Ero sivun ”Yhdysvallat” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
ArttuS (keskustelu | muokkaukset)
8 547 muokkausta
p no vittu juu
Rivi 47: Rivi 47:
|lentokone = N
|lentokone = N
}}
}}
'''Amerikan yhdysvallat''' ({{k-en|the United States of America}}, ''the United States'', ''the U.S.'', ''the U.S.A.'', ''USA'', ''The States'' tai ''America'') on pääosin [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] sijaitseva perustuslaillinen [[liittovaltio]], joka koostuu [[Yhdysvaltain osavaltiot|50 osavaltiosta]] ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio ja pinta-alaltaan kolmanneksi tai neljänneksi suurin. [[Bruttokansantuote|Bruttokansantuotteeltaan]] Yhdysvallat on maailman suurin. Yhdysvaltojen laaja-alainen [[maahanmuutto]] on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.<ref name="Dealing with Diversity">Dealing with Diversity, J.Q. Adams, Kendall/Hunt Publishing Company, 0-7872-8145-X</ref>
'''Amerikan yhdysvallat''' ({{k-en|the United States of America}}, ''the United States'', ''the U.S.'', ''the U.S.A.'', ''USA'', tai ''America'') on pääosin [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] sijaitseva perustuslaillinen [[liittovaltio]], joka koostuu [[Yhdysvaltain osavaltiot|50 osavaltiosta]] ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio ja pinta-alaltaan kolmanneksi tai neljänneksi suurin. [[Bruttokansantuote|Bruttokansantuotteeltaan]] Yhdysvallat on maailman suurin. Yhdysvaltojen laaja-alainen [[maahanmuutto]] on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.<ref name="Dealing with Diversity">Dealing with Diversity, J.Q. Adams, Kendall/Hunt Publishing Company, 0-7872-8145-X</ref>


Kolmetoista [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] [[siirtokunta]]a perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|Itsenäisyysjulistus]] annettiin [[4. heinäkuuta]] [[1776]] ja maa tunnustettiin [[Yhdysvaltain vapaussota|vapaussodan]] jälkeen vuonna [[1783]]. [[Yhdysvaltain perustuslaki]] otettiin käyttöön [[1787]]. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan [[Yhdysvaltain sisällissota|sisällissotaan]], joka käytiin vuosina [[1861]]–[[1865]]. [[1900-luku|1900-luvulla]] Yhdysvalloista tuli [[kylmä sota|kylmän sodan]] jälkeen ainut jäljellä oleva [[supervalta]] (tosin on keskusteltu, voidaanko nousevaa [[Venäjän federaatio]]ta tai [[Kiinan kansantasavalta]]a pitää myös sellaisina).
Kolmetoista [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] [[siirtokunta]]a perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus|Itsenäisyysjulistus]] annettiin [[4. heinäkuuta]] [[1776]] ja maa tunnustettiin [[Yhdysvaltain vapaussota|vapaussodan]] jälkeen vuonna [[1783]]. [[Yhdysvaltain perustuslaki]] otettiin käyttöön [[1787]]. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan [[Yhdysvaltain sisällissota|sisällissotaan]], joka käytiin vuosina [[1861]]–[[1865]]. [[1900-luku|1900-luvulla]] Yhdysvalloista tuli [[kylmä sota|kylmän sodan]] jälkeen ainut jäljellä oleva [[supervalta]] (tosin on keskusteltu, voidaanko nousevaa [[Venäjän federaatio]]ta tai [[Kiinan kansantasavalta]]a pitää myös sellaisina).

Versio 15. elokuuta 2008 kello 08.05

United States of America
Amerikan yhdysvallat
Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltain vaakuna
lippu vaakuna

Yhdysvaltain sijainti

Valtiomuoto liittovaltio
Presidentti George W. Bush
Pääkaupunki Washington, DC (553 523 as.)
38°53′N, 77°02′W
Muita kaupunkeja New York (8 168 388 as.),
Los Angeles (3 957 875 as.),
Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 9 826 630[1] (sijalla 3[2]1)
– josta sisävesiä 6,764 %[1]
Väkiluku (2007) 303 126 365 [3] [4] (sijalla 3)
– väestötiheys 30,8[4] [1]
– väestönkasvu 0,894[1] (2007)
Viralliset kielet ei ole2
Lukutaito 99 %[1]
Valuutta Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2007)
– yhteensä 13 770 miljardia USD[5]  (sijalla 1)
– per asukas 45 490 USD[5]
HDI (2019) 0,926[6] (sijalla 17)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,9
– teollisuus 20,9[1]
– palvelut 78,2
Aikavyöhyke -5 / UTC-10
– kesäaika UTC-4 / UTC-9
Itsenäisyys
Itsenäisyys
Julistettu
Tunnustettu
Itsenäisyyssota
4. heinäkuuta 1776
3. syyskuuta 1783
Lyhenne US
– ajoneuvot: USA
– lentokoneet: N
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1
Tunnuslause E Pluribus Unum (Monesta yksi; vuodesta 1776–)
In God We Trust (1956–)
Kansallislaulu ”The Star-Spangled Banner”

1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa.
2. Englanti on hallitseva kieli (82 % väestöstä), espanja (14 %), havaiji virallisia joissain osavaltioissa.

Amerikan yhdysvallat (engl. the United States of America, the United States, the U.S., the U.S.A., USA, tai America) on pääosin Pohjois-Amerikassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio ja pinta-alaltaan kolmanneksi tai neljänneksi suurin. Bruttokansantuotteeltaan Yhdysvallat on maailman suurin. Yhdysvaltojen laaja-alainen maahanmuutto on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.[7]

Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. 1900-luvulla Yhdysvalloista tuli kylmän sodan jälkeen ainut jäljellä oleva supervalta (tosin on keskusteltu, voidaanko nousevaa Venäjän federaatiota tai Kiinan kansantasavaltaa pitää myös sellaisina).

Historia

Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona. Sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.[8] Viime vuosisadalla Yhdysvalloista tuli yksi taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmistä vaikuttajista. [9] [10]

Esikolumbiaaninen aika

Yhdysvaltain laajeneminen.
Yhdysvaltain laajeneminen.

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mutta mahdollisesti jopa 40 000 vuotta[11][12] sitten.[13][14] Siellä heitä asui arviosta riippuen n. 1–15 miljoonaa ennen eurooppalaisten tuloa.[15][16] Biisoneita Pohjois-Amerikan tasangoilla oli kymmeniä miljoonia. Tasankointiaanit saivat biisoneista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Osa alkuperäisväestöstä harjoitti maanviljelyä ja muita elinkeinoja.

1400- ja 1500-luku

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyisten Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu havainto nykyisten Yhdysvaltain alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508, samoin Puerto Ricoon. Mannermaalle Ponce de León nousi ensimmäisenä Floridassa 2. huhtikuuta 1513. Ensimmäiset siirtokunnat espanjalaiset perustivat Floridaan Pensacolaan 1559, Fort Carolineen 1564 ja St. Augustineen 1565. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta.

1600- ja 1700-luku

Ensimmäinen brittien siirtokunta-alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne oli yritetty perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja 1587 perustettu siirtokuntakin eli vain kolmisen vuotta. Kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, oli siirtokunta kadonnut. Ensimmäinen periaatteessa meidän aikaamme säilynyt siirtokunta oli nykyiseen Virginiaan perustettu Jamestown vuonna 1607. Britit lähettivät vallankumoukseen mennessä noin 50 000 rikollista siirtokuntiin.[17] Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden uskonnollisten siirtolaisten (engl. pilgrims, "pyhiinvaeltajat") oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta joko tahallisesti tai tahattomasti he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnan nykyisen Plymouthin paikalla nykyisessä Massachusettsissa. Kun paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin, vietettiin pyhiinvaeltajien sadonkorjuujuhlaa 1621 yhdessä intiaanien kanssa ensimmäisenä kiitospäivänä.

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Varmistaakseen Manhattanille nousevan Uuden Amsterdamin rauhallisen kehityksen, kuvernööri Peter Minuit antoi saarella tapaamilleen intiaaneille noin 60 guldenin arvosta kangasta, lasihelmiä ja muuta rihkamaa. Näin Minuit kuvitteli ostaneensa Manhattanin. Todennäköisesti Minuitin "kauppakumppanit" olivat kuitenkin läpikulkumatkalla alueella eivätkä varmastikaan kuvitelleet myyneensä Manhattanin saarta hollantilaisille.lähde?

Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Sen asukkaista mahdollisesti yli puolet oli suomalaisia, suurin osa Värmlannin metsissä asuneita kaskenpolttajia.lähde? Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1663 perustettiin puuvillan ja maalaisaateliston Carolina. Vuonna 1664 Englanti valtasi Uuden Amsterdamin ja nimesi sen New Yorkiksi. New Jerseyn kehitys alkoi 1665. Kveekarien johtaja William Penn sai 1681 Kaarle II:lta lainansa vastineeksi maa-alueen, josta kehittyi Pennsylvania. Georgia perustettiin 1732 velkavankeudesta vapautettujen englantilaisten turvapaikaksi, jonka jälkeen brittiläisiä siirtokuntia oli kolmetoista.

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus esittelyssä kongressille. John Trumbullin maalaus 1817–1819.

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli eurooppalaisia noin 1 500 000, mutta luku kasvoi nopeasti. New Yorkissa, Bostonissa ja Philadelphiassa oli noin 200 000 asukasta. Englanti, joka oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa, pani siirtokunnat verolle 1765 ja 1767 asetettiin myös teetulli. Siitä vastalauseena Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen 1773. Vuonna 1774 siirtokuntien ensimmäinen kongressi totesi Philadelphiassa, että hallitusten valta ulottuu vain niin pitkälle kuin alamaiset sallivat, ja että hallitusten valta perustuu hallittavien suostumukseen. Vuonna 1775 Lontoon parlamentti katsoi Massachusettsin olevan kapinassa. Siirtokunnat päätettiin saartaa. Tästä seurasi Yhdysvaltain vapaussota. 15. kesäkuuta 1775 George Washington nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Amerikkalaisilla oli pula varusteista ja Benjamin Franklin ajatteli jopa turvautua jousipyssyihin, mutta kaksi päivää myöhemmin vallattiin Bunker Hill.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, kun kongressin asettama valiokunta, johon kuuluivat John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingstone, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin, laati itsenäisyysjulistuksen. Sotaonni ei ollut aina suosiollinen amerikkalaisille, ja englantilaiset kieltäytyivät neuvottelemasta ellei itsenäisyysjulistusta peruutettu. Ranska liittyi itsenäisyystaisteluun siirtokuntien puolella solmimalla liittosopimuksen Benjamin Franklinin kanssa ja lähetti Lafajetten ja Roshanbon joukkoineen Amerikkaan. Samalla Ranska sai vahingonkorvausta seitsenvuotisesta sodasta. Englantilaiset lyötiin 1777 Saratogassa.

Yhdysvaltain itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire. Itsenäistymisen jälkeen noin 70 000–80 000 briteille lojalistia lähti maasta. Heistä noin 50 000 siirtyi brittien Kanadan provinsseihin.[18]

1800-luku

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain koko lähes kolminkertaistui kun uudisasukkaat valtasivat länttä. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleon Bonapartelta Mississippijoen länsipuolelle ulottautuvan Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi – hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % maan pinta-alasta.

1500-luvulta alkaen yli 10 miljoonaa afrikkalaista mustaa kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle, varsinkin nykyiseen Oklahomaan, joka tuolloin tunnettiin Intiaanialueen nimellä. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin liittyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa 2. helmikuuta 1848. Arizonan ja New Mexicon alue laajeni etelään Gilajoen eteläpuolelle Meksikon kanssa 1853 tehdyllä 10 miljoonan silloisen Yhdysvaltain dollarin Gadsdenin kaupalla.

Ne tuolloin vielä harvaan asutut alueet, jotka liitettiin Yhdysvaltoihin Louisianan aluekaupalla ja myöhemmin Guadeloupe Hidalgon rauhansopimuksella, eivät aluksi kuuluneet mihinkään osavaltioon, vaan ne olivat liittovaltion hallinnassa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun niiden asukasluku oli huomattavasti kasvanut, alueelle perustettiin nykyiset osavaltiot. Vasta vuodesta 1912 lähtien Yhdysvaltojen koko manneralue oli jaettu osavaltioiksi, silloinkin vielä muista erillään sijaitsevaa Alaskaa lukuun ottamatta, joka muodostettiin osavaltioksi vuonna 1959.

Spottsylvanian taistelu Amerikan sisällissodassa.

Kysymys orjuudesta tai sen lakkauttamisesta oli vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mikäli sitä oli ennestäänkään ollut, mutta etelävaltioissa se pysyi 1860-luvulle saakka, ja sen jatkamista vaadittiin varsinkin sen vuoksi, koska pelättiin puuvillateollisuuden muussa tapauksessa lamaantuvan. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjuus oli vuonna 1820 säädetyn lain (Missourin kompromissin) mukaan sallittua vain leveyspiirin 36° 30' eteläpuolella.[19] Samaa leveyspiiriä pitkin tulivat myöhemmin kulkemaan alueelle perustettujen uusien osavaltioiden rajat.

Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat kärjistyivät siinä määrin, että ne johtivat Yhdysvaltain sisällissotaan 1861–1865. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Pohjoisvaltioiden voitettua orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa vuonna 1865, mikä tarkoitti vapautta lähes neljälle miljoonalle orjalle[20]. Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

Sisällissodan jälkeen

Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan, Ellis Island vuonna 1902.

Sisällissodan jälkeen suuri määrä maahanmuuttajia alkoi virrata Yhdysvaltoihin. Maahanmuuttajat saivat vallata oman tietyn kokoisen maa-alueen haluamastaan vapaasta paikasta ilmaiseksi. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia erimielisyydet ja ryöstöt yleistyivät, ja syntyi käsite "Villi länsi". Maahanmuuttajat auttoivat tarjoamaan teollisuudelle työvoimaa ja luomaan monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille.

Pääartikkeli: Yhdysvaltain teollistuminen

1800-luku oli Yhdysvalloissa myös teollistumisen aikaa. Teollistumisesta seurasi paitsi vaurastumista myös lukuisia sosiaalisia ongelmia, joita sitten yritettiin erilaisilla tavoilla ratkoa. Varsinaista parannusta tapahtui kuitenkin vasta 1930-luvulla New Dealin aikoina.

Venäjän keisarikunnan keisari Aleksanteri II päätti myydä Alaskan Yhdysvalloille 9. huhtikuuta 1867 7 200 000 dollarin hinnalla. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Yhdysvallat löi heikkenevän Espanjan imperiumin espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui vallastaan Kuubassa. Espanjaa vastaan tehtyyn sodanjulistukseen laadittiin senaattori Henry M. Tellerin ehdottama lisäys, joka takasi Floridansalmen eteläpuolella sijaitsevan saaren itsenäisyyden Yhdysvaltain valvonnassa.

Vähitellen 1900-luvulle

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa neutraalina, kunnes se liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Historiallisista ja etenkin taloudellisista syistä Yhdysvaltain sympatiat olivat brittien ja ranskalaisten puolella, mutta moni irlantilainen ja saksalainen vastusti interventiota.

Hylättyjä viljelmiä Etelä-Dakotassa Suuren laman aikana vuonna 1936. Lama pilasi monien ihmisten elämät Yhdysvalloissa.

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maataloushinnat laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheutti pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Tultuaan valituksi presidentiksi vuonna 1932 Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen puuttumista talousasioihin suuren laman lieventämiseksi.

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, jota Yhdysvallat käytti Hiroshimaan ja Nagasakin pommitukseen, joka lopetti toisen maailmansodan. Yhdysvaltojen entisen puolustusministerin Robert McNamaran mukaan ennen ydinpommia käytetyt palopommit, joilla Yhdysvallat tuhosi suurimman osan Japanin kaupungeista ja niiden siviiliväestöstä olisivat riittäneet maailmansodan lopettamiseksi, eikä ydinpommien käyttöä voida näin ollen perustella maailmansodan lopettamisella.[21] Toinen maailmansota oli kallein Yhdysvaltain historiassa[22], mutta auttoi vetämään maan lamasta luomalla paljon kaivattuja työpaikkoja rintamalle menevien sotamateriaalien tuotannossa. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat alkoi syventää yhteistyötään liittolaistensa kanssa. Sodan jälkeen vuonna 1945 tämän yhteistyön tuloksena perustettiin Yhdistyneet kansakunnat.[23]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja muut vapaat länsimaat olivat Neuvostoliiton vastapuolena kylmässä sodassa. Yhdysvallat edusti demokratiaa ja kapitalismia ja Neuvostoliitto kommunismia ja keskusjohtoisuutta. Kylmään sotaan kuuluivat Pohjois-Korean hyökkäys Etelä-Koreaan Korean sodassa 1950–1953, Pohjois-Vietnamin hyökkäys Etelä-Vietnamiin Vietnamin sodassa 1964–1975, Kuuban ohjuskriisi ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin. Yhdysvaltain hallitus edisti matematiikan ja tieteiden taitoja teknisen kilpailun voittamiseksi, joka huipentui kilpajuoksuun avaruudessa. John F. Kennedy esitti päämääräksi viedä ihminen kuun pinnalle ja unelma toteutui vuonna 1969.

Havaiji liitettiin Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Toisen maailmansodan jälkeen maa koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. John F Kennedyn murha 1963 järkytti maailmaa. Toisen maailmansodan jälkeen mustien sotilaiden osallistuminen sotaan nosti esille vaatimuksia etenkin etelävaltioiden lakiin perustuvan rotuerottelun ja -syrjinnän lopettamisesta. Kuuluisien afrikkalaisamerikkalaisten kuten Martin Luther King johtama kansalaisoikeusliike, joka sai koko liittovaltion kieltämään rotuerottelun 1964 ja myöntämään kaikille äänioikeuden 1965. Yhdysvalloissa kehittyi ympäri maailmaa leviäviä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Jimmy Carterin kauden inflaatioon ja massatyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[24]

Kylmän sodan jälkeen

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat näki suurimman taloudellisen kasvun maan historiassa taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.[25] Vuoden 2001 pienestä taantumasta huolimatta tulot ovat kasvaneet nopeaa tahtia. Maa on globalisoitunut nopeasti ja globalisaatio on ollut kiisteltyä etenkin 2000-luvulla.

Eniten Yhdysvaltain puolustusvoimia tarvittiin Kuwaitin vapautuksessa Persianlahden sodassa ja sodan lopettamisessa Kosovon sodassa. Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat mm. Haiti, Somalia ja Liberia. Yli 3 000 ihmistä tappaneet syyskuun 11. päivän iskut järkyttivät ihmisiä Yhdysvalloissa ja muissa maissa. Iskujen seurauksena Yhdysvallat julisti terrorismin vastaisen sodan, jossa Yhdysvaltojen johtama kansainvälinen yhteisö syrjäytti Talibanin sodassa Afganistanissa. Myöhemmin Yhdysvallat ja halukkaiden koalitio syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa, mutta epäonnistuivat palauttamaan järjestyksen ja rauhoittamaan useat keskenään sotivat ryhmittymät. Irakin sodasta tuli epäsuosittu monien hallinnon asiantuntijoiden, äänestäjien ja muiden maiden keskuudessa. Myös Kiinan ja Venäjän toiminta on kuulunut ulkopoliittisiin huolenaiheisiin.

Hallinto ja politiikka

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ilmastopolitiikasta ei puhuta mitään
United States Capitol, Yhdysvaltain hallituksen päärakennus.

Yhdysvallat on perustuslaillinen tasavalta, jonka hallinto (senaatti) määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.

Liittovaltion elimet

Valkoinen talo, Yhdysvaltain presidentin virka-asunto.

Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä ja kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2001 alkaen republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Seuraavat presidentinvaalit järjestetään syksyllä 2008, joissa ehdolla ovat demokraateista Barack Obama ja republikaaneista John McCain.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.[26] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Yhdysvalloissa noudatetaan vallan kolmijako-oppia. Vallan jako on tuottanut ongelmia erityisesti Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa, kun presidentin ja kongressin välinen suhde ei aina ole ollut selväselvennä. Lisäksi korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päärakennus.

Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Piirikunnissa (englanniksi county, mutta Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu valtuusto. Piirikuntia on 3 141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta, puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistyneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester vs. Georgia tuloksena intiaaniheimoja pidetään sisäisinä riippuvaisina kansakuntina, jotka toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion voiman alla, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolellalähde?. Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia.

Puoluepolitiikka

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa. Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa.

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina "sateenvarjo-organisaatioina", joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä.

Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvallat ja Tyynenmeren maat ovat integroituneet kasvavasti. Kuvassa APEC-kokous Santiagossa.

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washington D.C.:ssä. Erään mielipidekyselyn mukaan Yhdysvaltain suhteet koetaan läheisimmiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Kanadaan, Australiaan, Israeliin ja Japaniin[27]. Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, NATOssa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvalloilla on 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[28] Yhdysvallat on tällä hetkellä mukana sotimassa Irakissa ja Afganistanissa. Keskeinen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan julkilausuttu teema on nykyään terrorismin vastainen sota. Edelleen käynnissä olevan Irakin sodan ja sen lieveilmiöiden on arvioitu murentaneen Yhdysvaltain kansainvälistä arvostusta.

Vuonna 2005 Yhdysvallat jakoi kehitysapuna 28 miljardia dollaria. Valtion jakama apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla,[29] mutta suhteellisesti sen antaman kehitysapu oli teollisuusmaiden pienin (vain 0,14 % BKT:sta vuonna 2003)[30]. Esimerkiksi suhteellisesti eniten kehitysapua antavan Norjan osuus oli 0,92 % BKT:sta.[31]

Amerikkalaiset yksityishenkilöt lahjoittivat köyhien maiden auttamiseen suhteellisesti enemmän kuin missään muussa maassa ja kokonaisapu henkeä kohti oli 7. suurin maailmassa. Kokonaisavussa liittovaltion kehitysapu oli hyvin pieni. Lisäksi amerikkalaiset antoivat muita enemmän koulutuksellista avustusta.[32]lähde tarkemmin?

Asevoimat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat
F-15 Eagle pudottaa laserohjatun GBU-28 -pommin koelennolla Utahissa.

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.[33]

Yhdysvaltain asevoimat perustuu palkka-armeijaan, eikä asevelvollisia ole otettu palvelukseen sitten Vietnamin sodan. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä[34] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Perinteisesti kansalliskaartin joukot palvelivat yhden viikonlopun kuukaudessa ja kaksi viikkoa vuodessa (joukkojen vanha slogani oli "One weekend a month, two weeks a year"). Kuitenkin lähes 206 000 kansalliskaartin sotilasta on lähetetty palvelukseen ulkomaille mm. Irakiin ja kansalliskaartilla on ollut rekrytytointivaikeuksia.[35]

Yhdysvaltain joukot ovat vahvasti läsnä muun muuassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afghanistanissa, Irakissa, Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.[36] Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.[37]

Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska[38] käyttävät painavana ja kovana tunnettua köyhdytettyä uraania panssarinläpäisevissä ammuksissa. Nämä ovat The Royal Societyn mukaan aiheuttaneet pahimmillaan vakavia terveysongelmia paikalliselle siviiliväestölle, erityisesti lapsille sekä pysyviä ympäristön saastumisongelmia. Vaikutukset sotilaiden terveyteen vaihtelivat työtehtävistä riippuen vähäisestä merkittäviksi.[39] Myös Maailman terveysjärjestö havaitsi tutkimuksissaan köyhdytetyn uraanin vaikuttavan haitallisesti terveyteen[40]. Säteilyturvakeskuksen mukaan suomalaisten virtsasta mitataan samanlaisia uraanilukemia, kuin sotilailla joihin on osunut köyhdytetystä uraanista valmistettu luoti. STUK kehottaa kuitenkin välttämään kontaktia köyhdytetyn uraanin kanssa kuten muidenkin raskasmetallien.[41] Institute of Medicine ei löytänyt suuria riskejä ja totesi laajemman tutkimuksen kannattavan.[42]

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot
Kartta Yhdysvaltain osavaltioista.

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Texas | Tennessee | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming

Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)

Erillisalueet: Amerikan Samoa | Baker Island | Guam | Howland Island | Jarvis Island | Johnston Atoll | Kingman Reef | Midwaysaaret | Pohjois-Mariaanit | Palmyra Atoll | Puerto Rico | Yhdysvaltain Neitsytsaaret | Wakensaari

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Yhdysvaltain kartta (iso kartta)
Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[43] Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona[44] ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri-jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret. Niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Kalliovuoret muodostuvat pääasiassa melko loivista rinteistä ja matalista huipuista verrattuna muihin suuriin vuoristojonoihin, paitsi muutama poikkeus (kuten Tetonvuoret Wyomingissa ja Sawatch-jono Coloradossa). Lisäksi sen sijaan että se olisi jatkuva ja yhtenäinen vuoristojono, se rikkoutuu useisiin pienempiin, välillisiin vuoristojonoihin, muodostaen laaksojen ja ylänköjen sarjoja.

Lounais-Yhdysvallat on matalaa aavikkoa. Osa-alue, joka tunnetaan nimellä Colorado Plateau ja joka sijaitsee Four Corners -alueella, on erikoinen maastoltaan. Se sisältää monia kansallispuistoja kuten Grand Canyon, Arches ja Bryce Canyon.

Alaska sisältää dramaattisimpia maisemia Yhdysvalloissa. Korkeat, valtavat vuoret nousevat terävästi laajoilta, tasaisilta tundra-aukioilta. Etelä- ja lounaisrannikon saarilla on useita tulivuoria. Havaiji, kaukana Alaskasta etelään Tyynellä valtamerellä, on ketju trooppisia tuliperäisiä saaria ja suosittu turistikohde monille Itä-Aasiasta ja manner-Yhdysvalloista.

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Päävaikutus Yhdysvaltain ilmastoon on napa-alueen ilmavirralla, joka tuo matalapainejärjestelmät pohjoiselta Tyyneltä valtamereltä.

Kasvillisuus ja eläimistö

Amerikan mustakarhu.

Yhdysvaltojen etelä-osissa ilmasto on aina suhteellisen lämmin, joten kasvillisuuskin on sen mukaista. Itärannikon eteläisissä osavaltioissa, kuten Floridassa, Alabamassa, Etelä-Carolinassa ja Georgiassa kasvaa kosteahkoja subtrooppisia metsiä, jotka saavat runsaasti sateita kesäaikaan. Floridan eteläkärki lähellä Miamia on enimmäkseen suota, Evergladesia. Siellä elää mm. krokokotiilejä ja alligaattoreita, sekä uhanalainen floridanpuuma. Aina Pohjois-Carolinasta ja Tenneseestä Kanadan rajalle saakka kasvillisuus on lauhkeaa lehtimetsää, tosin lähes mitään siitä ei ole enää jäljellä. Merkittävin suojeltu metsäalue löytyy Appalakeilta. Lehtimetsien tyypillisimpiä puita ovat tammet, jalopähkinät, sokerivaahterat, hevoskastanjat ja hikkorit. Joitakin havupuitakin löytyy, kuten hemlokki ja marjakuusi. Ne eivät ole kuitenkaan varsinaisia havumetsälajeja. Eläimistöstä löytyvät niin harmaaorava, opossumi, haisunäätä, kuin siili ja pesukarhukin. Lännempänä, Missisippin länsipuolella metsä vaihettuu preeriaksi. Preerioilla elää vielä joitain suuria nisäkkäitä, kuten biisoneita ja hanka-antilooppeja, sekä pienmpiä kuten preeriakoiria. Kuitenkin suurin osa entisistä preerioista on nykyään maanviljelyksen käytössä. Edelleen lännempänä Kalliovuorilla kasvaa havumetsiä ja niiden ja Kaskadivuorten väliin jäävillä alangoilla on aavikoita. Nevadan aavikoilla kasvaa mm. kaktuksia.

Koko länsirannikolla suurin osa sateista saadaan talvella, loka-maaliskussa. Pohjoisessa etelää runsaammin. Eteläosien lämpimimmillä ja kuivemmilla alueilla Kaliforniassa kasvillisuus on nahkealehtistä, Vuoristossa kasvaa punapuumetsiä. Kun rannikkoa edetään pohjoiseen Oregonin ja Washingtonin osavaltioihin, kasvillisuus muuttuu lauhkeaksi sademetsäksi. Alueella sataa noin 4 metriä vuodessa mikä on Suomeen verrattuna viisinkertaisesti enemmän. Sateet satavat Rannikolla kaskadivuorten rinteille, mutta vuorten takana on kuivempaa, jopa aavikkoa. Tällä sateisella rannikkoalueella talvet ovat melko leutoja, mutta kesätkään eivät ole mitenkään erityisen lämpimiä. Alueella kasvaa pääosin lehti ja havupuustoa. Monet havupuut, kuten jättiläiskuusi, sitkankuusi ja jättituija kasvavat kunnioitettaviin mittoihin. Näiden aluspuustona kasvaa lehtipuita, kuten viinivaahteraa, isolehtivaahteraa ja tammea.

Luonnonkatastrofit

Tornado Union Cityssä vuonna 1973.

Yhdysvaltoihin vaikuttavat monenlaiset luonnonkatastrofit vuosittain. Vaikka vakavat kuivuudet ovat harvinaisia, ne aiheuttavat ajoittain suuria ongelmia, kuten hiekkatuulen 1930-luvulla. Läntinen Yhdysvallat on kokenut laajan kuivuuden vuosina 1999–2004, ja merkkejä kuivuudesta Suurilla tasangoilla on tullut esiin.[45]

Yhdysvallat kokee myös maailman säännöllisimmät ja voimakkaimmat tornadot maailmassa. Suuret tasangot kokevat vastakkaisten ilmamassojen vuoksi vakavia ukkosmyrskyjä ja tornadoja keväällä ja kesällä. Maa pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen tunnetaan Tornado Alleyna, jossa monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.

Hurrikaanikausi on kesäkuun 1. ja marraskuun 30. päivän välillä, sen huippu on elokuun keskivaiheilta lokakuun alkuun. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005. Vuosi 2005 oli muutenkin lähes ennätyksellisen hurrikaanituhoisa.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja on lähde 90 prosentille maailman maanjäristyksistä. Kalifornia ja eteläinen Alaska ovat erityisen haavoittuvaisia maanjäristyksille. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.

Talous

Yhdysvaltojen dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous, joskin jos Euroopan unionin sisämarkkinat lasketaan yhdeksi kansantaloudeksi, ovat ne suurin piirtein tasasuuruiset. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle myös YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä.

Yhdysvalloissa bruttokansantuote henkilöä kohti on maailman korkeimpia, 33 185 euroa vuonna 2005[46] (Tilanne Toukokuu 2006). Toisaalta Yhdysvalloissa on huomattava köyhyydessä elävä väestön osa, noin 37 miljoonaa ihmistä tai 12% väestöstä. Mustista, latinoista ja lapsiväestöstä miltei joka neljäs elää köyhyydessä. Samaan aikaan Yhdysvalloissa asuu 269 miljardööriä, enemmän kuin missään muualla. [47] Yhdysvallat on siis taloudellisten vastakohtien maa, jossa kotitalouksien väliset tuloerot varsin suuria. Niiden mittaamisessa käytetty Gini-indeksi on 45. [48]

Yhdysvaltain dollari on myös yleinen kansainvälisen talouden rahayksikkö. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa ja noin 25 prosenttia euroissa.[49]. Dollarin korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve eli The Fed, jonka puheenjohtaja vuonna 2008 on Ben Bernanke.

Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Yhdysvaltain tuonti ylittää viennin 80 %, joka johtaa vuosittaiseen kauppataseen alijäämään 5,7 % bruttokansantuotteesta. Yhdysvaltain julkinen velka on 60.8% bruttokansantuotteesta vuonna 2007.[50]

Elinkeinot

Kalifornialainen varakas koti. Hyvätuloiset amerikkalaiset asuvat tyypillisesti suurissa omakotitaloissa, myös kaupungeissa.

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta. Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York City on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan "Keskilännen pääkaupunkina" ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan "leipäkori". Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle. Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.[51]

Tehokkaan maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka ja monet muut.

Työ

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys on matala ja pysynyt vuosia noin viidessä prosentissa[52]. Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Jotkut neuvottelevat sopimukset paikallisten ammattiyhdistysten kautta, mutta vuonna 2005 vain 7,8 prosenttia yksityissektorin työntekijöistä kuuluu ammattiyhdistyksiin.[53] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia maahanmuuttajia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[54]

Työtunteina mitattuna yhdysvaltalaiset työskentelevät keskimäärin selvästi enemmän kuin Länsi-Euroopan maissa. Merkittävältä osin tästä syystä bruttokansantuote henkeä kohden on Yhdysvalloissa suurempi kuin Euroopassa. Yhdysvalloissa työaikaa ei säädellä niin tiukasti politiikan keinoin kuin Euroopassa, mikä selittää keskimäärin pidemmät työpäivät. Euroopassa on valittu tietoisesti suurempi vapaa-aika tuotantoon käytettävän ajan kustannuksella.[55]

Verotus ja julkinen sektori

Kalifornialaisen köyhän koti. Amerikassa on 37 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella asuvaa ihmistä.

Yhdysvallat on tyypillinen kehittynyt teollisuusmaa, jossa kapitalistista yksityistä taloutta täydentää suurehko julkinen sektori. Tässä mielessä Yhdysvallat on sekatalous. Julkisen hallinnon koko on 36 prosenttia kansantuotteesta[56].

Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Verotus on laskenut paljon toisen maailmansodan jälkeisestä 90 % tuloverosta.lähde? Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Vuonna 2006 liittovaltion tulovero oli vähennyksien jälkeen: 40 000 dollarin tuloilla 4 445 dollaria eli 14 % ja 200 000 dollarin tuloilla 46 725 dollaria eli 31 % lähde?. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Osavaltiot saattavat lisäksi kerätä myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikkallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä asioihin kuten perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille (esimerkiksi Wikimedia-säätiö).

Terveydenhuolto

Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa ei ylläpidetä julkista terveydenhuoltoa samassa mielessä kuin Euroopassa, vaan ihmiset ovat itse velvollisia kustantamaan terveyskulunsa. Useimmat ihmiset hankkivat tai saavat työnantajalta sairasvakuutuksen. Lisäksi Veronmaksajat kustantavat erityisryhmien terveydenhuollon ohjelmissa kuten Medicare ja Mediaid, mutta 46 miljoonalla ihmisellä, 15% väestöstä, ei ole minkäänlaista sairasvakuutusta [57]. Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa. Vuonna 2004 yksityisen vakuutukset kustantivat 36% terveydenhoidosta, käteinen 15% ja julkinen talous 44%.[58]

Väestö

Yhdysvaltain väestömäärän kehitys vuosina 1790–2000.

Etniset ryhmät

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen valtio. Maassa on vähintään miljoonan hengen etnisiä ryhmiä yli 31 kappaletta sekä lukemattomia pienempiä väestöryhmiä.

Väestönlaskennassa väestö jaetaan rotuihin: valkoihoisiin eli euripideihin, amerikanafrikkalaisiin eli negrideihin, hispaniaanoihin (latinoihin), amerikanaasialaisiin sekä alkuperäisiin amerikkalaisiin eli intiaaneihin. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten Lähi-idästä kotoisin olevat jäävät kategorioiden väliin. "Hispaniaanoihin" luetaan rotuun tai ihonväriin katsomatta henkilöt, joiden juuret ovat Latinalaisessa Amerikassa. Nykyiset väestösuhteet ovat: valkoihoiset 77,1 prosenttia; amerikanafrikkalaiset 12,9%, amerikanaasialaiset 4,2%, intiaanit ja Alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja muiden Tyynenmeren saarien alkuperäisväestö 0,3% ja muut 4 prosenttia (2000).

Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 prosentilla on saksalaiset, 16 prosentilla irlantilaiset ja 13 prosentilla englantilaiset sukujuuret. Skotlantilaisten, alankomaalaisten ja italialaisten jälkeläisiä on yhteensä 6 prosenttia.

Amerikanaasialaiset, mukaan lukien syntyperäiset havaijilaiset ja Tyynenmeren saarilta kotoisin olevat, ovat toiseksi merkittävin vähemmistöryhmä (2000). Amerikanaasialaiset ovat keskittyneet länsirannikolle ja Havaijille, kasvavia yhteisöjä on myös New Yorkin metropolialueella ja pohjoisessa Virginiasssa. Suurimmat ryhmät ovat Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Vietnamista, Etelä-Koreasta ja Japanista saapuneet maahanmuuttajat ja maahanmuuttajien jälkeläiset.

Mustien osuus väestöstä on 12 prosenttia, eikä sen ennusteta muuttuvan.[59]

Uskonto

Yhdysvaltain ikäjakauma.

Yhdysvalloissa ei ole virallista uskontoa. Yhdysvaltain perustuslaki kieltää valtiota virallistamasta mitään uskontoa ja takaa täyden uskonnonvapauden. Viime vuosina Yhdysvaltojen hallintoa tosin on yhä enenevässä määrin syytetty kiihkokristillisisten arvojen liittämisestä mitä erilaisempiin päätöksiin. Tällaisia syytöksiä ovat esittäneet etenkin eurooppalaiset antisiionistit, vasemmistolaiset ja maallistuneet tahot.lähde?

Yhdysvaltain hallinto ei ylläpidä virallista tilastoa asukkaidensa uskonnonharjoituksesta. Yksityisessä tutkimuksessa on kuitenkin saatu seuraava uskontojakauma: protestantteja 52 prosenttia ja katolisia 24,5%; juutalaisia 1,4%, muslimeja 0,6%, buddhalaisia 0,6%, hinduja 0,4% ja "unitaariuniversalismiin" uskovia 0,3 prosenttia. Uskonnottomia on 14,2 prosenttia ja 5,4 prosenttia ei sovi yhteenkään edellä mainittuun ryhmään.[60]. Nopeimmin kasvavia uskontoja ovat wiccalaisuus, deismi, sikhismi, evankelisuus, new age, hinduismi ja bahaismi. Uskonnonvapautta pidetään tärkeänä Yhdysvalloissa. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Mormonit taasen ovat kansoittaneet Salt Laken Cityn seudun. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta.

Kielet

Yhdysvaltain asutuksen sijoittuminen.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Yhtä lailla on myös ei-hispaniaanoja, jotka taitavat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, Uudessa Meksikossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.[61]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.[61]

Koulutus

Michiganin yliopiston keskuskampus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion velvollisuus. Koulutuksen lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Julkinen perustuskoulutus on länsimaisittain vähän arvostettua ja heikkotasoista. [62] Koulutuksen parantamiseen on järjestetty lukuisia hankkeita, kuten liittovaltiollinen No Child Left Behind[63], joiden menestys on ollut vaihtelevaa.

High schoolin jälkeen opiskelijat voivat valita jatkaa koulutusta julkisessa/osavaltion yliopistossa tai yksityisessä yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta opiskelijoiden täytyy silti maksaa lukukausimaksu. Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija asukas osavaltiossa vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa on usein paljon korkeampi kuin julkisissa yliopistoissa. Opiskelijoille on yleistä liittyä työvoimaan ja jotkut jopa asevoimiin ennen collegea; sekä asevoimat että monet yksityiset työnantajat voivat tukea korkeampaan koulutusta.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.[64] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kulttuuri

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: listoja tunnetuimmista eri osioissa voisi lyhentää tai ainakin lisätä linkityksiä artikkeleihin

Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti

Amerikkalaisen jazzin "suurlähettiläs" Louis Armstrong.
Hollywoodin kuuluisa maamerkki.

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa. Viisi, joidenkin laskutapojen mukaan kuusi, sinfoniaorkesteria luetaan vakiintuneen yleisesti maailman johtaviin orkestereihin kuuluviksi. New York City Metropolitan on kansainvälisen oopperan keskuksia. New Yorkin teatterikatu Broadway on näytelmien ja musikaalin keskus, ja yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa. New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailman muodin huipulla.

Eniten American Music Awards-nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[65] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat mm. Billy Joel, Aerosmith ja Metallica.[66]

Hollywoodin elokuva-ammattilaiset tekevät maailman suosituimmat elokuvat kuten Star Wars (1977) tai Titanic (1997). Kun inflaatio otetaan huomioon, menestyneimmät elokuvat olivat Gone With the Wind (1939), Star Wars: Episode IV - A New Hope (1977), The Sound of Music (1965), E. T. The Extra-Terrestrial (1982), The Ten Commandments (1956), Titanic (1997), Jaws (1975), Doctor Zhivago (1965), The Exorcist (1973) ja Snow White and the Seven Dwarfs (1937).[67] Amerikan filmi-instituutin vuoden 2007 suosikit olivat Citizen Kane (1941), The Godfather (1972), Casablanca (1942), Raging Bull (1980), Singin' in the Rain (1952), Gone with the Wind (1939), Lawrence of Arabia (1962), Schindler's List (1993), Vertigo (1958) ja The Wizard of Oz (1939).[68]

Yhdysvaltalaisia kulttuuritunnuksia: omenapiirakka, baseballvälineitä ja Yhdysvaltain lippu.

Ruoka ja juoma

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Suositut kulttuuritunnukset kuten omenapiirakat, pizza ja hampurilaiset ovat kehittyneet eurooppalaisista vaikutteista. Erityisen tunnettu Yhdysvallat on pikaruokakulttuuristaan, jonka kuuluisin edustaja maailmassa on epäilemättä yhdysvaltalainen McDonald's, jonka ravintoloita löytyy ympäri maailmaa jo yli sadasta maasta. Yhdysvaltalaisista juomista on erittäin tunnettu on virvoitusjuomamerkki Coca-Cola, joka on maailman myydyin virvoitusjuoma ja brändien tunnettavuutta kysyttäessä se on lähes poikkeuksetta ollut maailman 10.parhaan joukossa tutkimuksissa.

Yhdysvaltalaisten ruokapöytiin kuuluu myös vahvana osana viini. Erityiseen suosioon Länsi-Ranskan huonojen rypälesatojen takia on noussut valkoviini. Alkoholijuomat ovat vahvana osana amerikkalaisten kulttuuria ja toisin kuin Euroopassa väitetään, on alkoholijuomien ostaminen mahdollista 18-vuotiaan iässä mahdollista lähes kaikkialla, vaikka joissakin osavaltioissa täysi-ikäisyyden ikäraja on 21-vuotta.lähde?

Maailman kuuluisimpia amerikkalaiskokkeja ovat muun muuassa Thomas Keller, Charlie Trotter, Grant Achatz, Alfred Portale, Paul Prudhomme, Paul Bertolli, Mario Batali, Alice Waters, Emeril Lagasse. Julkiskokkeihin kuuluvat muun muuassa Bobby Flay, Ina Garten ja Sandra Lee.

Kirjallisuus, filosofia ja taiteet

Mount Rushmoren jättiläismäinen veistos esittää neljää Yhdysvaltain presidenttiä.
Maailman kirjallisuutta keräävä Kongressin kirjasto, joka on monilla aloilla maailman suurin kirjasto.

Kapteeni John Smith saattaa olla ensimmäinen amerikkalainen kirjailija töillään kuten "A True Relation of ... Virginia ..." (1608) ja "The General Historie of Virginia, New England, and the Summer Isles" (1624). Muita samankaltaisia kirjailijoita ovat Daniel Denton, Thomas Ashe, William Penn, George Percy, William Strachey, John Hammond, Daniel Coxe, Gabriel Thomas, and John Lawson.

Omaperäisen tyylin kehittivät Washington Irving, William Cullen Bryant, James Fenimore Cooper, ja Edgar Allan Poe. Humoristista tyyliä kehittivät Seba Smith, Benjamin P. Shillaber, Augustus Baldwin Longstreet, Johnson J. Hooper, Thomas Bangs Thorpe, Joseph G. Baldwin ja George Washington Harris. Missourissa syntynyt Mark Twain oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Muita etäisten paikkojen elämästä ja murteista kiinnostuneita olivat George W. Cable, Thomas Nelson Page, Joel Chandler Harris, Mary Noailles Murfree (Charles Egbert Craddock), Sarah Orne Jewett, Mary E. Wilkins Freeman, Henry Cuyler Bunner ja William Sydney Porter (O. Henry).

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi (muun muassa yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser, Jack London, Upton Sinclair ja Sherwood Anderson). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway ja William Faulkner. 1930 astui esiin John Steinbeck pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow, J. D. Salinger ja Truman Capote. Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmodernisti liike, jonka nimiin kuuluvat muun muuassa Thomas Pynchon, Tim O'Brien, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver, John Cheever, Joyce Carol Oates ja Annie Dillard.

Ralph Waldo Emerson ja Thoreau loivat ensimmäisen amerikkalaisen filosofisen liikkeen. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce, William James ja John Dewey olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla W.V.O. Quine ja Richard Rorty auttoivat analyyttisen filosofian akateemisissa piireissä. Muita kuuluisia filosofeja ovat muun muuassa Benjamin Franklin, Joseph Henry, William Penn, Lewis and Clark, Charles Darwin, Robert Frost, Louis Pasteur, Elizabeth Cabot Agassiz, John James Audubon, Linus Pauling, Margaret Mead, Maria Mitchell ja Thomas Edison.

Urheilu

Baseball on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Penkkiurheilulajeista suosituimmat ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo.[69] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on amerikkalaisten joukkuelajien pelaajia.[70] Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa [71], se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003.

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[72] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[73]

College-tasolla suosittuja ovat baseball ja koripallo. Opinahjoilla on useita omia sarjoja.

Suurimmat kaupungit

New Yorkin keskustan siluettia.
Los Angeles, Kalifornia.

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 globaalista kaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.[74] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana.

Kymmenen suurinta kaupunkia:

Sija Kaupunki Osavaltio Väestö
kaupungin
rajojen
sisällä[75] 		Väestö-
tiheys[76]
neliö-
kilometrillä 		Metropolin
asukasluku[77] 		Alue
(Yhdys-
valtain)
sija
1
 New York New York 8 104 079 10 195 21 199 865 1 Koillinen
2
 Los Angeles Kalifornia 3 845 541 3 041 16 373 645 2 Länsi
3
 Chicago Illinois 2 862 244 4 923 9 157 540 3 Keskilänsi
4
 Houston Teksas 2 012 626 1 302 4 112 198 10 Etelä
5
 Philadelphia Pennsylvania 1 470 151 4 337 6 188 463 6 Koillinen
6
 Phoenix Arizona 1 418 041 1 074 3 251 876 14 Länsi (Lounas)
7
 San Diego Kalifornia 1 263 756 1 457 2 813 833 17 Länsi
8
 San Antonio Teksas 1 236 249 1 084 1 592 383 30 Etelä
9
 Dallas Teksas 1 210 393 1 340 5 221 801 9 Etelä
10
 San José Kalifornia 904 522 1 976 7 039 362 5 Länsi


Liikenne

Interstate 80 lauantai-iltapäivänä Berkeleyssä, Kaliforniassa.

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Yhdistääkseen valtavan maansa Yhdysvallat rakensi korkean kapasiteetin nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä. Ajokortin hankkimiseen Yhdysvalloissa vaaditaan 16 vuoden ikää.

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista. Alueelliset raideliikenne- ja bussiverkot, jotka ulottuvat Long Islandille, New Jerseyhin, Upstate New Yorkiin, ja Connecticutiin ovat maailman käytetyimpien joukossa.

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentokentästä on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Hartsfield-Jackson Atlanta International Airport.[78] Rahtimäärillä mitattuna 11 maailman 30 vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Memphis International Airport.[79]

Juhlapäivät

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year's Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi.
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents' Day Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, "Musta perjantai".
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas day
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 Yhdysvallat

Pohjois-Amerikan valtiot

 Yhdysvallat |  Kanada |  Meksiko

Itsehallintoalueet:  Grönlanti | Bermuda

Väli-Amerikka

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvallat.

Hallinto

  • White House – Yhdysvaltain presidentin virallinen sivu
  • Senate – Yhdysvaltain senaatin virallinen sivu
  • House – Yhdysvaltain edustajainhuoneen virallinen sivu
  • Supreme Court – Yhdysvaltain korkeimman oikeuden virallinen sivu

CIA World Factbookin tietoa Yhdysvalloista The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)

Kirjallisuus

  • Pekka Haarla: Yhdysvallat: taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta (Weilin + Göös, 1985) ISBN 951-35-3330-1 (sid.)
  • Markku Henriksson: Siirtokunnista kansakunnaksi: johdatus Yhdysvaltain historiaan (Gaudeamus, 1990) ISBN 951-662-496-0 (sid.)
  • Keijo Korhonen Haavoitettu jättiläinen (Otava 2002)

Lähteet

Yhdysvallat The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f United States The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/rankorder/2147rank.html
  3. ↑ Helsingin Sanomien uutinen väkiluvun noususta
  4. ↑ a b http://www.census.gov/population/www/popclockus.html
  5. ↑ a b International Monetary Fund, GDP of advanced economies, 2006
  6. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. ↑ Dealing with Diversity, J.Q. Adams, Kendall/Hunt Publishing Company, 0-7872-8145-X
  8. ↑ "An Outline of American Government- The Constitution: An Enduring Document" Original edition by Richard C. Schroeder. Revised and updated in 1989 by Nathan Glick, who also wrote Part II:"Explaining the Constitution: The Federalist Papers.". 2005. URL Accessed 3 May 2006.
  9. ↑ History and the Hyperpower by Eliot A. Cohen. July/August 2004. Council on Foreign Relations. URL accessed 3 May 2006.
  10. ↑ "Is it good for the world to have the U.S. as the sole superpower?" by Joe Messerli. 23 February 2006. BalancedPolitics.org. URL accessed 3 May 2006.
  11. ↑ http://www.jqjacobs.net/anthro/paleoamerican_origins.html
  12. ↑ http://anthropology.si.edu/HumanOrigins/faq/americas.htm
  13. ↑ Paleoamerican Origins Smithsonian Institution. Viitattu 13.02.2007.
  14. ↑ First Americans not as old as thought Independent. Viitattu 23.02.2007.
  15. ↑ http://www.youdebate.com/DEBATES/rush_indian_population.HTM
  16. ↑ http://www.victorhanson.com/articles/thornton070206.html
  17. ↑ http://www.dinsdoc.com/butler-1.htm
  18. ↑ http://www.learnquebec.ca/export/sites/learn/en/content/curriculum/social_sciences/documents/loyalistoverview.pdf
  19. ↑ Daniel J. McInerney: Yhdysvallat, matkaopas historiaan, Unipress 2005, ISBN 951-579-087-5, s. 175
  20. ↑ http://www2.census.gov/prod2/decennial/documents/1860a-02.pdf, s. 7
  21. ↑ Errol Morris: Sodan oppitunnit (The Fog of War). Yhdysvallat, 2003. (englanniksi)
  22. ↑ http://www.csmonitor.com/2005/0829/p15s01-cogn.html
  23. ↑ http://www.state.gov/r/pa/ho/pubs/fs/55407.htm
  24. ↑ Reaganomics, William A. Niskanen
  25. ↑ http://iwin.iwd.state.ia.us/iowa/ArticleReader?itemid=00003700&print=1
  26. ↑ Supreme Court of the United States, Biographies of Current Members of the Supreme Court/The Justices of the Supreme Court (englanniksi). Luettu 26. toukokuuta 2006.
  27. ↑ PR Newswire; Britain, Canada, Australia, Israel and Japan Top the List of Countries Seen as Our Closest Allies, According to Harris Poll (englanniksi), 1. syyskuuta 2004. Luettu 5. toukokuuta 2006.
  28. ↑ U.S. Department of Defense Base Structure Report, Fiscal Year 2005 Baseline. Retrieved 1 June 2006.
  29. ↑ http://usinfo.state.gov/xarchives/display.html?p=washfile-english&y=2007&m=May&x=20070524165115zjsredna0.2997553
  30. ↑ Marcus Power, Rethinking Development Geographies, 2003, sivu 34
  31. ↑ http://www.oecd.org/document/40/0,2340,en_2649_34447_36418344_1_1_1_1,00.html
  32. ↑ Kansainvälisen hyväntekeväisyyden indeksi 2007
  33. ↑ U.S. Coast Guard Legal, DCL Program FAQs, Is the Coast Guard a military service? (englanniksi), 21. lokakuuta 2005. Luettu 2. kesäkuuta 2006.
  34. ↑ "Active Duty Military Personnel Strength Levels". 2002. Luettu 16. helmikuuta 2007.
  35. ↑ Citizen soldiers may be the key to Iraq buildup
  36. ↑ Federation of American Scientists, Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities (englanniksi). Luettu 18. toukokuuta 2006.
  37. ↑ CIA, The World Factbook, Rank Order — Military expenditures — dollar figure (englanniksi), 2. toukokuuta 2006. Luettu 6. toukokuuta 2006.
  38. ↑ [1]
  39. ↑ New Scinetist: Depleted uranium casts shadow over peace in Iraq, julkaistu 15. maaliskuuta 2005, viitattu 18 huhtikuuta 2008 katso myös:[2][3][4]
  40. ↑ [5] ja [6]
  41. ↑ [7]
  42. ↑ [http://www.iom.edu/CMS/4736/6043/6286/6288.aspx Institute of Medicine: IOM Findings on Health Effects Associated with Depleted Uranium]
  43. ↑ CIA, The World Factbook, United States, Geography (englanniksi), 13. joulukuuta 2007. Luettu 3. tammikuuta 2008.
  44. ↑ Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (englanniksi), 13. joulukuuta 2007. Luettu 3. tammikuuta 2008.
  45. ↑ AccuWeather.com, Is America Facing Another Dust Bowl? (englanniksi). Luettu 7. toukokuuta 2006.
  46. ↑ International Monetary Fund, World Economic Outlook Database, April 2006 (englanniksi), huhtikuu 2006. Luettu 7. toukokuuta 2006.
  47. ↑ Paul Harris:37 million poor hidden in the land of plenty. The Observer, 19.2.2006, Lontoo.
  48. ↑ Distribution of family income - Gini index
  49. ↑ Reservivaluutat, IMF
  50. ↑ Valtioiden julkiset velat, World Factbook
  51. ↑ Office of Travel & Tourism Industries, Key Facts on Overseas Cultural Heritage Tourism Visitors 2004 (englanniksi), lokakuu 2005. Luettu 9. toukokuuta 2006.
  52. ↑ Bureau of Labor Statistics, Labor Force Statistics from the Current Population Survey (englanniksi). Luettu 8. heinäkuuta 2008.
  53. ↑ Tieto vuodelta 2005. Barry T. Hirsch ja David A. Macpherson; Unionstats.com; Union Membership, Coverage, Density, and Employment Among Private Sector Workers, 1973–2005 (englanniksi). Luettu 28. toukokuuta 2006.
  54. ↑ How To Plug Europe's Brain Drain, Time Magazine
  55. ↑ Asiasta tehtyihin tutkimuksiin on viitattu esimerkiksi Osmo Soininvaaran kirjassa Vauraus ja Aika (2007)
  56. ↑ Index of Economic Freedom 2006 by Heritage Foundation. URL accessed 13 May 2006.
  57. ↑ Paul Harris:37 million poor hidden in the land of plenty. The Observer, 19.2.2006, Lontoo.
  58. ↑ Health, United States, 2006. Centers for Disease Control, National Center for Health Statistics.
  59. ↑ http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article60424.ece
  60. ↑ US Department of Commerce, ancestry in the US as published on Factmonster, 2000. Retrieved on 2007-01-24.
  61. ↑ a b http://www.census.gov/prod/2005pubs/06statab/pop.pdf, s. 47
  62. ↑ Country/Economy: United States (Forbes) OECD:n kilpailukykyvertailussa Yhdysvallat vertailtavien maiden joukossa osiossa "Health and primary education" sijalle 40.
  63. ↑ No Child Left Behind Department of Education. Viitattu 23.02.2007.
  64. ↑ Institute of Higher Education, Shanghai Jiao Tong University; Academic Ranking of World Universities — 2005; Top 500 World Universities (englanniksi), 2005. Luettu 13. toukokuuta 2006.
  65. ↑ [8]
  66. ↑ [9]
  67. ↑ [10]
  68. ↑ [11]
  69. ↑ U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  70. ↑ Forbes.com, The Best-Paid Athletes (englanniksi), 24. kesäkuuta 2004. Luettu 8. toukokuuta 2006.
  71. ↑ American Support for Football Steadily Growing (englanniksi)
  72. ↑ S. J. Darmoni, Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 (englanniksi). Luettu 25. toukokuuta 2006.
  73. ↑ http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html
  74. ↑ Global cities
  75. ↑ U.S. Census Bureau; Annual Estimates of the Population for Incorporated Places over 100,000, Ranked by July 1, 2004 Population: April 1, 2000 to July 1, 2004 (englanniksi), 30. kesäkuuta 2005. Luettu 14. toukokuuta 2006.
  76. ↑ U.S. Census Bureau, County and City Data Book: 2000, Table C–1. Cities — Area and Population (englanniksi), 25. kesäkuuta 2002. Luettu 17. toukokuuta. Neliömaili on 2,5900 neliökilometriä.
  77. ↑ U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3) (englanniksi), 4. helmikuuta 2001. Luettu 15. toukokuuta 2006.
  78. ↑ Airports Council International, Passanger Traffic 2004 final (englanniksi), 12. heinäkuuta 2005. Luettu 17. toukokuuta.
  79. ↑ http://www.airports.org/cda/aci_common/display/main/aci_content07_c.jsp?zn=aci&cp=1-5-54-4819_666_2__

Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link GA

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvallat&oldid=5285676”