Sun Yat-sen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sun Yat-sen
Dr. Sun in London.jpg
Kuomintangin johtaja
Seuraaja Zhang Renjie
National Emblem of the Republic of China.svg Kiinan tasavallan presidentti
Seuraaja Yuan Shikai
Henkilötiedot
Syntynyt12. marraskuuta 1866
Flag of China (1889–1912).svg Xiangshan, Kiina
Kuollut12. maaliskuuta 1925 (58 vuotta)
Flag of China (1912–1928).svg Peking, Kiina
Ammatti lääkäri, kirjailija
ArvonimiGeneralissimo
Lapset 4
Tiedot
Puolue Kuomintang
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Sun Yat-sen (perint.: 孫逸仙; yksink.: 孙逸仙; pinyin: Sūn Yìxiān; Jyutping: Syun1 Jat6-sin1) eli Sun Zhongshan (perint.: 孫中山; yksink.: 孙中山; pinyin: Sūn Zhōngshān) (12. marraskuuta 186612. maaliskuuta 1925) oli kiinalainen vallankumousjohtaja ja poliitikko, Kuomintang-puolueen perustaja ja Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti. 1930-luvulla hän sai postuumisti tittelin ”Maan isä” (yksink.: 国父; perint.: 國父; pinyin: Guófù), jota käytetään yhä yleisesti Taiwanissa. Manner-Kiinassa hänestä käytetään nimitystä ”Vallankumouksen edelläkävijä” (kiin.: 革命先行者; pinyin: Gémìng Xiānxíngzhě) ja hänet mainitaan nimeltä Kiinan kansantasavallan perustuslain johdannossa.

Hän loi poliittisen ideologian, joka tunnetaan nimellä kansan kolme periaatetta.[1]

Sunin mukaan on nimetty lukuisia asioita.

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaisen perinteen mukaisesti Sun Yat-senillä oli useita nimiä, joita käytti eri kohdissa elämäänsä. Hänen ”oikea”, genealogisiin luetteloihin merkitty nimensä on Sun Deming (perint.: 孫德明; yksink.: 孙德明; pinyin: Sūn Démíng; Jyutping: Syun1 Dak1-ming4). Tätä genealogista nimeä käytettiin virallisissa yhteyksissä. Etunimen ensimmäinen merkki on (kiin.: ; pinyin: ; Jyutping: dak1) on sukupolvimerkki, joka esiintyi myös Sunin sisarusten nimissä. Perinteisesti tätä nimeä ei käytetty perheen ulkopuolella, eikä Kiinassa tai Taiwanissa melkein kukaan tiedä Sunin oikean nimen olleen Sun Deming.

Sunin alkuperäinen nimi eli iso nimi tai koulunimi oli Sun Wen (perint.: 孫文; yksink.: 孙文; pinyin: Sūn Wén; Jyutping: Syun1 Man4). Tämä nimi on kiinalaisten keskuudessa tunnetumpi. Sun käytti tätä nimeä allekirjoittaessaan virallisia asiakirjoja

Perinteisesti lapset nimettiin Kiinassa vasta muutaman vuoden ikäisinä. Ennen nimen antamista lapsesta käytettiin pientä nimeä eli maitonimeä, joka Sunilla oli Sun Dixiang (perint.: 孫帝象; yksink.: 孙帝象; pinyin: Sūn Dìxiàng; Jyutping: Syun1 Dai3-zoeng6). Sunin vanhemmat nimesivät tämän kunnioittaakseen Xuanwu-jumalaa. Nimen merkki (kiin.: ; pinyin: ; Jyutping: dai3) viittaa jumalaan.

Sun kastettiin Hongkongissa 17-vuotiaana vuonna 1883. Hän valitsi itselleen kastenimeksi Sun Rixin (perint.: 孫日新; yksink.: 孙日新; pinyin: Sūn Rìxīn; Jyutping: Syun1 Jat6-sin1).

Opiskellessaan Hongkongissa Sun sai Au Fung-chiltä nimen Sun Yixian (perint.: 孫逸仙; yksink.: 孙逸仙; pinyin: Sūn Yìxiān; Jyutping: Syun1 Jat6-san1). Asioidessaan länsimaalaisten kanssa hän käytti tätä nimeä, minkä takia hänet tunnetaankin länsimaissa yleensä nimellä Sun Yat-sen, joka on nimen kantoninkiinankielinen ääntämysasu. Mandariinikiinassa hänestä ei yleensä käytetä tätä nimeä, vaan nimeä Sun Zhongshan.

Sun valitsi itselleen kohteliaisuusnimeksi Zaizhi (perint.: 載之; yksink.: 载之; pinyin: Zàizhī; Jyutping: Zoi3-zi1). Tätä nimeä kuitenkin käytettiin harvoin, eikä sitä juurikaan tunneta.

Japanissa ollessaan Sun rekisteröityi hotelliin valenimellä Nakayama Shō (jap. 中山樵).

Qing-dynastian kukistumisen ja Kiinan tasavallan perustamisen jälkeen Suniin ryhdyttiin taas viittaamaan nimellä Sun Wen. Käytetympi nimi hänen viimeisinä vuosinaan oli kuitenkin Sun Zhongshan (perint.: 孫中山; yksink.: 孙中山; pinyin: Sūn Zhōngshān; Jyutping: Syun1 Zung3-saan1), joka on muunnelma hänen japaninkielisestä nimestään. Mandariinikiinassa hänet tunnetaan parhaiten juuri tällä nimellä.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Names of Sun Yat-sen

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sun Yat-sen syntyi Cuihengin kylässä, Xiangshanin piirikunnassa, Guangdongin maakunnassa Etelä-Kiinassa. Piirikunta on jälkeenpäin saanut nimen Zhongshan hänen kunniakseen. Perhe oli köyhä ja eli maanviljelyksestä.[2]

13-vuotiaana hän muutti veljensä luokse Honoluluun, Havaijille, jonne veli oli muuttanut työläiseksi ja edennyt sitten menestyneeksi kauppiaaksi.[2] Sun Yat-sen opiskeli Iolani-koulussa Honolulussa (1879–1882) ja myöhemmin suoritti lääketieteen loppututkinnon Hongkongin kiinalaisten lääketieteellisessä korkeakoulussa, ollen toinen koulun kahdesta ensimmäisestä valmistujasta 1892.[3] Hän toimi sittemmin lääkärinä Hongkongissa. Hänen Havaijilla viettämänsä aika pohjusti hänen tyytymättömyyttään Qing-dynastian hallintoon, ja hän aloitti poliittisen uransa yrittämällä järjestää kiinalaisten pakolaisten keskuudessa uudistusryhmiä Hongkongissa. Lokakuussa 1894 hän perusti Xing Zhong-yhteisön, jonka tavoitteena oli menestyvä Kiina ja jota hän käytti myöhemmissä vallankumouksellisissa toiminnoissa.[4]

Vuonna 1895 hänen suunnittelemansa vallankaappaus epäonnistui, ja seuraavat 16 vuotta Sun vietti maanpakolaisena Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa, keräten rahaa vallankumoukselliselle puolueelleen ja rahoittaen kansannousuja Kiinassa. Japanissa hän liittyi kiinalaisten toisinajattelijoiden ryhmään (josta myöhemmin tuli Tongmenghui) ja päätyi pian ryhmän johtajaksi. Hänet karkotettiin Japanista Yhdysvaltoihin.

Kansannousu ja presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. lokakuuta 1911 sotilaallinen kansannousu Wuchangissa, johon Sun ei ollut suoranaisesti osallinen, aloitti prosessin joka kaatoi vuosituhansia kestäneen keisarivallan Kiinassa. Luettuaan lehdistä Qing-dynastian vastaisista levottomuuksista, Sun palasi välittömästi Yhdysvalloista Kiinaan.

29. joulukuuta 1911 provinssien edustajat valitsivat Sunin Kiinan tasavallan presidentiksi ja uudenvuoden päivän 1912 tasavallan ensimmäisen vuoden ensimmäiseksi päiväksi tapaamissaan Nanjingissa.

Kuomintangin virallinen historia korostaa Sunin roolia ensimmäisenä presidenttinä, mutta myöhemmät historioitsijat ovat kyseenalaistaneet hänen merkittävyytensä vuoden 1911 vallankumouksessa huomauttaen ettei hänellä ollut mitään tekemistä Wuchangin kansannousun kanssa. Tämän tulkinnan mukaan hänet nimitettiin presidentiksi siksi, että hän oli kunnioitettu mutta melko merkityksetön hahmo, ja siten erinomainen kompromissiratkaisu vallankumouksellisten ja konservatiivien välillä.

Vannottuaan virkavalansa Sun sähkötti kaikkien provinssien johdolle kehottaen niitä valitsemaan ja lähettämään senaattoreita perustamaan uuden Kiinan tasavallan Kansalliskongressin. Kansalliskongressi julisti virkaatekevän hallituksen ja tasavallan alustavan lain maan laiksi.

Virkaatekevä hallitus oli varsin heikossa asemassa, sillä vaikka useimmat eteläisen Kiinan provinssit olivat julistautuneet itsenäisiksi Qing-dynastian vallasta, pohjoisen Kiinan provinssit eivät tehneet niin. Virkaatekevällä hallituksella ei myöskään ollut omaa armeijaa ja sen hallinta kapinanaloittaneeseen Uuteen armeijaan oli rajallinen.

Vallasta luopuminen ja kamppailu Yuan Shikaita vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkaatekevän hallituksen päätehtävä oli saada Beiyangin armeijaa, joka oli pohjoisen Kiinan merkittävin armeija, johtavan Yuan Shikain tuki puolelleen. Kun hänelle oli luvattu uuden tasavallan presidentin virka, Yuan siirtyi vallankumouksellisten puolelle ja pakotti keisarin väistymään vallasta.

Yuan teki itsestään diktaattorin ja nostatti siten vastustusta maassa. Vuonna 1913 Sun johti kapinaa Yuania vastaan ja joutui kapinan epäonnistuttua pakenemaan Japaniin jossa hän kokosi Kuomintangin uudelleen.

25. lokakuuta 1915 hän meni Japanissa naimisiin Song Qinglingin kanssa erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Lu Muzhenista.

Guangzhou ja yhteistyö kommunistipuolueen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän palasi Kiinaan 1917 ja nousi Kantonissa perustetun separatistihallituksen presidentiksi 1921. Vuonna 1923 hän piti puheen, jossa Kansan kolme periaatetta julistettiin valtakunnan perustaksi ja viiden yuanin perustuslaista tehtiin poliittisen järjestelmän perusta.

Kerätäkseen armeijan Pohjoisen sotaretkeä Pekingin sotapäälliköitä vastaan Sun avasi Whampoan sotilasakatemian (nykyisin Huangpun sotilasakatemia) lähellä Guangzhouta. Akatemian johtajaksi hän nimitti Tšiang Kai-šekin ja poliittisiksi opettajiksi puoluejohtajia kuten Wang Ching-wei ja Hu Han-min.

1920-luvun alkupuolella Komintern tuki Kuomintangin muutosta leninistiseksi keskustalaisdemokraattiseksi puolueeksi sen liittoutuessa Kiinan kommunistisen puolueen kanssa. Tässä vaiheessa Sun oli vakuuttunut siitä että ainoa tapa yhdistää Kiina oli sotilaallinen valloitus etelästä lähtien, mitä seuraisi poliittinen ohjailu ennen siirtymistä demokratiaan.

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1924 Sun oli mukana perustamassa Guangdongin yliopistoa, joka nykyään kantaa hänen nimeään.[5]

10. marraskuuta 1924 Sun matkusti pohjoiseen ja piti puheen jossa hän esitti konferenssia ja länsimaiden kanssa tehtyjen epätasa-arvoisten sopimusten hylkäämistä. Kaksi päivää myöhemmin hän matkusti uudelleen Pekingiin neuvottelemaan maan tulevaisuudesta, heikkenevästä terveydestään ja sotapäälliköiden kanssa käytävästä sodasta huolimatta.

Hän kuoli maksasyöpään Pekingissä maaliskuussa 1925 ollessaan 58-vuotias.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Three Principles of the People 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)
  2. a b Sun Yat-sen 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)
  3. Lördagen, 06.01.1912, nro 1, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 27.07.2017.
  4. a b Biography of Sun Yat-sen, Chinese Revolutionary Leader ThoughtCo. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)
  5. SYSU History 2022. Sun Yat-sen University. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sun Yat-sen.