Keto-orvokki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keto-orvokki
Viola tricolor.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: tricolor
Kaksiosainen nimi
Viola tricolor
L.
Muunnoksia
  • Viola tricolor var. maritimadyyniketo-orvokki
  • Viola tricolor var. tricolor – kallioketo-orvokki [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keto-orvokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keto-orvokki Commonsissa

Nimi-testi OK

Keto-orvokki (Viola tricolor) on pienikokoinen orvokkikasvi, jolla on moniväriset kukat.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keto-orvokki on yksi- tai kaksivuotinen ruohovartinen kasvi. Se kasvaa 8–25 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat puikeat. Kukan halkaisija on 10–25 mm ja sen teriö on verhiötä pidempi.[2] Tämä on tärkeä tuntomerkki, sillä pelto-orvokilla terälehdet ovat lyhyemmät tai yhtä pitkät kuin terälehdet.[3]

Kukassa on viisi terälehteä, joista kaksi ylintä suuria ja sinertäviä, niiden alla kaksi vaaleampaa ja alinna pariton keltainen lehti.[4] Väritys vaihtelee, on myös kokonaan sinipunaisia tai kokonaan kellanvaaleita yksilöitä.[3]

Keto-orvokki kukkii alkukesästä ja muodostaa värikkäitä mattoja. Lämpiminä syksyinä se voi kukkia toisen kerran.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keto-orvokki kasvaa lähes kaikkialla Euroopassa, ja se on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan.[5] Keto-orvokki elää kuivilla valoisilla paikoilla kuten kallionlailla ja kuivilla niityillä.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keto-orvokin sanotaan maistuvan vaniljalta.[3] Sen kukkia voi käyttää salaattien ja jälkiruokien koristeena. Koko maanpäällisestä osasta on keitetty haavoja hoitavaa tai limaa irrottavaa rohdoslääkettä.[4]

Keto-orvokki on vanha ateistien ja uskonnottomien symboli, jota Suomessa käyttää logonaan uskonnottomia juhlapuhujia välittävä Pro-Seremoniat.[6]

Kuvasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  2. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. a b c d Keto-orvokki Luontoportti. Viitattu 6.4.2016.
  4. a b c Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  5. Arne Anderberg: Styvmorsviol (Kartta Norra halvklotet) Den Virtuella Floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.4.2016.
  6. Pro-seremoniat Viitattu 6.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.