Pyökkiorvokki
| Pyökkiorvokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Suku: | Orvokit Viola |
| Laji: | reichenbachiana |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana) on sinikukkainen, lähinnä Euroopassa tavattava orvokkilaji. Suomessa pyökkiorvokki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja se on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[1][2]
Sisällysluettelo
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyökkiorvokki kasvaa 10–15 cm korkeaksi. Juurakko on lyhyt ja pysty. Kasvi on lehtiruusukkeellinen. Lehden lehtilapa on 2–4 cm leveä ja saman pituinen, herttamainen ja nyhälaitainen. Lehden korvakkeet ovat korkeintaan 1 cm pituisia, kapeanpuikeita, ripsihampaisia, hampaat korvakkeiden leveytensä pituisia. Kukan verhiönlisäkkeet ovat hyvin lyhyitä. Teriö on 1,2–1,8 cm pitkä, terälehdet ovat kapeita, sinipunaisia, usein tyveltään tummempia ja ne eivät ole limittäin. Kukan pussimainen kannus on kapea, jokseenkin suora ja väriltään tumman sinipunainen. Pyökkiorvokki kukkii Suomessa touko-kesäkuussa.[3]
Pyökkiorvokki muistuttaa suuresti metsäorvokkia (V. riviniana), jonka kanssa se myös voi risteytyä. Metsäorvokin terälehdet ovat hieman pyökkiorvokkia leveämpiä ja ovat limittäin. Lisäksi kukan kannus on vaalea ja verhiönlisäkkeet ovat isoja.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyökkiorvokkia tavataan Espanjan itäosista Italiaan, Kreikkaan ja Ukrainaan, ja pohjoisessa Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Baltian maihin saakka. Lajia tavataan myös Britteinsaarilla ja Kaukasuksen alueella. Euroopan ulkopuolella pyökkiorvokkia tavataan muutamalla alueella Marokossa ja Algeriassa.[4] Suomesta pyökkiorvokki löydettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1969 Ahvenanmaan Lemlandista ja hieman myöhemmin Maarianhaminasta.[2] Nykyisin lajista tunnetaan kymmenkunta kasvupaikkaa, joista suurin osa on Lemlandin edustan saarilla. Koska lajia on hankala erottaa metsäorvokista, sillä saattaa olla myös löytämättömiä kasvupaikkoja.[5] Suomessa pyökkiorvokki kasvaa levinneisyysalueensa äärirajoilla.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyökkiorvokki on tyypillinen kalkkipohjaisten rehevien lehtojen laji. Ahvenanmaalla kasvupaikat ovat pääasiassa pähkinäpensaikoissa. Ahvenanmaalla lajin suurimpana uhkana on kasvupaikkojen umpeenkasvu ja avohakkuut.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranta, Pertti: Pyökkiorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 270.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeriselvennä, Ekenäs 2010.
