Tauno Hannikainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tauno Hannikainen
Tauno Hannikainen harjoittaa Helsingin kaupunginorkesteria vuonna 1953.
Tauno Hannikainen harjoittaa Helsingin kaupunginorkesteria vuonna 1953.
Syntynyt 26. helmikuuta 1896
Jyväskylä
Kuollut 12. lokakuuta 1968 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatit kapellimestari, sellisti

Tauno Heikki Hannikainen (26. helmikuuta 1896 Jyväskylä12. lokakuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kapellimestari.[1] Hannikainen opiskeli sellonsoittoa muun muassa Pablo Casalsin johdolla Pariisissa 1920-luvun alussa ja orkesterinjohtoa Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä vuosina 1924–1930. Hän toimi Chicagon sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina vuosina 1947–1950 ja Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuosina 1951–1963. Tauno Hannikainen oli säveltäjä P. J. Hannikaisen poika. Hänen veljensä Ilmari, Arvo ja Väinö Hannikainen olivat myös merkittäviä konserttimuusikoita ja säveltäjiä.

Hannikainen palasi Suomeen, kun Chicagon orkesterin johtoon nousi Rafael Kubelík, mikä oli Hannikaiselle suuri pettymys, kun hän ei odotustensa vastaisesti saanut itse paikkaa. Hän katsoi olevansa Kubelíkia arvostetumpi kapellimestari ja merkittävien konserttien kritiikin perusteella olikin, mutta hän johti paljon populaarikonsertteja ollessaan "adjacent conductor". Hän ei halunnut jäädä Kubelíkin alaiseksi, mutta jos valituksi olisi tullut joku hänen mielestään merkittävämpi, kuten Arturo Toscanini, Wilhelm Furtwängler tai Bruno Walter, hän olisi jäänyt.[2]

Hannikainen on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]

Arkistonauhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliskirjastoon on digitoitu Hannikaisen 621 nauhaa käsittävä kelanauhakokoelma, jossa on nauhoituksia hänen omista konserteistaan ja kollegoiden konserteista sekä perhekeskusteluja. Nauhoituksista monet ovat NEB-radioyhtiön lähetyksistä tehtyjä nauhoituksia ajalta, jolloin Hannikainen asui Yhdysvalloissa. Nauhoissa on eniten hänen omista esityksistään tehtyjä taltiointeja, muun muassa Chicagon kaudelta 1940-luvulta. Hannikaisen kuoleman jälkeen nauhat oli lahjoitettu Jyväskylän konservatoriolle, jolla ei kuitenkaan ollut varaa arkistoida niitä. Kapellimestari Tuomas Hannikainen löysi ne vuonna 2000 konservatorion rehtorin autotallista[2]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 130. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b Sirén, Vesa: Kadonnut aika soi kelanauhoilta. Helsingin Sanomat 5.1.2010, s. C 1. (Artikkelin maksullinen verkkoversio.)
  3. Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]