Salviat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salviat
Ryytisalvia (Salvia officinalis)
Ryytisalvia (Salvia officinalis)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Alaheimo: Nepetoideae
Suku: Salviat Salvia
L.
Synonyymit
Katso myös

  Salviat Wikispeciesissä
  Salviat Commonsissa

Salviat (Salvia) on huulikukkaiskasveihin kuuluva kasvien suku, johon kuuluu hieman yli tuhat lajia.[1] Tunnetuin salvialajeista lienee maustekasvina käytetty ryytisalvia (Salvia officinalis).[2] Salvian nimi on peräisin latinan sanasta salvare ’parantaa’, ja salvialla uskotaan olevan monia parantavia ominaisuuksia.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittysalvian (S. pratensis) kukkia.

Salviat ovat monivuotisia ja isohkoja ruohoja. Varret ovat nelisärmäisiä. Vastakkain olevat lehdet ovat saha- tai nyhälaitaisia. Kukinnot sijaitsevat latvassa ja ovat tähkämäisiä, tiheiden lehtihankaisten viuhkojen eli valekiehkuroiden muodostamia rykelmiä. Kaksihuulisissa kukissa on kaksi hedettä, kaksi vähemmän kuin huulikukkaiskasveilla yleensä.[2][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa salvialajeja kasvaa luonnonvaraisena maanosan etelä- ja keskiosissa. Pohjoisemmas ne ovat levinneet ihmisen toiminnan seurauksena.[5] Suomessa luonnonvaraisia salvialajeja on tavattu kaikkiaan viisi, mutta ne kaikki ovat tulokaslajeja.[6][7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpia viljeltyjä salvioita käytetään yksi-, kaksi- tai monivuotisina koristekasveina, maustekasveina ja lääkekasveina. Päihteenä käytetty salvia on mazatecinsalvia (Salvia divinorum).

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa ja osin myös Suomessa tavataan tulokaslajina tai villiintyneenä ainakin seuraavia salvialajeja:[5][8]

Muita lajeja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Govaerts, R. et al.: Salvia L. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 1.7.2023. (englanniksi)
  2. a b Den virtuella floran: Salvior Salvia. (ruotsiksi) Viitattu 4.8.2011.
  3. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab, 1981.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 356, 369.
  5. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 522.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 369–370.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Salvialajit Suomessa (hakusana Salvia). Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.8.2011.
  8. Suomen Lajitietokeskus: Salviat – Salvia Viitattu 2.12.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]