Sisäilma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sisäilma on rakennuksen tai muun tilan sisällä olevaa ilmaa. Sisäilma koostuu kaasumaista ja hiukkasmaisista yhdisteistä, jotka liikkuvat ilman mukana ja päätyvät hengityksen, ihon tai limakalvojen kautta elimistöön. Ulkoilman lisäksi sisäilmassa on tilasta, sen käyttäjistä tai käyttäjien toiminnoista peräisin olevia yhdisteitä.

Sisäympäristö, sisäilmasto ja sisäilma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäympäristöllä tarkoitetaan on rakennuksen tai muun tilan sisällä vallitsevia fysikaalisia ja kemiallisia olosuhteita. Sisäilmasto kattaa tästä kokonaisuudesta lämpöolosuhteet ja sisäilman. Sisäilmaston lisäksi sisäympäristöön vaikuttavat muun muassa akustiset olosuhteet, sähkö- ja magneettikentät sekä valaistus.

Sisäilmastoluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusten sisäilmalle on kehitetty sisäilmastoluokitus, jossa esitetään tavoitearvoja useille sisäilmatekijöille. Sisäilmatekijöitä ovat muun muassa lämpöolot, äänitaso, ilmanvaihto, radon ja ilman epäpuhtaudet. Luokituksessa on esitetty myös tärkeimmät lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden suunnittelussa tarvittavat sisäilmastosuureiden arvot.

Sisäilmaston laatu jaetaan seuraaviin luokkiin: S1 (yksilöllinen), S2 (hyvä) ja S3 (tyydyttävä). S1 tarkoittaa sisäilman laatua, jota 90 % arvioijista pitää hyvänä. S3 on alin hyväksyttävä luokka, jossa voi kuitenkin ilmaantua haittoja herkille henkilöille. Luokitus perustuu useisiin tutkimuksiin ja pitkäaikaisiin aistinvaraisiin kokemuksiin sisäilman laadusta. Aistinvaraisuus on osoittautunut erittäin herkäksi arviointimenetelmäksi. Joissakin tapauksissa on tavallista, että ihmiskeho havaitsee sisäilman epäpuhtauksia herkemmin kuin mittauslaitteet. Aistinvaraisesti ei voida arvioida hajuttomia sisäilman epäpuhtauksia, kuten häkäkaasua tai radonia.

Sisäilmaluokitus otettiin käyttöön vuonna 1995, ja uusin luokitus julkaistiin vuonna 2008. Luokituksen valmisteluun ovat osallistuneet merkittävimmät rakennusalan järjestöt, Rakennustietosäätiö RTS sekä sisäilmastoalan asiantuntijoiden järjestö, Sisäilmayhdistys ry. Sisäilmaluokitus on myös osa TEKESin TERVE TALO-teknologiaohjelman tuottamia "terveen talon" kriteerejä.[1]

Sisäilman tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäilman laadusta on tullut viime vuosina yhä merkittävämpi tutkimusalue muun muassa rakennusfysiikassa. Sisäilmaongelmat ja niiden vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen ovat vauhdittaneet tämän tutkimusalueen tutkimusta.[2] Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan huono sisäilma heikentää lasten ja nuorten oppimistuloksia ja lisää poissaoloja.[3] Sisäilman koettuun laatuun vaikuttavat muun muassa ilman lämpötila, kosteuden ja hiilidioksidin määrä, hajuttomuus, vetoisuus ja hiukkaset. Hiukkasia on monen kokoisia, joista Maailman terveysjärjestön WHO:n ja THL:n tutkimusten mukaan suurimmat tautienaiheuttajat ovat pienhiukkaset.[4][5]

Yleisimmin sisäilman laatua heikentävät riittämätön ilmanvaihto ja hallitsematon korvausilman saanti. Tämän lisäksi kärsitään usein mm. kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamista sisäilmaongelmista. Myös erilaiset materiaalipäästöt ja viemärikaasut voivat heikentää sisäilman laatua.[6][7] Sisäilmatutkimukset ovatkin keskittyneet fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden analysointiin.[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.