Dyyni
Dyyni on tuulen hiekasta kasaama hiekkakumpu, jollaisia tavataan aavikoilla ja hiekkarannoilla. Dyynin korkeus voi olla jopa 500 metriä ja pituus poikittain yli 150 kilometriä ja se on usein muodoltaan aaltomainen. Dyynityyppejä on useita erilaisia ja yksi tunnetuimmista tyypeistä on ylhäältä katsoen puolikuun muotoinen barkaani.
Tuulen kasaava vaikutus liikuttaa hiekkadyynejä joskus hyvinkin pitkiä matkoja. Tästä seuraa ongelmia aavikoiden läheisyydessä, jossa aavikoituminen on kiivasta, sillä hiekka hautaa alleen vähäistä kasvillisuutta. Joidenkin hiekassa kasvavien kasvien avulla dyynejä pystytään sitomaan paikoilleen.
Suomessa on dyynejä mm. Yyterissä ja Kalajoella sekä muinoin syntyneitä dyynejä joillain paikoilla sisämaassa, mutta ne ovat kasvillisuuden peitossa.
Jotkut tiheään kasvavat pensaat ja ruohot pystyvät sitomaan dyynejä paikoilleen, ja näin dyynin päällä voi kasvaa iso kasvillisuusmatto. Viljakasvi ei sido dyyniä, koska vilja kuolee herkästi kuivuudessa. Kasveja kasvavat dyynit ovat itsessään ekologisesti arvokkaita, koska niissä saattaa kasvaa harvinaisia kasvilajeja.
Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dyyni syntyy, kun tuuli kuljettaa hiekkaa. Hiekanjyväset liikkuvat hyppien tuulen mukana saltaationa, jonka pituus riippuu tuulen nopeudesta ja hiekanjyväsen koko-ominaisuuksista. Mikäli tuulen tiellä on jokin este, kuten pensas tai kivi, tuulen kuljettama hiekka alkaa kasautua siihen, koska hidastunut tuuli ei kykene kuljettamaan hiekkaa estettä pidemmälle. Kasautunut hiekka on yhä suurempi este tuulelle, ja näin hiekka jatkaa kasautumistaan. Alussa syntyy vain pieni hiekkakumpare, nebkha[1][2], joka jatkaa kasvuaan dyyniksi. Alussa tuulen puoleinen ja suojan puoleinen rinne ovat yhtä jyrkkiä, mutta kun tuuli siirtää hiekkaa tuulen puolelta suojan puolelle, se luo sinne jyrkän rinteen. Monesti dyynit ovat kvartsihiekkaa, koska se on kovaa ja säilyy pitkään pölyyntymättä, mutta myös muita mineraaleja esiintyy.
Dyynin tuulen puoleista sivua sanotaan vastasivuksi ja huippua harjaksi. Harjan takana tuulen suojapuolella on suojasivu. Sen jyrkkyys on lepokulman suuruinen. Lepokulman suuruus riippuu muun muassa dyynin iästä ja hiekan laadusta.
Dyynit saattavat liikkua tai levitä tuulen mukana. Näin dyynit voidaan jakaa liikkuviin, leviäviin ja kasaantuviin dyyneihin. Dyynin loivempi puoli on yleensä tuulen tulosuuntaan päin ja se on kaltevuudeltaan 10–14 astetta, kun taas suojanpuoli on 30–34 astetta. Dyynien muotoon vaikuttaa muun muassa tuulen suunta ja nopeus sekä niiden vaihtelut ja hiekan määrä.
Veden alle syntyy virtauksen alueelle monesti hiekasta dyynimäisiä muodostumia ja aaltoilun ansiosta niin sanottuja antidyynejä. Myös tuulen kuljettamasta lumesta muodostuu dyynejä, sastrugeja.
Esiintymisalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dyynejä esiintyy yleensä hiekka-aavikoilla eli hiekkamerissä, ergeissä. Joillain rannikkoalueilla, kuten Suomessa Kalajoella ja Yyterissä, on hiekkadyynejä. Arktisten alueiden lähiseuduilla, kuten Suomessa Enontekiöllä, esiintyy jääkauden loppuvaiheen aikaisia dyynejä, jotka voivat olla vieläkin aktiivisia. Pohjoisilla seuduilla dyynit ovat yleisiä etenkin Tanskan rannoilla.
Dyynejä on löydetty avaruusluotainten avulla Marsista, Venuksesta ja Saturnuksen suuresta kuusta Titanista. Marsista on löydetty erikoisia ylhäältä katsoen naulan muotoisia dyynejä[3].
Saharan Isaouaine-n-Tiferinen aavikolla on 5 km välein noin 430 m korkeita hiekkadyynejä[4].
Dyynien luokittelutapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräitä yleisiä dyynilajeja lyhyesti kuvailtuna:
- Suorat dyynit
- Pitkittäisdyynit: Tuulen suuntaisia pitkiä hiekkaharjanteita, monesti hyvin suuria.
- Reverssidyynit: Aaltoilevia, tuulen suuntaan poikittaisia, pitkiä.
- Tähtidyynit: Epäsäännöllisen pyramidin muotoisia suurdyynejä. Ylhäältä katsottuna muoto voi olla tähti, epämuotoinen pyramidi, X- tai Y-kirjain.
- Puolikuumaiset dyynit
- Barkaanit[2]: Ylhäältä katsoen kuunsirpin tai C-kirjaimen muotoisia dyynejä, sirpin kupera puoli tuulta vasten ja jyrkkä rinne sirpin sisässä tuulen suojanpuolella, kärjet myötätuuleen.
- Barkanoidiselänne: Ylhäältä katsoen aaltomainen, tuuleen nähden poikittain.
- Poikittaisdyynit: Vain lievästi aaltomaisia tai suoria, tuulta vastaan olevia poikittaisia dyynejä.
- Paraabelidyynit: Pitkiä barkaaneja muistuttavia U:n tai V:n muotoisia dyynejä, kovera puoli tuulta vasten. Kärjet osoittavat siis vastatuuleen.
- Muut dyynit
- Kupolidyynit: Ylhäältä katsoen soikeita tai pyöreitä dyynejä.
Dyynit koon mukaan
- Kareet alle kymmeniä senttejä
- Dyynit kymmeniä–satoja metrejä
- Pitkittäiset draat ja vuorimaiset rhourdit satoja metrejä – kilometrejä[2]
Dyynilajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dyynit luokitellaan eri lajeihin niiden ylhäältä katsotun muodon mukaan. Dyynin muotoon vaikuttavat muun muassa tuulen suunta ja nopeus sekä niiden vaihtelut. Myös hiekan määrä, alustassa oleva kasvillisuus, kivet ja muut epätasaisuudet vaikuttavat huomattavasti dyynien syntyyn ja muotoon.[5]
Dyynin ikä näkyy monesti dyynien muodoissa, vanhemmat dyynit ovat yleensä säännöllisempiä. Suoria pitkittäisdyynejä syntyy, kun tuuli puhaltaa vain vähän vaihdellen vähähiekkaisella alueella, jolla on hiekkaa alle 8 m[2]. Jos tuuli on vaihtelevampaa, syntyy barkaani. Jos tuuli vaihtelee vain vähän ja hiekkaa on runsaasti, syntyy tähtidyyni. Suurempi tuulen vaihtelu runsashiekkaisella alueella luo puolikuumaisia harjanteita.
| Dyynilaji | Kuvaus |
|---|---|
| Hiekkaväreet | Hiekkaväreet ovat pieniä väreilyjä hiekan pinnassa. Ne tuovat mieleen matalassa, hiekkapohjaisessa vedessä olevat aallonjäljet. Hiekkaväreet ovat tavallisia esimerkiksi muiden dyynien kuten barkaanien pinnoilla. |
| Hiekkakerros | Hiekkakerros on joko korkea tai matala. Monesti kivien ja kasvien ympäristöt ovat hiekattomia, sillä tuuli pyörteilee siellä. |
| Hiekkaviirut | Tuulen luomia hiekkaviiruja lähtee monesti kivistä. |
| Välihiekka | Välihiekka on pensaiden, kivien tms. välissä olevaa kumpuileva hiekkaa, joka muodostaa pieniä dyynejä. Nämä välihiekkadyynit ovat jopa 0,5–3 m korkeita ja 1–15 m pitkiä. |
| Puolikuudyynit eli barkaanit | Barkaanit ovat ylhäältä katsoen puolikuun muotoisia dyynejä. Näitä hevosenkenkämäisiä dyynejä on yleisimmin hiekattomalla alustalla, joten ne syntyvät vähähiekkaisilla alueilla. Puolikuun sarvet osoittavat myötätuuleen. Ne syntyvät tuulen puhaltaessa aina samasta ympyrän neljänneksestä, esimerkiksi pohjoisen ja idän välistä. Tuulenpuoleinen puolikuun ulkolaita on loiva, suojanpuoli jyrkkä, yleensä 32 asteen kulmassa[6]. Barkaanit ovat melko pieniä, 1,5–3 m korkeita[7]. Suuri barkaani on jopa 3 km leveä. Barkaanit liikkuvat 10–20 metriä vuodessa, jopa 50 m/v[6]. |
| Barkanoidiharjanne | Barkanoidiharjanne on kuin monta yhteen hitsattua barkaania. Se on kiemurteleva dyyni, barkaanin ja poikittaisdyynin välimuoto. Barkanoidiharjanne on vaihtelevan paksuinen ja korkuinen. Barkanoidiharjanteen syntyalueella on hiekkaa runsaammin kuin barkaanialueilla, tuuli puhaltaa (lähes aina suunnilleen) samasta suunnasta. |
| Poikittaisdyyni | Poikittaisdyyni eli transverssidyyni on suuri hiekka-aalto, jonka juurella on hiekaton pohja monesti näkyvissä. Se on tuulen suuntaa vasten poikittainen, yleensä suora ja melko tasapaksu. Poikittaisdyynin syntyalueilla on hiekkaa runsaammin kuin barkaani- ja barkanoidialueilla. Tässäkin tuuli puhaltaa samasta suunnasta, joten tämäkin dyynilaji on barkanoidi. |
| Reverssidyyni | Kiemurteleva reverssidyyni syntyy, kun tuuli puhaltaa vuorotellen kahdesta vastakkaisesta suunnasta. Reverssidyyni on mutkitteleva, tuulen tulosuuntaa vasten poikittainen. |
| Käärmemäinen dyyni, seif[1] | Seif-dyyni näyttää ilmakuvassa aaltoviivalta tai suoralta. Pitkittäinen seif syntyy pienten puolikuudyynien yhdistyessä kun tuuli puhaltaa melkein ensin muodostuneiden barkaanien pituusakselin suunnassa. Ensin syntyy barkanoidiharjanne. Hiekaton alusta näkyy dyynien välissä. Seifin harja on veitsenterävä,[6] mistä tulee sen nimi, joka tarkoittaa arabiaksi miekkaa. Seif-dyyni saattaa pysyä paikallaan tai kasvaa nopeasti pituussuntaan myötätuuleen[6]. Tuulen suunnan muutos voi muuttaa seifin rakenneosat barkaanit verkkomaiseksi kuvioksi, jossa on hiekattomia alueita hiekan keskellä. |
| Aklé | Hiekka-aavikon, ergin, suuri hiekka-aalto, joita on satojen metrien välein, näyttävät kalansuomuilta ylhäältä katsoen[6]. |
| Pitkittäisdyynit, draa | Pitkittäiset, yleensä suuret draa-dyynit ovat Saharalle tyypillisiä.
Ne syntyvät kaksisuuntaisten tuulten alueilla, kun tuuli puhaltaa säännöllisesti lähellä toisiaan olevista kahdesta suunnasta, esimerkiksi idästä ja kaakosta. Dyynin harjanteen suuntaisesti pyörii luultavasti korkkiruuvimaisesti tuulenpyörre, kummalla puolella, riippuu tuulen tulosuunnasta. Draan synty vaatii runsaasti melko hienoa hiekkaa. Draat ovat useimmin metrien–kilometrien pituisia dyynejä tai dyyniketjuja, jotka ovat jopa 100 m korkeita. Suuret draat ovat joskus yli 160, jopa 300 km pitkiä. Ne voivat olla jopa 300 m korkeita[6] ja jopa 3 km leveitä. Draat voivat kiemurrella hiukan mutta ovat monesti suoria. Draa-dyynejä esiintyy useimmin 0,5–5 km:n välein ketjuissa. Draat liikkuvat 2–5 cm/vuosi. Draat voivat yhdistyä Y-dyyneiksi. Valtavien draa-dyynien välillä voi olla pitkiä hiekattomia käytäviä, esimerkiksi Algerian Itäisen ison ergin Gassil Touil. Kuivilla alueilla olevien pitkittäisdyynien harjalla on yleisesti pienempiä dyynejä, ja silloin pitkittäisdyyni näyttää mutkikkaalta. Hieman kosteammilla puolikuivilla alueilla kasvillisuus sitoo pitkittäisdyynit yksinkertaisin muotoihin, joissa dyynin päällä ei ole toisia dyynejä. |
| Tähtidyynit[1], rhourd | Rhourd-dyynit ovat valtavan suuria, monesti ylhäältä katsoen epäsäännöllistä pyramidia tai tähteä muistuttavia hiekkavuoria[8]. Ne pysyvät pitkään paikoillaan, koska ovat eräänlaisia hiekan kasautumiskeskuksia. Rhourdit ovat valtavia, 300, jopa 500 m korkeita. Nämä valtavat dyynit syntyvät pitkittäisdyynien kohdatessa. Rhourdit voivat olla Y:n, X:n tai 6–10-sakaraisen tähden muotoisia. Rhourdin tähden sakarat haarautuvat. Mutkikas tähtidyyni ei ole kovin symmetrinen. Yhdistyneessä tähtidyynissä on iso tähtidyyni keskuksena ja pieniä yhdessä rinnan. Mutkikas muoto syntyy tähtidyyniin, kun tuulet puhaltavat vaihdellen monista suunnista. |
| Paraabelidyynit | Paraabelidyynit ovat kuin venyneiltä puolikuudyynejä, U:n muotoisia, mutta puolikuun sarvet osoittavat myötätuuleen. Ne muistuttavat monesti ylhäältä katsoen "hiekkasormia". Monesti moni paraabelidyyni yhdistyy U:n kärjestä. Paraabelidyynit syntyvät monesti osin kasvillisuuden sitomina. Niiden sarvien välissä saattaa olla pieni suolatasanko. Hiusneuladyyni on hyvin pitkä paraabelidyyni. |
| Kupolidyynit |
Kupolidyynit ovat muita harvinaisempia. Ne ovat kumpumaisia dyynejä, ylhäältä katsoen elliptisiä tai ympyrämäisiä. Kupolidyynit voivat olla pienempien dyynien peitossa. Nämä dyynit voivat olla 1–8 km:n läpimittaisia suurkupoleita, jotka ovat 100–150 m korkeita. Suurkupolien pinnalla on muita dyynejä. Kupolidyynit voivat sijaita verkkomaisissa muodostumissa tai riveissä matalampien dyynien yhteen kytkeminä. |
Pitkittäisdyynit ja tähtidyynit muodostavat aavikoiden hiekkamerien peruskuvion, eräänlaisen valtavan väreilykuvion. Nuoremmat hiekka-aavikot ovat kaoottisempia kuin vanhat, joissa on pitkittäisdyynejä ja suuria vuorimaisia tähtidyynejä melko säännöllisin välein järjestäytyneenä.[9] Eri dyynityypit yhdistyvät mutkikkaiksi dyyneiksi, joiden yleisyys kertoo hiljakkoin sattuneesta tuulen suunnan muutoksesta. Tavallisin mutkikas dyyni on tähtidyynin päällä olevat barkaanit. Päällekkäiset dyynit ovat pieniä dyynejä isojen päällä, esimerkiksi pieniä barkaaneja suurempien barkaanien päällä.
Barkaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barkaanit eli kaaridyynit tai sirppidyynit ovat ylhäältä katsoen puolikuun muotoisia 1,5–3 metriä korkeita dyynejä ja pituudeltaan ne saattavat olla satoja metrejä. Barkaaneja syntyy vähähiekkaisilla alueilla[10], joilla tuuli puhaltaa melko vakaasti, mutta suunnaltaan vaihdellen. Uusia barkaaneja pyrkii syntymään yhden synnyttyä tuulen menosuuntaan eli myötätuuleen, tuulen alapuolelle.
Niiden alusta on yleensä tasainen ja koostuu esimerkiksi pikkukivistä tai karkeasta sorasta, joita tuuli ei kuljeta. Tuuli puhaltaa puolikuun sarvien suuntaisesti. Puolikuun sisässä oleva suojanpuoleinen rinne on jyrkkä, sen niin sanottu lepokulma on noin 32–35 astetta, ja tuuli ajaa hiekkaa tuulenpuolelta loivassa 15 asteen kulmassa. Barkaanista koostuu usein mutkikas barkaani tai megabarkaani. Barkaanit ja megabarkaanit kasautuvat jopa satojen kilometrien pituisiksi harjanteiksi.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Swift, Jeremy: Sahara. Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. Suomentanut Ilona Sevelius. WSOY. ISBN 951-0-10936-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Peter Haggett (päätoimittaja): Pohjois-Afrikka. Suom. kääntäjä ja toimittaja Timo Hakanen. Sarja Maailma tänään nide 16, Tieteen kuvalehden kirjasto. Bonniers Kööpenhamina 1998. ISBN 87-427-0810-9. Alkuperäisteos North Africa, Andromeda Oxford 1994. s. 89.
- ↑ a b c d Turun Yliopisto Geomorfologia luento 8. [vanhentunut linkki]
- ↑ http://physicsworld.com/cws/article/news/2007/may/15/martian-sands-shift-slowly-but-surely
- ↑ Guinness suuri ennätyskirja 84-85. Sanoma Osakeyhtiö Helsinki 1984. ISBN 951-9135-47-2, s. 27
- ↑ http://www.geol.umd.edu/~jmerck/geol100/lectures/34.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Swift 1982, s. 82.
- ↑ Swift 1982, s. 80.
- ↑ Swift 1982, s. 82, 84.
- ↑ Jeremy Swift: Sahara
- ↑ http://www.geog.uu.nl/fg/mkleinhans/publicat/conf/gbr5/kleinhans3.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Magilligan Dunes, Northern Ireland (Arkistoitu – Internet Archive)
- Treading Lightly: Minimum Impact Dune Hiking