The Star-Spangled Banner

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Tähtilippu” ohjaa tänne. Yhdysvaltain lippua käsitellään omassa artikkelissaan.

The Star-Spangled Banner (suom. Tähtilippu) on Yhdysvaltain kansallislaulu.

Laulun sotaisat sanat kirjoitti 1814 Francis Scott Key, 35-vuotias lakimies ja amatöörirunoilja, joka oli todistanut brittiläisten laivojen pommitusta vuoden 1812 sodassa (kts. Napoleonin sodat). Siitä tuli suosittu patrioottien laulu, kun se sovitettiin englantilaiseen juomalauluun To Anacreon in Heaven. The Star-Spangled Bannerista tuli Yhdysvaltain kansallislaulu kongressin päätöksellä 3. maaliskuuta 1931, jos kohta armeija ja laivasto olivat käyttäneet sitä kansallislaulun omaisesti jo kauan sitä ennenkin.

Toinen audio

The Star-Spangled Banner lauletaan usein urheilutapahtumissa. Yleensä vain ensimmäinen säkeistö lauletaan; harva amerikkalainenkaan tuntee sanoja tämän enempäälähde?. Kolmas säkeistö on brittiläisvastaisin ja sitä lauletaan harvoin. Populäärimusiikin laulajilla on tapana esittää laulusta oma tulkintansa. Vuosikymmenten kuluessa lukuisat populäärimusiikin laulajat ovat esittäneet toisistaan poikkeavat tulkintansa. Laulua pidetään yleisesti haastavana laulettavana, sillä se sisältää sekä matalia että korkeita säveliä. Tämä vaikea kappale myös tyypillisesti esitetään yksin keskellä urheilukenttää monituhatpäisen yleisön edessä ilman säestystä. Ennen The Star-Spangled Banneria Yhdysvaltojen kansallislauluina toimivat "My Country, 'Tis of Thee" joka tunnetaan myös nimellä "America" sekä "Hail, Columbia". "My Country, 'Tis of Thee":n melodia on identtinen Yhdistyneen kuningaskunnan "God Save the Queen":n kanssa.

Sanat englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O say, can you see, by the dawn’s early light,

What so proudly we hailed at the twilight’s last gleaming,

Whose broad stripes and bright stars, through the perilous fight,

O’er the ramparts we watched, were so gallantly streaming?

And the rockets’ red glare, the bombs bursting in air,

Gave proof through the night that our flag was still there;

O say, does that star-spangled banner yet wave

O’er the land of the free and the home of the brave?

On the shore, dimly seen thro’ the mist of the deep,

Where the foe’s haughty host in dread silence reposes,

What is that which the breeze, o’er the towering steep,

As it fitfully blows, half conceals, half discloses?

Now it catches the gleam of the morning’s first beam,

In full glory reflected, now shines on the stream

’Tis the star-spangled banner. Oh! long may it wave

O’er the land of the free and the home of the brave!

And where is that band who so vauntingly swore

That the havoc of war and the battle’s confusion

A home and a country should leave us no more?

Their blood has washed out their foul footstep’s pollution.

No refuge could save the hireling and slave

From the terror of flight, or the gloom of the grave,

And the star-spangled banner in triumph doth wave

O’er the land of the free and the home of the brave.

Oh! thus be it ever, when freemen shall stand

Between their loved homes and the war’s desolation,

Blest with vict’ry and peace, may the Heav’n-rescued land

Praise the Pow’r that hath made and preserved us a nation!

Then conquer we must, when our cause it is just,

And this be our motto: "In God is our trust."

And the star-spangled banner in triumph shall wave

O’er the land of the free and the home of the brave.

Suomenkieliset käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvun versio 2010-luvun versio
Sano, näätkö sa, oi, kun nyt koittavi koi
hämyhetkeimme vartian vaarassa, työssä,
mi valleimme harjoille valkeutta loi,
rakasraitaisen, viirimme päivässä, yössä,
kun pommit ne soi, tuhat tulta kun toi
todistusta: viel’ lippumme liehua voi!
Vapa vieläkö viirimme hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa?
Mik’ on muureilla tuo, jota tuul’ auki luo,
taas sulkein sen usmahan, veen, hämyn häivään?
Vihamiehemme missä ne vartovat nuo
yön hiljaisen hirmussa päästä jo päivään?
Maa valkeutta juo. Säde aamun jo suo
sen loistaa ja leimuta kuin tuli vuo.
Se on viirimme! Kauan se hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa.
On kunnia sen, sodan kauhuilta ken
kodit turvaa, kun kansansa vaarassa häilyy,
mut armoa Taaton on taivahisen,
ett’ oomme nyt kansa, mi kansana säilyy.
Sota oikeuden! Ja me voitamme sen!
 »Jumal’ turvamme!» tunnus on sankarien.
Vapa vieläkö viirimme hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa?
Oi te koitossa huomenen näätkö sen,

mikä ilalla ylpeyttä nostaen liehui,

lipun juovat ja loiston sen tähtösien?

Nehän intoa toi, sota kun julma riehui.

Valot taiston ne näyttivät: viirimme on

yhä vartiopaikalla voittamaton!

Tähtilippumme vieläkö nähdä nyt saan

yllä vapauden maan, yllä urhojen maa?

Tuolta loitolta, usvista pimeyden

tuhon tuottaja, vihamies, uhkaapi surmaa.

Mikä, lausuhan, kohoten korkeuteen

sinun silmääsi säihkyy ja mieltäsi hurmaa?

Tähtilippumme näät; valo voittanut on,

se on hulmuten auennut aurinkohon!

Yhä saako lyt loistaa se kunniassaan

yllä vapauden maa, yllä urhojen maa!

Jalot miehet kun taistoon käy puolesta maan

tähtilippu heit' ainiaan voittohon kantaa.

Mehän kansaksi nousimme johtaminaan

ikikiitoksen siitä me tahdomme antaa!

Meill' on turvana Luoja, ja lippumme vie

meitä eespäin, kun meillä on oikea tie!

Ja riemujen loistavi kunniassaan

yllä vapauden maan, yllä urhojen maan!

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]