Filosofisen tiedekunnan promootio

Filosofisen tiedekunnan promootio

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on Suomessa vietettävistä promootioista vanhin, ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio vietettiin Turun kuninkaallisessa akatemiassa vuonna 1643. Filosofisen tiedekunnan promootio on muodostanut pohjan ja mallin monille muille promootioille, koska tiheimmin ja pisimpään vietettynä promootiona se sisältää vuosisatojen saatossa syntyneitä perinteitä ja rituaaleja, joista monet myöhemmät promootiot ovat ottaneet mallia. Filosofisen tiedekunnan promootio on ollut esikuvana Suomen muiden yliopistojen ja korkeakoulujen promootioseremonioille niiden omaksuessa akateemisia perinteitä 1900-luvulla tapahtuneen korkeakouluverkoston laajentumisen myötä. Promootion juuret ovat keskiajan yliopistoissa ja niitä edeltäneissä killoissa ja sääntökunnissa. Ruotsin vallan aikana Turussa promootiot olivat pienempiä, olihan Turku maaseutuyliopisto ja monesti näytteli Uppsalan emoyliopistoon valmistavan laitoksen roolia. Esimerkiksi Turussa ei pidetty alkuvuosien jälkeen laisinkaan korkeampien tiedekuntien promootioita, koska monesti ne pidettiin Uppsalassa, valtakunnan ensimmäisessä ja suurimmassa yliopistossa. Tilanne muuttui Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle, jolloin Ruotsin ja Suomen promootiokulttuurit alkoivat eriytyä. Suomessa nimenomaan filosofisen tiedekunnan promootio juhlana sai suuren merkityksen maan kulttuurielämässä 1800-luvulla, jolloin valtiopäivätoiminnan ollessa seisahduksissa ns. valtioyön aikana, kokosivat promootiot Suomen säätyläistöä ja sukuverkostoja Helsinkiin juhlimaan. Promootioista ja niiden tanssiaisista kehittyi suomalainen vastine muiden maiden hovien debytanttitanssiaisille. Promootio kokosi suuria väkijoukkoja Helsinkiin perheenjäsenten ja sukulaisten saapuessa juhlistamaan promovoitavaa maisteria. Promootioiden aikana suuriruhtinaskunnan hotellit ja ravintolat olivat pulloon asiakkaita ja monet perheet vuokrasivat kotinsa promootiovieraille lähtien itse maaseudulle huviloilleen tai sukulaisten luokse. Varsinaisten promootiojuhlallisuuksien rinnalle kehittyi joukko epävirallisempia juhlia ja tapahtumia, kuten perhekuntien omia illallisia, kihlajaisjuhlia ja esiintyvien taiteilijoiden ja markkinoiden ohjelmaa. Valtiopäivien alettua kokoontua säännöllisesti v. 1863 jälkeen ja Suomen itsenäistymistä seuranneen korkeakouluverkoston kehittyminen ovat vähentäneet filosofisen tiedekunnan ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä, mutta filosofisen tiedekunnan promootio on se runko josta muut promootiot ovat versoneet.

Vuosina 1643-1827 promootiot vietettiin Turussa ja vuodesta 1832 alkaen Helsingissä. Alkujaan promootio järjestettiin joka kolmas tai neljäs vuosi, vuorotellen Ruotsin valtakunnan muiden yliopistojen, Uppsalan, Tarton ja Lundin kanssa. Ensimmäisessä promootiossa vuonna 1643 promovoitiin 10 maisteria, sillä maisterinarvo haluttiin pitää rajoitettuna ja vain yliopiston konsistorin sen arvoisiksi katsomien ansaitsemana oppiarvona, joka vuoteen 1828 asti oli korkein yliopistollinen oppiarvo itse opetusvirkojen ulkopuolella. Vuonna 1828 keisari Nikolai I hyväksyi yliopistolle uudet statuutit, joissa vanha maisterin ja tohtorin arvo jaettiin kahtia Venäjän yliopistojen mallin mukaisesti erillisiin maisterin ja tohtorin arvoihin. Aikaisemmin maisteriksi promovoidut saivat samalla myös filosofian tohtorin arvon.

Promovoitavien maisterien määrä pysyi kauan pienenä, 50 promovendin raja ylitettiin vasta vuonna 1760 ja 100 hengen raja ylittyi vuonna 1869. Syynä tähän olivat hallitsijoiden ja kanslerien pyrkimykset rajoittaa akateemisten oppiarvojen myöntämistä, jotta niitä annettaisiin vain ne ansaitseville ja estettäisiin liiallista kilpailua työmarkkinoilla sekä ehkäistäisiin oppiarvojen inflaatiota. 1970-luvulla promootioiden osallistuja määrät laskivat alle 200 hengen johtuen akateemisten perinteiden ja rituaalien osakseen saamasta kovasta kritiikistä ja osallistujien pelosta, että promootiokulkuetta kivitettäisiin matkalla yliopiston päärakennuksesta Tuomiokirkkoon. Kuitenkin vuonna 1982 akateemisten perinteiden yleisen restauraation hengessä myös promootion osallistujamäärä lähti uuteen nousuun saavuttaen ennätyksensä vuonna 2014.

Filosofisen tiedekunnan promootion henkilöitä

Promoottori

Latinaksi Promotor et Brabeuta

Promoottori on yliopiston professori, jonka tiedekunta on valinnut antamaan maisterin ja tohtorin arvot tutkintonsa suorittaneille promovoitaville eli promovendeille. Promoottori on promootion järjestävän tiedekunnan vanhin virassa oleva professori, jonka tulisi itse olla aikoinaan promootiossa promovoitu, jotta hän voi siirtää edelleen saamansa akateemisen oppiarvon. Toisinaan jos promoottori ei ollut ennestään promovoitu, saatettiin järjestää ennen promootio yliopistolla promoottorin promovointi, missä toisen tiedekunnan promovoitu professori promovoi tulevan promoottorin. Nykyisin promoottori promovoi itse itsensä asettaessaan laakeriseppeleen tai tohtorinhatun päähänsä promootion aluksi ja lausumalla latinaksi tähän liittyvät lauseet. Alkujaan promoottorin virka kiersi filosofisen tiedekunnan professorien keskuudessa, alkaen virkaiältään vanhimmasta. Professorien määrän lisääntyessä promoottoriksi valittiin tiedekunnan kokouksessa virkaiältään vanhin professori. Mikäli valittu promoottori koki tilanteensa huonoksi oman työtilanteensa tai terveydentilansa takia, saattoi tiedekunta valita hänelle varapromoottorin, joka astui varsinaisen promoottorin sijaan suorittamaan juhlamenot.

Kun vanha filosofinen tiedekunta jaettiin kahtia vuoden 1852 statuuteilla, valitsi kumpikin uusista tiedekunnista itselleen oman promoottorin, omat primus- ja ultimusmaisterit jne. Kun tiedekunnat yhdistettiin uudestaan, tuli tavaksi että promoottori on vuorotellen historiallis-kielitieteellisen tai Fyysis-matemaattisen osaston virkaiältään vanhin professori. Kun filosofisen tiedekuntaan kuuluvien nykyisten tiedekuntien määrä on kasvanut, on promoottorin viran kierto samalla laajentunut. Nykyisin filosofisen tiedekunnan promootioon ja siten perinteiseen filosofiseen tiedekuntaan kuuluvat Helsingin yliopistossa humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, farmasian, kasvatustieteellinen ja bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta.

Promoottori seppelöi maisterit ja koskettaa omalla sormussormellaan promovendin maisterinsormusta, siirtäen täten oikeuden maisterinarvoon ja sen symboleihin uudelle maisterille. Vastaavasti tohtorien promovoinnissa promoottori ojentaa miekan tohtoripromovendille ja asettaa tohtorinhatun tämän päähän.

Promoottorin roolina on muutoin olla läsnä promootion juhlallisuuksissa sekä pitää puheita sen eri vaiheissa. Promoottori myös johtaa promovendit aktin alussa kulkueena yliopiston juhlasaliin sekä myöhemmin salista ulos Tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen.

Promootiotanssiaisten virallinen ohjelma päättyy, kun promoottori poistuu seuralaisensa kanssa Vanhalta ylioppilastalolta tohtorien muodostamaa miekkakujaa pitkin. Traditioksi on muodostunut, että tämän virallisen poistumisensa jälkeen promoottori yleensä liittyy mukaan yökulkueeseen naamioituneena eli incognito.

1800-luvulla tohtorit järjestivät promootion jälkeen erillisen promoottorin päivälliset eli karonkan, mutta 1900-luvun lopulle tultaessa tämä sulautui yhteen aikaisemman gratistin karonkan kanssa yhteisiksi promootiotoimikunnan kaatajaisiksi. Kehityskulku kuvastaa hyvin, miten promoottori on ajan kuluessa tullut aikaisempaa tiiviimmin mukaan osaksi promootiotoimikuntaa ja sen työtä promootion valmisteluissa muiden officianttien kanssa.

Yliairut

Latinaksi Summus designator.

Yliairut on yliopiston dosentti, jonka promootion järjestämisestä päättävä dekaanien kokous valitsee filosofisen tiedekunnan piiristä. Yliairut nimensä mukaisesti toimii osakunnista ja tiedekuntajärjestöistä kutsuttujen airuiden johtajana ja ohjaajana. Hänen tehtävänään on varmistaa, että oikeat airutparit ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja että airuet saavat tarvittavan koulutuksen ja ohjeistuksen. Yliairut on yksi promootion officianteista, eli tiedekunnan nimeämistä virkailijoista. Muiden officianttien lailla myös yliairut osallistuu promootiotoimikunnan työhön promootion järjestämiseksi.

Yliairuen velvollisuudet ja vastuut päättyvät promootiotanssiaisissa promoottorin poistuttua miekkakujaa pitkin. Tämän jälkeen airuet huutavat "Barabbas on irti!" ja heittävät airutnauhansa yliairuen päälle, merkiksi siitä että protokollaan sidottu juhlaosuus on päättynyt ja vapaamuotoisempi juhlinta voi alkaa. Tapana on, että yliairut pyykkää tai pesettää airutnauhat ja jakaa ne takaisin airuille myöhemmin pidettävässä airutkaronkassa.

Juhlamenojen ohjaaja

Latinaksi Caerimoniis praeerit.

Juhlamenojen ohjaaja on yliopiston professori, jonka dekaanien kokous valitsee Filosofisen tiedekunnan piiristä. Juhlamenojen ohjaaja yksi tiedekunnan valitsemista officianteista eli promootion virkailijoista. Ohjaaja osallistuu muiden officianttien lailla promootiotoimikunnan työskentelyyn promootion järjestämiseksi. Juhlamenojen ohjaaja vastaa etenkin promootioaktin ja sen jälkeisen kulkueen järjestelyistä, ja johtaa juhlakulkueita yhdessä yliairuen kanssa.

Airut

lat. designator

Promootiotoimikunta kutsuu Helsingin yliopiston osakunnista ja Filosofisen tiedekunnan tiedekuntajärjestöistä kustakin 2 airutta, jotka yhdessä muodostavat airutparin. Airuet ovat vielä opiskelevia ylioppilaita, ja he kantavat promootion eri tapahtumissa oman järjestönsä väreissä olevia airutnauhoja. Puheenpitäjien puheiden aikana airuet seisovat kunniavartiossa puhujanpöntön tai puhujan vierellä. Puhujat valitsevat itselleen lähimmän airutparin joko oman kotimaakuntansa taikka oman oppialansa mukaan. Airuet neuvovat ja opastavat promootion osallistujia, esiintyjiä sekä ylipäätänsä ovat promootiotoimikunnan apuna itse tapahtumien aikana kantamassa tavaroita ja ohjailemassa väkijoukkoja. Airuet kouluttaa ja heitä johtaa dekaanien kokouksen valitsema yliairut, joka on yliopiston dosentti. Airuiden virallinen osuus päättyy promootiotanssiaisissa promoottorin poistuttua miekkakujaa pitkin, minkä jälkeen airuet huudahtavat "Barabbas on irti!" ja heittävät airutnauhansa yliairuen päälle. Yliairut kantaa loppuyön airutnauhoja ja hän huolehti niiden pesusta tapahtuman jälkeen. Yliairut jakaa airutnauhat takaisin airuille myöhemmin pidettävässä airutkaronkassa.

Airutkaronkassa promootiotoimikunta kiittää airuita heidän työstään promootion hyväksi ja samalla yliairut jakaa airutnauhat takaisin airuille. Airuet ovat promootion jatkuvuuden kannalta sikäli merkittävässä roolissa, että heistä moni päätyy aikanaan oman valmistumisensa koittaessa seuraavaan promootiotoimikuntaan mukaan järjestämään promootiota. Airuena olo antaa mahdollisuuden nähdä ja osallistua tapahtumaan sekä saada tuntumaa sen järjestämisestä ja kaikista pienistä osa-alueista, joista kokonaisuus koostuu.

Osakuntien ja tiedekuntajärjestöjen airuiden lisäksi promootiotoimikunta kutsuu yhden Suomen lipun airutparin Floran päivää varten vapaavalintaisesta järjestöstä. Hyvin usein jokin jo kutsutuista airutpareista toimii Floran päivänä Suomen lipun airuena, jos heidän värejään ei tarvita muissa kyseisen päivän osa-alueissa.

Juhlasaarnaaja

Ruotsiksi festpredikant, lat. praedicator festii

Promootioaktin jälkeen pidetään ekumeeninen kiitosjumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa, jonne promootiokansa siirtyy akateemisena juhlakulkueena Yliopiston juhlasalista promootioaktin päätyttyä. Kulkuetta varten Unioninkadulle levitetään punainen matto ja katu suljetaan liikenteeltä. Kulkuetta säestävät Tuomiokirkon kellot ja kulkuetta ovat tervetulleita katsomaan niin promovoitujen omaiset kuin kaupunkilaiset yleensäkin. Ekumeenisessa kiitosjumalanpalveluksessa saarnan pitää promootiotoimikunnan kutsuma juhlasaarnaaja, joka on yleensä evankelisluterilaisen kirkon piispa, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori tai muuten lähellä yliopistoa oleva pappisvihkimyksen saanut henkilö. Jumalanpalveluksen saarna julkaistaan promootion muistokirjassa ja juhlasaarnaaja osallistuu myöhemmin illalla järjestettäville promootiopäivällisille. Juhlasaarnaaja ja liturgi edustavat evankelisluterilaista kirkkoa ja promootiotoimikunta kutsuu kiitosjumalanpalvelukseen edustajat myös Helsingin ortodoksisesta ja katolisesta seurakunnasta, sekä vaihtelevasti jonkin neljännen kirkkokunnan edustajan.

Gratisti/Gratista

Gratistin nimitys tulee ilmaista tarkoittavasta latinan gratis-sanasta. Gratisti on maskuliinimuoto, ja vastaava feminiinimuoto on gratista. Gratisti oli aluksi ultimuksena eli viimeisenä promovoitavan promovendin nimitys. Gratistiksi valittiin alkujaan promovendien vähävaraisin, joka vapautettiin osallistumisesta promootion kustannuksiin. Vastineeksi ilmaisesta osallistumisesta gratistin tehtävänä oli järjestää koko promootio kaikkine osatapahtumineen ja huolehtia järjestelyistä muiden puolesta. Muut promovendit maksoivat kollektiivisesti promootion kustannukset, eritoten päivälliset, tanssiaiset ja muun ohjeisohjelman. 1700-luvulla ultimusta kutsuttiinkin usein gratistiksi. Vuonna 1819 ultimuksen kunniasija erotettiin gratistista erilliseksi rooliksi promootiossa, jolloin gratistista kehittyi yhä selkeämmin promootion järjestelyistä vastaavien henkilöiden johtaja. Alkujaan ultimus-gratistin nimitti yliopiston konsistori tai filosofisen tiedekunnan istunto, mutta ultimuksen sijan tultua erotetuksi gratistista, muodostui tavaksi että promootiotoimikunta valitsee gratistin äänestämällä halukkaista henkilöistä ensimmäisessä kokouksessaan, jossa toimikunta järjestäytyy. Vastaavasti ultimuksen nimeää yhä filosofisen tiedekunnan kokous.

Gratisti puhuu monissa promootion tilaisuuksissa ja gratisti on yksi tanssiaisissa kunniakannettavista henkilöistä. Gratisti saa tanssiaisissa kiitokseksi ja muistoksi promootion järjestelyiden johtamisesta kellon. Alkujaan kello on ollut hieman hirtehinen vitsi, jolla on piruiltu gratistin tarpeeseen olla itse ajoissa paikalla ja saada myös osallistujat olemaan ajoissa oikeassa paikassa. Gratistin on oltava maisteripromovendi, joka promovoituu itse kyseisessä promootiossa.

Promootiorunoilija

Renessanssin humanismin ihanteisiin kuului runoilu ja ennen kaikkea latinankielisen runouden tuottamisen hallitseminen. Latina oli keskiajan ja uuden ajan oppineiden yhteinen kieli, jolla tiedettä tehtiin ja viestittiin. Aluksi ei erityistä promootiorunoa tilattu ulkopuolisilta, vaan promootioaktin lopuksi primus tai ultimus lausui kirjoittamansa latinankielisen runon, jossa kiitettiin kaikkia huomioitavia tahoja. Näiden runojen lisäksi promootioissa promovoitavien maisterien ystävät, opettajat ja sukulaiset kirjoittivat latinankielisiä onnittelurunoja eli gratulaatioita, jotka julkaistiin erikseen. Painokulujen säästämiseksi gratulaatiot kirjoitettiin usein useammalle samassa promootiossa promovoitavalle maisterille ja eri onnentoivottajien kirjoittamat gratulaatiot koottiin samaan vihkoseen. Monesti samasta osakunnasta olevien maisterien osakuntatoverit kirjoittivat ystävilleen gratulaatiot ja osakunta julkaisi ne vihkosena. Osakunnan ohella myös samassa kortteerissa asuvat ylioppilaat monesti huomioivat toveriensa saavutuksen gratulaatiovihkosella. Gratulaatioissa monesti käytettiin muitakin kieliä kuin latinaa, esim. klassista kreikkaa, ruotsia, saksaa, hepreaa, ranskaa, englantia, hollantia, italiaa ja suomea. Promootiorunot irtaantuivat aikaa myöten primuksen ja ultimuksen kunniasijasta, kun eri henkilöiden latinan ja runoilun taidoissa oli huomattaviakin eroja. Runoilu alkoi siirtyä akatemian runouden ja kaunopuheisuuden professoreille ja heiltä yleisesti taitaviksi kynänkäyttäjiksi tiedetyille sanasepoille. 1700-luvulle tultaessa latina alkoi menettää valta-asemaansa promootiossa ja puheet sekä runot muuttuivat ruotsinkielisiksi, mikä mahdollisti aiempaa laajemman valikoiman mahdollisia runoilijoita. Vuosisadan lopulle tultaessa promootiorunoilija oli vakiintunut yhdeksi promootion rooliksi ja henkilöksi. Runojen ja puheiden muuttuminen ruotsinkielisiksi myös helpotti yleisönä istuvien nuorten naisten ja sukulaisten seremonian seuraamista sekä yleistä viihtymistä, vaikkakin latina on säilynyt 2000-luvulle asti itse aktin kielenä. Promootiorunoilijan ja erityisen yhden promootiorunon aseman vahvistuminen syrjäytti aikaa myöten gratulaatiot kokonaan. 1800-luvun lopulla nouseva suomen kieli teki tiensä myös promootioon ja 1869 August Ahlqvist kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen promootiorunon. Tämän jälkeen promootiorunon kielestä käytiin monesti kiivastakin kielipoliittista vääntöä fennomaanien ja svekomaanien välisen kieliriidan tiimellyksessä, kunnes 1930-luvulla vihdoin vakiintui tavaksi tilata kaksi runoa, yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen. 2000-luvulla runoissa on alettu vaihtelevasti kierrättää aiempien promootioiden runoja uusintaesityksinä ja v. 2022 promootiossa esitettiin vain yksi runo, latinankielinen runo ensimmäisestä promootiosta vuodelta 1643. Alkujaan promootioruno lausuttiin aktin lopussa, mutta tilausrunojen tultua tavaksi runo alettiin jakamaan yleisölle painettuna vihkosena itse aktin aikana. Sittemmin runo on siirtynyt lausuttavaksi aktin jälkeisille promootiopäivällisille ja runot painetaan promootion muistokirjaan.

Primusmaisteri

Kun keskiajalla promootio oli pidetty jokaiselle maisterin arvoon nousevalle erikseen, uudelle ajalle tultaessa valmistuvien määrien kasvaessa tuli tavaksi promovoida isompi joukko valmistuvia maistereita yhdessä ja samassa seremoniassa. Tällä tavoin juhlallisuuksien kustannukset oli mahdollista jakaa usean valmistuvan promovendin kesken, koska tähän aikaan promovendit kustansivat koko juhlan. Ruotsin yliopistoissa kuninkaat pyrkivät rajoittamaan myönnettävien maisterinarvojen lukumäärää yliopistojen statuuttien ja kanslerien myöntämien lupien kautta, jottei tämä korkea akateeminen oppiarvo kokisi inflaatiota ja jotta jokaiselle valmistuvalle maisterille riittäisi uuden arvonsa tasoinen työpaikka. 1600-luvulla statuuteissa säädettiin kerralla promovoitavien maisterien lukumääräksi enintään 12. Maisterin arvoon vihittäviksi yliopiston konsistorin tuli valita opinnoissaan hyvin menestyneitä, lahjakkaita, ahkeria ja nuhteettomasti käyttäytyviä kandidaatteja. Liian huonoilla tiedoilla ja taidoilla varustettujen promovendien tuli jäädä yliopistoon vielä jatkamaan opintojaan, ja toisinaan konsistori tai kansleri epäsivät promootio-oikeuden leväperäistä elämää viettäneiltä kandidaateilta. Merkittäväksi tekijäksi promovendiksi pääsyyn muodostuivat arvosanat, ja alkuun filosofisen tiedekunnan dekaani, myöhemmin promoottori, järjesti promovoitavat heidän arvosanojensa mukaan jonoksi saamaan arvonmerkkinsä kukin vuorollaan. Ensimmäinen kunniasija oli latinaksi locum primus, mistä tuli tavaksi kutsua ensimmäisenä promovoitavaa maisterien ensimmäiseksi eli primukseksi.

Jo 1600-luvun lopulla maisterien järjestäminen arvosanan mukaan aiheutti niin paljon mielipahaa ja tunnemyrskyjä yliopistossa, että Uppsalan yliopisto päätti luopua tästä tavasta ja promovendit järjestettiin primuksen ja ultimuksen välille sattuman varaisesti. Sittemmin 1700-luvulla vakiintui tavaksi järjestää promovoitavat osakunnittain ja osakunnan sisällä sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Nykyisin sukunimen mukainen aakkosjärjestys on käytössä. Poikkeuksina ovat ne tapaukset, missä maisteripromovendi on erityisestä syystä sijoitettu istumaan eturiviin pitkän seisomisen välttämiseksi. Tarvittaessa promoottori laskeutuu Parnassolta promovoimaan tällaiset promovendit heidän istumapaikallaan ennen ultimuksen promovoimista.

Primusmaisterin tehtäväksi vakiintui vastata promovendien puolesta tiedekunnan edustajan esittämään maisterikysymykseen, jolla viimeisen kerran tiedekunnan edustama oppineiden maisterien yhteisö testaa joukkoonsa pyrkivien promovendien tietämystä. Primuksen vastauksen jälkeen tiedekunnan edustaja hyväksyy vastauksen ja itse promootio voi alkaa. Yleensä kysymyksen esittää primusmaisterin gradun ohjaajana ollut tiedekunnan professori, apulaisprofessori tai dosentti ja kysymyksen esittäjä on käynyt primusmaisterin kanssa etukäteen läpi kysymyksen ja sen vastauksen, jotta kumpikin on kelvollinen ja samalla tulee esitellyksi koko yleisölle kyseisen tieteellisen työn ydin ajatus. Tapana on, että maisterikysymys on muotoiltu siten, että sen vastaus lyhykäisyydessään on kyllä.

Primustohtori

Yliopiston uudet statuutit vuonna 1828 jakoivat vanhan maisterin ja tohtorin (lat. magister ac doctor philosophiae) arvon kahtia erillisiksi maisterin ja tohtorin arvoiksi, joista tohtorin arvo oli samantasoinen kuin vanhojen professionaalitiedekuntien (teologinen, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen) tohtorinarvot. Filosofisen tiedekunnan promootioissa alettiin nyt promovoimaan maistereita sekä tohtoreita, mutta kesti aina vuoteen 1840 ennen kuin ensimmäiset tohtorit olivat väitelleet ja valmistuneet lisensiaateiksi, jotta heitä voitiin promovoida. Pitkin 1800-lukua tapahtui useamman kerran, että sama promovendi promovoitiin samalla kertaa sekä maisteriksi että tohtoriksi, tai että joissakin promootioissa ei promovoitu ollenkaan tohtoreita koska lisensiaatteja ei ollut ehtinyt valmistua tällä välin. Maisterien kunniasijojen vastineeksi tohtoripromootioon syntyivät myös primustohtorin ja ultimustohtorin sijat ja roolit, ja he yhtä lailla ovat tohtorien kulkueen ensimmäinen ja viimeinen. Primustohtori vastaa tiedekunnan edustajan esittämään tohtorikysymykseen ennen kuin tohtorien promovointi voidaan aloittaa.

Ultimustohtori

Ultimustohtori on tohtorien kulkueen viimeisenä kulkeva tohtori, jolla on toinen kunniasija tohtorien joukossa (locum secundus). Aiemmin ultimustohtori piti tohtorien kiitospuheen aktin päätteeksi, mutta promootioiden osallistujamäärien kasvettua ja seremonian keston pidennyttyä, on ultimustohtorin puhe siirretty aktista miekanhiojaisiin.

Yleinen seppeleensitoja(tar)

Ruotsiksi Allmänna kransbinderskan/Allmänna kransbindare, lat. virgo clarissima/iuvens clarissimus

Kun yliopisto siirrettiin Turusta kaupungin tuhonneen tulipalon jälkeen suuriruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, muuttuivat monet akateemiset perinteet yliopistoyhteisön kohdatessa kenraalikuvernöörin ja senaatin sekä Kaivopuiston kylpylän aatelisten vieraiden kautta Pietarin keisarihovin kulttuurielämän. Ensimmäisessä Helsingissä pidetyssä promootiossa maisteripromovendit kutsuivat varapromoottori J.H. Avellanin tyttären Ida Avellanin yleiseksi seppeleensitojattareksi ja promootiojuhlallisuuksien kevään kuningattareksi. Yleisen seppeleensitojattaren valinnalla promovendit halusivat osoittaa arvostustaan professori Avellanille, joka huonon terveytensä tähden ei pystynytkään toimimaan promoottorina ja hänen sijastaan kunniatehtävää hoiti oppihistorian professori Fredrik Wilhelm Pipping. Yleisen seppeleensitojattaren rooli oli osa laajempaa aikakauden eurooppalaista kulttuurivirtausta, missä tanssiaisille valittiin kuningatar ja toisinaan myös kuningas toimimaan tilaisuuden seremoniallisena emäntä tai isäntänä, sekä huomionosoitusten kohteena. Yleisen seppeleensitojattaren ja ennen kaikkea hänen vanhempiensa tehtäväksi tuli vailla omaa seuralaista olevien maisterien seppeleiden sitominen. Maisteripromovendien määrän lisääntyessä yleinen seppeleensitojatar kutsui ystäviään ja sukulaisiin apuun. Vuoden 1894 promootiossa seppeleiden määrä oli jo niin suuri, että rouva Saelan kutsui apuun Lapinlahden mielisairaalan emännöitsijän Wilhelmina Jenkelin, joka sittemmin toimi seppeleensidontamestarina useassa promootiossa ja hänen tyttärensä Elin Rieks jatkoi tässä tehtävässä vielä sotien välisenä aikana. Alkujaan epävirallisista seppeleensitomisilloista ennen promootioaktia kehittyi lopulta formaalimpi seppeleensitojaisillallinen, jonka isäntänä/emäntänä on yleisen seppeleensitojan vanhempi. Alkujaan illalliset pidettiin kyseisen henkilön kotona, nykyisin promootiotoimikunta hoitaa illallisten järjestelyt ja ne pidetään ravintolassa.

Yleinen seppeleensitojatar valitaan ylioppilaskunnan vanhana kevätjuhlapäivänä Floran päivänä 13. toukokuuta, jolloin maisteripromovendien kokous latinaksi pidetyin puheenvuoroin valitsee yleisen seppeleensitojan kevään kuningattareksi ja lähtee Suomen lipun johdattamana kosimaan tätä kyseiseen tehtävään. Aiemmin kosinta tapahtui seppeleensitojan kotona, nykyisin promootiotoimikunta ja seppeleensitojan vanhemmat varaavat sopivan lähellä sijaitsevan tarpeeksi ison juhlatilan kosintaa ja siihen liittyviä puheenvuoroja varten. Kun kosintaan on suostuttu, esittelee gratisti yleisen seppeleensitojan kaikille promovendeille paikassa jonne nämä kaikki mahtuvat kokoontumaan. Esittelyn jälkeen on ohjelmassa siirtyminen kulkueena Suomen lipun johdolla Kumtähden kentälle, missä Maamme-laulun muistomerkillä on ohjelmassa lisää puheita ja seppeleensitojien esittelyä uudestaan kaikelle kansalle. Kumtähden kentän seremonian jälkeen promovendit siirtyvät Floran päivän lounaalle promootiotoimikunnan varaamaan ravintolaan, missä yleisen seppeleensitojan vanhempi pitää puheen ja yleiselle seppeleensitojalle pidetään lisää puheita.

Yleinen seppeleensitoja valvoo seppeleiden sitomista, sekä ohjeistaa ja opastaa maisteripromovendien aveceina olevia seppelensitojia seppeleiden valmistamisessa. Yleinen seppeleensitoja saa tähän koulutuksen edellisiltä yleisiltä seppeleensitojilta edeltävissä esiseppeleensitojaisissa. Esiseppeleensitojaisissa seppeleiden valmistus jo alkaa, ja silloin seppeleensä tekevät ne, jotka tietävät ettei he itse tai heidän avecinsa pysty osallistumaan seppeleensitojaisiin itse seppeleensitojaispäivänä. Tällöin myös yleinen seppeleensitoja, aiempien promootioiden yleiset seppeleensitojat ja promootiotoimikunta valmistavat seppeleitä niille jotka eivät pysty osallistumaan seppeleensitojaisiin missään vaiheessa, sekä ylimääräisiä varaseppeleitä varuiksi aktipäivää varten. Yleinen seppeleensitoja sitoo promoottorin laakeriseppeleen joko esiseppeleensitojaisissa tai seppeleensitojaisissa.

Seppeleensitojaisissa yleisen seppeleensitojan tehtävä opastajana ja auttajana jatkuu. Kiitokseksi tehtävänsä hyvästä hoitamisesta yleinen seppeleensitoja saa promootiotoimikunnan hankkiman korun seppeleensitojaisillallisilla gratistin luovuttamana. Promootioaktissa yleinen seppeleensitoja johtaa seppeleensitojien kulkuetta päivän aikana kukkakimppu kädessään. Promootioretkellä yleinen seppeleensitoja on monesti pitänyt halutessaan oman puheensa promovendeille. Promootiotanssiaisissa maisteripromovendit kunniakantavat kukkaseppeleellä kruunattua yleistä seppeleensitojaa yliopiston kantotuolissa ympäri tanssiaissalia.

Promootion jälkeen yleinen seppeleensitoja saa aina kutsun jokaiseen seuraavaan promootioon vanhana seppeleensitojana kuolemaansa saakka.

Seppeleensitoja(tar)

Jo 1600-luvulla promovoitavien maisterien mielitietyt ja kihlatut osallistuivat yleisönä promootioaktiin seuraten juhlasalin lehteriltä miesystäviensä tai sulhastensa promovoimista. Tavaksi tuli, että promovendit järjestivät airuita lehterille tarjoilemaan virvokkeita ja karamelleja näille erityisille neideille. Tarjoilut vaihtelivat vuosien saatossa, 1700-luvulla tarjoiltiin liköörejä kaikille omaisille, 1800-luvulla tarjoilut olivat muuttuneet konvehdeiksi. Konvehtien menekki oli niin suurta, että säästötoimenpiteenä vuoden 1886 promootion toimikunta päätti lopettaa niiden tarjoilun kulujen karsimiseksi. Promootioaktista seuralaiset tulivat omaisten mukana akateemisen kulkueen perässä tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Tämän jälkeen seuralaiset joutuivat odottelemaan omillaan, koska jumalanpalveluksen jälkeinen promootiopäivällinen oli vain yliopiston jäsenille. Päivällisten jälkeisiin tanssiaisiin promovendit hakivat seuralaisensa, ja pian tavaksi tuli tehdä tämä vuokravossikalla, myöhemmin komeilla taksiautoilla. Seuralaiset hoitivat maisterien seppeleiden sitomisen jo 1700-luvulla, jolloin oikeista laakerinlehdistä tehdyt seppeleet tulivat mahdollisiksi Suomessa kiitos kasvihuoneiden. Käsityöt katsottiin naisille kuuluviksi ja samalla vastuu maisterinsa seppeleen valmistamisesta korosti promootion, ja promovendin seuralaisen valinnan merkitystä, mikä tällä aikakaudella usein oli esiaste kihlaukselle. Kun Suomessa vuonna 1832 aloitettiin yleisen seppeleensitojan valitseminen, tuli aiemmin tapana elänyt osa-alue näkyvämmäksi ja tarkemmin formuloiduksi promootion osa-alueeksi. Samalla maisterien seuralaisten nimitykseksi vakiintui seppeleensitoja.

Riemumaisterin seppeleensitojaa kutsutaan riemuseppeleensitojaksi, jos tämä on sama henkilö kuin se, joka sitoi kyseisen maisterin seppeleen 50-vuotta aiemmin.

Miekanhioja(tar)

Kun maisterien seuralaisia kutsutaan seppelensitojiksi heidän tärkeän valmistelutehtävänsä takia, on tohtorien seuralaisia alettu kutsumaan miekanhiojiksi. Kun maisterit ovat seppeleensitojaisillallisilla, niin samaan aikaan tohtoripromovendeilla on miekanhiojaisillallinen. Miekanhiojaisten ohjelmaan kuuluu muutaman tohtoroituvan henkilön miekkojen symbolinen hiominen paikalle tuodulla tahkolla ja voiteluaineena käytetään kuohuviiniä. Miekanhiojan tehtävänä on pyörittää tahkoa. Yleensä hiottavat miekat ovat yksi nuorelta tohtorinarvonsa saavalta tohtoripromovendilta, usein joko primus- tai ultimustohtori, yksi riemutohtorilta, yksi kunniatohtorilta ja yksi tiedekunnan dekaanilta, yleensä virkaiältään vanhimman dekaanin miekka. Kyseiset miekat tuodaan aktiharjoituksesta miekanhiojaisiin ja miekanhiojaisillallisten jälkeen miekat täytyy viedä takaisin yliopistolle oikeille paikoilleen odottamaan promootioaktia.

Promovendi

Mukailu latinan kielen sanasta promovendus, eteenpäin siirrettävä. Tarkoittaa henkilöä joka tullaan promovoimaan seuraavassa promootiossa, ts. eteenpäin siirtämistä odottava. Käytetään yleisnimityksenä maistereista ja tohtoreista, jotka ovat ilmoittautuneet promootioon. Toisinaan saatetaan tehdä erittelyä täsmentämällä termiä lisäämällä alkuun kumpaan promovoitavien ryhmään kuuluvasta puhutaan, maisteripromovendi tai tohtoripromovendi. Promovendi kattaa terminä myös riemumaisterit ja riemutohtorit, mutta useammin heistä puhuttaessa käytetään yleisilmaisua riemut.

Promootiotoimikunta

Promovendien määrän kasvaessa gratistin avuksi alettiin valitsemaan 1900-luvulla promootiotoimikunta, joka auttaa gratistia promootion järjestämisessä. Gratistin tehtävä on muotoutunut enemmänkin toimikunnan johtajaksi ja vetäjäksi, ja toimikuntalaiset vastaavat kukin oman osa-alueensa ja osatapahtumansa hoitumisesta. Toimikunta muodostetaan edellisen toimikunnan koolle kutsumassa kokouksessa, jossa äänestämällä valitaan seuraavan promootion gratisti ja yleensä jo saman tien hänelle varagratistit, sekä toimikunnan taloudenhoitaja ja sihteeri. Uuden toimikunnan aloitettua näin työnsä se järjestäytyy eri tapahtumien ja osioiden mukaan tiimeiksi. Toimikuntien apuna on toimikunnalta toiselle siirtyvä Lex Promotio tekstikokoelma, johon on koottu neuvoja ja tietoja edellisiltä toimikunnilta promootion järjestämiseen. Toimikuntalaiset saavat vaihtelevasti taloudellisen tilanteen mukaan alennusta promootioon osallistumisesta ja Floran päivänä gratisti jakaa hopeiset laakerinlehvät toimikuntalaisille merkiksi heidän roolistaan toimikuntalaisina ja yliopiston kiitokseksi vapaaehtoistyöstä promootion järjestämiseksi. Hopealehvistä erottaa promootion aikana toimikuntalaiset muista promovendeistä, sillä he käyttävät hopealehviä koko promootion ajan. Promootion jälkeen hopealehvä on akateeminen kunniamerkki, jota voi käyttää akateemisissa juhlissa. Toimikunnan gratisti päättää hopealehvien saajat, kriteerinä että sen ovat ansainneet ne jotka ovat tehneet tarpeeksi työtä promootion eteen.

Henkilö joka on toimikunnassa mukana toista kertaa ja tällä kertaa tohtoripromovendina oltuaan aiemmin maisteripromovendina, saa kultaisen lehvän hopeisen tilalle. Sellainen henkilö, joka on ollut aiemmin maisteripromovendina ja tohtoripromovendina toimikunnassa ja tulee kolmatta kertaa toimikuntaan tällä kertaa officiantin roolissa, saa koruun timanttiupotuksen osoituksena erityisesti omistautumisesta promootioille ja akateemiselle yhteisölle.

Riemumaisteri

Ruotsiksi jubelmagister, lat. magister philosophiae semisaeculares

Riemumaisteri on henkilö, jonka maisteriksi promovoimisesta tulee täyteen 50 vuotta. Riemumaisterit promovoidaan riemuiksi uudestaan heidän omasta maisteripromootiostaan 50 vuoden päässä olevassa promootiossa. Ensimmäiset riemumaisterit Suomessa promovoitiin vuoden 1819 promootiossa, jolloin uudestaan laakeriseppeleen sai muutamia vuonna 1769 promovoituja maistereita ja joukko muita 1760-luvulla promovoituja poissaolevina, absens. Suomeen tapa muistaa tällä tavoin 50 vuotta aikaisemmin promovoituja ja pitkän elämäntyön tehneitä henkilöitä saapui saksalaisista yliopistoista Ruotsin kautta. Ruotsissa riemumaisterien vihkiminen oli aloitettu Uppsalassa 1803 ja Lundissa 1817. Alkujaan riemumaisterit tunnisti heidän rintapielessään ollesta pienestä laakeriseppeleestä, jonka sitoivat riemumaisterien omat seppeleensitojat erikseen pidetyillä riemumaisterien seppeleensitojaisillaillisilla vuodesta 1877 alkaen. Nämä riemuseppeleensitojaiset kuitenkin hiipuivat pois promootion ohjelmasta 1890-luvulla ja riemumaisteritkin seuralaisineen osallistuvat nuorten maisterien kanssa yhteisille seppeleensitojaisillallisille. Pienten laakeriseppeleiden sijasta riemumaisterit tunnistaa nykyisin heidän rintapielessään olevasta pienestä kukkavieheestä. Riemumaisterit saavat uuden laakeriseppeleen promootioaktissa ennen uusien maisterien seppelöintiä. Riemumaisterien seppeleet sitoo joko heidän seppeleensitojattarena toimiva seuralaisensa juhlissa osallistumalla joko seppeleensitojaisiin promootioaktia edeltävänä päivänä taikka aikaisemmin pidettäviin esiseppeleensitojaisiin. Ilman seuralaista osallistuville riemumaistereille seppeleet valmistetaan esiseppeleensitojaisissa joukolla yleisen seppeleensitojattaren, vanhojen seppeleensitojattarien ja promootiotoimikunnan voimin.

Riemutohtori

Riemutohtori on henkilö, jonka tohtoriksi promovoimisesta tulee täyteen 50 vuotta. Riemutohtorit promovoidaan riemuiksi uudestaan heidän omasta tohtoripromootiostaan 50 vuoden päässä olevassa promootiossa. Ensimmäinen riemutohtori vihittiin Suomessa vuonna 1890, jolloin tuli täyteen 50 vuotta vuoden 1840 juhlapromootiosta, jossa ensimmäiset filosofian tohtorit oli vihitty. Riemutohtorit saavat promootioaktissa hattunsa ja miekkansa uudestaan tohtorien promovoinnin alussa. Riemutohtorit osallistuvat nuorien tohtorien kanssa juhlallisuuksiin ja myös heillä on seuralaisenaan juhlissa miekanhiojaksi tai miekanhiojattareksi kutsuttu henkilö.

Riemuseppeleensitojatar

Kun siitä promootiosta, jossa henkilö on toiminut yleisenä seppeleensitojana tai seppeleensitojattarena, tulee kuluneeksi 50 vuotta, juhlistetaan häntä riemuseppeleensitojattarena kyseisessä promootiossa. Yleinen riemuseppeleensitojatar kutsutaan juhlallisuuksiin ja hänellä on kunniasija nuoren yleisen seppeleensitojattaren rinnalla. Yleinen riemuseppeleensitojatar myös johtaa kyseisen promootion riemumaisterien seppeleiden sitomista joko esiseppeleensitojaisissa tai seppeleensitojaisissa promootion aattona. Yleistä riemuseppeleensitojatarta myös kunniakannetaan promootiotanssiaissa yhtenä kunniakannoista yliopiston kantotuolissa juhlasalin ympäri. Ensimmäinen yleinen riemuseppeleensitojatar oli vuoden 1894 promootiossa Sofi Tengström.

Absens

Promootiossa voidaan promovoida akateemisiin oppiarvoihin myös poissa olevia henkilöitä, jotka ovat etukäteen ilmoittaneet olevansa estyneitä osallistumaan itse promootioaktiin. Hyvin usein absensiksina promovoidaan ulkomaisia kunniatohtoreita, jotka eivät pääse paikalle itse aktiin ja heille luovutetaan kunniatohtorin arvomerkit myöhemmin sopivana ajankohtana erillisessä tilaisuudessa. Poissaolevana promovoidun henkilön kohdalle promootiomatrikkelissa merkitään latinankielinen absens sana, joka tarkoittaa poissaolevaa.

Filosofisen tiedekunnan promootion asioita ja ilmiöitä

Maisterinsormus

lat. anulus magisterialis

Maisterin arvon tunnusmerkkinä promovendit saavat promootioaktissa oikeuden käyttää maisterinsormusta vasemmassa etusormessaan. Aikaisemmin promoottori ojensi sormuksen ja laakeriseppeleen promovoitavalle parnassolta, mutta promovendien määrän kasvettua on siirrytty siihen tapaan, että promoottori koskettaa promovendin sormessa valmiiksi olevaa sormusta siirtäen näin itselleen promootiossa aikanaan suodun aseman edelleen seuraavan sukupolven maisterille. Taustalla on ajatus katkeamattomasta, ainakin teoriassa, ketjusta maistereita ja promoottoreita joka ulottuu aina yliopistojen alkuun asti Bolognassa 1100-luvulla. Vastaava ajatus on piispan ja pappisvihkimyksen taustalla kirkollisessa maailmassa, minkä osa yliopistolaitos oli aina reformaatioon saakka.

Maisterinsormus on promootion symboleista vanhin ja on sukua kirkollisessa käytössä oleville piispansormuksille ja vihkisormuksille. Tästä konnotaatiosta johtuen maisteripromootion suomennoksena on käytetty maisterivihkijäisiä ja maisteriksi vihkimistä. Kultainen sormus on merkki saavutetusta arvosta ja samalla keskiajalla merkki maisterin arvon saamisesta. Kulta itsessään symbolisoi tieteen ja totuuden pysyvyyttä ja puhtautta, mitä maisterin arvon saaneen henkilön tuli pitää mielessään. Alkujaan sormus oli myös merkki kandidaattien eli promovendien promootioaktissa vannomasta maisterinvalasta tai filosofien valasta. Suomessa maisterin vala oli käytössä vuoteen 1857 asti, minkä jälkeen valasta luovuttiin promootioaktissa filosofisen tiedekunnan muututtua valmistavasta tiedekunnasta itsenäiseksi professionaaliseksi tiedekunnaksi kolmen muun rinnalle. Valassa maisterit vannoivat välttävänsä vapaiden taiteiden ja tieteiden opetuksessaan hämärää puhetta ja sekavia hyödyttömiä kysymyksiä, käsitellen sellaista, joista on hyötyä muissa tiedekunnissa ja jokapäiväisessä elämässä. Lopuksi maisterit vannoivat uskollisuutta hallitsijalle ja jumalalle sekä evankelis-luterilaiselle kirkolle. Valan lukemisen jälkeen maisteri kosketti sormussormellaan kumpaakin yliopiston pedellien eli kursorien pitelemistä hopeavaltikoista toistaen Ita me Deus adjuvet suomeksi Jumala minua siinä auttakoon. Maisterinvala oli keskiaikaisessa yhteiskunnassa vastaava kuin valan jonka ammattikuntien kisällit vannoivat ennen ammattinsa mestarin eli itsenäisen ammatinharjoittajan aseman saamistaan. Yliopistossa vastaavasti vala vannominen kuului myös kolmen ylemmän professionaalisen tiedekunnan promootiohin, missä oikeustieteellisen promovendit vannoivat käytännössä tuomarinvalan, lääketieteellisen promovoitavat lääkärinvalan ja teologisen promovoitavat pappisvalan. Sittemmin nämä valat ovat erkaantuneet promootioista erilleen. Filosofisen tiedekunnan promootion osalta on silloin tällöin ehdotettu maisterin valan palauttamista aktin osaksi modernoisoituna sisällöltään, mutta toistaiseksi tämä ei ole toteutunut.

1800-luvulla maisterinsormuksissa tuli yleiseksi teettää niihin kultasepällä yliopiston tunnus eli laakeriseppeleen ympäröimä lyyra, joka myös on ylioppilaslakkien kokardeissa Helsingin yliopiston tunnuksena edelleen. Sittemmin tämä lyyra ja laakeriseppele -tunnus on rajautunut filosofisen tiedekunnan maisterin sormuksiin ja muilla tiedekunnilla on tunnuksensa omissa maisterinsormuksissaan. Tapana on kaiverruttaa promovoidun nimi ja aktin päivämäärä sormuksen sisäpuolelle.

Promootioaktiin osallistuvien promovendien ei ole pakko hankkia erityistä maisterinsormusta kultasepänliikkeestä, vaan kaikki sileät kullanväriset sormukset ovat hyväksyttyjä.

Tohtorinmiekka

lat. gladius doctoralis

Tohtoriksi promovoitavat tohtoripromovendit saavat promootiossa oikeuden kantaa tohtorinmiekkaa ja käyttää tohtorinhattua. Miekka oli alkujaan ylempien säätyjen ja nimenomaan aateliston tunnus, ja monessa maassa tohtorit laskettiinkin aateliston piiriin. Miekka kuului herrasmiehen varustukseen etenkin 30-vuotisen sodan hävitettyä Saksaa, jolloin tohtorit joutuivat kantamaan miekkaa mukanaan kyetäkseen tarvittaessa puolustautumaan. Miekkailu kasvoi osaksi yliopistojen harjoitusmestarien tarjoamaa tapakasvatusta ja saksalaisessa kulttuuripiirissä tästä kehittyi akateeminen miekkailu rituaalikaksintaisteluineen ja arpineen. Koska Ruotsin valtakunnassa ei promovoitu juurikaan tohtoreita 1600-luvun alkupuolella, jäivät tohtorien arvonmerkit harvinaisiksi ja vakiintumattomiksi. Ruotsin valtakunnan opinhaluiset kävivätkin opiskelemassa usein Saksan tai Alankomaiden yliopistoissa ja saivat myös tohtorinarvonsa näissä yliopistoissa. Ulkomailla tohtoroituneiden mukana silinterihattu ja miekka kulkeutuivat Ruotsiin ensiksi lääketieteellisen tiedekunnan tohtorien arvonmerkiksi. Tämä johtui siitä että 1700-luvulla lääketieteellinen tiedekunta oli ensimmäinen ylemmistä professionaalitiedekunnista, joka aloitti tohtorien promovoimisen. Filosofinen tiedekunta oli alkeistiedekunta, jonka maisterit tosin saivat yhtä aikaisesti sekä maisterin että tohtorin arvon, mutta käytännössä heitä kutsuttiin maistereiksi. Lääketieteellisestä tiedekunnasta hattu ja miekka levisivät 1800-luvulla muihin tiedekuntiin, kun tohtorin arvot yleistyivät ja myös filosofian tohtorin arvo erotettiin omaksi tutkinnokseen maisterista vuoden 1828 statuuteissa. Miekka sai muotonsa aikakauden muodin mukaan ja sittemmin se sai muotonsa Venäjän keisarien yliopiston professoreille ja muulle henkilökunnalle määräämän univormun miekasta. Siviiliunivormun miekasta tuli näin tohtorinmiekka. Vuonna 1919 vastaitsenäistyneessä Suomessa Akseli Gallen-Kallela suunnitteli miekan uusiksi ja sen kahvaan tuli yliopiston sinetti.

Miekka ei kuulu teologian eikä tekniikan alojen tohtoreille. Teologian tohtorit katsotaan pappissäädyn jäseniksi eikä kristillisen opetuksen mukaan hengen miekan edustajien kuulu kantaa maallista esivaltaa edustavaa miekkaa. Tekniikan alan tohtoreilta taas miekka puuttuu, koska Teknillisellä korkeakoululla ei ollut oikeutta promovoida suuriruhtinaskunnan aikana eikä siten oikeutta siviiliunivormuun kuuluvaan miekkaan.

Tohtoriksi promovoituvat hankkivat tohtorinmiekkansa itse niitä valmistavilta kultasepänliikkeiltä hyvissä ajoin ennen promootiota. Yliopistot vaihtelevasti lainaavat tohtorinmiekkoja promootioita varten, mutta niiden määrä on rajallinen. Tohtorit jättävät miekkansa promootion aktiharjoituksen jälkeen yliopistolle juhlasaliin odottamaan aktipäivää järjestettynä aakkosjärjestykseen sukunimen mukaan, jotta promoottori pystyy antamaan oikean miekan oikealle tohtoripromovendille itse aktissa. Promootiotanssiaisten lopuksi tohtorit muodostavat miekoillaan miekkakujan, jota pitkin promoottori poistuu aveceineen tanssiaisista ja virallinen osuus päättyy silloin.

Tohtorinmiekka on suomalainen erikoisuus, jota ei muiden maiden yliopistoissa ole.

Laakeriseppele

lat. corona laurea

Promovoitavat maisterit saavat promootioaktissa promoottorilta oikeuden käyttää laakeriseppelettä maisterin arvonsa tunnuksena. Alkujaan laakeriseppelettä edelsi punaisen hatun saaminen promootiossa merkiksi akateemisesta oppiarvosta ja asemasta keskiaikaisessa sääty-yhteiskunnassa. Punainen hattu tai biretta juontaa juurensa keisarillisen Rooman vapautettujen orjien tunnuksena olleeseen punaiseen fryygialaismyssyyn, josta kehittyi yleisempi vapaan miehen tunnus. Keskiajan lopulle tultaessa promovoitavat maisterit saivat promootioaktissa itse hatun ohella myös laakeriseppeleen tunnuksena saavutetusta voitosta raskaista opinnoista. Ensimmäinen historiankirjoissa säilynyt merkintä laakeriseppeleen antamisesta maisterille on vuodelta 1315 Padovan yliopistosta. Samalla laakeriseppele yhdistyi runoilijoille paavien ja kuninkaiden antamiin laakeriseppeleisiin, joiden esikuvat olivat antiikissa. Antiikin Kreikassa laakeriseppele oli toisaalta voittajan tunnus esimerkiksi olympialaisissa, mutta myös Apollonin pyhä puu ja sitä kautta runoilijoiden ja laulajien tunnus Muusien Helikon-vuorella pidetyissä laulun ja runouden kisoissa. Merkittävässä roolissa laakeripuu oli Delfoissa, missä Apollonin oraakkelina toimiva Pythia-papitar pureskeli laakeripuun lehtiä osana transsiaan profetoidakseen tulevaisuudesta kreikkalaisille. Laakeripuun lehdet ja marjat olivat kauan ennen klassista kautta kuuluneet parantajien ja shamaanien käyttämiin yrtteihin Välimeren rannoilla. Laakeriseppeleestä kehittyi myös Apollonin pappien käyttämän seppeleen kautta hellenististen monarkkien käyttämät kultaiset laakeriseppeleet ja myöhemmin Rooman keisarien ja Länsi-Euroopan kuninkaiden kruunut. Tavallaan siis promootiossa promovendit kruunataan maistereiksi laakeriseppeleillä. Vanhoissa suomenkielisissä promootion kuvauksissa saatetaan tämän takia toisinaan viitata promovointiin kruunaamisena.

Uudelle ajalle tultaessa hatusta kehkeytyi lopulta nykyisen tohtorinhatun esi-isä ja laakeriseppele yksin jäi maisterien päähineeksi. Ruotsissa kehitys jakaantui siten, että maistereille jäi nykyisen baretin kaltainen myssy, jonka väri vaihteli yliopiston, tiedekunnan ja aikakauden mukaan. Tohtorien hattu puolestaan kehittyi 1500-luvun hollantilaisen muodin peruina mustaksi silinteriksi. Maisterien myssy syrjäytyi pois käytöstä promootioiden ajankohdan vakiintuessa alkukesään helatorstain tienoille, jolloin vihreitä lehviä ja oksia on saatavilla. 1700-luvulla orangerioiden ja ansarien tekniikan levitessä Suomeen tuli myös mahdolliseksi kasvattaa laakeripuita Suomen korkeudellakin.

Promootiopuku

Alkujaan promootiossa promovendien tuli pukeutua aikakauden yleiseen ylemmän luokan juhlapukuun, joka usein seuraili kuninkaallisen hovin pukumääräyksiä. Joten 1600-luvun promovendit ovat pukeutuneet pussihousuihin ja pitsikauluksiin, kun 1700-luku näki miesten sukkahousut ja silkkiset livreet. Ruotsin kuningas Kustaa III sääti erityisen kansallisen puvun, nationella dräkt, Ruotsin hoville ja säätyläisille. Samalla myös yliopistoille määrättiin oma pukunsa, jossa väreinä olivat punainen ja musta. Tämä asu tuli myös promootioiden puvuksi Ruotsin vallan aikana. Vuodesta 1817 promovendien tuli pukeutua keisarien säätämään ylioppilasunivormuun, jossa oli kultakirjaillut jäykkä kauluksiset takit, pussihousut, silkkisukat ja hopeasolkiset kengät. Univormun käyttö hiipui vuoden 1840 juhlapromootion jälkeen puvun kalleuden takia, samalla kun se muutenkin syrjäytyi kaikessa hiljaisuudessa ylioppilaiden vaatepartena jättäen jäljelle vain lakin, josta kehittyi tulevan ylioppilaslakin esikuva. Lopullisesti univormu poistui vuonna 1873, jolloin keisari Aleksanteri II poisti univormupakon yliopiston statuuteista ja kurinpito-ohjesäännöstä. Univormun tilalle tuli aikakauden muodin mukainen miesten juhlapuku eli frakki, joka vakiintui promootion asuksi miehille. Promootioaktissa frakin kanssa käytetään mustia liivejä, koska kyseessä on päivätilaisuus, ja muissa illalla järjestettävissä ohjelmanumeroissa valkoisia liivejä. Frakin kanssa käytetään myös valkoisia hansikkaita promootio juhlallisuuksissa. Promootiossa ei käytetä suuria näkyviä koruja, eikä rannekelloja tai käsilaukkuja. Ulkovaatteiden rinnalla sen sijaan erilaiset kassit ja laukut ovat aivan sallittuja.

Frakin sijasta papit ja armeijan upseerit voivat käyttää virkapukuaan promootiossa.

Naisten promootiopuku juontaa juurensa vuoden 1882 promootioon, jossa Emma Irene Åström promovoitiin ensimmäisenä naisena filosofian maisteriksi. Koska aiempaa perinnettä ja käytäntöä ei ollut, Åström pukeutui promootioaktissa ja jumalanpalveluksessa mustaan pitkään leninkiin ja illalla tanssiaisissa valkoiseen iltapukuun pitkin hihoin ja helmoin. Vuodesta 1894 alkaen naispromovendit seurasivat Åströmin esimerkkiä, kunnes kun vuonna 1927 Emma Irene Åström promovoitiin kunniatohtoriksi ja hän pukeutui mustaan mekkoon, naisten puvuissa tehtiin jako, että maisteripromovendit pukeutuivat valkoiseen pukuun jo aktissa ja naistohtorit pukeutuivat pitkään mustaan pukuun kaikissa juhlallisuuksissa. Naispromovendien valkoinen asu on tämän jälkeen kokenut monia muutoksia seuraillen kulloisenkin ajankohdan muotivirtauksia, säilyttäen valkoisen värinsä sekä pitkän helmansa ja pitkät hihat. Muilta osin puvun materiaalit ja ratkaisut ovat vaihdelleet suurestikin. Jotkin ompelimot myyvät varta vasten erikseen suunniteltua promootioasun kokonaisuutta naispromovendeille, mutta virallista yksiselitteistä mallia promootion asuista ei ole, muita kuin pukukoodin määrittämät rajat. 2010-luvulla frakin ja valkoisen leningin sukupuolirajoitteista on luovuttu ja osa naispromovendeistä on osallistunut promootioon muokatussa tai teetetyssä frakissa. Toisinaan promootion asusteiden osalta on virinnyt keskustelua niiden hankkimiskustannusten ja myöhemmän käytettävyyden takia. Nykyisin suosituksi ratkaisuksi naisten promootioasuissa on tullut kaksiosaisuus, missä lyhyt hihaisen mekko-osan päällä pidetään aktissa ja virallisemmissa osuuksissa tarpeeksi peittävää boleroa. Boleron pystyy sitten helposti riisumaan vapaamuotoisemmissa osuuksissa. Promootiopuvuille on myös syntynyt omia kierrätysryhmiään, kuten Promootiot kierrättää, joissa edellisten promootioiden promovendit myyvät pukujaan ja niiden osia edelleen seuraaviin promootioihin aikoville.

Promootion pukukysymyksen tiimoilta on myös toisinaan ehdotettu kaikille yhdenmukaista kirkollisen alban tai päällysviitan kaltaista peittävää asustetta, jonka alla kukin voisi pukeutua nykyaikaisempaan juhlapukuun, mutta toistaiseksi idea ei ole saanut kannatusta. Kuopion yliopiston tohtoripromootioissa on käytössä erityinen tohtoriviitta.

Ylioppilaslakki

Ylioppilaslakkia käytetään promootiossa Floran päivän juhlallisuuksissa sekä promootioretkellä. Lisäksi airuet käyttävät Helsingin yliopiston ylioppilaslakkia airuttehtäviensä aikana läpi koko promootion. Teekkarilakki ja muiden korkeakoulujen ylioppilaslakit eivät ole sallittuja, koska kyseessä on nimenomaisesti Helsingin yliopiston juhla. Nykyinen valkoinen ylioppilaslakki syntynyt ruotsalaisen esikuvan pohjalta vuonna 1865, jolloin ensimmäiset valkoiset ja epäviralliset ylioppilaslakit valmistettiin Helsingissä. Tähän aikaan virallisena ylioppilaslakkina oli yhä ylioppilasunivormuun kuuluva sininen tai musta lakki. Univormupakko kumottiin ylioppilailta vuonna 1873 ja sen jälkeen valkoinen, liberaaleja aatteita, Ruotsia ja länttä edustava ylioppilaslakki valtasi nopeasti sijan ylioppilaiden päässä.

Promootiokirja

Ensimmäinen virallinen muistojulkaisu promootiosta julkaistiin vuoden 1897 promootion jälkeen. Seuraavan kerran näin tehtiin vuoden 1950 promootiosta, jossa elvytettiin koko promootioperinne sota-ajan ja pulakauden jälkeen. Muistokirjaa julkaisemalla haluttiin varmistaa promootiotietämyksen säilyminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville, mikä oli koettu uhatuksi pitkän tauon aikana vuosien 1936 ja 1950 välillä. Vuodesta 1950 lähtien jokainen promootio on julkaissut itse juhlallisuuksien jälkeen muistokirjan, johon on koottu tekstejä ja valokuvia promootion juhlallisuuksista. Muistokirjaa pystyvät ennakkotilaamaan promootioon osallistuneet henkilöt.

Promootiokantaatti

Vuodesta 1890 alkaen promootioihin on toisinaan tilattu uusi kantaattimuotoinen musiikkiesitys, jossa runoilija kirjoittaa sanat ja säveltäjä säveltää musiikin kuorolle ja kamariorkesterille. Ennen vuoden 1890 ensimmäistä kantaattia Kaarle Krohnilta ja Richard Faltinilta promootioaktissa esitettiin usein jokin koraali tai kuoroteos tunnetun säveltäjän tuotannosta, esimerkiksi osia Händelin Messias-oratoriosta tai Louis Spohrin Viimeisestä tuomiosta. Kantaattien runoilijoina ja säveltäjinä ovat olleet monet tunnetut suomalaiset runoilijat ja säveltäjät ja osa promootiokantaateissa alun perin esitetystä musiikista on jatkanut elämäänsä laajemmallekin. Kantaattien ohella promootioihin on toisinaan tilattu myös uutta musiikkia alku- tai loppumarsseiksi aktiin tai promovointien taustamusiikiksi.

Promootiomusiikki

Musiikki on kuulunut promootioaktiin jo ensimmäisestä promootiosta alkaen, jolloin orkesteri soitti aktin aikana taustamusiikkia ja myöhemmin promootiojumalanpalveluksessa lauloi primusmaisterin Samuel Hartmanin johtama kirkkokuoro. 1600-luvulta ei ole säilynyt tietoja soitetuista kappaleista, mutta musiikkina on soitettu varmastikin kyseisen aikakauden soittajien ja pelimannien valikoimassa olleita marsseja ja muita kappaleita. Monesti musiikista vastasivat soittotaitoiset ylioppilaat, kaupungin musikantit tai sotaväen soittajat. Promootiojumalanpalveluksissa musiikkia hoitivat urkurit ja kirkkokuorot. Ensimmäinen tieto promootiokantaatista, eli aktin aikana esitettävästä soitin- ja kuoromusiikin teoksesta on vuodelta 1748, jolloin Turun Akatemian palveluksessa musiikin lehtorina aloittanut Carl Lenningh sävelsi kantaatin promootioon. Promootioissa soitettavat kappaleet vaihtelivat musiikin lehtorien mieltymysten ja hallussa olleiden nuottien mukaan, ja kappalevalinnat seurailivat monesti aikakauden yleisesti tunnettuja kappaleita. Fredrik Paciuksen tullessa yliopiston musiikin lehtoriksi ja akateemisen kapellin johtajaksi promootioissa soitettiin Händelin oratorioiden kappaleita, kuten Halleluja-kuoroa Messis-oratorioista ja marssina Mendelssohnin Athalia-oopperasta Pappien sotamarssia. Pacius otti käyttöön oman mestarinsa Louis Spohrin Viimeinen tuomio-oratorion osia. Vuonna 1840 pidettyyn yliopiston 200-vuotisjuhlan promootioon Pacius sävelsi uuden juhlamarssin maisterien ja tohtorien kulkueiden sisääntuloa varten. Paciuksen myötä yliopiston, Helsingin ja koko Suomen musiikkielämä alkoi kehittyä eurooppalaiselle tasolle, ja promootioihin alettiin yhä useammin tilata uutta musiikkia, marsseja ja kantaatteja. Merkittäviä promootioiden kannalta ovat vuodet 1894 ja 1897, jolloin Jean Sibelius sävelsi promootiomarssin ja promootiokantaatin. Sibelius sävelsi vielä uuden promootiomarssin vuoden 1919 promootioon.

Promootioaktiin ja jumalanpalvelukseen ovat tietyt kappaleet alkaneet vakiintua tiettyihin kohtiin, mutta niiden käytössä ja sijoittelussa esiintyy vaihtelua promootioiden välillä.

Promootioakti: Sisäänmarssina useimmiten Sibeliuksen Promootiomarssi vuodelta 1894. Alkupuolella aktia esitetään uusi kantaatti tai vanhan kantaatin uusintaesitys, jos kantaattia on päätetty esittää. Fanfaarina soi yleensä Gaudeamus igitur promootioluvan lukemisen jälkeen. Riemumaisterien seppelöinti aloitetaan Sibeliuksen Andante festivolla. Maisterien promovoinnin aikana orkesteri soittaa vaihtelevaa listaa klassisen musiikin kappaleita. Riemutohtorien promovointi on aloitettu välillä Sibeliuksen Andante festivolla riemumaisterien tapaan, välillä Sibeliuksen Finlandialla ja viimeisimmäksi tohtorien promovoinnin aloitti Paciuksen Juhlamarssi vuodelta 1840. Ultimusmaisterin puheen jälkeen soitetaan ja lauletaan Maamme-laulu molemmilla kotimaisilla kielillä. Ulosmarssina on joskus soitettu sisäänmarssi uudestaan, mutta v. 2010 jälkeen ulosmarssiksi on vakiintunut tuolloin tilattu Nisulan Seppelöity Athene.

Promootiojumalanpalvelus: Promootiojumalanpalveluksen kolmeksi virreksi ovat vakiintuneet: 1) Suvivirsi, joka on yleensä osallistujille tutuin ja kytkeytyy laajemmalla merkityksellään koulun päättäjäisiin ja kevätjuhliin. 2) Totuuden Henki, joka yhdistyy teemaltaan promootiojumalanpalvelukseen ja on alunperin moniin promootioihin eri rooleissa osallistuneen Zacharias Topeliuksen sanoittama. 3) Soi kunniaksi Luojan, joka on alkujaan osa Sibeliuksen promootiokantaatista vuodelta 1897, mutta on noussut suosioon ja levinnyt virsikirjan puolelle.

Aktin ja jumalanpalveluksen lisäksi promootion eri osatapahtumissa on vaihtelevia musiikkiesityksiä, ja promootion päättävissä tanssiaisissa musiikki näyttelee tanssien ja kunniakantojen taustamusiikin tehtävässä pääroolia.

Filosofisen tiedekunnan promootion tapahtumat

Floran päivä 13.5.

Yliopiston ja ylioppilaskunnan vanhana kevätjuhlan päivänä 13.5. promootiotoimikunta kokoontuu valitsemaan seremoniallisesti yleisen seppeleensitojattaren sekä kokouksensa jälkeen kosimaan tätä eli pyytämään lupaa tämän vanhemmilta heidän lapsensa osallistumiselle promootioon tässä roolissa. Kun kosintaan on vastattu myöntävästi, kruunaavat promootiotoimikunnan jäsenet tuoreen yleisen seppeleensitojattaren Kevään Kuningattareksi ja vihkivät hänen kevään ja kukkien jumalattaren Floran papittareksi tässä keväisten toivojen riemujuhlassa. Aiemmin latinankielinen valintakokous pidettiin Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa, mutta logististen hankaluuksien myötä valintakokous on siirtynyt Kumpulan kampukselle ja seppeleensitojattaren kosinta on monesti pidetty Kumpulan kartanolla nykyisessä kasvitieteellisessä puutarhassa. Kartanolta promootiokansa siirtyy tämän jälkeen Suomen lipun ja airuiden jäljessä kulkueena ylioppilaslakit päässä läheiseen Kumtähden kentän puistoon, jossa pidetään puheita Maamme-laulun muistomerkillä. Kumtähden seremonian jälkeen on ohjelmassa Floran päivän päivälliset jossakin ravintolassa, johon promootiotoimikunta useimmiten on järjestänyt kuljetuksen raitiovaunuilla tai busseilla Kumtähdeltä. Päivällisillä on ohjelmassa lisää puheita gratistin, seppeleensitojattaren ja tämän vanhemman puolesta.

Luettelo Filosofisen tiedekunnan promootioista

1. promootio 4.5.1643

• Promoottori S. Kexlerus, matematiikan professori.
• Primusmaisteri S. Hartman (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri P. Torpensis (Westmanlandensis).
• Päätösrunona primusmaisteri Samuel Hartmanin latinankielinen kiitosruno Votiva clausula.

2. promootio 4.5.1647

• Promoottori M. Wexionius (aateloituna myöh. Gyldenstolpe), moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri J. E. Terserus (Westmanlandensis).
• Ultimusmaisteri M. Jurvelius (Ostrobotniens).

3. promootio 2.5.1650

• Promoottori N. Nycopensis, logiikan ja kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri J. Betulander (Westgothiensis).
• Ultimusmaisteri I. Rothovius (Smolandensis).

4. promootio 3.5.1653

• Promoottori M. Gyldenstolpe, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri H. Carstenius (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri N. Lindormi (Smolandensis).

5. promootio 6.6.1656

• Promoottori A. Thauvonius, fysiikan ja kasvitieteen professori.
• Primusmaisteri A. Petraeus (Aboensis).
• Ultimusmaisteri A. Elmegren (Smolandensis).

6. promootio 11.6.1661

• Promoottori S. Kexlerus, matematiikan professori.
• Primusmaisteri P. Laurbecchius (Ostgothiensis)
• Ultimusmaisteri A. Heinricius (Wiburgensis)

7. promootio 24.5.1664

• Promoottori P. Bergius, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri B. Krook (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri J. Nycopensis (Aboensis).

8. promootio 28.5.1667

• Promoottori A. Kempe, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri N. Ljungbergius (Smolandensis).
• Ultimusmaisteri O. Wallinus (Kalmariensis).

9. promootio 4.6.1672

• Promoottori M. Miltopaeus, kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri M. Brochius (Aboensis).
• Ultimusmaisteri Magnus Echman (Smolandensis).

10. promootio 27.7.1677

• Promoottori A. Petraeus, fysiikan professori.
• Primusmaisteri A. Hasselqvist (Kalmariensis).
• Ultimusmaisteri S. Tolpo (Aboensis).

11. promootio 24.11.1679

• Promoottori J. Flachsenius, logiikan ja metafysiikan professori.
• Primusmaisteri A. Wanochius (Satacundensis).
• Ultimusmaisteri H. Winter (Wiburgensis).
• Promootiorunous: Ensimmäistä kertaa suomea käytetään promootiorunoudessa, kun Wiipurilaisen Osakunnan jäsenet julkaisevat ultimusmaisteri Henrik Winterille gratulaation johon sisältyy Karjalan rahvaan ja Auran muusien vuoropuhelu Vulgum Carelicum & Musae Auranae
• Promootio järjestettiin kuningas Kaarle XI:n syntymäpäivän kunniaksi.

12. promootio 7.12.1682

• Promoottori P. Laurbecchius, runouden professori.
• Primusmaisteri I. Pihlman (Borealis).
• Ultimusmaisteri A. Thauvonius (Aboensis).

13. promootio 21.7.1685

• Promoottori J. Flachsenius, matematiikan professori.
• Primusmaisteri C. Rimmius (Smolandensis).
• Ultimusmaisteri E. Woiwalenius (Australis).

14. promootio 26.7.1688

• Promoottori D. Achrelius, matematiikan professori.
• Primusmaisteri J. Munsterus (Aboensis).
• Ultimusmaisteri J. Forthelius (Uplandensis).

15. promootio 25.11.1691

• Promoottori S. Tolpo, logiikan ja metafysiikan professori.
• Primusmaisteri J. Rungius (Satacundensis).
• Ultimusmaisteri G. Ståhlberg (Australis).
• Promootiorunoilija ensimmäistä kertaa ruotsinkielinen promootioruno, jonka kirjoittanut Erik Forsenius.
• Promootio pidettiin kuningas Kaarle XI syntymäpäivänä.

16. promootio 25.11.1694

• Promoottori P. Hahn, fysiikan professori.
• Primusmaisteri L. Tammelin (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri J. Helinus (Smolandensis).
• Promootio pidettiin kuningas Kaarle XI:n syntymäpäivän kunniaksi.

17. promootio 14.12.1697

• Promoottori D. Lund, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri W. Wargentin (Aboensis).
• Ultimusmaisteri D. Sirenius (Australis).

18. promootio 14.12.1700

• Promoottori Th. Rudeen, runouden professori.
• Primusmaisteri J. Wickelgren (Smolandensis).
• Ultimusmaisteri A. Hasselqvist (Aboensis).

19. promootio 14.12.1703

• Promoottori Chr. Alander, kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri D. Juslenius (Borealis).
• Ultimusmaisteri S. Kiellinus (Borealis).

20. promootio 17.6.1707

• Promoottori J. Munster, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri A. Höök (Smolandensis).
• Ultimusmaisteri J. Haartman (Australis).
• Promootio järjestettiin kuningas Kaarle XII:n syntymäpäivänä.

21. promootio 15.2.1712

• Promoottori L. Tammelin, matematiikan professori.
• Primusmaisteri E. Asplund (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri S. Alanus (Olandensis).
• Viimeinen promootio Turussa ennen akatemian evakuointia Tukholmaan Venäjän miehittäessä Suomen osana suurta Pohjan sotaa ja isovihaa.

22. promootio 14.6.1726

• Promoottori A. Pryss, runouden professori.
• Primusmaisteri J. Nylander (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri G. Fortelius (Satacundensis).
• Promootiorunoilija Abraham Achrenius - ?
• Ensimmäinen promootio isonvihan ja Uudenkaupungin rauhan jälkeen akatemian palattua evakosta Turkuun.

23. promootio 25.6.1729

• Promoottori J. Thorwöste, fysiikan professori.
• Primusmaisteri E. Fellman (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri J. Welinus (Borealis).
• Promootiorunoilija mahd. Chr. Welin ja Z. M. Dahl?

24. promootio 4.7.1732

• Promoottori A. Scarin, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri A. Pryss (Australis).
• Ultimusmaisteri P. Folin (Smolandensis).
• Promootiorunoilija mahd. Johan Forsstein & Gregorius Hallenius -

25. promootio 11.7.1735

• Promoottori N. Hasselbom, matematiikan professori.
• Primusmaisteri L. Stenbäck (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri D. Starck (Nylandensis).
• Promootiorunoilija N. P. Blidberg - När Mars med vapenbrak kringvandar vida jorden...
• Promootio pidettiin kuningatar Ulriika Eleonooran nimipäivänä, eli Ullan päivänä.

26. promootio 14.7.1738

• Promoottori H. Hassel, kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri M. Lithovius (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri E. Renström (Smolandensis).
• Promootiorunoilijana ultimusmaisteri Erik Renström - Vindiciae ingeniorum svethicorum-

27. promootio 18.7.1741

• Promoottori J. Browallius, fysiikan professori.
• Primusmaisteri J. Kraftman (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri J. A. Alanus (Borealis).
• Promootirunoilija Erik Renström - Då Hans Kongl. Majt:s...
• Promootio pidettiin kuningas Fredrik I:n nimipäivänä.

28. promootio 18.7.1745

• Promoottori G. Stenman, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri J. Gadolin (Borealis).
• Ultimusmaisteri P. Bonsdorff (Wiburgensis).
• Promootiorunoilija C. F. Mennander - Lärdomens nytta och belöning.
• Ensimmäinen promootio hattujen sodan ja pikkuvihan jälkeen.
• Promootio pidettiin kuningas Fredrik I:n nimipäivänä.

29. promootio 3.8.1748

• Promoottori C. F. Mennander, fysiikan professori.
• Primusmaisteri J. Borgström (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri G. Bång (Borealis).
• Promootiorunoilija Erik Appellöf - Wishetens tredubbla skänck.
• Kantaattirunoilija - ?
• Kantaattisäveltäjä - Carl Lenningh.
• Turun Akatemian tuore musiikin lehtori Carl Lenningh säveltää promootiokantaatin tähän promootioon ja moniin myöhempiin promootioihin.

30. promootio 30.7.1751

• Promoottori C. Mesterton, logiikan ja metafysiikan professori.
• Primusmaisteri Chr. Björklund (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri E. Apellöf (Smolandensis).
• Promootiorunoilija G. A. S. Aspegren - Svensk Lyck-Önskan och fägnad.

31. promootio 25.7.1754

• Promoottori C. A. Clewberg, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri J. Bilmark (Westgothiensis).
• Ultimusmaisteri M. Rennerus (Aboensis).
• Promootiorunoilija Pehr Adrian Gadd - Nyttan af Lärdoms uppmuntran och belöning i samhällen.

32. promootio 2.7.1757

• Promoottori P. Kalm, taloustieteen professori.
• Primusmaisteri J. Browallius (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri H. Tocklin (Borealis).
• Promootiorunoilija Pehr Adrian Gadd - Fägne-Runor.

33. promootio 25.8.1760

• Promoottori J. Gadolin, fysiikan professori.
• Primusmaisteri Fr. Pryss (Australis).
• Ultimusmaisteri G. Enckell (Ostrobotniensis).
• Promootiorunoilija, anom. mahd. Pehr Adrian Gaddin runo?

34. promootio 6.7.1763

• Promoottori I. Ross, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri J. Snellman (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri C. Avellan (Tavastiensis).
• Promootiorunoilija David D. Deutsch - Vetenskapernas Bidragande till Sedernas Förbättring.

35. promootio 29.7.1766

• Promoottori M. J. Wallenius, matematiikan professori.
• Primusmaisteri K. Krogius (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri Fr. Collin (Satacundensis).
• Promootiorunoilija H. G. Porthan - När glada åkerfällt kring bygdens hyddor lysa...

36. promootio 6.7.1769

• Promoottori P. A. Gadd, kemian professori.
• Primusmaisteri J. H. Lindqvist (Borealis).
• Ultimusmaisteri B. J. Ignatius (Wiburgensis).
• Promootiorunoilija H. G. Porthan - Hvi sker, at Sannings bild vår siäl så kraftigt retar...

37. promootio 22.7.1772

• Promoottori W. R. Nääf, logiikan ja metafysiikan professori.
• Primusmaisteri N. G. Schultén (Australis).
• Ultimusmaisteri S. Ringbom (Aboensis).
• Promootiorunoilija H. G. Porthan - Et haf sig för min syn ses ut i rymden sträcka...

38. promootio 28.7.1775

• Promoottori J. Bilmark, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri J. Kreander (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri J. M. Jung (Borealis).
• Promootiorunoilija A. N. Clewberg (aateloituna myöh. Edelcrantz) - Tankar om svårigheten att finna sanningen
• Promootio pidettiin Kustaa III Suomen vierailun kunniaksi, jonka aikana kuningas perusti mm. Kuopion kaupungin.

39. promootio 30.6.1778

• Promoottori A. Planman, fysiikan professori.
• Primusmaisteri I. Nordberg (Nylandensis).
• Ultimusmaisteri J. Kerchström (Nylandensis).
• Promootiorunoilija J. Tengström - Så fordom Svea folk af krigisk vildhet fordes...

40. promootio 20.6.1782

• Promoottori L. O. Leffrén, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri C. F. Meinander (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri A. Ingman (Nylandensis).
• Promootiorunoilija G. Tidgren - Förrn dagens stjerna bröt ur Chaos fångelse fram...

41. promootio 22.6.1786

• Promoottori H. G. Porthan, kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri J. G. Justander (Aboensis).
• Ultimusmaisteri A. J. Tamelander (Tavastiensis).
• Promootiorunoilija A. Ingman - Ibland de ädle värf, som Menskjo-slägtet vördat...

42. promootio 14.7.1789

• Promoottori O. Schalberg, logiikan ja metafysiikan professori.
• Primusmaisteri G. Gadolin (Borealis).
• Ultimusmaisteri J. Lindebäck (Ostrobotniensis).
• Promootiorunoilija A. Ingman - Om de verkningar, som tidernas omväxling hafva på snillet...

43. promootio 22.6.1792

• Promoottori S. Kreander, taloustieteen professori.
• Varapromoottori J. Bilmark, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri P. J. Alopaeus (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri Fr. Juvelius (Ostrobotniensis.
• Promootiorunoilija F. M. Franzén - Tyst smög sig sömnen bärt, som mina ögon stängde...

44. promootio 23.6.1795

• Promoottori C. N. Hellenius, taloustieteen professori.
• Primusmaisteri S. V. Heurlin (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri H. Wörlund (Ostrobothniensis).
• Promootiorunoilija C. B. Rutström - Hör den slagna malmens ljud...

45. promootio 26.6.1798

• Promoottori C. N. Hellenius, taloustieteen professori.
• Varapromoottori J. H. Lindquist, matematiikan professori.
• Primusmaisteri G. Palander (Tavastiensis).
• Ultimusmaisteri G. J. Grevilius (Nylandensis).
• Promootiorunoilija F. M. Franzén - Öfver Philosophien af det adertonde seklet

46. promootio 15.6.1802

• Promoottori J. Gadolin, kemian professori.
• Primusmaisteri C. R. Sahlberg (Satacundensis).
• Ultimusmaisteri G. N. Molin (Tavastiensis).
• Promootiorunoilija M. Choreaus - Menniskans värde
• Promootiossa kunniavieraina kuningas Kustaa IV Aadolf ja kuningatar Fredrika Dorotea. Samassa yhteydessä kuningaspari muuraa uuden Akatemiatalon peruskiven.

47. promootio 28.6.1805

• Promoottori J. Gadolin, kemian professori.
• Varapromoottori G. Gadolin, pyhien kielten professori.
• Primusmaisteri J. G. Rancken (Tavastiensis).
• Ultimusmaisteri A. J. Flodberg (Aboensis).
• Promootiorunoilija G. I. Hartman - Den tredje odlingen
• Viimeinen Ruotsin vallan aikainen promootio.

48. promootio 6.7.1810

• Promoottori F. M. Franzén, moraalin, politiikan ja historian professori.
• Primusmaisteri Fr. Bergbom (Ostrobotniensis).
• Ultimusmaisteri J. A. Hoeckert (Borealis).
• Promootiorunoilija J. G. Avellan - Känslan, såsom upphof till ondt och godt

49. promootio 13.10.1815

• Promoottori G. G. Hällström, fysiikan professori.
• Primusmaisteri J. M. Sundvall (Satacundensis).
• Maisterikysymyksen esittäjä Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian adjunkti Fredrik Bergbom.
• Ultimusmaisteri J. M. af Tengström (Ostrobotniensis).
• Promootiorunoilija J. G. Linsén - Ungdoms-idealen
• Juhlasaarnaaja Teologian pappisseminaarin pastori, rovasti Alexander Lauraeus.
• Promootiossa syntyy skandaali, kun ultimusmaisteriksi valitaan sijaiskanslerina toimivan arkkipiispan sukulainen ohitse maisterien mielestä enemmän kunnian ansainneiden promovendien. Tästä suivaantuneet promovendit puolestaan haukkuvat ultimuksen kiitosrunon yleisössä oleville neidoille huonoksi.

50. promootio 28.6.1819

• Promoottori J. Fr. Wallenius, kaunopuheisuuden professori.
• Primusmaisteri L. Sacklén (Satacundensis).
• Maisterikysymyksen esittäjä Rooman kirjallisuuden adjunkti Johan Gabriel Linsén.
• Ultimusmaisteri A. Blomqvist (Nylandensis).
• Promootiorunoilija A. G. Sjöström - Oskulden
• Gratisti H. J. Wahlbeck (Aboensis).
• Juhlasaarnaaja Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen Johan Grönlund.
• Ensimmäiset riemumaisterit promovoidaan tässä promootiossa Saksan yliopistojen esikuvan mukaisesti, riemumaistereiksi promovoitiin hengissä olleita maistereita vuosien 1760, 1766 ja 1769 promootioista. Vanhin riemumaisteri v. 1760 oli Kruunupyyn kirkkoherra Henrik Aulin, absens. Ensimmäisenä riemumaisterina Parnassolla laakeriseppeleellä uudestaan promovoitiin Turun hovioikeuden varapresidentti Carl Gustaf Feuerstern. Vuoden 1763 promootiosta ei ollut tuolloin enää ketään hengissä. Uppsalassa riemumaisterien vihkiminen oli aloitettu vuonna 1803 ja Lundissa vuonna 1817.
• Ensimmäinen promootio, jonka järjestelyitä varten valitaan gratisti. Aikaisemmin juhlajärjestelyt olivat ultimusmaisterin vastuulla. Gratisti on aluksi ultimuksen apulainen, mutta pian juhlajärjestelyt siirtyvät kokonaan gratistin vastuulle ja hänestä muotoutuu promootiojärjestelyistä vastaavan promootiotoimikunnan puheenjohtaja. Samalla ultimuksen rooli järjestelyissä katoaa.

51. promootio 27.6.1823

• Promoottori A. J. Lagus, käytännöllisen filosofian professori.
• Primusmaisteri C. G. Sjöstedt (Aboensis).
• Maisterikysymyksen esittäjä Kreikan kirjallisuuden adjunkti Carl Gustaf Nykopp.
• Ultimusmaisteri J. Tennberg (Satacundensis).
• Promootiorunoilija A. G. Sjöström - Skyddsgudinnorna
• Gratisti H. Tallqvist (Satacundensis).
• Juhlasaarnaaja Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen Carl Fredrik Lindevall.
• Kantaattirunoilija ?
• Kantaattisäveltäjä Johan Christoffer Downer.

52. promootio 10.7.1827

• Promoottori H. H. Fattenborg, Itämaiden kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri J. J. Nervander (Ostrobothniensis).
• Maisterikysymyksen esittäjä varakirjastonhoitaja Johan Jacob Tengström.
• Ultimusmaisteri C. H. Ahlqvist (Wiburgensis).
• Promootiorunoilija A. G. Sjöström - Hjertats hemlighet
• Gratisti N. A. Gyldén (Wiburgensis).
• Juhlasaarnaaja Mietoisten kappalainen Engelbrekt Rancken.
• Kantaattirunoilija Johan Ludvig Runeberg.
• Kantaattisäveltäjä Johan Christoffer Downer.
• Kantaatissa soolona rouva Sewelin, Tukholman kuninkaallisen teatterin ensilaulaja.
• Promootiojuhlallisuudet alkoivat tykinlaukauksilla Kerttulinmäeltä.
• Viimeinen promootio Turussa, samana vuonna Turku palaa ja keisari Nikolai I määrää yliopiston muuttamaan Helsinkiin. Samalla yliopisto saa uudet statuutit eli johtosäännön, jotka astuvat voimaan vuonna 1828. Uudet statuutit luovat maisterin arvon yläpuolelle tohtorin arvon, joka myös myönnetään promootiossa. Aiemmin promootiossa oli myönnetty yhtä aikaa maisterin ja tohtorin arvo, jotka siis aiemmin vastasivat toisiaan.

53. promootio 21.6.1832

• Promoottori Fr. W. Pipping, oppihistorian professori.
• Varapromoottori J. H. Avellan, historian professori.
• Primusmaisteri A. Fr. Laurell (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri E. J. Bonsdorff .
• Promootiorunoilija J.J. Nervander - Den höga acten redan gått förbi...
• Gratisti H. Heikel (Ostrobothniensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Ida Avellan, myöh. Aminoff.
• Ensimmäinen promootio Helsingissä yliopistotalon valmistuttua.
• Ensimmäinen yleinen seppeleensitojatar valitaan solmimaan vailla seuralaista promootioon osallistuvien naimattomien maisterien seppeleet. Samalla yleisestä seppeleensitojattaresta tulee tanssiaisten kuningatar ja maisterien avecien johtaja kulkueissa ja tilaisuuksissa.

54. promootio 21.6.1836

• Promoottori Fr. W. Pipping, oppihistorian professori.
• Primusmaisteri A. Cajander (Aboensis).
• Ultimusmaisteri A. Moberg (Borealis).
• Promootiorunoilija - J. J. Nervander nimettömänä.
• Gratisti J. Edv. Öhman (Nylandensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Hedvig Sofie Sahlberg.

55. promootio 20.7.1840

• Promoottori C. R. Sahlberg, eläin- ja kasvitieteen professori.
• Primusmaisteri A. Edv. Arppe (Wiburgensis).
• Ultimusmaisteri S. J. G. Smaleen (Nylandensis).
• Primustohtori Adolf Moberg (Borealis).
• Ultimustohtori Fr. Hertzberg (Ostrobothniensis).
• Promootiorunoilija Fredrik Cygnaeus - Det var en sabbatsafton Junisolen...
• Gratisti G. M. Waenerberg (Nylandensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Sofie Rosina von Haartman myöh. Lavonius.
• Helsingin yliopisto (tuolloin Keisarillinen Aleksanterin yliopisto) juhlii 200-vuotisjuhlavuottaan promootioilla. Ensimmäiset tohtorit ja kunniatohtorit promovoidaan. Tuore yliopiston musiikin lehtori Fredrik Pacius säveltää promootioon juhlamarssin ja johtaa orkesteria ja kuoroa.

56. promootio 21.1.1844

• Promoottori N. G. af Schultén, matematiikan professori.
• Primusmaisteri J. Eph. Bergroth (Satacundensis).
• Ultimusmaisteri J. J. W. Lagus (Savo-Careliensis).
• Primustohtori C. W. Törnegren (Satacundensis).
• Ultimustohtori M. A. Castrén (Ostrobothniensis).
• Promootiorunoilija Zachris Topelius - Vid fjärran stranden af enslig insjö bölja...
• Gratisti J. W. Pesonius (Wiburgensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Sofi Tengström.

57. promootio 22.6.1847

• Promoottori J. J. Tengström, filosofian professori.
• Primusmaisteri S. A. F. Strandberg (Nylandensis).
• Maisterikysymyksen esittäjä filosofian professori G. F. Aminoff.
• Ultimusmaisteri E. Fr. Th. Strandberg (Nylandensis).
• Primustohtori Edv. J. W. af Brunér (Nylandensis).
• Ultimustohtori J. J. W. Lagus (Savo-Careliensis).
• Promootiorunoilija Fr. Berndtson - Kunskap, visdom går ju ut att spana...
• Gratisti H. W. J. Zilliacus (Wiburgensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Augusta Nervander, myöh. Borenius.
• Primusmaisteri Strandberg oli promootiossa jo niin vilutaudin heikentämä, että joutui antamaan veljensä lukea ääneen vastauksen maisterikysymykseen. Strandberg kuoli saman vuoden marraskuussa.

58. promootio 19.6.1850

• Promoottori Gabriel Rein, historian professori.
• Primusmaisteri R. E. Lagus (Savo-Careliensis).
• Ultimusmaisteri F. S. Palmros (Aboensis).
• Primustohtori F. Collan (Savo-Careliensis).
• Ultimustohtori A. H. A. Kellgren (Savo-Careliensis).
• Promootiorunoilija Fredrik Cygnaeus - Porthan sig reste upp och talte detta...
• Gratisti Karl Collan (Savo-Careliensis).
• Yleinen seppeleensitojatar Johanna Sofia Gabriela Rein.
• Tämän promootion jälkeen keisari Nikolai I kielsi osakunnat ja antoi yliopistolle uudet statuutit vuonna 1852.

59. promootio 30.5.1853

• Promoottori Fredrik Woldstedt, tähtitieteen professori.
• Primusmaisteri K. G. Leinberg
• Ultimusmaisteri S. W. von Troil
• Primustohtori R. E. Lagus
• Ultimustohtori J. O. S. I. Rancken
• Promootiorunoilija Zachris Topelius - Har vetenskapen ett fädernesland?
• Gratisti L. B. Olsoni
• Yleinen seppeleensitojatar Olivia Törnroth.
• Uudet statuutit olivat tulleet voimaan vuonna 1852, mutta yliopisto sai luvan viettää vielä tämän promootion vanhojen statuuttien mukaan.
• Samana vuonna ilmestyi lyhyt pilanäytelmä Resan till promotionen, joka oli naiskirjailijan kirjoittama komedia promootiosta naisten näkökulmasta.

60. promootio 29.5.1857

• Promoottorit Historiallis-kielitieteellinen N. A. Gyldén, Kreikan kirjallisuuden professori ja Fyysis-matemaattinen A. Edv. Arppe, kemian professori.
• Primusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen K. G. Estlander ja Fyysis-matemaattinen N. A. E. Nordenskiöld.
• Ultimusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen N. Järvinen ja Fyysis-matemaattinen J. E. Strömborg.
• Primustohtorit Historiallis-kielitieteellinen O. A. Toppelius ja Fyysis-matemaattinen L. L. Lindelöf.
• Ultimustohtorit Historiallis-kielitieteellinen J. G. Frosterus ja Fyysis-matemaattinen N. A. E. Nordenskiöld.
• Promootiorunoilija C. W. Törnegren - Det varde ljus! -I Världens ursprungstimma...
• Gratisti A. W. Floman
• Yleinen seppeleensitojatar Josefina Maria Laurell.
• Juhlasaarnaaja Frans Ludvig Schauman.
• Uusien Nikolai I antamien statuuttien mukaan filosofinen tiedekunta jaettiin kahtia historiallis-kielitieteelliseen ja fyysis-matemaattiseen, jotka kuitenkin saivat luvan viettää promootioita yhdessä kulujen karsimiseksi. Kumpikin puolisko entisestä tiedekunnasta valitsi oman promoottorinsa.
• Promootiojuhlinnan aikana esitettyjen Venäjän valtaa kritisoineiksi katsottujen puheenvuorojen takia muiden joukossa primusmaisteri ja ultimustohtori N. A. E. Nordenskiöld kutsutaan rehtorin ja konsistorin eteen tutkittavaksi. Kenraalikuvernöörin vaatiessa rangaistusta keisarin vastaisista puheista primusmaisteri Nordenskiöld lähtee maanpakoon Ruotsiin. Myöhemmin hän tulee tunnetuksi historiassa Koillisväylän löytäjänä.

61. promootio 31.5.1860

• Promoottorit Historiallis-kielitieteellinen Edv. J. W. af Brunér, Rooman kirjallisuuden professori ja Fyysis-matemaattinen A. Moberg, fysiikan professori.
• Primusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen K. G. Th. Rein ja Fyysis-matemaattinen A. J. Malmgren.
• Ultimusmaisterit Historiallis-kielitieteellinen O. A. Fr. Blomstedt ja Fyysis-matemaattinen B. V. Th. Selling.
• Primustohtorit Historiallis-kielitieteellinen A. E. Ahlqvist ja Fyysis-matemaattinen J.G. Geitlin.
• Ultimustohtorit - ?
• Promootiorunoilija Zachris Topelius - Striden om ljuset
• Gratisti Georg Asp
• Yleinen seppeleensitojatar Sofie Alfhild Ilmoni.
• Viimeinen jakaantuneena vietetty promootio, uuden keisarin Aleksanteri II:n antamilla uusilla statuuteilla Filosofisen tiedekunta yhdistyi uudestaan yhdeksi tiedekunnaksi, joka sisäisesti oli jakautunut kahteen osastoon.
• Vuosien 1857 ja 1860 promootioiden aikana esiintyneiden poliittisiksi ja Venäjän vastaisiksi tulkittujen kannanottojen ja erilaisten skandaalien vuoksi keisari Aleksanteri II:lle esitetään koko promootioinstituution lakkauttamista ja akateemisten arvojen myöntämistä jatkossa ilman mitään seremonioita. Yliopiston konsistori kuitenkin puolustaa promootioita ja keisari myöntyy sallimaan promootiot, kunhan niiden rinnalle tulee mahdollisuudeksi saada akateeminen oppiarvo ilman promootiota. Myöhemmän publiikin kehitys alkaa tästä vaihtoehdosta.

62. promootio 31.6.1864

• Promoottori Adolf Moberg, fysiikan professori.
• Primusmaisteri J. J. Fr. Perander
• Ultimusmaisteri B. Fr. Godenhjelm
• Promootiorunoilija Fredrik Cygnaeus - Alla fåglar, som från Suomi flyttat...
• Gratisti Gustaf Rancken
• Yleinen seppeleensitojatar Aina Topelius, myöh. Nyberg.
• Vuoden 1864 promootiossa ei promovoitu yhtäkään tohtoria.
• Suomenkieltä käytetään ensi kertaa virallisesti promootiossa, kun ultimusmaisteri Godenhjelm pitää päätöspuheensa aktissa suomeksi.

63. promootio 31.6.1869

• Promoottori J. J. W. Lagus, Kreikan kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri A. Homén (Länsisuomalainen).
• Ultimusmaisteri S.Levänen (Länsisuomalainen).
• Primustohtori K. G. Th. Rein
• Ultimustohtori C. Synnerberg
• Promootiorunoilija A. Oksanen - Käy sisään vaan, sä Suomen runotarkin...
• Gratisti U. A. Kurtén (Länsisuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Minette Munck, myöh. Donner.
• Juhlasaarnaaja professori C. H. von Essen.
• Ensimmäinen suomenkielinen promootioruno A. Oksaselta (Ahlqvist).
• Ensimmäinen promootio osakuntien uudelleen laillistamisen jälkeen vuonna 1868.
• Yleisenä seppeleensitojattarena yliopistoa perintösuuriruhtinas-kanslerin sijasta valvovan sijaiskansleri Munckin tytär.

64. promootio 30.5.1873

• Promoottori L. L. Lindelöf, matematiikan professori.
• Primusmaisteri G. V. Vasenius (Uusimaalainen).
• Ultimusmaisteri A. Hj. Hjelt (Länsisuomalainen).
• Promootiorunoilija Julius Krohn (Suonio) - Nuoruus, kultainen aik', oi ihmisen autuas aamu!
• Gratisti C. P. Solitander (Uusimaalainen)
• Yleinen seppeleensitojatar Gothilda Fredrika Elisabeth Granfelt, myöhemmin Solitander.
• Vuoden 1873 promootiossa ei promovoitu yhtäkään tohtoria.
• Gratisti Solitander avioitui yleinen seppeleensitojatar Granfeltin kanssa 1877.

65. promootio 31.5.1877

• Promoottori Zachris Topelius, yleisen historian professori.
• Primusmaisteri Fr. E. Wolmar Elfving (Länsisuomalainen).
• Ultimusmaisteri N. R. af Ursin (Savo-Karjalainen).
• Primustohtori A. Fr. Sundell.
• Ultimustohtori J. R. Aspelin (Pohjalainen).
• Promootiorunoilija Gabriel Lagus - Och våren återkommit på lätta skyars ljus...
• Gratisti J. E. Juslin (Uusimaalainen)
• Yleinen seppeleensitojatar Anna Schauman.

66. promootio 31.5.1882

• Promoottori S. O. Lindberg, kasvitieteen professori.
• Primusmaisteri S. Edv. Stenij (Hämäläinen).
• Ultimusmaisteri J. E. Sourander (Uusimaalainen).
• Primustohtori R. Fr. Rancken (Pohjalainen).
• Ultimustohtori August Ramsay (Uusimaalainen).
• Promootiorunoilija Theodor Lindh - Min hand var full med gröna blad och blommor...
• Gratisti K. V. Lindberg (Pohjalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Alice von Willebrand.
• Yliairut M. W. af Schultén.
• Promootion musiikkina säveltäjä Julius Otto Grimmin sävellyksiä, todennäköisesti kaksi marssia vuodelta 1872.
• Ensimmäisenä naisena maisteriksi promovoidaan Emma Irene Åström, mitä juhlakansa kunnioittaa nousemalla seisomaan yliopiston juhlasalissa Åströmin promovoinnin ajaksi. Åström pukeutui aktissa mustaan ja tanssiaisissa valkoiseen mekkoon seuraten miesten frakin liivien värikoodia, päivätilaisuuksissa mustat frakkiliivit, iltatilaisuuksissa valkoiset frakkiliivit.

67. promootio 31.7.1886

• Promoottori A. E. Ahlqvist, Suomen kielen ja kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri E. N. Setälä (Länsisuomalainen).
• Ultimusmaisteri K. L. Krohn (Savo-Karjalainen).
• Primustohtori I. A. Heikel (Pohjalainen).
• Ultimustohtori V. Th. Homén (Savo-Karjalainen).
• Promootiorunoilija G. Lagus - Bland allt det mägtiga här på jord...
• Gratisti V. A. Collan (Uusimaalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Hedvig Maria Estlander.
• Martin Wegelius sävelsi promootiota varten avajaismarssin Inträdesmarsch.
• Viimeinen filosofisen tiedekunnan promootio, jossa ammutaan kunnialaukaukset tykeillä promovendeille. Tykinlaukauksia hoitaneista venäläisistä sotamiehistä yksi menetti näön toisesta silmästään ja toinen kaksi sormeaan, minkä takia promovendit joutuivat maksamaan korvauksia heille. Tykinlaukaukset elvytetään hetkeksi vuoden 1957 promootiossa. Muuten tykinlaukausten ampumista on jatkanut nykypäivään asti valtiotieteellisen tiedekunnan promootio.

68. promootio 30.5.1890

• Promoottori K. S. Lemström, fysiikan professori.
• Primusmaisteri A. W. Blomqvist (Pohjalainen).
• Ultimusmaisteri G. G. Geitlin (Uusimaalainen).
• Primustohtori E. N. Setälä (Länsisuomalainen).
• Ultimustohtori A. H. Hj. Tallqvist (Uusimaalainen).
• Promootiorunoilijat: Suomenkielinen Paavo Cajander - Sanotaan, että muinoin... ja ruotsinkielinen Zachris Topelius - Helsning från 1840 års magistrar
• Gratisti W. E. Meurman (Hämäläinen).
• Yleinen seppeleensitojatar Cely Mechelin.
• Juhlasaarnaaja teologianapulainen K. A. Appelberg.
• Kantaattirunoilija Kaarle Krohn.
• Kantaattisäveltäjä Richard Faltin.
• Ensimmäinen promootio, jossa runot sekä suomeksi että ruotsiksi, vaikkakin Topeliuksen runo esitettiin virallisesti riemumaisterien tervehdyksenä.
• Ensimmäinen tilaustyönä teetetty promootiokantaatti tilattiin tässä promootiossa. Aiemmin yliopiston musiikin lehtorit olivat säveltäneet kantaatteja ja kantaatteina oli esitetty promootioaktissa oratorioiden ja oopperoiden kuoro-osia.

69. promootio 31.5.1894

• Promoottori C. G. Estlander, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri K. J. Hidén (Länsisuomalainen).
• Ultimusmaisteri E. G. Tegengren (Pohjalainen).
• Primustohtori H. Paasonen (Savo-Karjalainen).
• Ultimustohtori U. A. Saxén (Pohjalainen).
• Promootiorunoilija Zachris Topelius - Sanningen i går, i dag och i morgon
• Gratisti G. A. Wittfooth (Länsisuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Gertrud Saelan.
• Juhlasaarnaaja piispa Gustaf Johansson.
• Kantaattirunoilija Kasimir Lönnbohm.
• Kantaattisäveltäjä Jean Sibelius.
• Riemuseppeleensitojatar Sofi Tengström.
• Yleisen seppeleensitojattaren äiti rekrytoi avuksi laakeriseppeleiden ompelussa Lapinlahden mielisairaalan emännöitsijän Wilhelmina Jenkelin, josta tulee usean promootion seppeleensitojamestari. Myöhemmin hänen tyttärensä Elin Rieks jatkaa tässä taustatehtävässä kuolemaansa asti.
• ns. Naisten promootio, jossa joukko De Kvinnliga -naisosakunnan perustajajäseniä promovoituu maistereiksi.

70. promootio 31.5.1897

• Promoottori Edv. I. Hjelt, kemian professori.
• Primusmaisteri K. N. Järvinen (Hämäläinen).
• Ultimusmaisteri K. F. Sundman (Pohjalainen).
• Primustohtori E. R. Reuter (Länsisuomalainen).
• Ultimustohtori Y. J. Wichmann (Pohjalainen).
• Promootiorunoilija A. Jännes (Genetz) - Toukokuun-lauluja
• Gratisti P. E. Snellman (Pohjalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Ester Lindelöf, myöh. af Björkesten.
• Kantaattirunoilija A. W. Forsman (Koskimies).
• Kantaattisäveltäjä Jean Sibelius.
• Riemuseppeleensitojatar Augusta Nervander.
• Promootiokantaatin säveltää Jean Sibelius, josta jää elämään monia kuorolauluja ja lopulta Soi kunniaksi Luojan päätyy virsikirjaan asti. Soi kunniaksi Luojan-virsi asettuu promootioiden juhlajumalanpalveluksissa käytetyksi promootiovirreksi.

71. promootio 30.5.1900

• Promoottori K. G. Th. Rein, filosofian professori.
• Primusmaisteri J. Edv. Ailio (Hämäläinen).
• Ultimusmaisteri G. O. Mattsson (Länsisuomalainen).
• Primustohtori I. Uschakoff (Uusimaalainen).
• Ultimustohtori V. A. Hackman (Wiipurilainen).
• Promootiorunoilija A. V. Forsman (Koskimies) - Hyvästi, ajan lapsi harmaapäinen...
• Gratisti Oskari Mantere
• Yleinen seppeleensitojatar Katri Danielson.
• Kantaattirunoilija Sine auctore
• Kantaattisäveltäjä Robert Kajanus.
• Juhlasaarnaaja Porvoon piispa Herman Råbergh.
• Riemuseppeleensitojatar Johanna Sofia Gabriela Rein.
• Ensimmäisenä naisena tohtoriksi promovoidaan Alma Söderhjelm absens.

72. promootio 30.5.1907

• Promoottori Fr. V. Gustafsson, Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri T. T. Kaila (Eteläpohjalainen).
• Ultimusmaisteri H. Karsten.
• Primustohtori T. I. Bonsdorff (Hämäläinen).
• Ultimustohtori H. Ojansuu (Länsisuomalainen).
• Promootiorunoilija Eino Leino - Henki.
• Gratisti - Arne S. R. Jörgensen (Nylands)
• Yleinen seppeleensitojatar Ingrid af Schultén.
• Juhlasaarnaja Axel Fredrik Granfelt.
• Kantaattirunoilija Hjalmar Procopé - Vid Frågornas port
• Kantaattisäveltäjä Erkki Melartin
• Aiempi vuodeksi 1903 suunniteltu promootio peruttiin kutsuntalakkojen aiheuttamien levottomuuksien pelossa.

73. promootio 31.5.1910

• Promoottori Fr. E. W. Elfving, kasvitieteen professori.
• Primusmaisteri O. Bruun (Varsinaissuomalainen).
• Ultimusmaisteri M. Harmaja (Savolainen).
• Primustohtori A. I. Edv. Långfors (Länsisuomalainen).
• Ultimustohtori V. J. Mansikka (Wiipurilainen).
• Promootiorunoilija Hjalmar "Nino" Runeberg - Sanning, eviga makt, som byggt det strålande kosmos...
• Gratisti A. R. Cederberg (Eteläpohjalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Herta Vasenius, myöh. Luther.
• Juhlasaarnaaja E. Kaila.
• Kantaattirunoilija Otto Manninen.
• Kantaattisäveltäjä Selim Palmgren, joka kuitenkin kieltäytyi työstä muutama viikko ennen promootiota, joten kantaatti jäi ilman musiikkia. Kantaattiruno esitettiin laulettuna Haydnin kantaatin säveleen.

74. promootio 29.5.1914

• Promoottori I. A. Heikel, Kreikan kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri K. R. Donner (Pohjoispohjalainen).
• Ultimusmaisteri E. Välikangas (Savolainen).
• Primustohtori H. G. Holma (Eteläpohjalainen).
• Ultimustohtori T. H. Järvi (Hämäläinen).
• Promootiorunoilija V. A. Koskenniemi - Planeettain laulu.
• Gratisti Väinö Kokko (Pohjoispohjalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Margareta von Bonsdorff, myöh. Donner.
• Juhlasaarnaaja riemumaisteri, piispa Herman Råbergh.
• Kantaattirunoilija Ernst V. Knape.
• Kantaattisäveltäjä Leevi Madetoja
• Riemuseppeleensitojatar Aina Topelius, myöh. Nyberg.
• Viimeinen Keisarillisen Aleksanterin yliopiston promootio ja viimeinen promootio Venäjän vallan aikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana promootioita ei voitu pitää.
• Myöhemmässä historiassa v. 1914 promootiota on kutsuttu itsenäisyyspromootioksi, koska monia myöhemmin jääkäriliikkeessä ja Suomen itsenäistymisessä aktiivisesti toimineita henkilöitä promovoitiin tässä promootiossa tai he muuten osallistuivat promootioon.

75. promootio 31.5.1919

• Promoottori V. Th. Homén, sovelletun fysiikan professori.
• Primusmaisteri V. A. Heiskanen (Savolainen).
• Ultimusmaisteri H. K. Paloheimo (Satakuntalainen).
• Primustohtori L. O. Homén (Nylands).
• Ultimustohtori K. Linkola (Savolainen).
• Promootiorunoilija - ?
• Gratisti V. A. Nuorteva (Eteläsuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Sofia Sophie Mannerheim.
• Riemuseppeleensitojatar Minette Munck myöh. Donner.
• Juhlasaarnaaja riemumaisteri, arkkipiispa Gustaf Johansson.
• Yliairut Harri Holma.
• Ensimmäinen promootio itsenäisen Suomen aikana ja ensimmäinen promootio Helsingin yliopistona.
• Yleinen seppeleensitojatar Sophie Mannerheim, seppeleensitojaiset pidetään hänen isänsä, valtionhoitaja C.G.E. Mannerheimin virka-asunnossa Smolnassa. Valtionhoitaja Mannerheim promovoidaan samassa promootiossa kunniatohtoriksi. Toisena kunniatohtorina promovoidaan samoin valtionhoitajan ja senaatin puheenjohtajana toiminut P. E. Svinhufvud.
• Jean Sibelius sävelsi tähän promootioon uuden promootiomarssin. Kantaattina esitettiin uudelleen Faltinin ja Krohin kantaatti vuodelta 1890.

76. promootio 31.5.1923

• Promoottori W. Ruin, kasvatus- ja opetusopin professori.
• Primusmaisteri B. E. Karsten (Nylands).
• Ultimusmaisteri S. E. Stenij (Hämäläinen).
• Primustohtori Y. Väisälä (Karjalainen).
• Ultimustohtori K. R. Donner (Pohjoispohjalainen).
• Promootiorunoilija V. A. Koskenniemi - Toukokuun lauluja.
• Gratisti A. G. Waronen (Karjalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Elli Ståhlberg, myöh. Schauman.
• Juhlasaarnaaja piispa Jaakko Gummerus.
• Yleisenä seppeleensitojattarena oli presidentti Ståhlbergin tytär Elli Ståhlberg ja seppeleensitojaiset pidettiin Presidentinlinnassa.
• Kantaattina uudelleen esitettiin Madetojan ja Knapen kantaatti vuodelta 1914.

77. promootio 31.5.1927

• Promoottori W. Ramsay, geologian ja mineralogian professori.
• Primusmaisteri T. H. Klingstedt (Åbolands).
• Ultimusmaisteri Elsa Fredrika Puuska (Varsinaissuomalainen).
• Primustohtori G. A. A. Takolander (Länsisuomalainen).
• Ultimustohtori V. A. Heiskanen (Savolainen).
• Promootiorunoilija Hjalmar Procopé - Morgonstrofer.
• Gratisti Y. A. Jäntti (Savolainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Hilkka Suolahti, myöh. Linkola.
• Kantaattirunoilija P. Mustapää (Martti Haavio) - Suvinen ilta.
• Kantaattisäveltäjä Sulho Ranta.
• Riemuseppeleensitojatar Anna Schauman.
• Kunniatohtoriksi promovoidaan Emma Irene Åström, ensimmäinen maisteriksi vihitty nainen v. 1882 promootiosta. Åström on ensimmäinen nainen kunniatohtorina ja ensimmäinen tohtorin arvonmerkit saava nainen.
• Ensimmäistä kertaa nainen ultimusmaisterina.

78. promootio 31.5.1932

• Promoottori K. L. Tallqvist, Itämaiden kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri B. G. Englund (Nylands).
• Ultimusmaisteri O. A. K. Oksala (Keskisuomalainen).
• Primustohtori Y. H. Toivonen (Varsinaissuomalainen).
• Ultimustohtori L. E. Aario (Wiipurilainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Uuno Kailas - Aika ja ruotsinkielinen Örnulf Tigerstedt - Vetenskapen till forskaren.
• Gratisti L. A. Puntila (Hämäläinen).
• Yleinen seppeleensitojatar Vera Helena Brotherus, myöh Palas.
• Kantaattirunoilija Ernst V. Knape - Fennice traditum.
• Kantaattisäveltäjä Väinö Vesala.
• Sotien välisen ajan suurin promootio, jossa syntyvät monet myöhemmin vakiintuneet perinteet.
• Ensimmäinen promootio, jossa valitaan sekä suomen- että ruotsinkielinen promootiorunoilija. Runoilija Kailas on promootiorunoa kirjoittaessaan keuhkotaudin kourissa ja kuolee seuraavana keväänä Nizzassa.
• Ensimmäinen nainen riemumaisterina, kun Emma Irene Åströmin promootiosta tulee 50-vuotta täyteen tässä promootiossa.

79. promootio 30.5.1936

• Promoottori A. H. Hj. Tallqvist, fysiikan professori.
• Primusmaisteri M. F. Söderman (Varsinaissuomalainen).
• Ultimusmaisteri E. A. Laurila (Hämäläinen).
• Primustohtori G. Mickwitz (Nylands).
• Ultimustohtori K. G. Vilkuna (Eteläpohjalainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen A. Kivimaa - Valo ja ihminen, ruotsinkielinen J. Rundt - Unga vandrare.
• Gratisti O. L. Orkomies (Eteläsuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Irma Gertrud Wichmann.
• Kantaattirunoilija Otto Manninen - Lux triumphans.
• Kantaattisäveltäjä Leevi Madetoja.
• Riemuseppeleensitojatar Hedvig Maria Estlander.
• Viimeinen promootio ennen toista maailmansotaa. Vuodelle 1940 suunniteltu yliopiston 300-vuotisjuhlavuoden promootio joudutaan perumaan sota-ajan takia.

80. promootio 31.5.1950

• Promoottori E. J. H. Linkomies, Rooman kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri R. R. O. R. Westman (Nylands).
• Ultimusmaisteri E. S. Avela (Pohjoispohjalainen).
• Primustohtori L. A. Posti (Varsinaissuomalainen).
• Ultimustohtori K. O. U. Karhunen (Eteläsuomalainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Aale Tynni - Metsässä tuulee ja ruotsinkielinen Emil Zilliacus - Apollon talar.
• Gratisti E. J. Tuokkola (Satakuntalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Sinikka Linkomies, myöh. Linkomies-Pohjala.
• Ensimmäinen promootio sota-ajan jälkeen, vuonna 1947 ja 1948 maisteripromovendit anoivat lupaa kanslerilta, mutta voimassa olleen tanssikiellon takia lupa evättiin. Lisäksi yliopiston päärakennuksen jälleenrakennustyöt vuoden 1944 pommituksen tuhojen jäljiltä kestivät vuoteen 1948.
• Kantaattina esitettiin uudestaan Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.

81. promootio 31.5.1957

• Promoottori Pontus Palmgren, eläintieteen professori.
• Primusmaisteri J. P. Tommila (Satakuntalainen).
• Maisterikysymyksen esittäjä: professori Eino Jutikkala.
• Ultimusmaisteri R. A. Lehti (Eteläsuomalainen).
• Primustohtori V. O. T. Okko (Satakuntalainen).
• Tohtorikysymyksen esittäjä: professori Leo Aario.
• Ultimustohtori I. Kohtamäki (Eteläpohjalainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Viljo Kajava - Yhä henki luo ja ruotsinkielinen Bo Carpelan - Ordet.
• Gratisti J. J. Ahvenainen (Savolainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Anna-Leena Margareta Melander.
• Riemuseppeleensitojatar Ingrid af Schultén.
• Juhlasaarnaaja teologian professori Aimo Tauno Nikolainen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Ernst Philip Palmén.
• Yliairut dosentti Berndt Holger Thesleff.
• Kantaattina esitettiin uudestaan Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.
• Tanssimestarina taiteilija Toivo Niskanen, joka vuodesta 1919 lähtien toimi promootiotanssien opettajana Filosofiselle tiedekunnalle.
• Viimeinen filosofisen tiedekunnan promootio, jossa ammuttiin kunnialaukaukset tykeillä jokaiselle promovendille.

82. promootio 31.5.1960

• Promoottori K. R. Koskimies, estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri O. K. Jussila (Pohjoispohjalainen).
• Ultimusmaisteri M. Klinge (Eteläsuomalainen).
• Primustohtori P. L. H. Tilvis.
• Ultimustohtori L. O. Honko (Savolainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen P. Mustapää (Martti Haavio) - Apollonin syntymä ja ruotsinkielinen Ole Torvalds Hälsning från Delphi.
• Gratisti I. M. T. Hakalehto (Hämäläinen).
• Yleinen seppeleensitojatar Salme Ravila, myöh. Kurki.
• Riemuseppeleensitojatar Hertta Vasenius, myöh. Luther.
• Juhlasaarnaaja Helsingin piispa Martti Simojoki.
• Kantaattina esitettiin uudelleen Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.
• Promootioaktin orkesterin kapellimestarina professori Tauno Hannikainen.

83. promootio 31.5.1964

• Promoottori Paavo Suomalainen, eläintieteen professori.
• Primusmaisteri Kirsti Eva-Maria Mäkinen (Hämäläinen).
• Ultimusmaisteri P. U. Mälkki (Wiipurilainen).
• Primustohtori J. P. Tommila (Satakuntalainen).
• Ultimustohtori Helena Maria Lehtonen (Hämäläinen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Tuomas Anhava - Toukokuu 1964 ja ruotsinkielinen Lars Huldén - Relation.
• Gratisti J. H. K. O. Ojanen (Eteläsuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Hanna Maria von Fieandt.
• Juhlasaarnaaja teologian professori Leevi Aarre Samuel Lauha.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Niilo Eemil Tapio Valonen.
• Yliairut dosentti Lars Henrik Wallgren.
• Kantaattina esitettiin uudelleen Madetojan ja Mannisen Lux triumphans vuodelta 1936.
• Ensimmäistä kertaa nainen primusmaisterina ja ultimustohtorina.
• Kunniatohtoriksi vihitään mm. presidentti Urho Kekkonen.

84. promootio 31.5.1969

• Promoottori O. R. Reuter, englantilaisen filologian professori.
• Primusmaisteri M. J. Järvinen (Eteläsuomalainen).
• Ultimusmaisteri J. U. E. Lehtonen (Eteläsuomalainen).
• Primustohtori T. A. Pekkanen (Eteläpohjalainen).
• Ultimustohtori Liisa Kaarina Simola (Hämäläinen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Pertti Nieminen - Näinä päivinä ja ruotsinkielinen P-H. Påvals - Torso.
• Gratisti K. A. H. Selén (Eteläsuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Kersti Anna Linnea Juva.
• Juhlasaarnaaja pastori Seppo Arne Kjellberg.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Martti Johannes Tienari.
• Yliairut dosentti Johan Henrik Lilius.
• Ensi kertaa promovoidaan myös farmasian maistereita muiden promovendien mukana.

85. promootio 31.5.1973

• Promoottori E. G. Elfving, matematiikan professori.
• Primusmaisteri Juhani Piilonen (Satakuntalainen).
• Maisterikysymyksen esittäjä Eino Jutikkala, historian professori.
• Ultimusmaisteri Sirkka Sinikka Friström (Eteläsuomalainen).
• Primustohtori O. Aatos Lahtinen (Eteläsuomalainen).
• Tohtorikysymyksen esittäjä Lauri Myrberg, matematiikan professori.
• Ultimustohtori Heikki J. Hakkarainen.
• Promootiorunoilijat -
• Gratisti M. Ruohtula (Hämäläinen).
• Yleinen seppeleensitojatar Outi Kuusi, myöh. Lauhakangas.
• Riemuseppeleensitojatar Elli Ståhlberg, myöh. Schauman.
• Juhlasaarnaaja teologian professori Seppo A. Teinonen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Antti Siivola.
• Yliairut dosentti Matti Klinge.
• Promootion osallistujamäärä vajoaa alhaisemmaiksi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Syynä promootion ja akateemisten perinteiden osakseen saama kritiikki aikansa eläneinä keskiaikaisina muinaisjäänteinä, jotka haluttaisiin raivata uuden ja tehokkaamman yliopiston tieltä. Vuoden 1968 jälkeen nousussa oleva vasemmisto myös haukkuu promootiota porvarilliseksi juhlinnaksi maailman köyhien nähdessä nälkää. Pelätään että vasemmistolaiset saattavat kivittää promootiokulkuetta matkalla Tuomiokirkkoon, mikä vähentää halukkaita osallistujia.

86. promootio 27.5.1977

• Promoottori A. A. I. Sovijärvi, fonetiikan professori.
• Primusmaisteri Hannu I. Harjunmaa (Satakuntalainen).
• Maisterikysymyksen esittäjä Folke Stenman, fysiikan professori.
• Ultimusmaisteri Panu U. Rajala (Eteläsuomalainen).
• Primustohtori Ohto H. S. Manninen (Savolainen).
• Tohtorikysymyksen esittäjä Päiviö Tommila, historian professori.
• Ultimustohtori O. Juhani Lokki (Hämäläinen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Pekka Suhonen - Valon empire ja ruotsinkielinen Bo Carpelan - Forska, leva.
• Gratisti Ilpo K. K. Tiitinen (Kymenlaakson).
• Yleinen seppeleensitojatar Salla Kekkonen, presidentti Urho Kekkosen lapsenlapsi ja seppeleensitojaiset pidettiin Presidentinlinnassa.
• Riemuseppeleensitojatar Hilkka Suolahti, myöh. Linkola.
• Juhlasaarnaaja Porvoon piispa Karl-Erik Forssell.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Matti Klinge.
• Yliairut dosentti Anto Leikola.
• Tässä promootiossa vielä sekä ultimusmaisteri että ultimustohtori pitivät promootioaktin lopuksi päätöspuheen yleisölle.

87. promootio 28.5.1982

• Promoottori O. E. Lehto, matematiikan professori.
• Primusmaisteri Outi Kaija Olivia Merisalo (Eteläsuomalainen).
• Ultimusmaisteri J. K. Nuorteva (Hämäläinen).
• Primustohtori M. P. Jokinen.
• Ultimustohtori J. K. Piilonen (Satakuntalainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Leena Krohn - Kysymysten kuvastimia ja ruotsinkielinen Lars Huldén - Synpunkter.
• Gratisti S-B. Nyberg (Nylands).
• Yleinen seppeleensitojatar Gunilla Donner.
• Riemuseppeleensitojatar Vera Helena Palas os. Brotherus.
• Yliairut Paavo Hohti.
• Ensimmäiset farmasian tohtorit promovoidaan tässä promootiossa.
• Promootioretki tehtiin Merivoimien kuljetusaluksilla Suomenlinnaan, missä pidettiin piknik puheiden kera.

88. promootio 30.5.1986

• Promoottori Kaj B. Lindgren, germaanisen filologian professori.
• Primusmaisteri Malla Kuosmanen (Pohjoispohjalainen).
• Maisterikysymyksen esittäjä perinnöllisyystieteen professori Olli Halkka.
• Ultimusmaisteri Heikki Hurtta.
• Primustohtori Pekka Tammi.
• Tohtorikysymyksen esittäjä yleisen kirjallisuustieteen professori Maija Lehtonen.
• Ultimustohtori Eeva-Liisa Poutanen.
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Kirsti Simonsuuri - Runo Helsingin yliopiston... ja ruotsinkielinen Ralf Nordgren - Tiden är nu vår vän.
• Gratisti Wava Alexandra Ramsay (Nylands).
• Riemugratisti Osmo Orkomies.
• Yleinen seppeleensitojatar Matilda Wrede.
• Riemuseppeleensitojatar Irma Gertrud Wichmann.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Paul Fogelberg.
• Yliairut apulaisprofessori Veijo Meisalo.
• Juhlasaarnaaja Helsingin piispa Samuel Lehtonen.
• Tanssimestari voimistelunopettaja Sirpa Koivisto.
• Kunniatohtoriksi mm. promovoitiin kirjailija ja myöhempi Viron presidentti Lennart Meri.
• Promootioaktissa muistettiin 200-vuoden takaisen vuoden 1786 promootion promoottoria Henrik Gabriel Porthania nostamalla hänen rintakuvansa Parnasson taakse.
• Ensimmäistä kertaa nainen gratistina.
• Tanssikavaljeereja pyydettiin osakunnista ja Santahaminan kadettikoulusta.
• Tanssiaisten lopuksi pidettiin erikseen gratistan ja promoottorin karonkat Vanhalla ylioppilastalolla ennen yökulkueen alkua. Gratistan karonkkaan toimikunta siirtyi tanssimalla letkajenkkaa. Myöhemmin karonkat yhdistyivät yhdeksi karonkaksi, joka pidetään usein vasta muistokirjan julkaisemisen jälkeen, jolloin toimikunnan työ vasta loppuu.

89. promootio 1.6.1990

• Promoottori L. J. Myrberg, matematiikan professori.
• Primusmaisteri Outi Päivänsalo (Eteläsuomalainen).
• Ultimusmaisteri Eila Nuorteva.
• Primustohtori H. O. Haikala.
• Ultimustohtori Ulla-Maija Kulonen (Eteläsuomalainen).
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Heidi Liehu - Syntymä ja ruotsinkielinen Leif Salmén - En snök löper fri.
• Gratisti T. I. Kontio (Eteläsuomalainen).
• Yleinen seppeleensitojatar Leena Tommila.
• Juhlamenojen ohjaaja
• Yliairut
• Juhlasaarnaaja
• Promootio oli osa Helsingin yliopiston 350. juhlavuoden juhlapromootioita.
• Tällä promootiolla ei ollut edeltävää promootiota 50-vuoden takana menneisyydessä, koska sota-ajan vuoksi vuoden 1940 promootio jouduttiin jättämään järjestämättä. Sadan vuoden takainen promootio oli vuoden 1890 promootio.
• Kunniatohtoriksi vihitään mm. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto.

90. promootio 1994

• Promoottori Johan Wrede, ruotsinkielisen kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri Patrick May.
• Maisterikysymyksen esittäjä kognitiotieteen professori Göte Nyman.
• Ultimusmaisteri Anne Kolehmainen.
• Primustohtori Pia Vuorela.
• Tohtorikysymyksen esittäjä farmakognosian professori Raimo Hiltunen.
• Ultimustohtori Kirsi Saarikangas.
• Promootiorunoilijat suomenkielinen Tiina Kaila - Tervehdys Filosofisen tiedekunnan promovoiduille 27 V 1994 ja ruotsinkielinen promootioruno Martin Enckell - Hälsning till magistrarna vid Filosofiska fakultetens promotion den 27 maj 1994.
• Gratista Annette Forsen.
• Yleinen seppeleensitojatar Tanja Mustajoki.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Martti T. Kuikka.
• Yliairut dosentti Laura Kolbe.
• Juhlasaarnaaja Porvoon piispa Erik Vikström.
• Liturgi tuomiorovasti Mikko Heikka.
• Kunniatohtoriksi vihittiin mm. säveltäjä Aulis Sallinen.
• Ensimmäistä kertaa nainen primustohtorina.
• Tällä promootiolla ei ollut edeltäjää 50-vuoden takana, koska toisen maailmansodan takia promootioita ei voitu silloin järjestää. 100 vuotta aiemmin oli vietetty vuoden 1894 promootiota.
• Maistereita promovoitiin 348.

91. promootio 30.5.1997

• Promoottori Kalevi Rikkinen, kulttuurimaantieteen professori.
• Primusmaisteri Sirke Happonen.
• Maisterikysymyksen esittäjä Pertti Kansanen, kasvatustieteen professori.
• Ultimusmaisteri Juhani Bonsdorff.
• Primustohtori Antti Arjava.
• Tohtorikysymyksen esittäjä Heikki Solin, latinalaisen filologian professori.
• Ultimustohtori Hannu Tiitinen.
• Gratista Hanna Korsberg.
• Yleinen seppeleensitojatar Iris Kaimio.
• Riemugratisti Eino Tuokkola.
• Juhlamenojen ohjaaja apulaisprofessori Terttu Tuomi-Gröhn.
• Yliairut dosentti Hannu Heikkilä.
• Promootiorunoilijat: suomenkielinen Ilpo Tiihonen - Tervehdys filosofisen tiedekunnan promovoiduille 30.5.1997 ja ruotsinkielinen Agneta Ara Hälsning till promoti vid filosofiska fakultetens promotion den 30.5.1997.
• Juhlasaarnaaja Helsingin tuomiorovasti Mikko Heikka.
• Tanssimestari Sirpa Koivisto.
• Ensimmäistä kertaa yleiseksi seppeleensitojattareksi valitaan naisprofessorin tytär.
• Promovoituja 237.

Kunniatohtorit:

• Martti Ahtisaari, Suomen tasavallan presidentti
• Doris R. Badir, kotitaloustieteen professori, University of Alberta, Kanada.
• Outi Heiskanen, taidegraafikko ja kuvataiteilija.
• Marja Itkonen-Kaila, FK ja kääntäjä.
• Peter Jarvis, aikuiskasvatuksen professori, University of Surrey, Yhdistynyt kuningaskunta.
• Sir Harold W. Kroto, kemian professori, University of Sussex, Yhdistynyt kuningaskunta. Vuoden 1996 kemian nobelisti fullereenin löytämisestä.
• Ott Kurs, maantieteen professori, Tarton yliopisto, Viro.
• Kazuhiko Nishijima, teoreettisen fysiikan professori, University of Kyoto, Japani.
• Randolph Quirk, englantilaisen filologian professori, University College of London, Yhdistynyt kuningaskunta.
• Thomas A. Sebeok, semiotiikan professori, Indiana University, Yhdysvallat.
• Quentin Skinner, poliittisen ajattelun historian professori, University of Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta.
• Hildebert Wagner, farmakognosian professori, Münchenin yliopisto, Saksa.

92. promootio 2000

• Promoottori Maarit Kaimio, Kreikan kielen ja kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri Kati Renvall.
• Maisterikysymyksen esittäjä logopedian professori Anu Klippi.
• Ultimusmaisteri Tino Johansson.
• Primustohtori Katariina Öörni.
• Tohtorikysymyksen esittäjä biokemian professori Carl G. Gahmberg.
• Ultimustohtori Päivi Pahta.
• Gratisti Tero Halonen.
• Yleinen seppeleensitojatar Laura Hautamäki.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Heimo Saarikko.
• Yliairut dosentti Matti Meri.
• Promootiorunoilijat: suomenkielinen runo Jusa Peltoniemi - Täältä, missä taloissa on kestävät savupiiput ja ruotsinkielinen runo Agneta Enckell - (eva talar till adam).
• Juhlasaarnaajana riemutohtori, arkkipiispa Mikko Juva.
• Promootiokantaattina Aale Tynnin promootioruno Metsässä tuulee vuoden 1950 promootiosta.
• Kantaatin säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen.
• Kunniatohtoriksi mm. promovoitiin Linus Torvalds.
• Promootiokantaattien tilaaminen palaa osaksi promootioita sitten sotien välisen ajan.

93. promootio 6.6.2003

• Promoottori Sören Illman, matematiikan professori.
• Primusmaisteri Taru Jokinen.
• Maisterikysymyksen esittäjä kasvatustieteen professori Patrik Scheinin.
• Ultimusmaisteri Sari Karjalainen.
• Primustohtori Tuomas Heikkilä.
• Tohtorikysymyksen esittäjä historian professori Erkki Kouri.
• Ultimustohtori Timo Sajavaara.
• Gratisti Pia Österman.
• Yleinen seppeleensitojatar Maria Nuorteva.
• Promootiorunoilijat: suomenkielinen Olli Heikkonen - Niin ihminen syntyy, ruotsinkielinen Carina Nynäs Forskarens A-B- och C-D-lära.
• Juhlasaarnaaja Helsingin piispa Eero Huovinen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Ulla-Maija Kulonen.
• Yliairut dosentti Päivi Palojoki.
• Kantaattina esitettiin Leevi Madetojan säveltämä ja L. Onervan sanoittama laulu Kevätunta.
• Jumalanpalveluksessa esitettiin Jaakko Mäntyjärven CCCX.
• Tällä promootiolla ei ollut edeltäviä promootioita toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennusajan ja sortokausien kutsuntalakkomellakoiden takia, joten promootion edeltäjänä oli vuoden 1853 promootio.

94. promootio 25.5.2007

• Promoottori Mirja Saari, pohjoismaisten kielten professori.
• Primusmaisteri Tua Henriksson.
• Maisterikysymyksen esittäjä Anu Klippi, logopedian professori.
• Ultimusmaisteri Kjell Knapas.
• Primustohtori Pia Bäckström.
• Tohtorikysymyksen esittäjä Carl G. Gahmberg, biokemian professori.
• Ultimustohtori Eetu-Pekka Räsänen.
• Gratisti Ville Sinnemäki.
• Riemugratisti Jorma Ahvenainen.
• Yleinen seppeleensitojatar Pia-Maria Niemi.
• Riemuseppeleensitojatar Anna-Leena Virva, aiem. Melander.
• Promootiorunoilija suomenkielinen Sanna Karlström - Promootioruno ja ruotsinkielinen riemutohtori Lars Huldén - Körsbärsträdet. Ode till universitetet.
• Juhlasaarnaaja tuomiorovasti Matti Poutiainen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Keijo Hämäläinen.
• Yliairut dosentti Leena Peltonen.
• Kantaattirunoilija Saila Susiluoto.
• Kantaattisäveltäjä Pasi Lyytikäinen.
• Tanssimestarit Timo Laitila ja Tiina Metso.
• Kantaattisäveltäjä Lyytikäinen veti kantaatin esitysluvan pois yliopistolta vuonna 2015 protestina musiikin lehtoraatin lakkauttamiseen osana yliopiston tuolloista leikkausohjelmaa.

95. promootio 28.5.2010

• Promoottori Carl G. Gahmberg, biokemian professori.
• Primusmaisteri Mira Strandberg
• Maisterikysymyksen esittäjä Hanna Lehti-Eklund, pohjoismaisten kielten professori.
• Ultimusmaisteri Jussi Laherto
• Primustohtori Ilona Riipinen.
• Tohtorikysymyksen esittäjä Markku Kulmala, aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori.
• Ultimustohtori Tiina Sikanen
• Gratista Mirja Komulainen.
• Yleinen seppeleensitoja Ilmo Korhonen.
• Riemuseppeleensitojatar Salme Ravila, myöh. Kurki.
• Yliairut Tuomas Heikkilä.
• Juhlamenojen ohjaaja Sari Lindblom-Ylänne.
• Juhlasaarnaaja Porvoon piispa Björn Vikström.
• Promootiorunoilija suomenkielinen Vesa Haapala - Ihminen, ihmisapinoiden heimoa, nykyisistä kädellisistä laajimmalle levinnyt... ja ruotsinkielinen Hannele Mikaela Taivassalo - Hjärtat har långa korridorer.
• Promootiotaiteena vuoden 2010 promootioon tilattiin säveltäjä Mikko Nisulalta uusi promootiomarssi Seppelöity Athene, joka on sittemmin vakiintunut promootioaktin päätösmarssiksi.
• Ensimmäistä kertaa yleiseksi seppeleensitojaksi valitaan mies ja ensimmäistä kertaa juhlajumalanpalveluksen vaihtoehtona järjestettiin tunnustukseton tilaisuus.
• Kunniatohtoriksi vihittiin absens Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.
• Osallistujia 700 henkeä. Promovendejä noin 400.

96. promootio 23.5.2014

• Promoottori Arto Mustajoki, venäläisen kirjallisuuden professori.
• Primusmaisteri Sandra Söderholm.
• Maisterikysymyksen esittäjä mikrobiologian professori Dennis Bamford.
• Ultimusmaisteri Harri Waltari.
• Primustohtori Tytti Tuominen-Soini.
• Tohtorikysymyksen esittäjä kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta.
• Ultimustohtori Merja Voutilainen.
• Gratisti Emma Ronkainen.
• Yleinen seppeleensitojatar Tii Pylvänäinen.
• Riemuseppeleensitojatar Hanna Maria von Fieandt.
• Juhlasaarnaaja arkkipiispa Kari Mäkinen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Kaarle Hämeri.
• Yliairut dosentti Tiina Sikanen.
• Promootiorunoilijat: suomenkielinen Henriikka Tavi - Juhlaruno, ruotsinkielinen Tomas Bäck - Promotionsdikt 23 maj 2014.
• Promootiossa uudelleen esitettiin vuoden 1914 promootion kantaatti Knapeltä ja Madetojalta.
• Promootioon osallistui ennätysmäärä promovendejä, 620 henkeä, mikä johti tilojen ahtauteen juhlallisuuksissa.

97. promootio 26.5.2017

• Promoottori Patrik Scheinin, kasvatustieteen professori.
• Primusmaisteri T. I. Kahma.
• Maisterikysymyksen esittäjä akvaattisten tieteiden dosentti Jouni Lehtoranta.
• Ultimusmaisteri Rasmus Firon.
• Primustohtori Åsa Hirvonen.
• Tohtorikysymyksen esittäjä matematiikan professori Mats Gyllenberg.
• Ultimustohtori Inkeri Koskinen.
• Promootiorunoilija suomenkielinen Matti Kangaskoski - Mikä mahdollistaa ja ruotsinkielisenä runona uudelleen esitettiin vuoden 1757 promootiosta Christendomens Bröder nimimerkin onnitteluruno Liksåsom molnen glants af Solens strålar brar. Ruotsinkielisen runon lausui laulaja Emma Salokoski.
• Gratista Mari Lehtoruusu.
• Yleinen seppeleensitojatar Jemina Kauristie.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Jouko Rikkinen.
• Yliairut dosentti Outi Salminen.
• Juhlasaarnaaja Martti Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta.
• Vuoden 2014 promootion suuresta suosiosta johtuneen tungoksen takia Helsingin yliopisto alkoi viettämään uusia promootioita muulloinkin kuin 50 vuoden tultua täyteen jostakin edellisestä promootiosta osallistujamäärien tasaamiseksi promootioiden välillä ja osallistumisen mahdollistamiseksi mahdollisimman monelle halukkaalle.
• Promootio oli osa Helsingin yliopiston Suomi 100-juhlavuotta yhdessä muiden tiedekuntien juhlapromootioiden kanssa.
• Ruotsinkielisenä promootiorunona uudelleen esitettiin onnitteluruno vuoden 1757 promootiosta.
• Promootiotaiteena toimikunta tilasi sarjakuvastripin Mika Lietzeniltä.

98. promootio 24.5.2019

• Promoottori Marja-Liisa Riekkola, analyyttisen kemian professori.
• Primusmaisteri Madeleine Ekblom.
• Maisterikysymyksen esittäjä Timo Vesala, meteorologian professori.
• Ultimusmaisteri Tapani Tamminen.
• Primustohtori Harri Mäcklin.
• Tohtorikysymyksen esittäjä Arto Haapala, estetiikan professori.
• Ultimustohtori Liubov Vetoshkina.
• Promootiorunoilija: ruotsinkielinen promootioruno: Tatjana Brandt - På den här sidan av mörkret: en lyrisk essä. Suomenkielisenä promootiorunona uudelleen esitettiin vuoden 1869 promootion runo A. Oksasen Tervehdyssanoja 31 p. Toukok. v. 1869 seppelöidyille Filosofian Majistereille, joka oli ensimmäinen suomenkielinen promootioruno. Saman runon sanoihin tilattiin uusi kantaatti.
• Gratista Margareeta Ronkainen.
• Yleinen seppeleensitojatar Liisa Lavonen.
• Riemuseppeleensitojatar Kersti Juva.
• Juhlasaarnaaja Martti Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori.
• Kantaattirunoilija A. Oksanen (Ahlqvist).
• Kantaattisäveltäjä Tiina Myllärinen.
• Promootiokantaatiksi promootiotoimikunta tilasi säveltäjä Tiina Mylläriseltä sävellyksen vuoden 1869 promootion ensimmäiseen suomenkieliseen promootiorunoon A. Oksaselta.

99. promootio 27.5.2022

• Promoottori Henrik Meinander, historian professori.
• Primusmaisteri Sasu Karttunen.
• Maisterikysymyksen esittäjä ilmakehätieteiden professori Leena Järvi.
• Ultimusmaisteri Silvija Milosavljevic.
• Primustohtori Sanna Oinas.
• Tohtorikysymyksen esittäjä kasvatustieteiden professori Risto Hotulainen.
• Ultimustohtori Otto Kari.
• Gratisti Anna-Liisa Koskinen.
• Juhlamenojen ohjaaja professori Minna Palmroth.
• Yliairut dosentti Jonna Kulmuni.
• Yleinen seppeleensitoja Ann-Mari Yliperttula.
• Juhlasaarnaaja Espoon piispa Kaisamari Hintikka.
• Promootiorunoilija: Promootiorunona uudelleen esitettiin Samuel Hartmanin kirjoittama latinankielinen kiitosruno Votiva clausula ensimmäisestä filosofisesta promootiosta vuodelta 1643. Runon lausui latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden apulaisprofessori Anneli Luhtala.
• Alun perin keväälle 2021 suunniteltu promootio jouduttiin Covid-19 pandemian vuoksi siirtämään yhdessä muiden saman vuoden promootioiden kanssa keväälle 2022.
• Vuodesta 2010 ekumeenisen jumalanpalveluksen rinnalla järjestettävä tunnustukseton tilaisuus uudelleen nimettiin Laakerijuhlaksi tässä promootiossa.
• Promootioaktin musiikissa uudelleen esitettiin Fredrik Paciuksen Juhlamarssi vuonna 1840 pidetystä yliopiston 200-vuotispromootiosta.
• Promootiotaiteena oli videotaideteos The Wave joka esitettiin promootiopäivällisillä.

100. promootio 2023

• Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan sadas promootio.
• Promoottori
• Primusmaisteri
• Maisterikysymyksen esittäjä
• Ultimusmaisteri
• Primustohtori
• Tohtorikysymyksen esittäjä
• Ultimustohtori
• Gratisti Timo Kalliokoski
• Juhlamenojen ohjaaja
• Yliairut
• Yleinen seppeleensitoja
• Juhlasaarnaaja
• Promootiorunoilija

Kunniatohtoripromootiot

Yleisten promootioiden lisäksi Filosofinen tiedekunta on muutaman kerran pitänyt pienimuotoisemmat kunniatohtoreiden promootiot, joissa on promovoitu pelkästään kunniatohtoreita. Kunniatohtoripromootion lyhyen kaavan seremoniaan kuuluvat vain promootioakti ja sitä seuraava juhlaillallinen.

Kunniatohtoripromootio 15.3.1938

• Promoottori A. I. E. Långfors, romaanisen filologian professori.
• Kunniatohtoriksi promovoitiin Yhdysvaltain emeritus-presidentti Herbert Hoover.

Kunniatohtoripromootio 25.5.1952

• Promoottori P. E. Eskola, geologian ja mineralogian professori.
• Kunniatohtoriksi promovoitiin Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf.

Lähteet

Promootiojulkaisut:

promootiotoimikunta 1957 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 p. 1957. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1957.

promootiotoimikunta 1964 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1964. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1964.

promootiotoimikunta 1969 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1969. Frenckellin kirjapaino Oy, Helsinki, 1969.

Promootiotoimikunta 1973: Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 31 päivänä 1973. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1973. suomi, ruotsi

Promootiotoimikunta 1977: Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 27. päivänä 1977. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1977. suomi, ruotsi

promootiotoimikunta 1982 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMLXXXII.

Promootiotoimikunta 1986: Promotio 1986 Ordinis Philosophorum: Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootio 29.-31. toukokuuta 1986. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988. ISBN 951-45-4988-0. suomi

promootiotoimikunta 1990 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXC. Yliopistopaino, Helsinki, 1992.

promootiotoimikunta 1994 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXCIV. Gallerie-Art Oy, Helsinki-Hyvinkää, 1995.

Promootiotoimikunta 1997: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MCMXCVII. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy, 1997. ISBN 951-45-8629-8. suomi

Promootiotoimikunta 2000: Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MM. Helsinki: Edita, 2001. suomi

promootiotoimikunta 2003 - Promotio Ordinis Philosophorum Universitatis Helsingiensis MMIII. Yliopistopaino, 2004, Helsinki.

promootiotoimikunta 2014 - Kutsu Filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon toukokuun 23. päivänä 2014. Lönnberg, Helsinki, 2014.

Kirjallisuus:

Taina Bagge: Promootiot Helsingin yliopistossa 1832-1967. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja 5.. Helsinki: Helsingin yliopiston historian laitos, 1974. ISBN 951-45-0353-8.

Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola & John Strömberg: Helsingin yliopisto 1917-1990. Helsingin yliopiston historia 1640-1990 III. osa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11215-5. suomi

Toim. Anu Seljavaara & Päivi Kärjä: Juhlat alkakoot! : Vuotuisia tapoja ja perinteitä, s. 269-273. Juva: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28965-5. suomi

Kyösti Julku: Yliopiston ja promootion keskiaikainen perusta. Eripainossarja N:o 237. Oulu: Oulun yliopiston historian laitos., 1990. ISBN 951-42-2920-7.

Matti Klinge: Yliopistollisten promootioiden perinteestä meillä ja muualla. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1977. suomi

J. V. Miesmaa: Vuosien varrelta: muistelmia ja tutkielmia. Porvoo: WSOY, 1916. suomi

Toim. Johanna Ilmakunnas: Promootio akateemisena juhlana: Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootio 2010. Helsinki: SKS, 2011. ISBN 978-952-222-274-9. suomi

Toim. Satu Aalto: Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 414-417. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2001. ISBN 951-23-3963-3. suomi

Sanomalehdistö

Åbo Allmänna Tidning Nro 122, 19.10.1815, s. 1-4. ruotsi

Åbo Allmänna Tidning Nro 81, 15.7.1819, s. 1-4. ruotsi

Finlands Allmänna Tidning Nro 78, 8.7.1823, s. 1-4. ruotsi

Åbo Underrättelser Nro 54, 11.7.1827, s. 1-2. ruotsi

Tauno Silvonen: Musiikkielämää Suomessa viime vuosisadan alussa II. Musiikkitieto: Säveltaiteellinen aikakauslehti nro. 5., 1.5.1937, s. 6. suomi