Julius Efraim Bergroth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Julius Efraim Bergroth (10. elokuuta 1819 Suodenniemi16. syyskuuta 1876 Helsinki) oli suomalainen opettaja, rehtori ja virkamies, joka kehitti koululaitosta ja julkaisi oppikirjoja.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergrothin vanhemmat olivat kirkkoherra Fredrik Efraim Bergroth ja Kristina Sofia Hornborg. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1845 oli Karolina Emilia Hornborg (k. 1855) ja toinen vuodesta 1856 Charlotta Kristina Barcker. Kielitieteilijä, professori Hugo Bergroth ja hyönteistutkija Ernst Evald Bergroth olivat Julius Efraim Bergrothin poikia toisesta avioliitosta. Bergroth tuli ylioppilaaksi 1835 ja valmistui filosofian maisteriksi 1844. Hän toimi matematiikan ja fysiikan lehtorina Vaasan lukiossa vuodesta 1844 ja koulun rehtorina vuodesta 1862. Helsingin normaalikoulun matematiikan ja luonnontieteiden yliopettajana ja samalla koulun rehtorina Bergroth toimi vuodesta 1864. Vasta perustetun koulutoimen ylihallituksen matemaattisten aineiden ylitarkastaja hänestä tuli vuonna 1869.[1][2]

  • Försök till framställning af proportionsteorin samt femte boken af Euklides, 1845 (F. Granbom, mukaellut J. E. Bergroth)
  • Elementarlörobok i algebra, 1849, 1857
  • Elementarläröbok i fysiken, 1850
  • Elementarkurs i stereometrin, 1859
  • Begynnelsegrunderna i zoologin af d:r C. F. Lytken, 1865 (käännös J. E. Bergroth)
  • Elementarkurs i plana geometrin af C. E. Mundt, 1865 (mukaellut J. E. Bergroth)
  1. a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, I osa: A–E, s. 230–231. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927.
  2. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Julius Efraim Bergroth. Verkkojulkaisu 2005. (Viitattu 27.10.2019)