Vesa Haapala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vesa Haapala (s. 1971 Keuruu) on suomalainen kirjailija ja kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.[1]

Haapala väitteli tohtoriksi vuonna 2005 Edith Södergranin lyriikkaa käsittelevällä väitöskirjalla. Haapalan runoja, kritiikkejä ja esseitä on julkaistu kirjallisuuslehdissä (Avain, Lumooja, Nuori Voima, Tuli & Savu)[1] ja Helsingin Sanomissa. Hän on julkaissut tutkimusta suomalaisesta runoudesta (Aleksis Kivi, Katri Vala, Pentti Saarikoski, nykyrunous), proosasta (Antti Hyry) ja lyhytproosasta (Juhani Ahon lastut). Teoreettinen lähtökohta on ollut runousopillisissa kysymyksissä mutta uusimmissa julkaisuissa myös ekokritiikissä.lähde?

Haapala on toimittanut yhdessä Juhani Sipilän kanssa suomalaista romaania käsittelevän teoksen Kiviaholinna (2013). Haapala on myös oppikirjantekijä, joka on ollut mukana laatimassa Otavan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa Särmää (LOPS 2010 ja 2016) ja sen opetusmateriaaleja.

Haapalan modernia paikallisrunoutta edustava esikoisrunokokoelma Vantaa ilmestyi vuonna 2007. Se oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana, Runeberg-palkintoehdokkaana sekä Einari Vuorela -runopalkintoehdokkaana. Haapala sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon.[1]

Haapalan toinen runokokoelma Termini ilmestyi keväällä 2009. Teos keskittyy muutamaan Roomassa vietettyyn kesäviikkoon, joista avautuu laaja sukellus eurooppalaisen runouden ja politiikan historiaan. Teoksessa on kerronnallinen, elokuvamainen leikkaus.lähde?

Keväällä 2012 julkaistiin Haapalan kolmas teos Kuka ampui Ötzin?. Kokeellinen teos on tehty yhteistyössä graafikko Markus Pyörälän kanssa, ja se sai Kirjataiteen kaunis kirja 2012 -palkinnon graafisesta suunnittelusta ja oli Einari Vuorela -runopalkintoehdokkaana 2014. Tommi Melenderin mukaan se kritisoi länsimaista kulutuskeskeistä elämänmotoa[2]. Haapalan ja Pyörälän yhteistyö jatkui teoksessa "Kela", joka ilmestyi 2013 Tulen & Savun Kollaboraatio-numerossa.lähde?

Haapalan esikoisromaani Karhunkivi ilmestyi Otavan julkaisemana helmikuussa 2016. Melenderin mukaan se on kuva "erityislapset heitteille jättävästä hyvinvointvaltista"[2].

Haapalan runokokoelma Valekuolleet lähtee liikkeelle viimeisen jääkauden loppuvaiheissa veden alle jäävästä Doggerlandista ja yltää nykypäivän vedenpaisumuksiin ja pakolaisaaltoihin.lähde? Siinä kuultaa vaikutteita Tomas Tranströmeriltä.[2]

Haapalan runoelma Hämärä ei tanssi enää, ilmestyi Otavan kustantamana elokuussa 2019. Teos käsittelee antroposeenin perustekijöitä ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä, ja Melenderin mukaan se on synkkyydessään suorastaan päällekäyvä, painokasta yhteiskunnallista kirjallisuutta. Samalla se keskustelee Pentti Saarikosken Hämärän tanssien kanssa, ja Melenderin mukaan siinä on Göran Sonnevin äänenpainoja.[2]

Melender toteaa, että Haapalan runoteokset ovat nimenomaan teoksia, eivät yksittäisten runojen kokoelmia. Hänen kielessään kuuluu suurten modernistien vaikutus, ja hän ammentaa kuvastoonsa juutalaiskristillisestä perinteestä.[2].

Haapalan runoja on käännetty englanniksi, italiaksi, ruotsiksi, slovakiaksi ja unkariksi.lähde?

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoa ja proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vesa Haapala toim. Kuvien kehässä: tutkielmia kirjallisuudesta, poetiikasta ja retoriikasta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003 ISBN 951-746-463-0
  • Kaipaus ja kielto: Edith Södergranin Dikter-kokoelman poetiikkaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005 ISBN 951-746-667-6 Väitöskirja
  • "Kokeellinen kirjallisuus ja kirjallinen vastarinta Suomessa – kiintopisteenä 1960-luku". Teoksessa Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Toim. Sakari Katajamäki & Harri Veivo. Helsinki: Gaudeamus, 2007 ISBN 978-952-495-030-5
  • Vesa Haapala ym.: Särmä: suomen kieli ja kirjallisuus, Otava 2010 ISBN 978-951-1-23436-4
  • Kari Aronpuro: Retro 1964-2008, toim. ja esipuhe: Vesa Haapala. Ntamo 2010 ISBN 978-952-215-094-3
  • Kiviaholinna: suomalainen romaani, toim. Vesa Haapala, Juhani Sipilä. Avain 2013 ISBN 978-951-692-998-2

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vesa Haapala Otava. Viitattu 2.1.2016.
  2. a b c d e Tommi Melender, Väestökatastrofin aikalaistodistaja. Parnasso 6–7/2019 s. 16–22

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]