Aerosolifysiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Värriön tutkimusaseman aerosolikeräintorni. Asemalla mitataan ympärivuorokautisesti pohjoisen havumetsän ilman aerosolipitoisuuksia.

Aerosolifysiikka tutkii kaasuun sekoittuneiden kiinteiden tai nestemäisten aineiden käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa. Tutkimuskohteena voi olla esimerkiksi aerosolin käyttäytyminen sähkökentässä tai valoaaltojen eteneminen eri kosteuksissa ilmassa. Tuttuja aerosoleja ovat esimerkiksi sumu ja erilaiset suihkeet (spray). Myös polttoaerosolien päästöt ja radioaktiivisten aerosolien käytös ovat tärkeitä tutkimuskohteita.

Suomessa aerosolifysiikkaa tutkitaan Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen ilmakehätieteiden osastolla, jonka johtaja professori Markku Kulmala on eräs alansa johtavia tutkijoita maailmassa.[1] Lisäksi aerosolifysiikkaa tutkitaan Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitoksen Aerosolifysiikan laboratoriossa, Itä-Suomen yliopistossa sekä Ympäristötieteen laitoksen Pienhiukkas- ja aerosolitekniikan ryhmässä, Säteilyturvakeskuksessa, Ilmatieteen laitoksella ja VTT:llä. Kokonaisuudessaan suomalainen aerosolifysiikan tutkimus on väestöpohjaan nähden erittäin aktiivista ja kansainvälisesti merkittävää, ja alan tutkimus ja koulutus on synnyttänyt Suomeen kansainvälistä huippua olevan aerosoliosaamisen keskittymän.[2]

Useimmissa muissa maissa aerosoleja tutkitaan fysiikan sijasta muilla aloilla, esimerkiksi kemiassa, ympäristötieteissä tai konetekniikassa. Suomalainen tapa tutkia aerosoleja fyysikkovoimin juontaa juurensa professoreihin Gunnar Graeffe ja Taisto Raunemaa, jotka perustivat suomalaisen aerosolitutkimuksen 1970-luvulla omille laitoksilleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]