Köyhdytetty uraani

30 mm panssariammuksen köyhdytetystä uraanista valmistettu penetraattori

Köyhdytetty uraani on uraanipolttoaineen valmistuksessa syntyvä sivutuote. Köyhdytetty uraani sisältää pääosin uraani-238-isotooppia. Uraanin väkevöinnissä, polttoaineeksi jalostettavassa uraanissa, uraani-235-isotoopin osuutta pyritään kasvattamaan, jolloin heikommin radioaktiivinen uraani-238 jää jäljelle. Jokaista 4 % isotooppirikastettua uraanikilogrammaa kohden syntyy noin 7 kg köyhdytettyä uraania (ja enemmän rikastetussa suhde kasvaa progressiivisesti). Köyhdytetyssä uraanissa U-235 osuus on noin 0,2 %, kun luonnonuraanissa sitä on noin 0,72 %. Köyhdytetty uraani on vähemmän radioaktiivista kuin luonnon uraani tai rikastettu uraani. Köyhdytettyä uraania käytetään pääasiallisesti aseteollisuudessa panssariammusten ja panssarien valmistuksessa, koska metalli on tiheää, siitä valmistetuilla ammuksilla on hyvä läpäisykyky ja panssareilla hyvä torjuntakyky. Näitä ammuksia on käytetty ainakin Lähi-idän (Irak) sodissa sekä Kosovossa. Köyhdytettyä uraania käytetään muun muassa sairaaloissa säteilysuojana sekä vastapainoissa.

Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska käyttävät painavana ja kovana tunnettua köyhdytettyä uraania panssarinläpäisevissä ammuksissa. Nämä ovat The Royal Societyn mukaan aiheuttaneet pahimmillaan vakavia terveysongelmia paikalliselle siviiliväestölle, erityisesti lapsille sekä pysyviä ympäristön saastumisongelmia. Vaikutukset sotilaiden terveyteen vaihtelivat työtehtävistä riippuen vähäisestä merkittäviksi. Myös Maailman terveysjärjestö havaitsi tutkimuksissaan köyhdytetyn uraanin vaikuttavan haitallisesti terveyteen. Säteilyturvakeskuksen mukaan suomalaisten virtsasta mitataan samanlaisia uraanilukemia kuin sotilailla, joihin on osunut köyhdytetystä uraanista valmistettu sirpale. STUK kehottaa kuitenkin välttämään kontaktia köyhdytetyn uraanin kanssa kuten muidenkin raskasmetallien. Yhdysvaltain valtiollinen lääketiedeakatemia, Institute of Medicine, ei löytänyt suuria riskejä ja totesi laajemman tutkimuksen kannattavan.

Kemialliset terveysriskit

Köyhdytetyllä uraanilla on raskasmetalleille, kuten lyijylle, ominaiset kemialliset terveysriskit. Se voi kerääntyä elimistöön yhdisteenä, esim. veden mukana, munuaisiin tai maksaan. Tällöin seurauksena voi olla raskasmetallimyrkytys ja munuaisten vaurioituminen.

Radiologiset terveysriskit

Kansainvälinen atomienergiajärjestö toteaa vuoden 2003 raportissaan, että tieteellinen näyttö todistaa että köyhdytetyllä uraanilla ei ole välittömiä merkittäviä terveyshaittoja ("based on credible scientific evidence, there is no proven link between DU exposure and increases in human cancers or other significant health or environmental impacts"). Järjestö huomauttaa, että kuten muut raskasmetallit, se saattaa hengitettynä tai syötynä olla suurissa pitoisuuksissa myrkyllinen erityisesti munuaisille ("Like other heavy metals, DU is potentially poisonous. In sufficient amounts, if DU is ingested or inhaled it can be harmful because of its chemical toxicity. High concentration could cause kidney damage").

Siinä missä, köyhdytetty uraani (U-238) on melko vaaratonta isossa kappaleessa heikon säteilynsä johdosta, esimerkiksi uraani-ammusta voi käsitellä ilman suojavälineitä, tai uraanipanssaroidussa ajoneuvossa voi olla ilman erityisiä suojavälineitä. Köyhdytetyllä uraanilla on kuitenkin radiologinen terveysriski- ja ekologinen vaikutus. Jos köyhdytettyä uraania on käytetty ammuksessa osa uraanista hienoutuu laukaisun tai iskun yhteydessä hienoksi pölyksi. Tällöin vaarana on hengittää tai nielaista radioktiivisia uraanipölyhiukkasia. Hengitettynä tai nielaistuna, niin kuin mikä tahansa alfa-säteilijä, U-238 voi alfa-hajota ja näin lähteneen Alfa-hiukkasen suuri liike-energia voi hajottaa kemiallisia molekyylisiteitä kudoksissa, keuhkoissa, ruuansulatuselimistössä ja DNA:ssa. Tämä voi pitkän vaikutusajan myötä aiheuttaa vakavia terveysriskejä kuten syöpää ja DNA:n vaurioitumista. DNA:n vaurioituminen sukusoluissa johtaa mm. kasvaneeseen keskenmenon riskiin sekä kehittyvän alkion mutaation, epämuodostumisen tai epäkehittymisen riskiin. Piilevä DNA-vaurio voi periytyä monessa sukupolvessa. Tästä on viitteitä mm. Irakissa ja Kosovossa, mutta USA ei ole myöntänyt, että mutaatioilla ja köyhdytetyn uraanin käytöllä olisi yhteyttä.

Ekologinen ja sotilasstrateginen vaikutus

Sotatoimialueilla, missä on käytetty ammuksia (ja panssareita) köyhdytetystä uraanista, nousee maastossa ja vesistöissä U-238 osuus huomattavasti suurempi luonnolliseen verrattuna. Elinolosuhteet tällaisella alueella ovat vaaralliset, sillä sekä kemiallinen, että radiologinen terveysriski kasvaa merkittävästi. Asutus tällaisella alueella voi kärsiä köyhdytetyn uraanin aiheuttamasta korkeasta syöpäriskistä ja geenimutaatioista kymmeniä vuosia, sillä U-238 puoliintumisaika on 4.468 Mrd. vuotta. Sotilasstrategisesti tämä on eräällä tavalla hyöty, sillä alueille ei periaatteessa enää voida asuttaa siviileitä tai sijoittaa sotilastukikohtia. Käytännössä näitä terveysvaikutuksia pyritään kuitenkin salaamaan tai aliarvioimaan ja tietämättömyydestä, harhaanjohtamisen seurauksena tai muiden elinalueiden puuttumisen johdosta riskialueilla on siitä huolimatta asutusta. Radiologisia haittavaikutuksia kuten alueen väestön geeniperimän vaurioitumista ei voi havaita lyhyellä aikajänteellä, siksi radiologista sodankäyntiä (köyhdytettyä uraania) käyttävät osapuolet voivat usein välttyä yleisen mielipiteen kritiikiltä tai kansainväliseltä oikeudelta. Köyhdytetyn uraanin käyttöä voi kiistämättä verrata ydinaseen tai kemiallisen aseen käyttöön ekologisen ja radiologisen terveysvaikutuksen näkökulmasta, koska se vaurioittaa pysyvästi paikallisen väestön geeniperimää ja elinympäristöä vastaavasti kuin Agent Orange tai Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit Little Boy ja Fat Man . Sotilasstrategisesti alueen väestön geeniperimän vaurioittaminen on huomattava etu, sillä se johtaa pitkällä aikajänteellä dramaattiseen väestönlaskuun ja luonnollisesti taistelumoraalin laskuun. Geeniperimän vaurioittaminen alistaa toisen osapuolen siviiliväestön jatkuvaan terveydenhoitotarpeeseen, ja sitä kautta myös taloudelliseen alakynteen ja riippuvuuteen.