Yhdysvaltalainen keittiö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyaikainen yhdysvaltalainen ateria, jossa on kalkkunaa, bataattia ja grillattuja vihanneksia

Yhdysvaltalainen keittiö on hyvin monimuotoinen ja saanut vaikutteita niin intiaanien kuin eri puolilta maailmaa tulleiden siirtolaistenkin ruokakulttuureista. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella osavaltiosta toiseen. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista. Vaahterasiirapilla maustetut pavut ovat tyypillistä Bostonin ruokaa, kun taas riisin ja mustasilmäpapujen muodostama Hoppin' John on etelävaltioiden, varsinkin Carolinan perinnettä.[1]

Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset kehittivät uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[2]

Yhdysvaltalainen keittiö on tunnettu myös pikaruoistaan. Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat erityisen amerikkalaisiksi hampurilaisen, barbecue-ruoan, taikinakuoressa paistetut kanapalat, makaroni-juustopaistoksen ja omenapiirakan.[3]

Alueelliset keittiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koillis-Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marylandin rapukakkua

Yhdysvaltain koillisosien keittiö heijastaa alueen kulttuuriperintöä varhaisten brittiläisten ja eurooppalaisten uudisasukkaiden maihinnousupaikkana. Alue on hyvin hedelmällistä. Cape Codin rannikot ovat kalaisia, ja alue on tunnettu esimerkiksi Marylandin rapukakuista, itärannikon hummereista ja Uuden-Englannin simpukkakeitosta. Intiaanien perinteisiä ruoka-aineita olivat muun muassa vaahterasiirappi, pavut ja kurpitsat sekä villikalkkuna, jotka myös uudisasukkaat ottivat pian omakseen. Bostonin pavut on yksi varhaisilta uudisasukkailta peräisin oleva ruoka, joka on muunnelma intiaanien vastaavasta ruokalajista. Uusienglantilainen kiitospäivän ateria sisältää intiaanien maissi- ja papuruokaa succotashia. New Yorkissa on useita eri puolilta maailmaa saapuneiden siirtolaisten ruokakulttuureita, kuten kiinalainen ja juutalainen. Kaupungista tunnetaan esimerkiksi Waldorfinsalaatti.[4]

Kaakkois-Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain kaakkoisosan keittiö on hyvin monimuotoinen. Siinä yhdistyvät rannikko- ja vuoristoseutujen keittiöt sekä afrikkalaiset, karibialaiset ja kuubalaiset vaikutteet. Lämmin ja kostea ilmasto mahdollistaa kaksi kasvukautta, ja alueen maaperä on erittäin hedelmällistä, mikä tekee mahdolliseksi kasvattaa melkein mitä tahansa. Tyypillisiä ruokia ovat esimerkiksi ulkogrillissä pariloitu liha, meren antimista tai lihasta tehty muhennos gumbo, äyriäiset ja maissiruoat.[5]

Louisianan keittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelärannikon Louisianan osavaltion keittiö on muuhun maahan nähden omaleimainen ja perustuu osin aluetta 1700-luvulla hallinneen Ranskan ruokakulttuuriin. Ranskalaiset perustivat New Orleansin siirtokunnan 1700-luvun alussa, menettivät sen ensin väliaikaisesti espanjalaisille ja lopullisesti Yhdysvalloille vasta 1803. New Orleansista kehittyi kansainvälinen kaupunki, mikä jätti jälkensä sen ruokakulttuuriin. New Orleansin mustat keittäjät, ranskalaiset, kaupunkiin muutaneet siirtolaiset sekä intiaanit loivat kreolikeittiön, johon tuli vaikutteita muun muassa myös Espanjasta, Italiasta ja Afrikasta.[6]

Louisianaan muutti vuonna 1755 Kanadan Acadiesta karkotettuja ranskalaisia, akkadeja, ja heidän asuttamalleen alueelle New Orleansista länteen annettiin nimi Cajun Country.[7] Cajun-keittiötä voidaan kutsua kreolikeittiön maalaisversioksi, ja se on lähempänä eteläranskalaista keittiötä kuin monen ruokakulttuurin sekoituksena syntynyt kreolikeittiö. Cajun-ruoka on yleensä tuhdimpaa ja pippurisempaa kuin kreoliruoka.[8] Tunnetun cajun-kokin Paul Prudhommen mukaan kreoli- ja cajun-ruoat eroavat yhä kotona tehtyinä, mutta ravintoloissa niiden eroa ei enää juuri huomaa, ja monet puhuvatkin niiden sijaan Louisianan keittiöstä.[9]

Louisianalaiselle keittiölle on tyypillistä erityisesti sipuli, varsiselleri ja vihreä paprika. Kreolikeittiössä käytetään paljon merikaloja ja -äyriäisiä, mutta sisämaan ja jokivarsien cajunien resepteissä näkyy makeanveden kaloja, riistaa ja makkaroita. Riisi on tärkeä osa louisianalaista keittiötä, ja sakea, voimakas kastike roux on myös yksi perusaineksista.[10]

Tunnettu louisianalainen ruokalaji on jambalaya, "kreolien paella".[11] Gumbo on keittomainen pataruoka, johon voidaan käyttää roux'n lisäksi monenlaisia aineksia.[12]

Soul food[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Soul food

Soul food eli soul-ruoka on afroamerikkalaista ruokakulttuuria, joka sai nimensä vuonna 1964 mustan kulttuurin esiintulon aikaan suositusta soul-musiikista. Soul-ruoka syntyi Etelävaltioiden maaseudulla, jonka mustan väestön yksinkertainen ruokakulttuuri perustui mustien orjien vaatimattomaan ruokavalioon 1800-luvun alkupuoliskolla. Soul-ruoka levisi etelästä pohjoisiin osavaltioihin mustan väestön muuttoliikkeen myötä. Yleisimpiä soul-ruoka-aineita ovat muun muassa maissileipä, kana, sianliha, laardi, monni, riisi, siirappi, okra, bataatti, vesimeloni ja pavut. Grillaus on suosittu tapa valmistaa ruoka.[13]

Lounais-Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chili con carne, tyypillistä Tex-mex-ruokaa

Lounaisten osavaltioiden keittiö on espanjalaisen, meksikolaisen ja intiaanien keittiön liitto. Sen kulmakiviä ovat riisi, tomaatti, maissi, kuivatut pavut, tuore korianteri sekä chili. Lihoista suositaan nautaa ja porsasta. Suosittuja ruokia ovat pataruoat, grillattu marinoitu naudanliha, tortilla, burrito ja enchiladat.[14]

Tex-mex on mausteinen teksasilaisen ja meksikolaisen keittiön yhdistelmä.[15]

Keskilänsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikan sisäosat eli keskilänsi ovat maan vilja-aitta. Ruokakulttuuri on saanut vaikutteita etenkin pohjoismaisilta ja puolalaisilta siirtolaisilta. Perinteisiä ruokia ovat muhennokset, padat ja muut yhdessä astiassa valmistetut täyttävät ja riittoisat ruoat, joissa on paljon lihaa, perunaa ja kasviksia. Joista on saatu paljon lohta ja metsistä hirviä, peuroja ja mustikoita. Chicago on pannupizzan kotikaupunki.[16]

Luoteisrannikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain luoteisrannikon keittiö tunnetaan riista-, kala- ja marjaruoistaan. Tyynenmerenlohi on tärkeä ruokakala Alaskassa. Aasialaiset siirtolaiset ovat tuoneet omat perinteiset makunsa alueen keittiöön.[17]

Pikaruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juustohampurilainen

Yhdysvaltalaiseen keittiöön kuuluvat monet pikaruoat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat ja niistä yhdysvaltalainen keittiö on tunnettu. Kolajuoma yhdistetään myös yleensä yhdysvaltalaiseen keittiöön. Valitut Palat esitteli Coca-Colan yhtenä Yhdysvaltojen legendaarisimmista elintarvikebrändeistä.[18]

Tunnettuja ruokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paistettuja kanapaloja.

Perinteisen reseptin mukaan kanapalat kuorrutetaan piimällä ja jauhoilla ja paistetaan runsassa rasvassa. Taikinasta ja nahkasta tulee rapeaa, kun taas liha kypsyy kuorrutuksen sisällä höyryssä pehmeäksi.[19][20]

Makaroni-juustopaistos tehdään sekoittamalla keitettyjä sarvimakaroneja, valkokastiketta ja juustoraastetta ja paistamalla seosta uunissa.[21] Paistos on myös suosittu einesruoka.[22]

Juomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalifornia tuottaa suurimman osan Yhdysvaltain viineistä. Yhdysvaltain tärkeimmät rypälelajikkeet ovat Zinfandel, Merlot, Cabernet Sauvignon ja Chardonnay.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bretherton, Caroline & Rosemond-Hoerr, Elena: Amerikan keittokirja. Suomentanut Häkkinen, Carla-Rose. Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-065-3.
  • Nuuttila, Mirjaliisa & Schildt, Elinor: Elämäniloisia ruokia Louisianasta ja Meksikosta. Porvoo: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18671-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. United States: Recipes and Cuisine Whats4eats.
  2. American Food USA for Kids. Consulate of USA in Hong Kong.
  3. The State of American Cuisine 2008. James Beard Foundation.
  4. Bretherton & Rosemond-Hoerr 2014, s. 40−41.
  5. Bretherton & Rosemond-Hoerr 2014, s. 72−73.
  6. Nuuttila & Schildt 1993, s. 12−13.
  7. Nuuttila & Schildt 1993, s. 14.
  8. Nuuttila & Schildt 1993, s. 17.
  9. Nuuttila & Schildt 1993, s. 18.
  10. Nuuttila & Schildt 1993, s. 18.
  11. Nuuttila & Schildt 1993, s. 30.
  12. Nuuttila & Schildt 1993, s. 62.
  13. Anita Wolff: Soul food Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.8.2013.
  14. Bretherton & Rosemond-Hoerr 2014, s. 116−117.
  15. Päivinen, Siru: Tex-mex haastaa makuaistin 16.9.2012. Yle Uutiset Pohjois-Karjala. Viitattu 23.7.2013.
  16. Bretherton & Rosemond-Hoerr 2014, s. 154−155.
  17. Bretherton & Rosemond-Hoerr 2014, s. 216−217.
  18. 9 American Food Legends Readers Digest. 2010.
  19. Fried Chicken: One Of The Great Original American Dishes 1992. Chicago Tribune.
  20. Perfect Fried Chicken Texas Cooking. Viitattu 11.2.2012.
  21. American Macaroni and Cheese Cooking for Dummies. Viitattu 11.2.2012.
  22. Taste Test: Packaged Macaroni and Cheese Yahoo Shine.
  23. Kuluttaja on uuden maailman kuningas Viinimaa. Viitattu 5.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]