Paul Pelliot
Paul Pelliot (28. toukokuuta 1878 – 26. lokakuuta 1945) oli ranskalainen sinologi ja Keski-Aasian tutkimusmatkailija. Hän teki vain yhden tutkimusretken Keski-Aasiaan.[1]
Pelliot työskenteli Hanoissa ranskalaisessa Itä-Aasian tutkimusinstituutissa École française d'Extrême-Orient'ssa, josta hänet lähetettiin vuonna 1900 Pekingiin etsimään instituutille kiinankielisiä kirjoja. Siellä hän joutui boksarikapinan keskelle ja jäi loukkuun kaupungin piiritykseen. Pelliot teki kaksi retkeä vihollisen maaperälle, toisella kertaa kaapatakseen vihollislipun ja toisella kertaa tuodakseen tuoreita hedelmiä piiritysrenkaan sisään. Hän sai urheudesta Kunnialegioonan jäsenyyden. 22-vuotiaana Pelliot palasi Hanoihin, jossa hänestä tuli Écolen kiinan kielen professori.
Tutkimusretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelliotin retkikunta lähti Pariisista 17. kesäkuuta 1906. Seurue matkusti rautateitse Moskovan ja Taškentin kautta Kiinan Turkestaniin. Ryhmä saapui Kašgariin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona.[1] Matkalla Taškentista Kašgariin oli mukana myös C. G. E. Mannerheim Venäjän lähettämänä tiedustelutehtävissä. Myöhemmin Mannerheimin ja Pelliotin välit kiristyivät ja Mannerheim erosi Pelliotin retkikunnasta.[2]
Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään, ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten jurttia. Kašgarista ryhmä siirtyi Kutshaan, josta Pelliot löysi kadonneella tokaarilaisella kielellä kirjoitettuja tekstejä. [1] Ne käänsi myöhemmin Sylvain Levi, Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli Ürümqi, jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkotetun veljen.
Retken päätepiste oli Dunhuang. Siellä Pelliot pääsi Mogao-luoliin apotti Wangin salaiseen kirjastoon, joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406–1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on tässäkin uskottu, että Pelliotia auttoi sujuva kiinan taito. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang halusi jatkaa luostarin kunnostusta ja suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen Aurel Steinin aiemmin viemä, se osoittautui tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.[1]
Pelliot palasi Pariisiin lokakuussa 1909 ja joutui epäsuosioon. Häntä syytettiin julkisten rahojen tuhlaamisesta ja muinaisten tekstien väärentämisestä. Aurel Stein vapautti lopulta Pelliotin syytteistä kertomalla vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassaan jättäneensä tekstejä kirjastoon. [1] Pelliot palveli Ranskan sotilasattaseana Pekingissä ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kuoli syöpään 1945.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Hopkirk, Peter: Silkkitie : Tutkimusmatkat kadonneiden kaupunkien ja aarteiden jäljillä Kiinan Keski-Aasiassa, s. 266–273, 276–283. Alkukielinen teos: Foreign Devils in the Silk Road, (1980). Suomentanut Hannes Virrankoski. Karisto, 1996. ISBN 951-23-3601-4.
- ↑ Tiedustelumatka Kiinaan 1906-08. Mannerheim.fi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul Pelliot et le trésor national chinois. Video Paul Pelliotin matkasta. Dailymotion.(ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
