Orvokit
| Orvokit | |
|---|---|
 Tarhaorvokki |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Alaheimo: | Violoideae |
| Suku: |
Orvokit Viola L. |
| Katso myös | |
Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Orvokkeja kasvatetaan myös paljon koristekasveina. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.
Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi. Myös suomen kielessä esiintyy nimi Orvokki. Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.[1] Orvokki on symboloinut rakkautta, kaipausta, mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. Kristinuskossa orvokkeja on pidetty Neitsyt Marian vertauskuvina.[1]
Orvokkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajit Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- aho-orvokki (Viola canina)
- isoaho-orvokki (Viola canina ssp. montana)
- pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. canina)
- alvariorvokki (Viola pumila)
- hietaorvokki (Viola rupestris)
- harjuhietaorvokki (Viola rupestris ssp. rupestris)
- pahtahietaorvokki (Viola rupestris ssp. relicta)
- hopeaorvokki (Viola alba)
- kaiheorvokki (Viola selkirkii)
- kaitaorvokki (Viola elatior)
- karvaorvokki (Viola hirta)
- keto-orvokki (Viola tricolor)
- dyyniketo-orvokki (Viola tricolor ssp. curtisii tai Viola tricolor var. maritima)[2][3]
- kallioketo-orvokki (Viola tricolor ssp. tricolor tai Viola tricolor var. tricolor)[2][3]
- korpiorvokki (Viola epipsila)
- lapinorvokki (Viola biflora)
- lehto-orvokki (Viola mirabilis)
- luhtaorvokki (Viola uliginosa)
- metsäorvokki (Viola riviniana)
- mäkiorvokki (Viola collina)
- pelto-orvokki (Viola arvensis)
- pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana)
- rantaorvokki (Viola persicifolia)
- samettiorvokki (Viola suavis)
- sarviorvokki (Viola cornuta)
- suo-orvokki (Viola palustris)
- tarhaorvokki (Viola × wittrockiana)
- tuoksuorvokki (Viola odorata) [2]
- viitaorvokki (Viola × ruprechtiana), suo- ja korpiorvokin risteymä[4]
Muita orvokkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- altainorvokki (Viola altaica)
- amerikanorvokki (Viola lanceolata)
- japaninorvokki (Viola japonica)
- keltaorvokki (Viola lutea)
- perhosorvokki (Viola sororia)
- reunusorvokki (Viola cucullata)
- riippaorvokki (Viola hederacea)
- transsilvanianorvokki (Viola declinata)
- Viola adunca
- Viola kupfferiana
- Viola sagittata
- Viola scorpiuroides
Suomessa viljeltyjä lajeja:[5]
- Sarviorvokki (Viola cornuta) (monivuotinen puutarhakukka)
- Tarhaorvokki (Viola × wittrockiana) (yksivuotinen parveke- ja kesäkukka)
- Tuoksuorvokki (Viola odorata) (perinteinen monivuotinen puutarhakukka)
Orvokit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[4] Kolme yleisintä lajia ovat suo-orvokki, aho-orvokki ja korpiorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Antti Halkka ja muita: Kotimaan luonto-opas, s. 62. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-19804-8.
- ↑ a b c Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 402, 398–403. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Violaceae - orvokkikasvit. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus. Arkistoitu 13.2.2007. Viitattu 18.1.2021.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 203. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Orvokit (Viola)
- Orvokit (Viola)
- Suomen Luonto: Taivaan sini loistaa orvokissa
- Kasviatlas: Suomen orvokkilajit (suomeksi)
- Den virtuella floran: Viola (ruotsiksi)
- ITIS: Viola (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Viola (englanniksi)
- Flora of China: Viola (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Viola (englanniksi)