Emil Zilliacus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emil Zilliacus

Gustaf Emil Zilliacus (1. syyskuuta 1878 Tampere7. joulukuuta 1961 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosentti sekä antiikin kirjallisuuden professori.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zilliacuksen vanhemmat olivat insinöörikapteeni Mauritz Emil Zilliacus ja Matilda Vilhelmina Grönfors. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta 1896 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1900, lisensiaatiksi 1905 ja tohtoriksi 1907. Zilliacus toimi Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosenttina 1909–1943 ja antiikin kirjallisuuden henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1943–1945. Hän sai professorin arvonimen 1940. Hän sai myös filosofian kunniatohtorin arvon Göteborgin korkeakoulusta 1941 ja Oslon yliopistosta 1951.

Zilliacus kuului 1900-luvun alussa Euterpe-lehden piirissä toimineeseen suomenruotsalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ryhmään. Hän oli perustamassa Euterpe-lehden seuraajaksi Argus-lehteä vuonna 1907 ja toimi Nya Argus -lehden päätoimittajana 1911–1932. Zilliacus oli Finlands Svenska Författareföreningin puheenjohtajana 1929 ja 1933–1935 ja Pohjoismaisen kirjailijaneuvoston jäsen vuodesta 1919, varapuheenjohtaja 1925–1928 sekä puheenjohtaja 1929. Lisäksi hän oli valtion kirjallisuuspalkintolautakunnan jäsenenä 1909, 1911 ja 1913 sekä kirjallisuuden asiantuntijalautakunnan jäsenenä 1918–1926.

Zilliacus käänsi ruotsiksi antiikin kirjailijoiden teoksia ja hän kirjoitti myös klassismittaisia runoja, jotka perustuivat usein omakohtaisiin kokemuksiin. Suomalaisten odottaessa kirjallisuuden Nobel-palkintoa tulevaksi lopulta Suomeen, ja nimenomaan F. E. Sillanpäälle, tuli palkintokamppailun tielle 1930-luvun puolivälissä Suomessa käyty kielitaistelu. Ruotsin akatemia karsasti aitosuomalaista liikehdintä ja mielipideilmasto. Tällöin esitettiin kompromissiratkaisuna Nobel-ehdokkaaksi nimeämiseksi jaettua ehdokkuutta muun muassa Sillanpään ja Zilliacuksen kesken.

Emil Zilliacus oli naimisissa vuodesta 1905 Ingrid Wegeliuksen kanssa. Heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär. Lapsista tunnetuimmat ovat kreikan kirjallisuuden professori Johan Henrik Zilliacus (1908–1992) sekä kirjailija ja toimittaja Benedict Zilliacus (1921–2013).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkielmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Den nyare franska poesin och antiken. Kirjallisuushistorian väitöskirja. 1905
  • Die Sage von Gyges und Kandaules bei einigen modernen Dichtern. Finska Vetenskaps-Societeten, Helsingfors 1909
  • Giovanni Pascoli et l’antiquité 1909
  • Grekisk lyrik. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1911, 2. utvidgade och omarbetade upplaga, Schildt, Helsingfors 1928
  • Sophokles. Schildt, Helsingfors 1919 (suomennettu nimellä Sophokles, WSOY 1920)
  • Pilgrimsförder i Hellas. Schildt, Helsingfors 19xx (suomennettu nimellä Toivioretkiä Hellaassa, WSOY 1950)
  • Eldprov. Schildt, Helsingfors 1927 (salanimellä Johan Alvik)
  • Italienare. Schildt, Helsingfors 1930
  • Lans och lyra: Litterära studier och kåserier. Schildt, Helsingfors 1933
  • Karelare och annat folk, kertomuksia. Schildt, Helsingfors 1934
  • Tempe och Thermopyle: Resebilder. Schildt, Helsingfors 1937
  • Choros: Studier över grekisk körlyrik. Schildt 1939
  • Eros och Eris: Studier i grekisk poesi. Schildt, Stockholm 1948
  • Aischylos. Natur och kultur, Stockholm 1951
  • Vid brasan med Horatius. Almqvist & Wiksell, Stockholm 1953

Runoutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Offfereld. Schildt 1915
  • Hellenika. Schildt 1917
  • I grottan. Schildt 1920
  • Soluret. Schildt 1926
  • Templet: Kantat vid den av Åbo Akademis Humanistiska och Matematisk-naturvetenskapliga fakulteter den 24 september år 1927 anställda filosofiemagister- och filosofiedoktorspromotionen. Åbo Akademi 1927
  • Valda dikter. Schildt 1928
  • Templet. Schildt 1931
  • Hellas och Hesperien: Ett dikturval. Bonnier, Stockholm 1935
  • Minnesaltaret. Schildt 1936
  • Ett knippe Gotlandsdikter, särtryck ur diktsamlingen Minnesaltaret. 1936
  • Vandring. Schildt 1938
  • Finlands festspel: Ett knippe tidsdikter. Schildt 1940
  • Runebergsdagar: Dikt föredragen vid samfundet Sverige-Finlands Runebergs-afton i Konserthuset den 5 februari 1940. Hugo Geber, Uppsala 1940
  • Silverhöst. Schildt 1943
  • Xenion: Ett knippe fillfällighetsvers. Helsingfors 1953
  • Brunnarna: Valda dikter 1915–1950. Schildt 1958

Palkintoja ja huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zilliacus (vas.) vastaanottaa SLS:n mitalin ”Forskning och vitterhet” Olav Ahlbäckilta vuonna 1961.
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1926, 1932
  • SLS:n (Svenska Litteratursällskapet i Finland) Lybeckska priset 1927
  • Ruotsin akatemian suuri kultamitali 1930
  • Svenska litteratursällskapetin palkinto 1937, 1943
  • Waldemar von Frenckellin säätiön runoilijapalkinto 1946
  • SLS:n Forskning och vitterhet -mitali 1961

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]