Sisäilma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sisäilma on rakennuksen tai muun tilan sisällä olevaa ilmaa. Sisäilma koostuu kaasumaista ja hiukkasmaisista yhdisteistä, jotka liikkuvat ilman mukana ja päätyvät hengityksen, ihon tai limakalvojen kautta elimistöön. Ulkoilman lisäksi sisäilmassa on tilasta, sen käyttäjistä tai käyttäjien toiminnoista peräisin olevia yhdisteitä.

Sisäympäristöllä tarkoitetaan on rakennuksen tai muun tilan sisällä vallitsevia fysikaalisia ja kemiallisia olosuhteita. Sisäilmasto kattaa tästä kokonaisuudesta lämpöolosuhteet ja sisäilman. Sisäilmaston lisäksi sisäympäristöön vaikuttavat muun muassa akustiset olosuhteet, sähkö- ja magneettikentät sekä valaistus.

Sisäilma ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhdas ja raikas sisäilma tukee toimintakykyä, terveyttä ja oppimista. Sisäilmassa voi olla monia erilaisia haittatekijöitä, jotka voivat aiheuttaa oireita [1]. Oireet ovat usein lieviä [2] ja altistumisen loppuessa ohimeneviä, kuten hengitystie- ja ärsytysoireita sekä yleisoireita kuten päänsärkyä[1]. Osaan näistä haittatekijöistä liittyy myös suurentunut sairastumisen riski[1]. Tärkeimmät sisäilman epäpuhtaudet, jotka lisäävät suomalaisten sairastumisen riskiä, ovat ulkoilmasta tulevat pienhiukkaset, tupakansavu, maaperästä tuleva radonsäteily ja rakennusten kosteusvauriot[3].

Pienhiukkasia (PM2,5; PM10) ja erilaisia muita lähinnä polttoprosesseista muodostuvia haitallisia yhdisteitä kulkeutuu sisäilmaan ulkoilmasta. Niitä syntyy myös monista sisälähteistä, kuten tupakoinnista. Altistuminen pienhiukkasille lisää ennenaikaista kuolleisuutta, sydän- ja verisuonisairauksia, keuhkosyöpää, hengitystieoireita ja mahdollisesti myös astmaa [1][4]

Tupakansavu sisältää satoja terveydelle mahdollisesti haitallisia kemiallisia yhdisteitä. Passiivinen tupakointi lisää monien samojen sairauksien riskiä kuin aktiivinenkin tupakointi, kuten sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosyöpää ja hengitystiesairauksia, sekä aiheuttaa hengitystieoireita [1][5].

Maaperästä vapautuu sisäilmaan hajutonta ja mautonta radioaktiivista kaasua, radonia. Radon on keuhkosyövän riskitekijä.[1][6]

Kosteusvauriot ovat astman ja hengitystieoireiden ja -infektioiden riskitekijä [1][7][8]. Vaikka kosteusvaurioilla on tutkimuksissa havaittu olevan yhteys hengitystieoireisiin ja astmaan, on vielä epäselvää, mitkä tekijät terveyshaittoja aiheuttavat ja millä mekanismeilla [7][8]. Mikrobien on arvioitu olevan todennäköisin tekijä kosteusvaurioihin liittyvien terveysvaikutusten taustalla, mutta tutkimusnäyttö sisäilman mikrobien tai näiden aineenvaihduntatuotteiden terveyshaitoista on puutteellista ja ristiriitaista [7][8]. Kosteus- ja homevaurio onkin indikaattori, joka kertoo poikkeavasta ja haitallisesta olosuhteesta, joka tulisi ennaltaehkäistä ja korjata.

Sisäilmaan liittyvä oireilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireilu on aina yksilöllistä, ja siksi oireiluun sekä siihen, kuinka haitalliseksi henkilö oireilun kokee, vaikuttavat sisäilman haittatekijöiden lisäksi myös monet muut seikat, kuten ikä, sukupuoli, persoona ja terveydentila sekä erilaiset kuormittavat asiat, kuten työ- tai kouluyhteisöön liittyvä viihtyvyys ja työtyytyväisyys [9][10][11]. Myös pelot ja käsitykset jonkin tietyn tekijän haitallisuudesta voivat aiheuttaa oireita ja synnyttää objektiivisesti mitattavia fysiologisia vasteita [12][13][14][15]. Ihmisen kokemat oireet ovat aina todellisia, mutta eivät siis kuitenkaan suora osoitus jostakin sisäilman epäpuhtaudesta.

Ympäristöherkkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienellä osalla ihmisistä on pitkäaikainen taipumus saada hyvin herkästi oireita sisäilmasta tai muista ympäristötekijöistä [16][17]. Jos oireiluherkkyyden taustalta ei voida huolellistenkaan tutkimusten jälkeen löytää selittävää ympäristössä esiintyvää tekijää ja oireet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn vajausta, kyse voi olla ympäristöherkkyydestä [16][17]. Ympäristöherkkyydessä ratkaisevaa oireiston syntymiselle on ympäristön kokeminen haitalliseksi, eivät sisäympäristötekijöiden fysikaaliset, kemialliset tai biologiset ominaisuudet tai niiden määrä [8][16][17]. Ei ole näyttöä siitä, että kosteusvaurioille altistuminen johtaisi ympäristöherkkyyden kehittymiseen [8]. Ympäristöherkkyys on yksi toiminnallisten häiriöiden alaryhmä [16][17].

Sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienhiukkaset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten asuntojen pienhiukkasten pitoisuudet ovat keskimäärin 7 µg/m3, eli pitoisuudet ovat eurooppalaista keskitasoa selvästi pienempiä[18][19]. Asuntojen pienhiukkaspitoisuuksien osalta asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaiset toimenpiderajat (24h mittaus enintään 25 µg/m3) ylittyvätkin vain harvoissa yksittäistapauksissa. Siitä huolimatta arvioidaan, että yli 60 % sisäympäristön aiheuttamasta tautitaakasta Suomessa tulee sisäilmaan kulkeutuneista ulkoilman saasteista[20].

Uusimman tiedon mukaan[21] ulkoilman PM10-pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat Suomessa ja Islannissa alle 20 μg/m3, Ruotsissa ja Norjassa pääasiassa alle 20 (–<30) μg/m3 ja Tanskassa 20–<30 μg/m3. Vastaavasti ulkoilman PM2.5-vuosikeskiarvot ovat Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa alle 10 μg/m3, Islannissa, Tanskassa ja eteläisessä Ruotsissa 10–<15 μg/m3. Ulkoilman PM2.5-pitoisuudet ovat noin puolet PM10-pitoisuuksista ja ne jakautuvat alueellisesti tasaisemmin. Sisätiloissa tapahtuvassa pienhiukkasaltistuksessa voi kuitenkin olla selviä eroja, jotka johtuvat erilaisesta rakennus- ja ilmanvaihtotekniikasta, tuloilman suodatuksesta sekä sisälähteistä.

Radon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radonin pitoisuudet ovat Suomessa (keskiarvo 100 Bq/m3) Euroopan korkeimpia (JRC 2018) ja keskimäärin samalla tasolla kuin Ruotsissa ja Norjassa (keskiarvot 90 Bq/m3 ja 110 Bq/m3). Tanskassa radonpitoisuudet (keskiarvo 50 Bq/m3) ovat selkeästi pienempiä ja Islannissa pitoisuudet ovat vulkaanisen kallioperän takia pieniä ja siksi myös radonmittausten määrä on vähäinen.  Vuonna 2006 tehdyn otantatutkimuksen perusteella toimenpidearvo 400 Bq/m3 olemassa oleville asunnoille ylittyi noin 3 %:ssa suomalaisista asunnoista[22].

Uusien pientalojen radonpitoisuudet ovat pienemmät kuin vanhempien talojen[23]. Ruotsissa tehdyn tuoreemman arvion mukaan radonpitoisuus ylittää kansallisen toimenpidearvon (200 Bq/m3) noin 400 000 asunnossa, mikä vastaa noin 10 %:a väestöstä[24]. Vuonna 2010 Tanska laski kansallisen toimenpiderajan uusissa asunnoissa radonin osalta 100 Bq/m3. Bräuner ym. (2013)[25] tulosten mukaan 7 % tutkituista tanskalaisista asunnoista ylitti uuden kansallisen toimenpidearvon 100 Bq/m3 pitoisuuksien ollessa muuten matalat (mediaani 36,8 Bq/m3).

Vuosina 2014–2015 tehtyjen mittausten perusteella sisäilman radonpitoisuuden toimenpidearvo ylittyi 4 %:ssa päiväkotirakennuksista ja 11 %:ssa koulurakennuksista[26][27]. Koulujen ja päiväkotien osalta Ruotsissa kansallinen toimenpidearvo ylittyi vuonna 2009 arviolta 16 %:ssa koulu- ja päiväkotirakennuksista. Norjassa vuosina 1996–1998 noin 9 % päiväkodeista ylitti radonpitoisuuden 200 Bq/m3 ja 3 % ylitti 400 Bq/m3 radonpitoisuuden keskiarvon ollessa 88 Bq/m3 [28].

Kosteusvauriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonkinasteiset kosteusvauriot ovat yleisiä kaikentyyppisissä rakennuksissa, ja vauriot vaihtelevat hyvin pienestä vakavaan. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin[29] mukaan merkittäviä kosteusvaurioita esiintyy Suomessa 7–10 %:ssa pien- ja rivitalojen, 6–9 %:ssa kerrostalojen, 12– 18 %:ssa koulujen ja päiväkotien, 20–26 %:ssa hoitolaitosten ja 2,5–5 %:ssa toimistojen kerrosalasta.

Uusimman Eurostat-tilaston [30] mukaan vuonna 2018 rakennusten kosteusvaurioita esiintyi Pohjoismaista vähiten Suomessa (alle 5 %), eniten Tanskassa ja Islannissa (yli 15 %). Ruotsissa ja Norjassa kosteusvaurioita oli alle 10 %:ssa rakennuksista.  Ruotsissa vuosina 2007–2008 tehdyn BETSI-tutkimuksen kuntoarvioiden mukaan 30 %:ssa omakotitaloista ja 15 %:ssa kaikista kerrostaloasunnoista ja toimitiloista on kosteus- ja homevaurioita, jotka voivat vaikuttaa sisäilmaan[31]. Useimpien tutkimusten arvioita yleisyydestä on vaikea verrata, koska kosteusvaurioiden määritelmät vaihtelevat suuresti. Laajassa eurooppalaisessa ECRHS tutkimuksessa vakioiduilla menetelmillä asiantuntijan arvioimat kosteus- ja homevauriot olivat yleisempiä Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin esimerkiksi Pohjoismaita edustavassa Ruotsissa[32]. Vastaavalla tavalla vertailukelpoisia menetelmiä käyttävän HITEA-tutkimuksen mukaan Suomen ja Alankomaiden kouluissa oli vähemmän asiantuntijan toteamia kosteusvaurioita kuin Espanjassa[33]. Suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet olivat myös pienemmät kuin Espanjassa ja Alankomaissa mitatut pitoisuudet[34].

Kemikaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus (TVOC) ja formaldehydi ylittävät kansalliset toimenpiderajat (400 µg/m3 ja 100 µg/m3) Suomessa vain uudiskohteissa (alle vuosi käyttöönoton jälkeen) ja vanhoissa asunnoissa harvoissa yksittäistapauksissa[35][19]. Rivi- ja kerrostaloasunnoissa tutkimusten mukaan TVOC vaihtelee Suomessa 139–356 µg/m3 ja Ruotsissa 143–310 µg/m3 välillä[31][19][36]. Mitatut formaldehydipitoisuudet ovat Ruotsissa noin neljäsosa WHO:n raja-arvosta 100 μg/m3 [31]. INSULAte-projektin [19] perusteella formaldehydipitoisuuksien mediaanit suomalaisissa kerrostaloasunnoissa olivat 18,4 μg/m3 ennen energiaparannuksia ja 16,7 μg/m3 niiden jälkeen eli samaa suuruusluokkaa kuin ruotsalaisissa asunnoissa.

Ilmanvaihto ja lämpötila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmanvaihdon riittämättömyys vanhemmissa kerrostaloasunnoissa vaikuttaa olevan Suomessa[19] (Du ym., 2016) yleisempää kuin Norjassa ja suunnilleen yhtä yleistä kuin Ruotsissa ja Tanskassa [37]. Suomalaisissa uudiskohteissa ovat ilmanvaihtokertoimet sitä vastoin olleet huomattavasti korkeammalla tasolla [35]. Suomessa usean asunnon lämpötila on talven lämmityskauden aikana pitkiäkin aikoja yli ”hyvän” lämpötilan (21 °C) ja vastaavasti suhteellinen kosteus on matala (< 20 %), kun taas kesällä suhteellinen kosteus sisäilmassa voi ajoittain nousta korkeaksi (> 70 %)[35][38].

Suomalaisten koulujen ilmanvaihto on todettu riittämättömäksi noin joka toisessa ja epätyydyttäviä lämpöolosuhteita esiintyy joka kymmenennessä koulussa[38]. Kouluissa ilmanvaihdon riittämättömyys vaikuttaa olevan yleisempää Suomessa[39][38] kuin Ruotsissa, kun taas toimistorakennusten ilmanvaihto ylittää suositukset maasta riippumatta[40].

Sisäilman laatu Suomessa ja Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäilmastoluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusten sisäilmalle on kehitetty sisäilmastoluokitus, jossa esitetään tavoitearvoja useille sisäilmatekijöille. Sisäilmatekijöitä ovat muun muassa lämpöolot, äänitaso, ilmanvaihto, radon ja ilman epäpuhtaudet. Luokituksessa on esitetty myös tärkeimmät lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden suunnittelussa tarvittavat sisäilmastosuureiden arvot.

Sisäilmaston laatu jaetaan seuraaviin luokkiin: S1 (yksilöllinen), S2 (hyvä) ja S3 (tyydyttävä). S1 tarkoittaa sisäilman laatua, jota 90 % arvioijista pitää hyvänä. S3 on alin hyväksyttävä luokka, jossa voi kuitenkin ilmaantua haittoja herkille henkilöille. Luokitus perustuu useisiin tutkimuksiin ja pitkäaikaisiin aistinvaraisiin kokemuksiin sisäilman laadusta. Aistinvaraisuus on osoittautunut erittäin herkäksi arviointimenetelmäksi. Joissakin tapauksissa on tavallista, että ihmiskeho havaitsee sisäilman epäpuhtauksia herkemmin kuin mittauslaitteet. Aistinvaraisesti ei voida arvioida hajuttomia sisäilman epäpuhtauksia, kuten häkäkaasua tai radonia.

Sisäilmaluokitus otettiin käyttöön vuonna 1995, ja uusin luokitus julkaistiin vuonna 2008. Luokituksen valmisteluun ovat osallistuneet merkittävimmät rakennusalan järjestöt, Rakennustietosäätiö RTS sekä sisäilmastoalan asiantuntijoiden järjestö, Sisäilmayhdistys ry. Sisäilmaluokitus on myös osa TEKESin TERVE TALO-teknologiaohjelman tuottamia "terveen talon" kriteerejä.[41]

Sisäilman tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäilman laadusta on tullut viime vuosina yhä merkittävämpi tutkimusalue muun muassa rakennusfysiikassa. Sisäilmaongelmat ja niiden vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen ovat vauhdittaneet tämän tutkimusalueen tutkimusta.[42] Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan huono sisäilma heikentää lasten ja nuorten oppimistuloksia ja lisää poissaoloja.[43] Sisäilman koettuun laatuun vaikuttavat muun muassa ilman lämpötila, kosteuden ja hiilidioksidin määrä, hajuttomuus, vetoisuus ja hiukkaset. Hiukkasia on monen kokoisia, joista Maailman terveysjärjestön WHO:n ja THL:n tutkimusten mukaan suurimmat tautienaiheuttajat ovat pienhiukkaset.[44][45]

Yleisimmin sisäilman laatua heikentävät riittämätön ilmanvaihto ja hallitsematon korvausilman saanti. Tämän lisäksi kärsitään usein mm. kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamista sisäilmaongelmista. Myös erilaiset materiaalipäästöt ja viemärikaasut voivat heikentää sisäilman laatua.[46][47] Sisäilmatutkimukset ovatkin keskittyneet fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden analysointiin.[48][49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ympäristöterveys. Duodecim. 2., uud. painos 2020
  2. Salmela ym.: Sisäilma ja terveys: kehitys, nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:59. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 2019.
  3. Lampi, Jussi & Pekkanen, Juha: Terve ihminen terveissä tiloissa: Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018 – 2028. Raportti 2018_008., 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  4. World Health Organization: Health effects of particulate matter. Policy implications for countries in eastern Europe, Caucasus and central Asia.. World Health Organization (WHO), 2013.
  5. World Heatlh Organization: Protection from exposure to second-hand tobacco smoke. Policy recommendations.. World Health Organization, 2007. World Health Organization (WHO).
  6. World Health Organization: WHO Guidelines for indoor air quality: selected pollutants.. World Health Organization (WHO), 2010.
  7. a b c World Health Organization: WHO Guidelines for indoor air quality: dampness and mould., 2009. World Health Organization (WHO).
  8. a b c d Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin asettama työryhmä.: Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas 2016. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim,. Viitattu 24.2.2020.
  9. Lahtinen M, Sundman-Digert C ja Reijula K.: Psychosocial work environment and indoor air problems: a questionnaire as a means of problem diagnosis.. Occup Environ Med., 61(2):143–9., 2004.
  10. Kinman G ja Griffin M.: Psychosocial factors and gender as predictors of symptoms associated with sick building syndrome.. Stress and Health, 24:165–171., 2008.
  11. Magnavita N: Work-related symptoms in indoor environments: a puzzling problem for the occupational physician.. Int Arch Occup Environ Health, 88(2):185–96., 2015.
  12. Jaén C ja Dalton P.: Asthma and odors: the role of risk perception in asthma exacerbation.. J Psychosom Res., 77(4):302-8. doi: 10.1016/j.jpsychores.2014.07.002., 2014.
  13. Tinnermann A, Geuter S, Sprenger C, Finsterbusch J ja Büchel C.: Interactions between brain and spinal cord mediate value effects in nocebo hyperalgesia.. Science, 6;358(6359):105–108., 2017.
  14. Winters W, Devriese S, Van Diest I, Nemery B, Veulemans H, Eelen P, Van de Woestijne K ja Van den Bergh O.: Media warnings about environmental pollution facilitate the acquisition of symptoms in response to chemical substances.. Psychosom Med., 65(3):332–8., 2003.
  15. Nissilä J, Savelieva K, Lampi J, Ung-Lanki S, Elovainio M, Pekkanen J.: Parental worry about indoor air quality and student symptom reporting in primary schools with or without indoor air quality problems.. Indoor Air. 2019 Sep;29(5):865-873., syyskuu 2019.
  16. a b c d Karvala K, Pekkanen J, Salminen E, Tuisku K, Hublin C ja Sainio M.: Miten tunnistan ympäristöherkkyyden?. Duodecim, 133:1362–9., 2017. Duodecim.
  17. a b c d Sainio M ja Karvala K.: Sisäilma ja ympäristöherkkyys. Suomen Lääkärilehti 13/2017, 72:848–854., 2017.
  18. Hänninen O, Lebret E, Ilacqua V, Katsouyanni K, Künzli N, Srám RJ & Jantunen MJ.: Infiltration of ambient PM2.5 and levels of indoor generated non-ETS PM2.5 in residences of four European cities. Atmospheric Environment, 38(37):6411–6423., 2004.
  19. a b c d e Du L, Leivo V, Martuzevicius D, Prasauskas T, Turunen M & Haverinen-Shaughnessy U.: INSULAtE-project results-Improving energy efficiency of multifamily buildings, indoor environmental quality and occupant health. Report: 2016_017. INSULAtE-project, 2016.
  20. Hänninen O. & Asikainen A. (eds.): Efficient reduction of indoor exposures: Health benefits from optimizing ventilation, filtration and indoor source controls., 2/2013. National Institute for Health and Welfare (THL). Report.
  21. WHO: Ambient (outdoor) air quality database. Summary results, update. WHO, 2018.
  22. Mäkeläinen I, Kinnunen T, Reisbacka H, Valmari T & Arvela H.: Radon suomalaisissa asunnoissa – Otantatutkimus 2006.. STUK-A242 / Joulukuu 2009, 2009.
  23. Kojo K, Perälä M, Tarsa T, Kurttio P.: Päiväkotien sisäilman radonkartoitus.. SIY Raportti 34, 403, 2016, 2016. SIY.
  24. Folkhälsomyndigheten, Karolinska Institutet: Miljöhälsorapport 2017 2017. Folkhälsomyndigheten, Karolinska Institutet. Viitattu 16.4.2020.
  25. Bräuner EV, Rasmussen TV & Gunnarsen L.: Variation in residential radon levels in new Danish homes. Indoor Air, 23: 311–317, 2013. DOI:10.1111/ina.12021., 2013.
  26. Kojo K, Holmgren O, Pyysing A, Kurttio P.: Radon uudisrakentamisessa: Otantatutkimus julkari.fi. 2016. Viitattu 16.4.2020.
  27. Kojo K, Rantala A, Kurttio P & Perälä M.: Työpaikan sisäilman radonkartoitus Suomen kouluissa. Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma (Koulujen radonkartoituksen raportti), 2018.
  28. STUK - Radiation and Nuclear Safety Authority, Sundhedsstyrelsen - Statens Institut for Strålebeskyttelse, Strål säkerhets myndigheten - Swedish Radiation Safety Authority, Statens strålevern- Norwegian Radiation Protection Authority, Geislavarnir Rikisins – Icelandic Radiation Safety Authority: Recommendations for radon in dwellings in the Nordic countries: Background sst.dk. 15.9.2009. Viitattu 16.4.2020.
  29. Reijula K, Ahonen G, Alenius H, Holopainen R, Lappalainen S, Palomäki E & Reiman M: Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 01/2012.. Eduskunnan tarkastusvaliokunta, 2012.
  30. Eurostat 2019. Share of total population living in a dwelling with a leaking roof, damp walls, floors or foundation, or rot in window frames of floor - EU-SILC survey. ec.europa.eu. Viitattu 16.4.2020.
  31. a b c Boverket: Så mår våra hus. Redovisning av regeringsuppdrag beträffande byggnaders tekniska utforning m.m.. Boverket, 2009.
  32. Norbäck D, Zock JP, Plana E, Heinrich J, Tischer C, Jacobsen Bertelsen R, Sunyer J, Künzli N, Villani S, Olivieri M, Verlato G, Soon A, Schlünssen V, Gunnbjörnsdottir MI & Jarvis D.: Building dampness and mold in European homes in relation to climate, building characteristics and socio-economic status: The European Community Respiratory Health Survey ECRHS II.. Indoor Air, 27(5):921–932., 2017.
  33. Haverinen-Shaughnessy U, Borras-Santos A, Turunen M, Zock JP, Jacobs J, Krop EJ, Casas L, Shaughnessy R, Täubel M, Heederik D, Hyvärinen A, Pekkanen J & Nevalainen A: HITEA study group. Occurrence of moisture problems in schools in three countries from different climatic regions of Europe based on questionnaires and building inspections – the HITEA study. Indoor Air, 22(6):457–66, 2012.
  34. Jacobs J, Borràs-Santos A, Krop E, Täubel M, Leppänen H, Haverinen-Shaughnessy U, Pekkanen J, Hyvärinen A, Doekes G, Zock JP & Heederik D: Dampness, bacterial and fungal components in dust in primary schools and respiratory health in schoolchildren across Europe.. Occup Environ Med., 71(10):704–12, 2014.
  35. a b c Järnström H, Saarela K, Kalliokoski P ja Pasanen A-L: Reference values for indoor air pollutant concentrations in new, residential buildings in Finland. Atmospheric Environment, 40(37):7178–7191, 2006.
  36. Langer S, Bekö G: Indoor air quality in the Swedish housing stock and its dependence on building characteristics. Building and Environment 69: 44–54, 2013. doi:https://doi.org/10.1016/j.buildenv.2013.07.013.
  37. Haverinen-Shaughuessy, U., Leppänen, H., Salmela A. & Hyvärinen, A.: Altistuminen sisäympäristössä – yleisyys Suomessa ja Pohjoismaissa, 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), (tulossa oleva julkaisu)..
  38. a b c Haverinen-Shaughnessy U, Finell E & Wiss K: Koulujen sisäilmatutkimukset ja tarkastusten kehittäminen. Tutkimuksesta tiiviisti: 2016_017., 2016.
  39. Toyinbo O, Matilainen M, Turunen M, Putus T, Metsämuuronen J, Kurnitski J, Shaughnessy R & Haverinen-Shaughnessy U.: Building characteristics, indoor environmental quality, and mathematics achievement in Finnish elementary schools. Building and Environment, 104:114–121, 2016.
  40. Bluyssen PM, De Oliveira Fernandes E, Groes L, Clausen G, Fanger PO, Valbjørn O, Bernhard CA & Roulet CA: European Indoor Air Quality Audit Project in 56 Office Buildings. Indoor Air, 6:221–238, 1996. doi:10.1111/j.1600-0668.1996.00002.
  41. THL:n julkaisu: Sisäilma ja terveys - tietoa rakentajille.
  42. Tampereen teknillisen yliopiston Rakennetekniikka-sivut
  43. Koulujen huono sisäilma heikentää oppimistuloksia ja lisää poissaoloja - Tiedote - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.2.2019.
  44. Indoor Air Pollution who.int.
  45. Pienhiukkasten vaikutusmekanismit - Ympäristöterveys - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.2.2019.
  46. Home ja terveys -sivusto
  47. Miksi sisäilmaa puhdistetaan? Genano. Viitattu 22.2.2019.
  48. Asumisterveysopas, 2. korjattu painos, 2008
  49. toim. Pitkäranta, Miia: Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus Ympäristöministeriö, 2016

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]