Dean Martin
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Johdannon jälkeen lähes koko artikkeli on viitteetön. |
| Dean Martin | |
|---|---|
 Martin vuonna 1960 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1917 Steubenville, Ohio, Yhdysvallat |
| Kuollut | 25. joulukuuta 1995 (78 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja, elokuvanäyttelijä, koomikko, televisiojuontaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi |
Dino Dino Martini Los Muertos The King of Cool |
| Laulukielet | englanti, italia |
| Aktiivisena | 1940–1989 |
| Tyylilajit | pop, swing, country |
| Levy-yhtiöt | Capitol, Reprise |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Dean Martin (oikealta nimeltään Dino Paul Crocetti, tunnetaan myös nimellä Dino Martini, 7. kesäkuuta 1917 Steubenville, Ohio – 25. joulukuuta 1995 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, laulaja, televisiojuontaja sekä kuuluisan Martin ja Lewis -koomikkoparin toinen osapuoli ja kuuluisan Rat Pack -viihdyttäjäryhmän jäsen.[1]
Martin oli yksi 1950- ja 1960-luvun suosituimmista laulajista ja viihdyttäjistä. Tunnetuimpia hänen esittämiään lauluja ovat muiden muassa hitit ”That’s Amore”, ”Sway”, ”Ain’t That A Kick In The Head”, ”Volare”, ”You Belong to Me”, ”Memories Are Made of This”, ”Mambo Italiano” ja etenkin hänen tunnuskappaleekseensa muodostunut ”Everybody Loves Somebody”. Monipuolisena viihdyttäjänä tähti esiintyi neljällä eri showbisneksen alalla: konserttilavoilla / yökerhoissa, levytyksissä, kokoillan elokuvissa sekä televisiossa.
Lempinimellä ”King of Cool” Dean Martinista tuli populaarikulttuurin ikoni musiikkinsa ja poikkeuksellisen karismansa johdosta. Häntä kunnioitettiin ja arvostettiin, missä hän ikinä liikkuikin, ja hänestä tuli eräänlainen epävirallinen amerikanitalialaisen yhteisön ”suurlähettiläs”.
Varhainen elämä ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dean Martin syntyi italialaisille maahanmuuttajavanhemmille Gaetano ja Angela (o.s. Barra) Crocettille ja sai ristimänimekseen Dino Paul Crocetti. Isä Gaetano oli kotoisin Abruzzosta, ja äiti Angela oli puoliksi napolilainen ja puoliksi sisilialainen. Heillä oli ennestään yksi poika, Martinin isoveli Bill. Martin osasi puhua vain italiaa, kunnes viisivuotiaana aloitti koulunkäynnin Grant Elementary Schoolissa syntymäpaikassaan Ohion Staubenvillessä. Intohimo musiikkiin alkoi jo nuorena, kun hän teini-ikäisenä alkoi harrastaa rumpujensoittoa. Hän oli usein kiusaamisen kohteena huonon englanninkielen taitonsa takia, ja kymmenennellä luokalla Martin keskeytti koulun, koska hän ajatteli olevansa opettajiaan älykkäämpi. Tämän jälkeen hän ansaitsi elantonsa useilla töillä, kuten alkoholin salakuljettajana, kasinotyöntekijänä, kaskujen kirjoittajana, tupakkakaupan varastotyöntekijänä ja terästehtaan työläisenä. Näinä aikoina hän asui kuuluisan urheiluselostajan ja Las Vegasin vedonvälittäjän Jimmy Snyderin naapurina. 15-vuotiaana Martin ansaitsi pieniä tienestejä välisarjan nyrkkeilijänä, lempinimellä ”Kid Crochet”. Martin voitti 12 ottelustaan vain yhden, ja häneltä murtui kerran nenä, joka myöhemmin korjattiin. Sormensa hän mursi niin ikään useaan otteeseen ja sai lisäksi pysyvän, näkyvän vamman huuleensa. Tuohon aikaan hän asui tulevan laulajan Sonny Kingin kanssa. On kerrottu, että he nyrkkeilivät maksavan yleisön nähden asunnossaan paljain käsin, kunnes toinen tyrmättiin. Lopulta Martin luopui nyrkkeilystä ja alkoi toimia kasinotyöntekijänä laittomalla kasinolla.
Samoihin aikoihin hän alkoi laulaa useissa paikallisissa bändeissä ja keksi jonkin ajan kuluttua taiteilijanimekseen ”Dino Martinin” tuon ajan kuuluisan italialaisen oopperalaulajan Nino Martinin mukaan). Pientä menestyksen kipinää alkoi ilmetä, kun hän alkoi laulaa Ernie McKayn orkesterissa ja Harry Millsin yhtyeessä Mills Brothers. 1940-luvun alussa hän liittyi Sammy Watkinsin bändiin ja tämä ehdotti nuorukaista vaihtamaan nimensä ”Dean Martiniksi”.
Martin oli koko 1940-luvun alun laulanut lukuisissa yhtyeissä lähinnä ulkonäkönsä vuoksi, kunnes hän kehitti oman laulutyylin. Esiinnyttyään vuonna 1943 Riobambassa, Ecuadorissa, hän epäonnistui suunnittelemassaan läpimurrossa yleisön lämmettyä enemmän Frank Sinatralle. Tämä oli kuitenkin hyvä alkusoitto soolouralle.
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain maavoimat sijoitti Martinin vuodeksi palvelukseen Akroniin Ohioon vuonna 1944. Sen jälkeen hänet luokiteltiin uudelleen palveluuskelpoisuusluokkaan 4-F, mahdollisesti kaksoistyrän vuoksi, ja vapautettiin palveluksesta.
Vuoden 1946 aikoihin Martinilla meni melko hyvin, mutta hän kuului edelleen yökerhojen rivilaulajiin. Hän veti yleisöä paikkoihin, joissa esiintyi, mutta oli vielä kaukana Sinatran nauttimasta kuuluisuudesta.
Esiintyminen Jerry Lewisin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dean Martin alkoi kiinnostua myös näyttelemisestä, ja hän kiinnosti suuria tuotantoyhtiöitä Metro-Goldwyn-Mayeria ja Columbia Picturesia, mutta Hollywood-sopimusta ei ollut tulossa. Näytti siltä, että hänen olisi jäätävä yökerholaulajaksi, kunnes hän tapasi koomikko Jerry Lewisin Glass Hat Clubilla New Yorkissa, jossa molemmilla oli esiintyminen. Heistä tuli nopeasti ystävät, ja vuonna 1946 he aloittivat yhteiset komediaesityksensä yökerhoissa nimellä Martin ja Lewis, ja nousivat lyhyessä ajassa suosioon. Martinin tehtävänä oli hoitaa laulunumerot, ja Lewisin tehtävänä oli pitää komediaa yllä.
Parivaljakko pääsi televisioesiintymisen myötä ensimmäisen kerran esiintymään elokuvaan vuonna 1949 Tontut toverukset -filmiin, mikä vei Martinin uraa ryminällä eteenpäin. He esiintyivät myös elokuvan jatko-osassa. Vuonna 1950 parivaljakko sai pääroolit elokuvasta Armeijan monnit, joka osoittautui suosituksi. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä he kuuluivat Hollywoodin tärkeimpiin elokuvatähtiin, joiden elokuvat tuottivat huomattavia summia tuotantoyhtiöilleen.lähde? Vuosina 1946–1956 Martin ja Lewis esiintyivät yhdessä 16 elokuvassa.[1]
Lewisin ja Martinin tiet erosivat vuoden 1956 tietämillä, jolloin heidän välinsä olivat tulehtuneet täydellisesti. Lewis jatkoi menestyksekkäästi näyttelijänä ja ohjaajana komediaelokuvien parissa, Martin puolestaan siirtyi vakavampien roolien pariin.
Sekä Lewisin että Martinin suosio kuitenkin laski 1960-luvun lopulla, ja Martin siirtyi juontamaan omaa televisioshow’taan, josta kasvoi suursuosittu lähinnä tunnettujen vieraidensa vuoksi.
Soolouralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martinin ja Lewisin välien mentyä poikki Martin halusi tulla tunnetuksi vakavien elokuvien näyttelijänä. Vaikka hän sai palkkion, joka oli vain murto-osa Lewisin kanssa tehtyjen filmien palkkioista, hän päätti hyväksyä sivuosaroolin vuoden 1957 elokuvasta Nuoret leijonat, jotta hän voisi oppia Marlon Brandolta ja Montgomery Cliftilta. Rooli oli jo luvattu Tony Randallille, mutta MCA-agentuuri tajusi voivansa Martinin elokuvaroolin avulla lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla: se voisi tehdä rahaa sekä hänen yökerhoesiintymisillään, elokuvaosillaan, että levyillään. Martinin roolisuoritus Nuorissa leijonissa oli vuosikymmenen draamaelokuvien parhaita ja vahvimpia, ja elokuvasta tulikin hänen näyttävä comebackinsa. Suosio elokuvien parissa jatkui, kun Martin samana vuonna esiintyi ensimmäistä kertaa Frank Sinatran kanssa Vincente Minnellin kiitetyssä draamaelokuvassa Yli kaiken ymmärryksen.
.jpg)
Seuraavaksi Martin kiinnitettiin vuoden 1959 lännenelokuvaan Rio Bravo, jonka näyttävään näyttelijäkaartiin kuuluivat muun muassa John Wayne ja Ricky Nelson. Tästä elokuvasta Martin sai erityisen paljon tunnustusta sekä yleisöltä että kriitikoilta suorituskyvystään juopon apulaissheriffin Duden roolista. Rio Bravosta tulikin hänen tunnetuin ja arvostetuin elokuvansa. Ohjaaja Howard Hawksin kertoman mukaan studion johtajat eivät tunnistaneet Martinia roolista.
1960-luvun puoliväliin mennessä Martin oli näytellyt yli tusinassa elokuvassa. Hän oli jälleen huipulla ja suuri suosikki niin elokuvatähtenä, yökerholaulajana kuin levyttävänä artistinakin, kun samaan aikaan Jerry Lewisin työskentely elokuvien parissa oli vähentynyt huomattavasti.
Laulajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laulajana Dean Martin kopioi Harry Millsin, Bing Crosbyn ja Perry Comon tyylejä, kunnes hän kehitti persoonallisen ja pysyvän oman tyylinsä. Kuten Sinatra, Martin ei osannut lukea nuotteja, mutta levytti silti jopa yli 100 albumia ja 600 laulua. Hänen tunnuskappaleensa ”Everybody Loves Somebody” pudotti The Beatlesin kappaleen ”A Hard Day’s Night” Yhdysvaltojen listaykkösen paikalta vuonna 1964. Sitä seurasi samantyylinen ”The Door Is Still Open to My Heart” joka sijoittui sijalle kuusi myöhemmin samana vuonna. Elvis Presley sanoi Martinin innoittaneen häntä ja levytti kappaleen "Love Me Tender" laulamalla samaan tyyliin kuin Martin. Vuoteen 1965 mennessä jotkin Martinin albumit, kuten Dean ”Tex” Martin, The Hit Sound of Dean Martin, Welcome to My World sekä Gentle on My Mind, koostuivat country -ja western-tyylisistä lauluista, jotka oli tehnyt kuuluisaksi liuta suosittuja artisteja, kuten Johnny Cash, Merle Haggard ja Buck Owens.
Rat Pack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Rat Pack
Kun Martinin sooloura eteni, hänestä ja Sinatrasta tuli läheiset ystävät. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Martin ja Sinatra sekä Sammy Davis Jr. muodostivat niin kutsutun Rat Pack -viihdetaiteilijaryhmän, joka esiintyi lavoilla, yökerhoissa, elokuvissa ja levyillä (joskus mukana olivat myös Joey Bishop sekä Peter Lawford). Rat Pack oli parhaimmillaan Las Vegasin esityksissään, joiden sähköistä ja piristävää lavatunnelmaa ei monien mukaan kukaan ole pystynyt jäljittelemään. Kolmikko oli kassamagneetti joka kerta, ja heitä tultiin katsomaan kaukaakin. Monet ihmiset eivät yöpyneet hotellissa, vaan tulivat Vegasiin vain heidän show’nsa takia ja nukkuivat autoissa ja hotellien auloissa. Aina smokkeihin pukeutuneet Martin, Sinatra ja Davis Jr. esittivät lauluja niin yksinään, duettoina kuin trionakin, ja lauluesitysten välissä oli paljon improvisoitua hölmöilyä ja lörpöttelyä. Slapstick-tyyppinen huumori keskittyi aina Sinatran naisseikkailuihin, Martinin juomiseen ja Davis Jr.:n rotuun ja uskontoon. Vitsit olivat aina hyväntuulisia ja harvoin rivosuisia, ja tähtien kunnioitus toisiaan kohtaan oli aina aistittavissa.
Kolmikko jätti pysyvän jäljen populaarikulttuuriin, ja Rat Packia onkin usein kopioitu. Ryhmästä on tehty vuonna 1998 HBO-televisioelokuva Rat Pack, jossa Martinia esitti Joe Mantegna, Sinatraa Ray Liotta ja Davis Jr.:ia Don Cheadle. Myös kolmikon tähdittämästä, vuoden 1960 elokuvasta Kovat kaverit tehtiin 2000-luvulla uusintaversio jatko-osineen, eli ”Ocean’s”-trilogia, pääosassa George Clooney.
1960–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1965 Martin aloitti toisen televisioshow’nsa, viikoittaisen NBC-komediasarjan Dean Martin Show, jossa hän esitti itseään liioitellen kuvaten itsensä laiskana ja huolettomana juoppolallina ja toisaalta pehmeä-äänisenä laulajana ja naistenmiehenä. Ohjelmasta tuli valtava hitti. Martinilla oli tapana lisätä runsaasti omia improvisaatioitaan käsikirjoituksen tekstiin näytellessään. Hän ei pitänyt harjoituksista, koska hänen mielestään paras suoritus tulee aina ensimmäisellä kerralla.
Vuonna 1976 Frank Sinatra kutsui Martinin vieraaksi juontamaansa televisioshow’hun. Samaan jaksoon kutsuttiin myös Jerry Lewis, jolle Martinin saapumisesta paikalle ei kerrottu. Yllätyksenä Lewisille Martin päästettiin lavalle, ja 16 vuoden mykkäkoulu päättyi. Ystävyys jatkui aina Martinin kuolemaan asti, jonka jälkeen Lewis on kertonut ystävästään ja työtoveristaan ainoastaan positiivisia asioita.[2]
Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin näytteli vielä yhdessä Sammy Davis Jr.:n kanssa menestyskomediaelokuvassa Kanuunankuularalli (1981), sekä sen jatko-osassa, joka jäi hänen viimeiseksi kokoillan elokuvakseen. 21. maaliskuuta 1987 Martinin poika Dean Paul kuoli, kun hänen F-4 Phantom II -koneensa syöksyi maahan. Martin masentui, ja hänen ja Sinatran paljon mainostetut, yhteiset konsertit peruutettiin.
Poikansa menetyksestä Martin ei loppuelämänsä aikana ehtinyt toipua. Tämän lisäksi hän alkoi sairastaa keuhkolaajentumaa. Martin piti yksityiselämänsä salassa, ja hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen jäivät Sinatran 75-vuotissyntymäpäiväjuhlat, joissa hän käväisi onnittelemassa päivänsankaria.
Martinilla todettiin syyskuussa 1993 keuhkosyöpä. Häntä oli vaadittu menemään munuais- ja maksaleikkaukseen, jotta saisi elää, mutta hän oli kieltäytynyt. Julkisuudessa arveltiin myös, että Martinilla olisi diagnosoitu myös Alzheimerin tauti vuonna 1991, mutta tietoa ei koskaan vahvistettu.[3] Martin kuoli lopulta kotonaan vuoden 1995 jouluaamuna 78 vuoden iässä. Ex-vaimo Jeanne Martin oli pysynyt hänen rinnallaan viimeiset vuodet. Valot himmennettiin Las Vegas Stripilla hänen muistokseen.
Mafiayhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhujen mukaan Martinilla oli yhteyksiä mafiaan uransa alkutaipaleella. Kerrotaan, että hän sai apua laulajanuraansa mafiapomoilta, jotka omistivat saluunoita Chicagossa, Illinois’ssa. Vastineeksi hän oli esiintynyt näiden isännöimissä tapahtumissa, kun Martin oli tähti.[4] Mafiajohtajat olivat Tony Accardo ja Sam Giancana. Martin ei kuulemma juuri tuntenut myötätuntoa mafiaa kohtaan ja teki sille vain pieniä palveluksia, jos niistä ei ollut vaivaa hänelle. Hänellä väitetään myös olleen pitkäaikainen ystävyyssuhde gangsterien Johnny Rosellin ja Anthony Fiaton kanssa. Fiato oli tehnyt Martinille lukuisia palveluksia, kuten ottanut takaisin rahaa kahdelta huijarilta, jotka olivat huijanneet Betty Martinilta, Martinin ex-vaimolta, tuhansia dollareita elatusmaksuista. Sanotaan myös, että FBI pidätti erään mafioson, joka oli aikeissa vahingoittaa, tai jopa tappaa Martinin hänen kiittämättömyytensä vuoksi.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin oli naimisissa kolme kertaa:[5]
- Elizabeth Anne McDonald (2. lokakuuta 1941 – 23. maaliskuuta 1949)
- Jeanne Martin (1. syyskuuta 1949 – 29. maaliskuuta 1973)
- Catherine Hawn (25. huhtikuuta 1973 – 24. tammikuuta 1976)
Martin sai ensimmäisestä avioliitostaan neljä lasta: Stephen Craig (s. 29. kesäkuuta 1942), Claudia Dean (16. maaliskuuta 1944 – 2001; rintasyöpä), Barbara Gail (s. 11. huhtikuuta 1945) ja Deana (”Dina”, s. 19 elokuuta 1948). ”Betty” yritti olla hyvä vaimo ja lasten äiti, mutta jätti lopulta Martinin tämän alkoholismin takia ja muutti San Franciscoon. On myös spekuloitu, että Betty itse olisi tullut myös alkoholistiksi katseltuaan miehensä juomista niin kauan. Tämä saattaisi selittää sen, että Martin sai lastensa huoltajuuden avioeron jälkeen.
Martin sai vielä toisesta avioliitostaan kolme lasta ja kolmannesta avioliitostaan yhden lapsen.[5]
Huolimatta kovan juomarin maineestaan Martinilla oli hyvä itsekuri. Usein hän siemaisikin lauluesitysten välissä pelkkää omenamehua. Hänellä oli myös, vastoin naistenmiehen mainettaan, aina aikaa perheelleen.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa on ilmeisesti Jyrki Hämäläisen nimeämä seura Dean Martin Boozing Society, joka muun muassa jakoi Vuoden viihdyttäjä -palkinnon vuosittain. Seura toimi 1970-luvulta Hämäläisen kuolemaan asti.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Dean Martin Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ Ryan Parker: That Time Frank Sinatra Secretly Reunited Jerry Lewis and Dean Martin MSN. 2017. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ Memories of our father Dean Martin are made of this... Sunday Express. 2010. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ Book reveals Dean Martin's mob links BBC. 2005. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ a b Dean Martin Biography The Biography.com website. 2017. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ Jyrki Hämäläisen ex-vaimo: "Nyt on aika iloiselle muistelulle" Ilta-Sanomat. 2008. Viitattu 17.6.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lewis, Jerry ja Kaplan, James: Dean & Me (A Love Story). New York: Doubleday, 2005. ISBN 0-7679-2086-4.
- Tosches, Nick: Dino: Living High in the Dirty Business of Dreams. New York: Delta Trade Paperbacks, 1992 (ensimmäinen painos). ISBN 0-385-33429-X.
- Smith, John L.: The Animal in Hollywood: Anthony Fiato's Life in the Mafia. New York: Barricade Books, 1998. ISBN 1-56980-126-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dean Martin Wikimedia Commonsissa
- Dean Martinin kotisivut (englanniksi)
- Dean Martin Biography The Biography Channel. Arkistoitu 9.1.2009. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- Find a Grave (englanniksi)
- Dean Martin Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Dean Martin Elonetissä.
- Dean Martin Allmoviessa (englanniksi)
- Dean Martinin biografia/diskografia
- Dean Martin NNDB:ssä
- Aikajana (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
