.[3] Sitä käytettiin myös kiinalaisessa lääkeopissa.[2]

Olibaanihartsia on käytetty paljon uskonnollisissa menoissa. Se on mainittu Raamatussa useaan otteeseen, ja se oli mirhamin ohella toinen niistä suitsukkeista, jotka Itämaan tietäjät toivat Jeesukselle lahjaksi[1] (Matt. 2:11).

Frankinsensi on mainittu myös Talmudissa.[4]

Lääkeaineena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalit ovat käyttäneet frankinsensiä niveltulehduksen hoitoon. Cardiffin yliopiston tutkijat uskovat, että harvinaisen Boswellia frereana -kasvin pihkan ainesosa hillitsee sellaisten tulehdusaineiden tuotantoa, jotka hajottavat rustoa.[5] Olibaanihartsin ainesosilla (engl. incensole acetate) voi olla masennusta vähentävää vaikutusta.[6][7] Olbaanihartsia käytetään myös purukumina hampaiden puhdistukseen.[8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omanissa kasvavia olibaani-puita, joista saadaan olibaanihartsia.

Olibaanihartsia saadaan vuodattamalla puun maitiaisnestettä puun kuoreen tehdyistä viilloista. Neste kovettuu noin kolmen kuukauden kuluessa [9] vaurion päälle ”ruveksi”, joka kerätään talteen ja hyödynnetään tuoksuvan öljyn, suitsukkeiden ja hajusteiden raaka-aineena.[2]

Nykyisin olibaanihartsin keskeisin lähde on Boswellia papyrifera, mutta sen kanta on romahtamassa.[10]

Suurin osa maailman suitsukepihkasta tulee Jemenistä, Eritreasta ja Somaliasta.[11] Somalimaassa kasvaa tuottamisessa käytettyjä Boswellia frereana ja Boswellia carterii lajeja joista pihkan kerääminen ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla.[12][13] Näissä maissa on viime vuosina ollut konflikteja mikä on vaikuttanut laatua huonontavasti. Parhaana suitsukkeena pidetään Omanista ja Jemenistä saatavaa suitsukepihkaa.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Räty, Ella & Alanko, Pentti (toim.): Viljelykasvien nimistö = Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 9518942579.
  • Sterling, Toby: Tapped-Out Trees Threaten Frankincense FoxNews.com. 22.12.2006. Arkistoitu 28.1.2007. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Arvonen, Päivi: ”Pyhää savua” myydään yhä Omanissa: ”Tämä on parasta, vihreää Hojaria” Ilta-Sanomat. 26.3.2017. Viitattu 26.3.2020.
  2. a b c d Klein, JoAnna: Could This Be the End of Frankincense? The New York Times. 5.7.2019. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  3. Marwat, Sarfaraz Khan & Khan, Muhammad Aslam & Rehman, Fazal- ur- & Bhatti, Inayat Ullah: Aromatic Plant Species Mentioned in the Holy Qura’n and Ahadith and Their Ethnomedicinal Importance Science Alert. Viitattu 14.7.2019. doi:10.3923/pjn.2009.1472.1479 (englanniksi)
  4. Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin Folio 43a Come and Hear. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  5. A wise man's treatment for arthritis: Frankincense? ScienceDaily. 4.8.2011. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  6. Moussaieff, A. & Gross, M. & Nesher, E. & Tikhonov, T. & Yadid, G. & Pinhasov, A.: Incensole acetate reduces depressive-like behavior and modulates hippocampal BDNF and CRF expression of submissive animals. Journal of Psychopharmacology, 2012, 26. vsk, nro 12, s. 1584–1593. doi:10.1177/0269881112458729. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. Moussaieff, Arieh & Rimmerman, Neta & Bregman, Tatiana & Straiker, Alex & Felder, Christian C. & Shoham, Shai & Kashman, Yoel & Huang, Susan M. & Lee, Hyosang et al.: Incensole acetate, an incense component, elicits psychoactivity by activating TRPV3 channels in the brain. The FASEB Journal, 2008, 22. vsk, nro 2, s. 3024–3034. doi:10.1096/fj.07-101865. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  8. Newman, Andy: Frankincense and Mirth The New York Times. 17.7.2008. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  9. Ruiz, Irene Banos: The disappearing frankincense forests Deutsche Welle. 28.12.2016. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  10. Pieter A. Zuidema, Frank J. Sterck, Motuma Tolera, Mindaye Teshome, Wubalem Tadesse, Ute Sass-Klaassen: Frankincense in peril. Nature Sustainability, 1.7.2019, nro 2, s. 602–610. doi:10.1038/s41893-019-0322-2. ISSN 2398-9629. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. a b Baker, Christopher P.: Oman’s ancient biblical scent BBC Travel. 14.8.2019. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  12. Hamer, Ashley: In the Land of Frankincense Roads & Kingdoms. 13.2.2017. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  13. Fobar, Rachel: Frankincense trees—of biblical lore—are being tapped out for essential oils National Geographic. 13.12.2019. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)