Pizza

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pizza, josta irrotetaan siivua

Pizza (ital. [ˈpittsa]), usein myös pitsa, on yksinkertaisimmassa muodossaan uunissa paistettu, litteä, usein pyöreä leipä, joka on päällystetty yleensä tomaateilla tai tomaattikastikkeella, juustolla sekä valinnaisilla täytteillä. Yleensä kyse on avopiiraasta, mutta myös täytettyjä pizzoja (kuten calzone) tunnetaan. Pizza on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja suosittu ruokalaji, Suomessa se on suosittu viikonloppuruoka [1]. Juusto on usein mozzarellaa tai joskus usean juuston sekoitusta. Suomalaisissa pizzerioissa juustona käytetään usein edamjuustoa tai sinihomejuustoa.

Sanaa pizza käytettiin alun perin tarkoittamaan suurta määrää taikinapohjaisia ruokalajeja. Sanan arvellaan olevan peräisin latinan pincere -verbistä, joka tarkoittaa "soseuttaa". Ilmausta Che pizza! käytetään yhä tarkoittamaan "Mikä sotku!". Sanan monikko italiaksi on pizze [ˈpittse].

Täytteinä voidaan käyttää suurta määrää erilaisia raaka-aineita, kuten esimerkiksi:

Pizzapohja on yleensä mausteeton, mutta siihen voidaan myös lisätä voita, valkosipulia, yrttejä tai seesaminsiemeniä tai täyttää esimerkiksi juustolla. Pizza nautitaan yleensä kuumana.

Pizzaa syödään ravintoloissa, joita kutsutaan usein pizzerioiksi. Joissakin pizzerioissa pizza valmistetaan paikalla asiakkaiden nähden ja syödään heti lämpimänä. Sitä voidaan ostaa myös päivittäistavarakaupoista pakaste- ja einestuotteena. Monilla alueilla pizzan voi tilata puhelimitse tai internetissä ja myös tekstiviestillä kotiin kuumana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pizzan historia voidaan jäljittää Suur-Kreikan kreikkalaissiirtokuntiin saakka Etelä-Italiassa. Pizza saattaa olla ensimmäisen kerran mainittu Vergiliuksen Aeneiksen seitsemännessä kirjassa. 200-luvulla eaa. Marcus Porcius Caton kirjoittama Rooman historia mainitsee "litteän kivillä paistetun taikinapyörylän, jossa on täytteenä oliiviöljyä, yrttejä ja hunajaa". Roomalaiset käyttivät hunajaa lähes ruoassa kuin ruoassa. Lisää todisteita on löydetty Pompejista, jonka kaivauksista löydettiin pizzerioita muistuttavia kauppoja. On väitetty, että Persian kuninkaan Dareios Suuren (521486 eaa.) sotilaat valmistivat pitkän marssipäivän päätteeksi kilpensä päällä litteää leipää, jonka he päällystivät taateleilla ja juustolla.

Vaikka roomalaiset tunsivat useita erilaisia litteitä leipiä, joihin lisättiin öljyä ja mausteita, nämä ruoat ovat lähinnä pizzan esi-isiä eivätkä varsinaisia nykyisen tyyppisiä pizzoja. Tomaattia ei vielä tunnettu Euroopassa eikä intialaista vesipuhvelia, jonka maidosta valmistetaan mozzarellaa, ollut tuotu vielä Campaniaan Napolin alueelle.

Tomaatin tullessa Eurooppaan 1500-luvulla sen uskottiin ensin olevan myrkyllinen. Kuitenkin 1700-luvun loppuun mennessä köyhätkin Napolin ympäristön asukkaat käyttivät sitä litteän leipänsä täytteenä, ja ruokalajin suosio alkoi kasvaa. Pizzasta tuli matkailunähtävyys, ja Napolissa vierailevat kävivät kokeilemassa sitä kaupungin köyhillä alueilla.[2]

Savoijin kuningatar, jonka mukaan on nimetty pizza: Margherita.

Ensimmäiset napolilaiset pizzantekijädynastiat (pizzaioli) syntyivät tuohon aikaan. Vuoteen 1830 asti pizzaa myytiin ulkoilmakojuissa kaduilla, mutta silloin maailman ensimmäinen oikea pizzeria, Antica Pizzeria Port'Alba, avautui Napolissa ja on yhä toiminnassa osoitteessa Via Port'Alba 18. Pizza sopi aateliseen makuun (Napolin kuningas Ferdinando II nautti suuresti pizzasta) ja vielä enemmän kansan suuhun. Siitä tuli pian päivittäin syötävä ruokalaji.[2]

Kunnia nykyaikaisen pizzan luomisesta annetaan leipuri Raffaele Espositolle. Vuonna 1889 Pietro... e basta così –pizzeriassa (kirjaimellisesti "Pietro... ja tuo riittää", perustettu vuonna 1780 ja yhä toiminnassa nimellä Pizzeria Brandi) työskentelevä Esposito leipoi erikoispizzan kuningas Umberto I:n ja Savoijin kuningatar Margheritan vierailua varten. Pizza oli hyvin isänmaallinen: se muistutti Italian lippua vihreine (basilika), valkoisine (mozzarella) ja punaisine (tomaatti) väreineen, ja nimettiin Pizza Margheritaksi kuningattaren kunniaksi.[2]

Pizzan kansainvälinen läpimurto tuli toisen maailmansodan jälkeen. Sodan loputtua Napolista kotiutetut joukot veivät pizzan Yhdysvaltoihin myös italialaisten maahanmuuttajien piirien ulkopuolelle. Dean Martinin kuuluisan laulun ensimmäinen säe "When the moon hits your eye like a big pizza pie, that's amore" vuodelta 1953 lisäsi pizzan suosiotakenen mukaan?.

Pizzasta tuli Yhdysvalloissa pian kasvavien ravintolaketjujen tuote. Varhaisia pizzaketjuja olivat muun muassa Shakey's Pizza ja Pizza Hut, jotka perustettiin 1954. Elintarviketeknologian kehityksestä merkittävä osa on mennyt pizzan hyväksi — tärkeimpiä haasteita ovat olleet täytteen ja taikinan pitäminen erillään toisistaan ja jäädyttämistä ja kuumentamista jäykistymättä kestävän pizzapohjan kehittäminen.

Pizzan historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vappuna vuonna 1961 perusti Giovanni Tedeschi Haminaan Suomen ensimmäisen pizzaravintolan, Ravintola Giovannin[3]. Perustaja oli italialainen keittiömestari ja merimies, joka oli työskennellyt pizza-alalla Yhdysvalloissa ennen tuloaan Haminaan. Ravintola Giovanni lopetti toimintansa 1980-luvun alussa. Seuraavan oikeaoppisen pizzaravintolan, Adriano Barin perusti Adriano Vinciguerra Lappeenrantaan vuonna 1964. Suomessa pizzeriat ja pizza yleistyivät 1970-luvulla. Vuonna 1975 Dennis Rafkin perusti Turkuun ensimmäisen Pizzeria Dennisin.[4] Vuonna 1976 Rabbe Grönblom perusti pizzerian O sole mio, josta hän kehitteli Pizzeria N:o 1 -ketjun. Vuonna 1987 hän perusti Suomen suurimmaksi kasvaneen pizza-liikkeiden ketjun Kotipizzan. Nykyisin Kotipizza on Pohjoismaiden suurin pizzaravintolaketju.

Pizza on ollut suosittua suomalaisessa ruokakulttuurissa ja pitserioita on perustettu Suomeen runsaasti. Erityisesti maahanmuuttajat ovat perustaneet pitserioita ja pitsan hinnalla on kilpailtu: esim. Oulussa hinnat olivat vuonna 1998 17–25 markan (2,85–4,20 euron) välillä, mutta pitsoja myytiin jopa 8 markalla (1,35 euroa). Suurimmat kuluerät pitsassa ovat Elinkeinoelämän keskusliitton mukaan työvoimakulut (36,5 %) ja raaka-aineet (34,5 %) ja onkin epäilty, että toimintaan liittyisi harmaata taloutta.[5][6]

Vuonna 2008 Kotipizza lanseerasi Berlusconi-pitsan, joka nimettiin Italian pääministeri Silvio Berlusconin mukaan. Silvio Berlusconi oli vuonna 2005 lausunnoissaan arvostellut ja väheksynyt suomalaista ruokakulttuuria. Kotipizza oli voittanut maaliskuussa 2008 America's Plate International -pizzakilpailun New Yorkissa päihittäen samalla mm. toiseksi kilpailussa tulleet italialaiset.[7][8][9][10] Kotipizzan mainoskampanja Berlusconi-pizzasta voitti Grand Effie -palkinnon.[11] Kotipizza on järjestänyt myös muitakin kampanjoita, joissa pizzoille on annettu tunnettujen henkilöiden nimiä. Vuonna 2010 aiheena oli pääministerivaalit, ja pizzat oli nimetty eri ministereiden ja kansanedustajien mukaan.[12]

Valmispizzojen valmistus Suomessa alkoi 1980-luvulla, kun Saarioinen valmisti ensimmäiset valmispizzat keväällä 1981. Suuren suosion saaneet valmispizzat ovat saaneet monta lempinimeä, kuten esimerkiksi roiskeläppä. Jauheliha- ja kinkkupizzat ovat valmisruokamarkkinoiden myydyimpiä tuotteita maksalaatikon ohella. Valmispizzojen kulutus on ollut suuri, valmispizzaan historian aikana on syöty yli 600 miljoonaa pizzaa. Saarioisen Valkeakosken tehdas valmisti vuoden 2010 aikana noin 20 miljoonaa pizzaa.[13][14]

Erilaisia pizzoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmis pizza.

Pizzasta on tullut kansainvälinen ruoka ja täytteitä voidaan muunnella paikalliseen makuun sopiviksi. Pizzoissa on sama perusrakenne mutta suuri valikoima erilaisia täytteitä, kuten sardellia, kananmunaa, ananasta, lammasta, salamia, katkarapuja, munakoisoa, kuskusta, kanaa tai kalaa, monia paikalliseen tapaan valmistettuja liharuokia tai erikoisempia mausteita kuten currya. Pizza voidaan valmistaa myös ilman lihaa, sekä ilman juustoa. Tavallisesti pizzassa on täytteet pizzan päällä, mutta joskus täytteet on leivottu sisään pizzaan, jolloin sitä kutsutaan nimellä calzone.

Italialaisia pizzoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Napolilainen pizza: (Pizza Napoletana) muun muassa Associazione vera pizza napoletanan ehdottamien sääntöjen mukaan koostuu italialaisista vehnäjauhoista (tyyppi 0 ja/tai 00), napolilaisesta leivinhiivasta ja vedestä. Taikina pitää vaivata käsin tai sekoittimella, joka liikkuu myötäpäivään. Kohotuksen jälkeen taikina pitää tasoittaa oikealla kädellä ja vasemman käden kahdella ensimmäisellä sormella ilman minkään mekaanisen laitteen apua. Pohja ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Pizzaa pitää paistaa 60–90 sekuntia 485 °C:ssa kiviuunissa joka on lämmitetty tammella. Paistetun pohjan pitäisi olla pehmeä ja tuoksuva. Pizza Napoletana on saanut EU:n tuotesuojan. Napolilaisella pizzalla on Italiassa "aidon perinteisen tuotteen" (APT, engl. STG) asema, johon sisältyy vain kolme erityyppistä pizzaa:[15][16]
    • Pizza Marinara: tomaattia, valkosipulia, oreganoa ja öljyä.
    • Pizza Margherita: tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Nimetty Italian kuningatar Margheritan mukaan.
    • Pizza Margherita Extra: tomaattia, puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa Campaniasta, basilikaa ja öljyä.
  • Veneton tyylinen pizza: pizza on Venetossa hyvin ohut (0,5 cm), rapea reunoilta mutta pehmeä keskeltä. Kastiketta laitetaan vähän ja suosittu täyte on ohuiksi siivuiksi leikattu kinkku.
  • Lazion tyylinen pizza: Laziossa (Roomassa) pizza on pitkä, suorakulmion muotoinen ja suhteellisen ohut (1–2 cm).
  • Pizza Bolognese: tomaattia, mozzarellaa, jauhelihaa.
  • Pizza Romana: tomaattia, mozzarellaa, sardellia, oreganoa ja öljyä.
  • Pizza Viennese: tomaattia, mozzarellaa, saksalaista makkaraa, oreganoa ja öljyä.
  • Pizza Francescana: tomaattia, mozzarellaa, kinkkua ja herkkusieniä.
  • Pizza Capricciosa: mozzarellaa, tomaattia, herkkusieniä, artisokkia, kinkkua, oliiveja ja öljyä.
  • Pizza Quattro Stagioni: (neljä vuodenaikaa): kuten capricciosa, mutta täytteet ovat erillään: yleensä neljään osaan jaettu pizza, joissa kussakin lohkossa on eri vuodeaikaan sopivat täytteet.
  • Pizza al Formaggio: eri juustolajeja, esimerkiksi mozzarellaa, parmanjuustoa, gorgonzolaa, pecorinoa, provolonea tai jotain muuta juustoa.
  • Frutti di mare: äyriäiset, simpukat; sananmukaisesti meren hedelmät.

Italiassa tunnetaan myös valkoinen pizza, joka on oikeastaan pelkkä pizzapohja ilman täytteitä.

Paikallisia erikoisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pepperonipizza.
  • Skotlannissa fish and chips -paikoissa yleisesti myytävä pizzaillallinen koostuu ranskanperunoista ja pakastepizzasta, joka on keitetty öljyssä.
  • Japanissa pizzassa voi olla maissia, perunoita, munakokkelia, majoneesia, camembert-juustoa, currykastiketta ja erilaisia mereneläviä. Pizzaa myydään joskus myös salaatilla päällystettynä, ja pohjassa voidaan käyttää riisiä.
  • Etelä-Koreassa kimchiä ja bulgogia käytetään täytteinä (ja myös monia Japanissa käytettyjä ruoka-aineita).
  • Meksikossa pizzaa dipataan usein ketsupissa tai jossain kuumassa kastikkeessa.
  • Intiassa pizzan täytteinä voi olla currya ja muita perinteisiä kastikkeita tai tandoori-kanapalasia.
  • Romanialaisissa pizzaravintoloissa tarjoillaan pizzan kera usein erikseen tomaattikastikeannos, jota sivellään pizzan päälle.
  • Suomessa pizzaa tehdään myös rukiista. Myös poronlihaa käytetään täytevaihtoehtona.
  • Italiassa pizzaan ei läheskään aina lisätä tomaattia. Pizzassa saattaa sen sijaan olla päällä esimerkiksi perunaa, sipulia tai pelkkää juustoa.

Suomessa toimivia pizzeriaketjuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taikinat ja paistotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pizzauuni.

Pizza voidaan paistaa myös ohuella leipäpohjalla tai paksummalla leivällä jota kutsutaan pannupizzaksi. Taikina voi olla hyvin paksu, kuten chicagolaistyylisessä pizzassa tai olematon, kuten Napolissa. Jotkin pizzat valmistetaan nykyään juustolla täytetyllä taikinalla.

Ravintoloissa pizza voidaan paistaa kaasu- tai sähköuunissa, kuljetushihnalla tai usein kalliimmissa ravintoloissa puulla tai hiilellä lämmitettävässä uunissa. Kotiin on myytävänä pizzakiviä ja uuneja, jotka jäljittelevät tiiliuunin vaikutusta.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pizza.
Wikikirjasto
Wikikirjaston keittokirjassa on resepti aiheesta:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helstosky, Carol: Pizza: A Global History. Reaktion Books, London, 2008.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tässä on suomalaisten suosikkiruoka Uusi Suomi. Viitattu 24.9.2010.
  2. a b c Justin Demitri: Pizza, the soul of Italy Life in Italy. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  3. http://tv1.yle.fi/ohjelmat/asia/se-paiva-muutti-suomen 9.1.2011
  4. [http://www.viisitahtea.fi/mestarinkasiala/106/908.html Turussa pizza on yhtä kuin Dennis , Viisi Tähteä, päiväyksetön, viitattu 28.10.2013]
  5. Aittoniemi, Veli-Matti. EK. Harmaan talouden torjuminen vaatii lisätoimia
  6. Nupponen, Sakari. Taloussanomat. Näin paljon pizzan pitäisi oikeasti maksaa
  7. Berlusconi-pizza kerää mainetta Italiassa, Kauppalehti.fi, 15.6.2008
  8. "Suomalainen verikosto", Iltalehti.fi, 14.6.2008
  9. Italialaiset Kotipizzan mainoksesta: Verikosto!, Iltasanomat.fi, 14.6.2008
  10. Kotipizzan "verikosto" hämmentää Italiassa, Markkinointi & Mainonta, 13.6.2008
  11. Kotipizzan Berlusconi-kampanja voitti Grand Effien, Mediaviikko.fi, 14.10.2008
  12. Äänestä vatsallasi! Maistuisiko Väyrynen tai Vanhanen?, Iltasanomat.fi, 5.6.2010
  13. Suomalaiset ovat syöneet 600 miljoonaa roiskeläppää, Talouselämä, 6.2.2011
  14. Suomalaiset syövät miljoonia roiskeläppiä, Valkeakosken Sanomat, 4.2.2011
  15. Pizza sai EU:n tuotesuojan | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi
  16. PIZZA NAPOLETANAn määritelmä EU-laissa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]