Lääkeaaloe
| Lääkeaaloe | |
|---|---|
 Lääkeaaloe (Aloë vera) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta[1] |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophyta[1] |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae[1] |
| Lahko: | Asparagales[1] |
| Heimo: | Soihtukasvit Asphodelaceae [1] |
| Alaheimo: | Asphodeloideae[1] |
| Suku: | Aaloet Aloë |
| Laji: | vera |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Lääkeaaloe eli aloe vera (Aloë vera, myös esim. Aloë barbadensis) on soihtukasvien heimon aaloeiden sukuun kuuluva kasvilaji.[4] Se on paksulehtinen mehikasvi. Lääkeaaloeta viljellään Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla ja Afrikassa ja Aasiassa sekä joillakin Tyynenmeren saarilla. Lehtien geelimäistä kudosta on käytetty ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.[5]
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkeaaloe on monivuotinen ruohovartinen mehikasvi.[3] Lääkeaaloen varsi on lyhyt ja puutumaton. Kasvi vesoo usein juuristaan muodostaen tiheitä kasvustoja.[3] Juuristo muodostuu mehevistä versojuurista.[6]
Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehdet kasvavat lyhyessä varressa tiheässä lähes tyviruusukkeena.[3] Lehtiasento on kierteinen, mutta siementaimien ja vesojen lehdet voivat aluksi asettua hieman kaksirivisesti.[3][6] Lehti on muodoltaan tasasoukan suikea ja tavallisimmin 15–35 senttimetriä pitkä sekä neljästä viiteen senttimetriä leveä, mutta toisinaan viisikymmentäkin senttimetriä pitkä.[3] Lehden laidat ovat harvaan piikkihampaisia ja kärki kaksi- tai kolmipiikkinen.[3] Paksu ja mehevä lehti koostuu rakenteellisesti paksusta perussolukosta muodostuvasta mesofyllistä, tätä ympäröivästä päällysketosta ja suojaavasta vahakerroksesta eli kutikulasta.[7] Lehden mesofylli muodostuu ulommasta lehtivihreällisestä klorenkyymista ja sisemmästä vettä varastoivasta hyytelömäisestä parenkyymista.[7] Lehden väritys vaihtelee vihreästä harmaanvihreään, ja se on usein valkotäpläinen.[6]
Kukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksineuvoiset kukat asettuvat terttukukintoon. Lukuisista kukista koostuva terttu on 30–40 senttimetriä pitkä ja viidestä kuuteen senttimetriä leveä.[3] Kukintovarsi on pysty, usein kerran tai kahdesti haarautunut ja kokonaisuudessaan yleensä 60–90 senttimetriä pitkä sekä enimmillään kaksi senttimetriä leveä.[3] Kukat ovat jyrkästi taakäänteisiä ja niillä on vaaleat leveänsuikeat noin kymmenen millimetriä pitkät tukilehdet.[3] Kukan kehä on muodoltaan torvimainen ja noin 2,5–3 senttimetriä pitkä.[3][6] Kukan kehän liuskat ovat noin 1,8 senttimetriä pitkiä ja kärjestään hieman taakäänteisiä.[3] Kukat ovat usein laikukkaita, ja niiden väri vaihtelee keltaisesta punaiseen ja purppuraan.[3][7]
Hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkeaaloen hedelmä on kolmikulmainen kota.[7] Kypsänä avautuva hedelmä sisältää lukuisia siemeniä.[7]
-
Paksut lehdet kasvavat ruusukemaisesti. -
Mehevät lehdet varastoivat vettä hyytelömäiseen solukkoonsa. -
Torvimaiset kukat kasvavat pystyssä tertussa. -
Hedelmät avautuvat kypsyttyään vapauttaen siemenet.
Fytokemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Täysin lähteetön osio. |
Lääkeaaloe sisältää yli 200 vaikuttavaa ainetta, joista kaikki ovat elimistöllemme tärkeitä itsessään, mutta niiden yhteisvaikutus mahdollistaa aaloen parantavan vaikutuksen.lähde? Aaloe on säilynyt ulostuslääkkeiden joukossa useiden maiden lääkeluetteloissa aina meidän päiviimme asti. Sen kuori sisältää aloiini-nimistä ainetta, jonka vaikutus pieninä annoksina voi olla voimakkaasti ulostava, ja suurina annoksina se toimii oksetusaineena. Nykytutkimusten mukaan myrkytysvaara on huomattava.lähde?
Lääkeaaloe sisältää mm. vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, entsyymejä, mono- ja polysakkaridejä ja steroleja. Paitsi ravintoaineita, se sisältää myös antrakinoneja, joista tärkeimmät:
- Ligniinit; mahdollistavat aloe veran tunkeutuminen ihon syvimpiin kerroksiin vieden mukanaan vaikuttavat aineet syvemmälle.
- Saponiinit; antiseptisesti vaikuttavat, luonnollisesti puhdistavat aineet. Vastustavat mikrobeja saippuan kaltaisesti.
- Salisyylihappo; aaloe sisältää pieniä määriä salisyylihappoa luonnollisessa muodossa. Salisyylihappo lievittää kipua, särkyä ja tulehduksia. Se myös auttaa puhdistamaan haavoja poistamalla kuolleita kudoksia.
- Asemannaani; aloe veran yksi tärkeimmistä sakkarideistä. Tärkeä tekijä solujen vastustuskyvylle, aktivoi elimistön puolustusjärjestelmää, myötävaikuttaa solujen uudistumiseen ja poistaa myrkkyjä elimistöstä.
Lääkeaaloen sisältämät ravintoaineet:
- Vitamiinit
retinoli, tiamiini, riboflaviini, pyridoksiini, syanokobalamiini, askorbiinihappo, E-vitamiini, foolihappo, niasiini, betakaroteeni, koliini
- Mineraalit
Kalsium, kalium, magnesium, natrium, kupari, rauta, sinkki, mangaani
- Aminohapot
Lysiini, treoniini, valiini, metioniini, isoleusiini, fenyylialaniini, tryptofaani, arginiini, asparagiinihappo, seriini, glutamiinihappo, glysiini, alaniini, kysteiini, tyrosiini, histidiini, proliini, hydroksiproliini, leusiini
- Entsyymit
Oksidaasi, katalaasi, amylaasi, bradykinaasi, sellulaasi, lipaasi, allinaasi, fosfataasi, kreatiinifosfokinaasi, dehydrogenaasi, SGO-transaminaasi, SGP-transaminaasi
- Mono- ja polysakkaridit
Asemannaani, arabinoosi, galaktoosi, glukoosi, mannoosi, ramnoosi, ksyloosi, heksuronihappo, glukuronihappo, galakturonihappo, selluloosa
- Sterolit
Kampesteroli, lupeoli, betasitosteroli
- Muut
Ligniini, sapogeniini, salisyylihappo
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkeaaloen on esitetty olevan alun perin kotoisin Välimeren alueelta tai trooppisesta Afrikasta.[3][6][7] Lajin alkuperäistä levinneisyysaluetta on kuitenkin vaikea määrittää, sillä lajia on viljelty pitkään, ja kaikki nykyiset luonnonvaraiset populaatiot saattavat olla viljelysperäisiä.[3] Kasvia esiintyy luonnossa villiintyneenä ainakin Kanariansaarilla, Kap Verdessä, Kyproksella, Maltassa, Sisiliassa ja osissa Intiaa.[6]
Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes täysin lähteetön osio. |
Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.lähde?
Lääkeaaloe, jota on perinteisesti kutsuttu usein myös ihmekasviksi, luonnonparantajaksi, palovammakasviksi, ensiapukasviksi ja taivaansauvaksi, on ollut ihmiskunnan monella eri nimellä tuntema hyödyllinen lääkekasvi likimain 4 000 vuotta. Etelä-Amerikassa aaloesta käytettiin nimeä taivaallinen lääkäri. Venäläisessä kansanlääkintäperinteessä aaloeta sanotaan kuolemattomuuden kasviksi. Jamaikalla kasvi tunnetaan nimellä single bible. Japaninkielinen nimi isha-irasu tarkoittaa "lääkäriä ei tarvita", ja Malesiassa se on saanut nimekseen lydia byah eli "anopinkieli".lähde?
George Ebers löysi vuonna 1862 ensimmäisenä merkintöjä aaloen käytöstä jo antiikin ajoilta 3 500 eaa. peräisin olevasta yrttilääkeluettelon sisältäneestä papyruskääröstä. Tutkijat ovat myöhemmin todenneet,lähde tarkemmin? että aaloeta käytettiin sekä Intian että Kiinan kulttuureissa. Vanhoissa intialaisissa kirjoituksissa on useita viittauksia aaloeen ayurveda-lääketieteessä sekä hindujen pyhässä kirjassa, vedassa, jossa aaloeta nimitetään hiljaiseksi parantajaksi. Antiikin Kreikan ja Rooman lääkärit, kuten Dioskorides ja Plinius vanhempi, käyttivät aaloeta tehokkaasti hyväkseen. Idän lääketieteen tärkeänä ajatuksena oli löytää panacea, yleislääke. Aaloeta sanottiin sopusointuiseksi parantajaksi, koska sen katsottiin pystyvän tasapainottamaan elimistön epätasapainotiloja. Persiasta ja Intiasta on löydetty merkkejä aaloen käytöstä 600-luvulla eaa. Oletettavasti sitä olivat tuoneet arabialaiset kauppiaat. He käyttivät aaloesta nimeä ”aavikon lilja”.lähde?
Tarinan mukaan Aristoteles suostutteli Aleksanteri Suuren valloittamaan Intian valtameressä sijaitsevan Sokotran saaren saadakseen haltuunsa saaren runsaat aaloeviljelykset haavoittuneiden sotilaiden hoitamiseen.[8]tarvitaan parempi lähde Toinen tarina kertoo, että Aleksanteri Suuri oli haavoittunut vihollisen nuolesta Palestiinan-sotaretkellä, jolloin haava tulehtui eikä tahtonut parantua. Aleksanteri oli kuitenkin hankkinut opettajakseen Aristoteleen, joka lähetti papin tuomaan aaloeöljyä Sokotran saarelta. Sillä haava parani muutamassa päivässä. Tämän jälkeen Aleksanteri valtasi Sokotran varmistaakseen aaloeviljelmät itselleen. Kerrotaan, että hän antoi kunnian myöhemmistä menestyksekkäistä sotaretkistään aaloelle, sillä sotilaat eivät enää pelänneet haavoittumista – olivathan he löytäneet parannusaineen, joka teki heistä lähes haavoittumattomia. Heillä oli taisteluvaunuissaan multaa, jossa kasvatettiin aaloekasveja.lähde? Egyptissä kuningattaret Nefertiti ja Kleopatra puolestaan arvostivat aloen kosmeettisia ominaisuuksia kauneudenhoidossaan.lähde? Aaloe mainitaan useaan otteeseen sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, esimerkiksi kun Nikodemus hiipi Jeesuksen haudalle ja voiteli hänet mirhalla ja aaloella (Joh.19:39).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Stevens, Peter F.: Asphodelaceae (APG IV, 2016) Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Aloe vera (TSN 182653) itis.gov. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Chen, Xinqi; Liang, Song-Yun; Xu, Jie-mei; Boufford, David E.; Gilbert, Michael G.; Kamelin, Rudolf V.; Kawano, Shoichi; Koyama, Tetsuo; Mordak, Elena V.; Noguchi, Junko; Soukup, Victor G.; Takahashi, Hiroshi; Tamanian, Kamilla G.; Tamura, Minoru N. ja Turland, Nicholas J.: Aloe vera Flora of China. Vol. 24. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Junikka, Leo ja Kurtto, Arto: Aloe vera (L.) Burm.f. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2020.
- ↑ Plants for a Future
- ↑ a b c d e f Datta, Animesh K.; Mandal, Aninda; Teixeira da Silva, Jaime A.; Saha, Aditi; Paul, Rita; Sengupta, Sonali; Dubey, Priyanka Kumari ja Halder, Sandip: An Updated Overview on Aloe vera (L.) Burm. f.. Medicinal and Aromatic Plant Science and Biotechnology, 2011, 6. vsk, nro 1, s. 1–11. Global Science Books. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ahlawat, Kulveer Singh ja Khatkar, Bhupender Singh: Processing, food applications and safety of aloe vera products: a review. Journal of Food Science and Technology, lokakuu 2011, 48. vsk, nro 5, s. 525–533. Springer. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Product Description:Aloe Vera Medicine Plant, Amazon.com
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Protabase: Aloe vera (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Aloe vera (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||