Violetti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Liila” ohjaa tänne. Koiraväristä katso Liila (koiraväri), espoolaisesta kauppakeskuksesta taas kerrotaan artikkelissa Kauppakeskus Liila.
 

Violetti on väri, jonka ihminen aistii, kun silmään tulee valoa, jonka aallonpituus on 390–420 nanometriä.[1] Violetti valo on kaikkein lyhyt­aaltoisinta näkyvää valoa, ja näkyvän valon spektrissä violetti on reunimmainen ”syvänsininen” väri. Vielä lyhytaaltoisempi säteily on näkymätöntä ultraviolettisäteilyä.[1]

Violettia saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista väriainetta.selvennä

Sana violetti johtuu ranskan kielen orvokkia merkitsevästä sanasta violette,[2] sillä useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä. Violetti oli suomen kielessä pitkään vieras sana; vielä 1900-luvun puolenvälin jälkeenkin sinipunainen oli tutumpi nimitys kuin violetti. Kansankielessä violettia on kutsuttu myös gretliiniksi, retliiniksi ja kretuliiniksi. Varsinkin vaaleasta violetista käytetään myös nimitystä liila.[3]

Symboliikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Violetti symboloi orvokin värinä henkisyyttä ja sitä on pidetty myös uhriveren värinä. Liturgiassa se kuvaa katumusta ja parannusta ja kuuluu kirkkovuoden paastonaikoihin. Vanhoissa Kristuksen kärsimystä esittävissä maalauksissa hänet on puettu violettiin viittaan. Sinisen ja punaisen yhdistelmänä väri ilmaisee myös viisautta ja rakkautta. Rooman keisarin ja rikkaiden juhla-asut olivat purppuran- eli punavioletinvärisiä. Väriainetta saatiin kahden merinäkinkenkälajin eritteestä, ja se oli todella kallista. Keskiajalla purppuran korvikkeena käytettiin lakmusjäkälän (Rocella tinctoria) nestettä, jota tuotiin Kanariansaarilta.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Esko Ranta, Lennart Ekbom: Matematiikan taulukot, s. 77, taulukko Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet. WSOY, 1973. ISBN 951-0-05129-2.
  2. Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja, 3. osa (R–Ö), s. 454, s.v. ”violetti”. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Gummerus, 2001. ISBN 951-717-712-7.
  3. Coloria - Violetti Viitattu 26.7.2011.
  4. Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.