Taklimakan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hiekka-aavikkoa. Juha Seppälän kirjasta, katso Takla Makan.
Hiekkamyrsky Taklimakanin aavikolla.

Taklimakan (Takla Makan, Taklamakan) on hiekka-aavikko Länsi-Kiinassa Sinkiangissa syvässä Tarimin altaassa korkeiden vuorten ympäröimänä. Taklimakanin sijainti on 78°–88° itäistä pituutta, 37°–40° pohjoista leveyttä. Eteläpuolella ovat jopa 6 000 metriin kohoavat Kunlunvuoret.

Taklimakan on tyypillisen mannerilmaston lauhkean vyöhykkeen sisämaan aavikko. Lämpötilavaihtelu on suurta ja aavikko on hyvin kuiva.[1][2] Aavikko käsittää valtaosan Tarimin altaasta ja sen pinta-ala on noin 320 000 neliökilometriä,[1] toisen lähteen mukaan 337 600 km2.[2] Suurin osa aavikosta on hiekkadyynejä; lisäksi on kiviaavikkoa. Alueelta löydettiin öljyä 1950-luvulla ja laajempia öljyvaroja 1980-luvulla.[1] Lisäksi alueella kerätään eräitä lääkekasveja.lähde?

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taklamakanin aavikkoa lähellä Jarkandin kaupunkia.

Aavikon etelärajana on Kunlun-vuorten ja Altun-vuorten vuoriketju. Pohjoisrajana ovat Tarim-joki ja Tienšan-vuoret. Taklimakan jaetaan kahteen osaan: Khotan-Darjaniin, Cherchen-Darjaniin ja vuorten välissä sijaitsevaan Chercheniin sekä Khotan-Darjanin länsipuolella sijaitsevaan varsinaiseen Taklimakaniin. Idässä on Lop Norin seutu, jossa on suoritettu ydinkokeita.[3]

Taklimakania on yksi maailman laajimmista hiekka-aavikoista.[1] Siitä 85 % on hiekkadyynien peitossa.[3] Aavikon suurten dyyniketjujen koko vaihtelee paljon: korkeus on 30–150 metriä, leveys 240–500 metriä ja ketjujen välimatka on 1–5 kilometriä. Suurimmat pyramidimaiset hiekkadyynit voivat nousta 200–300 metrin korkuisiksi.[3] Vuorilta laskeutuvat jäätikkövirrat virtaavat pitkälle Tarimin altaaseen, jossa Taklimakan on.

Keitaita on vähemmän kuin esimerkiksi Gobin autiomaassa, muutamia Hotanjoen laaksossa. Alueen pääasialliset keidaskaupungit ovat Kashgar, Yarkand, ja Khotan (Hetian, Hotan) lounaassa, Kuqa ja Turfan pohjoisessa sekä Loulan ja Dunhuang idässä. Valkoinen Jade-joki (kutsutaan myös nimillä Yurung-kash tai Yurungkax He) virtaa Taklimakanin aavikolle Kunlunvuorilta kuivaan hiekkaan.

Alueella on usein hiekkamyrskyjä, hiekkamyrskypäiviä (jossain päin aavikkoa hiekkamyrsky) on kolmannes vuoden päivistä.[2] Uiguurin kielellä Takla Makan tarkoittaa 'voit päästä sinne mutta et koskaan pääse pois'. Aavikkoa onkin kutsuttu myös nimellä "Kuolemanmeri".[4] Etenkin aiemmin aavikolle kuoli runsaasti väkeä. Hiekkamyrskyjä esiintyy etenkin keväisin ja kesäisin ja myrskyn seurauksena hiekka voi kohota noin 10 kilometrin korkeuteen,[5] joskus selvästi korkeammallekin ja kulkeutua ilmakehässä maapallon ympäri.[6] Ilmassa kulkeutuva hienojakoinen aavikkohiekka voi kaukanakin heikentää ilmanlaatua[3] tai huonontaa esimerkiksi tieliikenteen näkyvyyttä.

Taklimakan on hyperaridi aavikko, jossa on talvella kylmä, kesällä kuuma. Ilmasto on ankara, sillä se on äärimmäisen mantereinen. Taklimakan on lauhkean vyöhykkeen erittäin kuiva aavikko. Vuotuinen sademäärä on länsiosissa keskimäärin 38 mm ja itäosissa 10 mm. Lämpötila nousee auringonpaisteessa korkealle mutta putoaa nopeasti iltahämärässä. Kesällä päivälämpötila saattaa nousta aavikon itäosissa 38 °C:een. Vuonna 1997 mitattu korkein lämpötila oli 45,6 °C. Heinäkuun keskilämpötila on itäosissa 25 °C. Talvet ovat kylmiä: tammikuun keskilämpötila on −10...−9 °C, mutta talvisin lämpötila putoaa alle -20 asteeseen. Vuorokauden aikana lämpötila voi vaihdella 40 °C. [1][2] Aavikon poikki kulkeminen on turvallisinta talvella.

Taklimakanin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorten ympäröimä Taklimakanin aavikko satelliittikuvassa.

Silkkitie karavaanireitti kulki aavikon pohjois- ja länsiosan halki.[1] Alueelta on löytynyt runsaasti hiekkaan hautautuneita arkeologisia jäänteitä, jotka edustavat tokaarisia, varhaisia hellenistisiä ja intialaisia/buddhalaisia piirteitä.lähde?

Viimeisen tuhannen vuoden aikana aavikko on laajentunut noin 100 kilometriä etelään.[2]

1800–1900-lukujen vaihteen tutkimusmatkailijat kuten Sven Hedin,[1] Aurel Stein,[1] Albert von Le Coq ja Paul Pelliot ovat tehneet laajasti tunnetuksi Taklimakanin aarrelöytöjä, sekä sen vaarallisuutta. Alueelta on löytynyt myös lukuisia muumioituneita ihmisiä, vanhimmat 4 000 vuotta vanhoja, jotka edustavat aavikolla kulkeneiden väestöjen suurta kulttuurista monimuotoisuutta.lähde? Alueelle on 1980-luvulta alkaen rakennettu enenevissä määrin teitä öljyvarojen hyödyntämiseksilähde? ja alueen keskukset ovat Shache (Yarkant) ja Hotan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Guy S. Alitto: Takla Makan Desert. Desert, China Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e Taklimakan Desert—Populus euphratica Forests whc.unesco.org. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c d C Michael Hogan: Taklamakan Desert The Encyclopedia of Earth, eoearth.org. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  4. Takla Makan Desert travelchinaguide.com. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  5. Taklimakan Desert Dust Storm earthobservatory.nasa.gov. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  6. Massive dust storm in China circled the world in 13 days: study 20.7.2009. phys.org. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]