Sun Yat-sen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sun Yat-sen
Sunyatsen1.jpg
Kiinan tasavallan presidentti
1. tammikuuta 191110. maaliskuuta 1912
Seuraaja Yuan Shikai
Tiedot
Syntynyt 12. marraskuuta 1866
Xiangshan, Kiina
Kuollut 12. maaliskuuta 1925 (58 vuotta)
Peking, Kiina
Puolue Kuomintang
Ammatti lääkäri, kirjailija
Arvonimet Generalissimo
Allekirjoitus Sun Yat Sen Signature.png

Tohtori Sun Yat-sen (perint.: 孫逸仙, yksink.: 孙逸仙, pinyin: Sūn Yìxiān) eli Sun Zhongshan (perint.: 孫中山, yksink.: 孙中山, pinyin: Sūn Zhōngshān) (12. marraskuuta 186612. maaliskuuta 1925) oli kiinalainen vallankumousjohtaja ja poliitikko, Kuomintang-puolueen perustaja ja Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti. 1930-luvulla hän sai kuolemansa jälkeen tittelin "Maan isä" (perint.: 國父, yksink.: 国父, pinyin: Guófù), jota käytetään yleisesti Taiwanilla. Manner-Kiinassa hänestä käytetään nimitystä "Vallankumouksen edelläkävijä" (革命先行者, pinyin: Gémìng Xiānxíngzhě) ja hänet mainitaan nimeltä Kiinan kansantasavallan perustuslain johdannossa.

Hän loi poliittisen ideologian, joka tunnetaan nimellä Kansan kolme periaatetta.

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Names of Sun Yat-sen

Jokaiselle nimelle annettu pinyin, perinteiset merkit (P), yksinkertaistetut merkit (Y) ja kantoninkiinalainen ääntämys Jyutping-järjestelmällä (K).
Kiinalaisen perinteen mukaisesti Sun Yat-senillä oli useita nimiä, joita käytti eri kohdissa elämäänsä. Hänen "oikea", genealogisiin luetteloihin merkitty nimensä on Sūn Démíng (P: 孫德明; Y: 孙德明; K: Syun1 Dak1-ming4). Tätä genealogista nimeä käytettiin virallisissa yhteyksissä. Etunimen ensimmäinen merkki on (P ja Y: 德; K: dak1) on sukupolvimerkki, joka esiintyi myös Sunin sisarusten nimissä. Perinteisesti tätä nimeä ei käytetty perheen ulkopuolella, eikä Kiinassa tai Taiwanissa melkein kukaan tiedä Sunin oikean nimen olleen Sūn Démíng.

Sunin alkuperäinen nimi eli iso nimi tai koulunimi oli Sūn Wén (P: 孫文; Y: 孙文; K: Syun1 Man4). Tämä nimi on kiinalaisten keskuudessa tunnetumpi. Sun käytti tätä nimeä allekirjoittaessaan virallisia asiakirjoja

Perinteisesti lapset nimettiin Kiinassa vasta muutaman vuoden ikäisinä. Ennen nimen antamista lapsesta käytettiin pientä nimeä eli maitonimeä, joka Sunilla oli Sūn Dìxiàng (P: 孫帝象; Y: 孙帝象; K: Syun1 Dai3-zoeng6). Sunin vanhemmat nimesivät tämän kunnioittaen Xuanwu-jumalaa mukaan. Nimen merkki (P ja Y: 帝; K: dai3) viittaa jumalaan.

Sun kastettiin Hongkongissa 17-vuotiaana vuonna 1883. Hän valitsi itselleen kastenimeksi Sūn Rìxīn (P: 孫日新; Y: 孙日新; K: Syun1 Jat6-sin1).

Opiskellessaan Hongkongissa Sun sai Au Fung-chiltä nimen Sūn Yìxiān (P: 孫逸仙; Y: 孙逸仙; K: Syun1 Jat6-san1). Asioidessaan länsimaalaisten kanssa hän käytti tätä nimeä, minkä takia hänet tunnetaankin länsimaissa yleensä nimellä Sun Yat-sen, joka on nimen kantoninkiinankielinen ääntämysasu. Mandariinikiinassa hänestä ei yleensä käytetä tätä nimeä, vaan nimeä Sūn Zhōngshān.

Sun valitsi itselleen kohteliaisuusnimeksi Zàizhī (P: 載之; Y: 载之; K: Zoi3-zi1). Tätä nimeä kuitenkin käytettiin harvoin, eikä sitä juurikaan tunneta.

Japanissa ollessaan Sun rekisteröityi hotelliin valenimellä Nakayama Shō (中山樵).

Qing-dynastian kukistumisen ja Kiinan tasavallan perustamisen jälkeen Suniin ryhdyttiin taas viittaamaan nimellä Sūn Wén. Käytetympi nimi hänen viimeisinä vuosinaan oli kuitenkin Sūn Zhōngshān (P: 孫中山; Y: 孙中山; K: Syun1 Zung3-saan1), joka on muunnelma hänen japaninkielisestä nimestään. Mandariinikiinassa hänet tunnetaan parhaiten juuri tällä nimellä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sun Yat-sen syntyi Cuiheng-kylässä, Xiangshan-piirikunnassa, Guangdongin maakunnassa Etelä-Kiinassa. Piirikunta on jälkeenpäin saanut nimen Zhongshan hänen kunniakseen.

13-vuotiaana hän muutti veljensä luokse Honoluluun, Havaijille, jonne veli oli muuttanut työläiseksi ja edennyt sitten menestyneeksi kauppiaaksi. Sun Yat-sen opiskeli Iolani-koulussa Honolulussa (1879–1882) ja myöhemmin suoritti lääketieteen loppututkinnon Hongkongin kiinalaisten lääketieteellisessä korkeakoulussa, ollen toinen koulun kahdesta ensimmäisestä valmistujasta 1892.[1] Hän toimi sittemmin lääkärinä Hongkongissa. Hänen Havaijilla viettämänsä aika pohjusti hänen tyytymättömyyttään Qing-dynastian hallintoon, ja hän aloitti poliittisen uransa yrittämällä järjestää kiinalaisten pakolaisten keskuudessa uudistusryhmiä Hongkongissa. Lokakuussa 1894 hän perusti Xing Zhong-yhteisön, jonka tavoitteena oli menestyvä Kiina ja jota hän käytti myöhemmissä vallankumouksellisissa toiminnoissa.

Vuonna 1895 hänen suunnittelemansa vallankaappaus epäonnistui, ja seuraavat 16 vuotta Sun vietti maanpakolaisena Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa, keräten rahaa vallankumoukselliselle puolueelleen ja rahoittaen kansannousuja Kiinassa. Japanissa hän liittyi kiinalaisten toisinajattelijoiden ryhmään (josta myöhemmin tuli Tongmenghui) ja päätyi pian ryhmän johtajaksi. Hänet karkotettiin Japanista Yhdysvaltoihin.

10. lokakuuta 1911 sotilaallinen kansannousu Wuchangissa, johon Sun ei ollut suoranaisesti osallinen, aloitti prosessin joka kaatoi vuosituhansia kestäneen keisarivallan Kiinassa. Luettuaan lehdistä Qing-dynastian vastaisista levottomuuksista, Sun palasi välittömästi Yhdysvalloista Kiinaan.

29. joulukuuta 1911 provinssien edustajat valitsivat Sunin Kiinan tasavallan presidentiksi ja uudenvuoden päivän 1912 tasavallan ensimmäisen vuoden ensimmäiseksi päiväksi tapaamissaan Nanjingissa.

Kuomintangin virallinen historia korostaa Sunin roolia ensimmäisenä presidenttinä, mutta myöhemmät historioitsijat ovat kyseenalaistaneet hänen merkittävyytensä vuoden 1911 vallankumouksessa huomauttaen ettei hänellä ollut mitään tekemistä Wuchangin kansannousun kanssa. Tämän tulkinnan mukaan hänet nimitettiin presidentiksi siksi, että hän oli kunnioitettu mutta melko merkityksetön hahmo, ja siten erinomainen kompromissiratkaisu vallankumouksellisten ja konservatiivien välillä.

Vannottuaan virkavalansa Sun sähkötti kaikkien provinssien johdolle kehottaen niitä valitsemaan ja lähettämään senaattoreita perustamaan uuden Kiinan tasavallan Kansalliskongressin. Kansalliskongressi julisti virkaatekevän hallituksen ja tasavallan alustavan lain maan laiksi.

Virkaatekevä hallitus oli varsin heikossa asemassa, sillä vaikka useimmat eteläisen Kiinan provinssit olivat julistautuneet itsenäisiksi Qing-dynastian vallasta, pohjoisen Kiinan provinssit eivät tehneet niin. Virkaatekevällä hallituksella ei myöskään ollut omaa armeijaa ja sen hallinta kapinanaloittaneeseen Uuteen armeijaan oli rajallinen.

Virkaatekevän hallituksen päätehtävä oli saada Beiyangin armeijaa, joka oli pohjoisen Kiinan merkittävin armeija, johtavan Yuan Shikain tuki puolelleen. Kun hänelle oli luvattu uuden tasavallan presidentin virka, Yuan siirtyi vallankumouksellisten puolelle ja pakotti keisarin väistymään vallasta.

Yuan teki itsestään diktaattorin ja nostatti siten vastustusta maassa. Vuonna 1913 Sun johti kapinaa Yuania vastaan ja joutui kapinan epäonnistuttua pakenemaan Japaniin jossa hän kokosi Kuomintangin uudelleen.

25. lokakuuta 1915 hän meni Japanissa naimisiin Song Qinglingin kanssa erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Lu Muzhenista.

Hän palasi Kiinaan 1917 ja nousi Kantonissa perustetun separatistihallituksen presidentiksi 1921. Vuonna 1923 hän piti puheen, jossa Kansan kolme periaatetta julistettiin valtakunnan perustaksi ja Viiden Yuanin perustuslaista tehtiin poliittisen järjestelmän perusta.

Kerätäkseen armeijan Pohjoisen sotaretkeä Pekingin sotapäälliköitä vastaan Sun avasi Whampoan sotilasakatemian (nykyisin Huangpun sotilasakatemia) lähellä Guangzhouta. Akatemian johtajaksi hän nimitti Tšiang Kai-šekin ja poliittisiksi opettajiksi puoluejohtajia kuten Wang Ching-wei ja Hu Han-min.

1920-luvun alkupuolella Komintern tuki Kuomintangin muutosta leninistiseksi keskustalaisdemokraattiseksi puolueeksi sen liittoutuessa Kiinan kommunistisen puolueen kanssa. Tässä vaiheessa Sun oli vakuuttunut siitä että ainoa tapa yhdistää Kiina oli sotilaallinen valloitus etelästä lähtien, mitä seuraisi poliittinen ohjailu ennen siirtymistä demokratiaan.

10. marraskuuta 1924 Sun matkusti pohjoiseen ja piti puheen jossa hän esitti konferenssia ja länsimaiden kanssa tehtyjen epätasa-arvoisten sopimusten hylkäämistä. Kaksi päivää myöhemmin hän matkusti uudelleen Pekingiin neuvottelemaan maan tulevaisuudesta, heikkenevästä terveydestään ja sotapäälliköiden kanssa käytävästä sodasta huolimatta.

Hän kuoli maksasyöpään Pekingissä maaliskuussa 1925 58-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lördagen, 06.01.1912, nro 1, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 27.07.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]